Kuukausi: elokuu 2016

Tuulet syntyvät ilmanpaine-eroista, jossa ilmaa siirtyy korkeapaineesta matalapaineeseen. Ilmiö on hyvin looginen, sillä matalapaine tarkoittaa tilaa, jossa ilmanpaine poikkeaa normaalista alhaisemmaksi, eli ilmanpaine on alle 1013hPa (hehtopascal). Korkeapaineessa ilmanpaine taas kohoaa eli on suurempi kuin normaali 1013hPa. Ilman siirtyessä korkeapaineesta matalapaineeseen siirtyy ilmaa matalapaineen luomillle alipainealueille, ja näin syntyy virtauksia. Eli tuuli on siis ilmaa joka liikkuu. Se syntyy pyrkimyksellä tasoittaa Auringon luomia ilmanpaine- ja lämpötilaeroja. Tuuli voi muuttaa suuntaa tai hidastua kohdatessaan esteitä, kuten vuoria. Myös maanpinnan kitka hidastaa tuulta ja tämän vuoksi merellä tuulee yleensä kovempaa kuin maalla. Tuuli kulkee usein rintamina, jotka voidaan jakaa korkeapaine- ja matalapainerintamiin. Matkallamme on ollut hiljaisia, niin kuin myös koviakin tuulia. Hiljaisin on ollut ihan tyyni eli 0m/s. Kovin on ollut n. 9m/s Hellistä lähtiessä.

Johannes ja Niclas

Sunnuntai 21.8 Klo 21.45

Olemme olleet tällä hetkellä 31 tuntia yhtäjaksoisesti merellä ja purjeilla 20 tuntia. Se lienee merilinjan historian ennätys. Purjeita on nosteltu ylös ja alas. Pääasiassa olemme tulleet Riianlahden yli heittämällä täysin purjein. Ylhäällä ovat olleet rullafokka, staysail 1, staysail 2, megafischerman ja isopurje. Myös genaakkeria on nostettu ja laskettu.

Tänään on myös rikottu tämän reissun nopuesennätyksiä. Tällä hetkellä ennätys lehtori Ala-Nissilän hallussa 8,6 solmua. Samainen lukema on myös merilinjan tämän lukuvuoden tavoitekeskiarvo ; )

Matkaan on mahtunut pientä sadetta, mutta myös aurinkoa ja tarpeeksi tuulta itä-kaakosta noin 6-8m/s.

Komppania on nukkunut poikkeuksellisen paljon tänään, lähes kaikki vapaa-aika on käytetty nukkumiseen. Keula on kohti Muhua, ja siellä vietämme seuraavan yön.

Päivän aikana kuljettu matka purjeilla on 140 mailia. Keskinopeus on ollut 6,6 solmua.

Nyt kippari huutaa purjeiden laskuun.Lähestymme Muhua.

Hyvää yötä! Head ööt!

Lilli

 

 

 

Eilen aamulla, kun pyöräilimme Kuurin kynnäksellä, tapasimme rannalla naisen, jolla oli kädet täynnä meripihkaa. Meripihka on tyypillistä eteläiselle Itämerelle ja sitä huuhtoutuu merestä rantaan.

Meripihka on ollut arvokas kauppatavara, jota on viety alueelta jopa Rooman valtakuntaan. Jo lääketieteen isä Hippokrates tunsi meripihkan parantavat ja antiseptiset vaikutukset. Matkan aikana olemme nähneet Gdanskissa ja Sopotissa markkinoilla paljon meripihkasta tehtyjä tuotteita esim. patsaita ja koruja. Löysimme itsekin Kuurin kynnäksen Itämeren puoleiselta rannalta meripihkaa. Maailman meripihkasta 90% tulee Kuurin kynnäksen Kaliningradin puoleisista kaivoksista.

Liettulaiset olivat Euroopan viimeinen pakanakansa. Tunnettu liettualainen kansantarina antaa myyttisen selityksen meripihkan synnylle:

Liettualainen kalastajanpoika Kastytis ja jumalatar Jurate rakastuivat toisiinsa tulisesti. Jurate asui meripihkalinnassa syvällä meren pohjassa. Ylijumala Perkunas suuttui, koska jumalar oli langennut tavalliseen kuolevaiseen ja lähetti näin salaman tuhoamaan meripihkapalatsin. Siitä asti tuhoutuneen palatsin jäännöksiä on ajautunut rantaan muistoksi saavuttamattomasta rakkaudesta.

Myöhemmin tieteellinen maailmankuvan kehittyminen korvasi myyttisen selityksen meripihkan synnystä.

Disa, Ella, Linda ja Maria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vietimme toissayön Liettuassa Klaipedaan kuuluvassa Smiltynessä, joka sijaitsee varsinaisen kaupungin vastarannalla Kuurin kynnäksellä. Klaipeda on Liettuan tärkein satamakaupunki. Klaipeda tunnettiin ennen saksankielisellä nimellä Memel. Alun perin Klaipeida perustettiin nimellä Memelburg, ja sen perusti Saksalainen ritarikunta 1200-luvulla. Entisellä Memelin alueella on pitkä saksalaistaustainen historia, ja se kuului aikanaan Itä-Preussiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti alueitaan, jolloin vuonna 1918 Liettua itsenäistyi ja Memelistä tuli osa Liettuaa. Ennen toista maailmansotaa Memel luovutettiin Hitlerin Saksalle, joka oli aloittanut laajentumisensa 1930-luvulla ja sen tavoitteena oli mm. saksankielisten alueiden liittäminen Saksan valtakuntaan. Toisen maailmansodan seurauksena Liettuasta tuli osa Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Liettua itsenäistyi uudestaan. Entinen Memel ja nykyinen Klaipeida on vuosisatoja ollut tärkeä kauppapaikka ja Liettuan merkittävin satamakaupunki Kuurin Haffin suulla.

Vilho ja Aatu

Turbulenski

Ilma oli puolipilvinen ja tuuli idästä. Vahti vaihtui aamuseitsemältä ja Sopotit asettuivat iloisina ja pirteinä asemiin. Vahdin aikana karttaplotteri aiheutti hieman hämmennystä, sillä syvyydet olivat ilmoitettu poikkeuksellisesti jalkoina eikä metreinä. Onneksi kippari huomasi tilanteen ajoissa ja korjasi asian. Sekä tuuli että sää olivat täydelliset meidän aamuvahtia varten. Tuulen yltyessä nostimme Megafishermanin ja laskimme Staysailit 1:n ja 2:n. Näimme vuoromme aikana myös meidän lisäksi kaksi purjevenettä keskellä merta. Navigointi vuoromme lähestyessä loppuaan jätimme vastuun Turbulenski ryhmälle, jotka jatkoivat navigointia.

Linda, Maria ja Lilli // Sopotit

Kello on 4.00 ja on Eco-Polskin vuoro nousta ruorin taakse. Lokki on hyvässä lennossa ja vauhti kiihtyy entisestään Eco-Polskin käsissä. Matka Haapsaluun lyhenee maili maililta. Ryhmä vuorottelee parinkymmenen minuutin välein ohjausvastuuta ja muut tarkkailevat ympäristöä ja pitävät seuraa ruorimiehelle. Eco-Polsk opettelee myös solmuja ja kaikki osaavat paalusolmun nyt vaikka unissaan. Tuuli yltyy vuoron aikana ja syntyykin hetkellinen nopeusennätys. Niclas ohjaa Lokin 7,8 solmun nopeuteen ja Johanneksen siirryttyä ruoriin vauhti vain kiihtyy. 8,1 solmua on matkamme uusi pohjanopeus. Seitsemän aikoihin on Eco-Polskin aika jättää vastuu Sopoteille ja siirtyä opiskelemaan, sekä syömään aamupalaa.

Johannes, Niclas, Ella ja Disa // Eco-Polsk

Kello on varttia vaille yksi yöllä. Sopotit ovat lopettelemassa tuuletonta yövahtiaan ja menevät herättämään seuraavaa ryhmää kannelle. Aatu on valmiiksi hereillä valvottuaan alkuillan. Aleksanteri ja Vilho ovat vetämässä sikeitä punkissaan. Silmien avaaminen on odotettua vaikeampaa, ja Vilho saapuukin kannelle parikymmentä minuuttia myöhässä.

Kun Turbulencski oli selviytynyt kokonaisuudessaan kannelle, oli toiminta jo viimeisen jäsenen saavuttua valmiiksi alkanut. Tuuli oli alkanut nousemaan, ja siitä otettiin kaikki ilo irti nostamalla purjeet koko päivän kestäneen koneella ajamisen jälkeen. Isopurje ylös ja menoksi. Isopurjeen ylös kiskomisen jälkeen auki vedettiin fokka. Kunnianhimoinen Turbulencski ei tähän tyytynyt, vaan kipparin kanssa yhteistyössä päätettiin että fokka otetaan alas ja tilalle nousee genaakkeri. Muutaman vaiheen jälkeen nostettiin vielä megafisherman. Kolme purjetta ylhäällä ja vauhti oli noussut kolmesta solmusta lähes kahdeksaan solmuun. Sijaintina Latvian rannikko. Lokki oli lähes lennossa. Turbulencskin huippunopeus oli 7,7 solmua, joka oli myös tämänhetkisen matkan huippunopeus.

Vilho, Aatu // Turbulencski

Suolaisuuden mittaaminen ei ole helppoa. Vettä haihduttaessa jäljelle jäänneistä suoloista ei voida tarkasti päätellä meriveden suolaisuutta. Eräät suolat alkavat muodostaa kaasuja, joita ei esiinny merivedessä. Suolaisuus voidaan määrittää kemiallisen analyysin avulla, mutta koska merivesi on monimutkainen yhdiste, kemiallinen määrittäminen on erittäin hankalaa. Vaikka suolapitoisuuden mittaaminen kuulostaa vaikealta, meille se on helppoa: ämpäri mereen ja saadusta vesinäytteestä mitataan anturilla suolapitoisuus.

Meillä on käytössämme LABQUEST ja VERNIERIN SALINITY anturi (salinity = saliniteetti = suolapitoisuus).

Hypoteesina on, että mitä pohjoisemmaksi purjehdimme, sitä vähäsuolaisempaa Itämeren vesi on. Tämä perustuu siihen, että Tanskan salmien läpi tuleva Atlantin erittäin suolapitoinen merivesi laimenee Suomeen tullessa, ja Itämereen valuu meilläpäin paljon makeaa vettä jokien ja sateiden takia.

Tuloksia:

1. Helin niemimaan edusta 5,2 ‰ (ppt)
2. Gdanskin lahden pohjoisosa 5,5 ‰ (ppt)
3. Kaliningradin edusta 5,6 ‰ (ppt)
4. Kuurin haffin edusta 2,4 ‰ (ppt)

Tulokset osittain tukevat oletustamme, mutta on otettava huomioon, että näytteet ovat olleet pintavettä, joka on vähäsuolaisempaa kuin syvävesi. Kuurin haffin edustalla otettu näyte oli yllättävän vähäsuolaista, mikä johtuu luultavimmin siitä, että Klaipedassa on pari viime viikkoa satanut, sinne laskee useampi joki tuoden makeaa vettä ja haffi eli lahti/laguuni on aika suljettu alue, jossa vesi ei pääse sekoittumaan paljoakaan suolaisempaan veteen. Jatkamme saliniteetti- ja nitraattimittauksia Saaristomerelle saakka.

Maria, Lilli ja Linda

OHOI! Tehkää väylää melumies-kolmikko Turbulencskin mielenräjäyttävälle debyyttikirjoitukselle.
The Merilinja-Squad pyöräili tänään Kuurin kynnäksen pohjoiskärkeen Liettuassa. Sieltä eteemme avautui 98 kilometriä auringossa hehkuvaa hienon hienoa hiekkaa ja niistä muodostuneita pienempiä sekä suurempia hiekkadyynejä. Kuurin kynnäs on muodostunut viimeisen jääkauden jälkeen, jääkauden aikaansaaman harjun ympärille, kun tuulet ja merivirrat ovat tuoneet harjun rannoille lisää hiekkaa meren pohjasta. Kynnäs on kasvanut melkein kiinni mantereeseen. Kynnäksen ja mantereen väliin on muodostunut matala haffilahti, Kuurin haffi. Kuurin kynnäs hyväksyttiin UNESCON maailmanperintökohteeksi vuonna 2000.

Opettajamme Nina Brander pääsi hyödyntämään mahtavia esimerkkejä hiekkadyyneistä, joista olisi saanut oppikirja-materiaaliin kelpaavia kuvia. Näimme loistavia esimerkkejä alkiodyyneistä, esidyyneistä, rantadyyneistä sekä mäntymetsää kasvavista metsädyyneistä. Myös Branderin tekemät suurempia dyynejä muistuttavat hiekkakakut antoivat osviittaa siitä, kuinka dyynit muodostuvat käytännössä sekä näillä Kuurin kynnäksen seuduilla että esimerkiksi Saharan autiomaassa.
Rannalta löysimme myös aaltojen rantaan tuomia meripihkan paloja, joita sitten keräilimme yhdessä. Tämän jälkeen kävimme uimassa Itämeren kauneimmalla hiekkarannalla. Korkeamaineinen rantaleijonakolmikko Turbulencski vieraili myös paikallisen nudistirannan naistenpuolella. Vahingossa.
Turbulencski
Aatu, Aleksanteri, Vilho

Kaliningradin vedenpuhdistuslaitosta on rakennettu jo 40 vuotta. Työt aloitettiin vuonna 1976, mutta niitä ovat haitanneet erilaiset historialliset muutokset ja talousvaikeudet. Vedenpuhdistamon budjetti on 70 miljoonaa ja rahoitusta on saatu mm. Pohjoismaisesta kumppanuushankkeesta. Puhdistamon toimiessa täydellä teholla, se käsittelee noin vajaan miljoonan asukkaan (135 000 kuutiota) jätevedet vuorokaudessa.
Jalkapallon mm- kisat 2018 ovat antaneet vauhtia jätevedenpuhdistamon rakentamiseen. Kaliningradin kaupunki heräsi myös siihen, että kisoissa tarvitaan puhdasta juomavettä, josta kaupungista on pulaa, joten vedenpuhdistamohanke on nyt myös käynnissä.

Lilli