Isokarin luonto on todella monimuotoinen. Saarella kohtaavat vähäsuolainen Itämeri ja vielä vähäsuolaisempi Pohjanlahti, joka luo aivan ainutlaatuiset elinympäristöt lajeille. Isokarin luonnosta löytyy yhteensä yli 380 kasvilajia, jotka ovat tulleet saarille monien eri vaiheiden jälkeen. Saaren luontoon on tullut kasvilajeja muun muassa muuttolintujen mukana. Esimerkiksi Isokarilla kasvaa sembramänty, joka on peräisin kaukaa Siperiasta. Saarella on käytetty ennen kasveja erilaisina rohtoina. Hyviä rohtoja olivat esimerkiksi ketosilmänruoho, joiden uskottiin auttavan silmäsairauksiin. Myös Maarian verijuuresta erittyvää maitiaisnestettä käytettiin sisäelinsairauksien hoitoon.
Saarelta löytyy myös paljon muita hyödyllisiä kasvilajeja kuten mäkimeiramia (oreganoa) ja villikuminaa, joita voidaan käyttää ruoanlaitossa. Saarella löytyy myös sikoangervoa, jonka tärkkelyspitoisista marjoista saatiin nälkävuosina ravintoa. Siitä saatiin myös poltettua viinaa. Hietakastikka valtaa nykyään syksyisin saaren niityt, mutta ensi kesänä saarelle tuodaan lampaita, jotka laiduntavat saaren niittyjä ja pitää maiseman avoimena. Kallioimarteen lakritsan makuista juurta on käytetty ennen mausteena ja nykyään se on lähinnä mukavan makuinen luonnon herkku. Tyrni, korpipaatsama ja suomyrtti kuuluvat myös Isokarin lajistoon.
Saaren länsipuolella sijaitsevat mahtavat jääkauden muovaamat ja kelien piiskaamat silokalliot, joissa oli näkyvillä ruhjeita sekä siirroksia ja eri mineraaleista muodostuneita juonikuvioita. Kalliolammikoissa on välillä makeaa ja toisinaan suolaista vettä, koska mereltä tulevat suuret mainingit lyövät kalliolle merivettä ja pärskeet voivat lentää jopa majakalle asti. Talvella jäät painautuvat ylös kallioille ja kuluttavat siitä lähes kaikki kasvit ja jäkälät pois, paitsi haavankeltajäkälän, joka värittää graniittikalliot laikuittain keltaiseksi. Kalliossa olevista halkeamista kovalla kelillä aallot lyövät jopa 20 metriin asti kohti taivasta.
Kävelimme takaisin venesatamaan uutta tekeillä olevaa luontopolkua pitkin. Sen varrella olevan glo-järven rannalta löytyi kaksi kivistä 1800 luvun venelaituria, jotka törröttivät jo tukevasti sisämaassa maankohoamisen vuoksi. Polku oli toistaiseksi melko vaikeakulkuista mutta polkua tullaan raivaamaan ennen sen virallistamista. Isokarin glo-järvet ovat syntyneet, kun maa on kohonnut ja merenlahdet ovat kasvaneet umpeen ja niistä on muodostunut makeita sisäjärviä.
Kaksi vuotta täyttävä Selkämeren kansallispuisto
Pinta-alaa on alueella noin 912 km2, josta 98 % on veden alla, joten käytännössä alueella suojellaan merenpohjaa. Se sijaitsee Lounais-Suomessa Kustavista Merikarvialle yhteensä kahdeksan kunnan alueella. Vertailun vuoksi Saaristomeren kansallispuisto on 500 km2 pinta-alaltaan ja se on perustettu vuonna 1983 kun taas Selkämeren kansallispuisto on perustettu vuonna 2011.
Selkämeren kansallispuistoon meidät tutustutti Kari Laaksonen ja keväällä piikiltä pelastettu koira ’Vili Perkele’ joka oli innoissaan mutta rauhallinen uudessa ympäristössään.
Lauri Leimu ja Konsta Grönberg