Tutustuimme Borgholmin linnaan ja vuokrasimme pyörät helpompaa liikkumista varten. Tästä lisää myöhemmin. Lähtiessämme Borgholmin venesatamasta kansivahteina olivat Joonatan navigoimassa, Eetu ruorissa ja Sebastian tähystämässä eli JES-vahti. Lähdimme vierasvenesatamasta 18.25. Nostimme isopurjeen ja fokan ja moottori sammutettiin 19.16. Joonatan ja Sebastian vaihtoivat paikkaa, mutta Eetu jatkoi ruorissa toivomustensa mukaisesti. Tuuli tuli suoraan pohjoisesta, joten jouduimme kryssimään. Vauhtimme oli noin 4 solmua. 19.16 nostimme stay sailit 1 ja 2. Nostettuamme stay sailit vauhtimme nousi hurjaan 5 solmuun ja 20.00 vahti vaihtui. Kello 21.20 linna näkyy edelleen horisontissa.
Torstaina ykkös- ja kakkoslegi kohtasivat Kalmarissa miehistönvaihdon merkeissä. Vaikka kohtaaminen oli lyhyt, sai ykköslegi annettua arvokkaat viimehetken vinkit uudelle innokkaalle miehistölle
Merilukion 2 legi lähti Kalmarin venesatamasta noin 21.30 vesitankin täytön ja septitankin tyhjennyksen jälkeen. Pimeyden laskeuduttua navigoiminen oli alussa vähän haasteellista, mutta toisia auttaen saimme nopeasti kurssin selvitettyä.
Klo 00.45 rantauduimme Borgholmin vierasvenesatamaan Öölantiin.
Ajoimme Kalmariin hienoa maisemareittiä Öölannin ja Ruotsin välissä. Juuri ennen kuin saavuimme Kalmarin vierasvenesatamaan, alitimme Kalmarin sillan, joka on Eurooppaan kolmanneksi suurin silta. Vierassatama on erittäin hieno ja rantauduimme ahtaan ja täyden satama-altaan pohjukkaan, mutta kaikki meni hyvin. Hyvää yötä.
Matkallamme Byxelkrokin satamasta kohti Kalmaria ohitimme Blå Jungfrun saaren, joka sijaitsee Öölannin pohjoisosan ja mantereen välissä. Blå Jungfrun, toiselta nimeltään Blåkullan ja suomeksi Sininen neitsyen saari, on kaunis luontokohde, mutta sen historia on erityisen kiinnostava. Suomessakin me tunnemme Kyöpelinvuoren tarinan. Jo vuonna 1555 arkkipiispa ja historioitsija Olaus Magnus sijoittaa Blåkullan saaren kartalle teoksessaan Pohjoisten kansojen historia.
Saari on ulkonäöltään hyvin erikoinen. Suomen saaristoon se sopisi oikein hyvin, mutta Öölannin vieressä saari vaikuttaa mystiseltä ja hieman pelottavaltakin eristyneisyytensä, poikkeuksellisen maaperänsä ja kallioidensa takia. Saaren ulkonäöllä on varmasti ollut tekemistä sen pahaan maineeseen.
Kuva: Noitavainot Morassa. Kuvassa näkyy nainen viemässä viattomia lapsia Blåkullaan. Lähde: Pohjolan noituus. Magian historia Pohjoismaissa. Karoliina Kouvola 2023.
Blåkullan on pelätty kohde läpi historian noitauskomusten takia. Kansanperinteen mukaan noidat lensivät saarelle luudillaan tai lehmillä viettämään sapattitorstaita paholaisen kanssa ja tekemään taikojaan. Noituus oli Ruotsin maakuntalakien mukaan rikos, ja siitä seurasi kuolemanrangaistus.
Varsinkin 1600-luvun noitavainojen aikana, väitteet ja huhut yhteyksistä Blåkullaniin saattoivat olla tappavia. Lapset, erityisesti pojat, jotka väittivät noitien vievän heidät Blåkullaniin, olivat yleisiä todistajia noitaoikeudenkäynneissä. Oletetut noidat olivat suurimmaksi osaksi naisia, jotka olivat kauniita, nuoria ja vietteleviä tai vanhoja ja viisaita kansanparantajia. Noitavainot olivat raakaa aikaa ja kidutus sekä kuolemanrangaistus olivat yleisiä.
Nuoria kauniita naisia Blåkullan edustalla
Nykypäivänä Blå Jungfru on suosittu turistikohde ja siellä on paljon luontopolkuja. On uskottu, että jos saarelta ottaa jotain mukaansa, kuten kiven, huono onni seuraa ottajaa loppu elämänsä ajan. Sen historia vaikuttaa selvästi edelleen, koska vieläkin Oskarshamnin kunta saa monia kiviä palautettaviksi saarelle.
Olemme pari päivää tutustuneet Gotlannin historiaan, museoiden, nähtävyyksien sekä Ala-Nissilän opetuksen parissa. Gotlanti on saari, joka sijaitsee Itämeren keskellä. Sen sijainnin vuoksi merenkulku on keskeisessä osassa saaren historiaa. Saaren historia on merellinen ja monikulttuurinen. Tämä näkyy Gotlannin katukuvassa edelleen.
Gotlanti oli tärkeä alue viikinkiaikana 800-1000-luvulla. Viikingit olivat merenkulkijoita, sotureita ja kauppiaita. Viikingit hyödynsivät Gotlantia pysähdyspaikkana ja tukikohtana kaupparetkillään. Heidän taiteensa oli voimakkaasti skandinaavisen sekä slaavilaisen kulttuurin vaikutuksen alaista. Tämä näkyy esimerkiksi gotlantilaisissa riimukivissä, joita näimme museossa.
Keskiajalla Gotlanti oli osa hansakauppaa, eli se toimi tärkeänä kauppakeskuksena Keski-Euroopan ja Pohjoismaiden välillä. Hansakauppa tuli saksalaisten kauppiaiden mukana Visbyyn, jotka rakensivat Visbyn ympärille muurin. Saksalaiset hallitsivat Visbyn kaupunkia ja gotlantilaiset jäivät muurien ulkopuolelle talonpojiksi.
Saari oli kohtaamispaikka useiden eri kulttuurien välillä kaupankäynnin ansiosta. Hansa-liiton heikennyttyä, Ruotsi alkoi vakiinnuttua asemaansa Itämerellä. Gotlanti liitettiin osaksi Ruotsin kuningaskuntaa 1600-luvulla.
Gotlannin historiasta voidaan päätellä paljon esimerkiksi fossiilien sekä luurankojen avulla, jotka ovat säilyneet hyvin kalkkikivisessä maaperässä. Näimme Visbyn skandinavisessa museossa noin kahdeksan tuhatta vuotta vanhan ihmisen luurangon. Luurangoista voidaan kertoa esimerkiksi ihmisten elintavoista ja elinoloista heidän elinaikanaan. Museossa oli myös ’’siilitytön’’ luuranko. Luuranko oli noin neljä tuhatta vuotta vanha. Luuranko oli haudattu siilin luiden sekä muiden eläinten hampaiden kera. Siiliä pidettiin tuolloin pyhänä eläimenä.
Kävimme myös Visbyn pyhän Marian kirkossa, joka on yksi useista Gotlannin kirkoista. Kirkko oli historian saatossa palanut seitsemään kertaan. Kirkko rakennettiin alun perin katolliseksi kirkoksi, mutta pääuskonnon vaihduttua kirkosta tuli luterilainen kirkko. Kirkossa näkyi merenkulun tärkeys ja meren läheisyys. Kirkossa oli mereen menehtyneiden muistoalttari. Alttarilla oli muistolaattoja haaksirikkoutuneille aluksille kuten esimerkiksi Estonialle. Sytytimme alttarille kynttilän
Sunnuntai yön aikana tuuli oli noin 6-10 m/s ja meno oli yllättävän leppoisaa. Liikuimme mukavaa vauhtia eteenpäin, kaikkien purjeiden ollessa ylhäällä. Aallokkoa oli hieman, mutta aamua kohden aallot pienenivät.
Yön pimeydessä tuulimittareiden viisareita oli vaikeampi hahmottaa, joten käytimme oikean kurssin pitämisen avuksi tähtiä. Yön aikana teimme muutaman vendan, joista toinen onnistui paremmin, tuulien ollessa siinä kohtaa suotuisammat. Venda on vastakäännös, jossa vene käännetään uuteen suuntaan vastatuulen kautta.
Yössä purjehtiminen oli yllättävän helppoa, mutta piti olla entistä tarkempi vaikka väsyttikin.
Nyt klo 11, laskemme ankkurin Gotska Sandönin edustalle, josta brunssin jälkeen olisi tarkoitus lähteä kumiveneellä kohti rantaa.
Anni, Ella J ja Frans
Toivomme aktiivista blogitekstien kommentointia matkamme aikana. Kommentointi saattaa tapahtua viiveellä, mutta luemme ja vastaamme, kun meriolosuhteet sen sallivat.
Olemme seilanneet Merilukion kolmen eri miehistön kanssa 2 viikkoa merellä Raippaluodosta Högakustenille, Ruotsin rannikkoa alas Ahvenamaalle Maarianhaminaan, Tukholmaan ja Kökarin kautta takaisin kotisatamaamme Turkuun . Olemme seilanneet kahden viikon aikana yli 500 mailia, opiskelleet meribiologiaa, maantiedettä, historiaa, purjehdusta ja navigointia
Tämän vuoden teemana on ollut Unescon luonnonkulttuuriperintö, ihminen ja Itämeri. Lähdimme matkaan Raippaluodosta ja purjehdimme Ruotsin puolelle Korkearannikolle eli Höga Kustenille opiskellen jääkauden jälkiä ainutlaatuisessa Merenkurkun saaristossa, joka on ainoa Suomen luontoperintökohde Unescon maailmanperintölistalla. Olemme opiskelleet yhdessä merilukiolaisten kanssa pitkällä purjehduksellamme sitä, miten ympäröivä luonto, maantieteellinen sijainti, ilmasto ja suhteemme niihin muokkaavat meitä ja luovat edellytykset ihmisen toiminnalle.
TSYKin merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2010 ja vuodesta 2012 alkaen s/y Lokilla. Merilukion toiminta on ainutlaatuista ja kymmenen vuoden aikana toiminta on kehittynyt s/y Lokilla ammattimaiseksi Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan opetussuunnitelman mukaiseksi oppimisympäristöksi. Toimittaessa vaativissa, alati muuttuvissa ja haasteellisissa meriolosuhteissa kaiken muun edelle menee turvallisuus: ammattimiehistön pätevyys, osaaminen ja aluksen ominaisuudet sekä soveltuvuus koululaivakäyttöön. Meillä on kyydissämme arvokkain kuviteltavissa oleva lasti: Merilukiolaiset.
Lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat mahdollistaneet tämän toteutumisen: Biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderille, jonka kanssa olemme tämän kurssin ja Merilukion koululaivatoiminnan kehittäneet. Nina Brander opetti kahdelle ensimmäiselle miehistölle meribiologiaa ja maantiedettä. Kiitokset biologian ja maantieteen opettaja Jaana Holménille , joka vastasi opetuksesta 3. legillä. Sydämelliset kiitokset kahdelle taitavalle, luotettavalle ja ammattitaitoiselle kipparille Sakari Kalskeelle ja Markku Mikkolalle, kahdelle kokeneelle perämiehelle Jukka Elolle ja Teemu Grönroosille sekä uudelle tulokkaalle Simo Hännikkälälle. Merilukio kiittää 10-vuotta jatkuneesta yhteistyöstä Kimmo Hotasta ja aluksen omistajia ja toivoo, että jatkossakin voimme tehdä yhteistyötä ja seilata tutuksi ja rakkaaksi tulleella kuunari Lokilla.
Suuret kiitokset yhteisestä matkasta kaikille nykyisille ja entisille merilukiolaisille, jotka ovat seilanneet ja opiskelleet kanssamme s/y Lokilla näiden kymmenen vuoden aikana. Ilo oli meidän puolellamme.
Lähdimme Kökarista eilen torstaina 25.8 klo 15:15 pikkuväyliä puikkelehtien kohti Aspöta. Alkuun purjehdimme väyliä pitkin, kunnes poikkesimme oikoreitille. Oikoreitti puikkelehti luotojen ja saarten välissä, matkasimme koko ajan purjeiden voimalla. Reitti oli ahdas, mutta hyvin kaunis. Pääsimme pian avoimelle vesialueelle, mutta kesken avoimen selän ylittämistä tuuli kääntyikin 180 astetta. Käänsimme nopeasti purjeet toiselle puolelle ja jatkoimme matkaa vastatuuleen. Vastatuuleen matka oli tuskastuttavan hidasta, joten laskimme purjeet ja jatkoimme matkaa moottorin voimalla. Loppumatka olikin sitten helpompi. Ajoimme jonkin verran väylien ulkopuolella, mutta reitti ei ollut yhtä ahdas kuin aiemmin. Jotta pääsimme Aspön satamaan, täytyi meidän kiertää toiselle puolelle saarta.
Uusien ja vanhojen merilukiolaisten kohtaaminen Aspössä
Rantauduimme Aspöseen kello 20.45. Laiturilla meitä odottivat entiset merilukiolaiset aspöölaiset Linda ja Vilma, jotka muistelivat meille omia NNE-purjehduksiaan 2013 ja 2016. Vilma oli myös lämmittänyt saunan meille valmiiksi. Suuret kiitokset Vilma ja Linda!
Konkarit Jossi, Daniel ja Taito
Lähdimmetänään aamulla Aspöstä kello 5:50. Teimme myös laskuharjoituksen: Millä nopeudella meidän on edettävä, jotta saavumme Turkuun tänään kello 12:00. Matka Aspöstä Turkuun on 38 mailia. Mikä on tämänhetkinen vauhtimme?
Itämeripäivän aamu Kökarilla alkoi aamunavauksella, jossa katsottiin ensiesityksenä merilinjalaisten tekemä Dalskärin vedenalaista veistospuistoa esittelevä video.
Lisäksi kuulimme taustatietoa Itämeripäivästä ja siitä, miksi sitä vietetään. Itämeri on yksi maailman saastuneimmista ja rehevöityneimmistä meristä, joka johtuu pelloilta valuvista fosforipäästöistä. Meidän lukiomme Tsykin innoittamana 160 koulussa ympäri Suomea syödään lähikalaa Itämerestä, joka vähentää fosforia sekä rehevöitymistä. Muistakaa syödä kotona lähikalaa Itämerestä. Itämeripäivään kuuluu myös kello kuuden pulahdus Itämeressä, jonka mekin aiomme suorittaa.
Aamunavauksen jälkeen suuntasimme polkupyörillä Hamnön saarelle, jossa tutustuimme jo 1400-luvulla perustetun fransiskaaniluostarin raunioihin. Luostarin kallioihin on kaiverrettu Fransiskaanien kompassiruusu, joka näyttää ilmansuunnat. Luostari oli tärkeä suojapaikka entisajan merenkulkijoille. Sandvikin satama antoi myös meille hyvän saunan ja lepopaikan rankan purjehduspäivän jälkeen. Ystävällinen Robert tarjosi meille erittäin makoisia Ahvenanmaan pannukakkuja hillon ja kermavaahdon kera. Kiitos Robert! Merilukio kiittää vieraanvaraisuudestasi ja nyt jaksamme jatkaa matkamme täysin purjein kohti Aspön saarta.
Tutustuimme Borgholmin linnaan ja vuokrasimme pyörät helpompaa liikkumista varten. Tästä lisää myöhemmin.
Lähtiessämme Borgholmin venesatamasta kansivahteina olivat Joonatan navigoimassa, Eetu ruorissa ja Sebastian tähystämässä eli JES-vahti. Lähdimme vierasvenesatamasta 18.25. Nostimme isopurjeen ja fokan ja moottori sammutettiin 19.16. Joonatan ja Sebastian vaihtoivat paikkaa, mutta Eetu jatkoi ruorissa toivomustensa mukaisesti. Tuuli tuli suoraan pohjoisesta, joten jouduimme kryssimään. Vauhtimme oli noin 4 solmua. 19.16 nostimme stay sailit 1 ja 2. Nostettuamme stay sailit vauhtimme nousi hurjaan 5 solmuun ja 20.00 vahti vaihtui. Kello 21.20 linna näkyy edelleen horisontissa.
