Rannön historiallisen saaren jäädessä meidän näkökentän ulkopuolelle, ruoan hajuinen Lokki matkaa täyttä hönkää kohti Väderskäriä. Tonnikalan tuoksu on levittäytynyt joka puolelle Lokkia. Kokeneen merimiehen raavaat otteet ruorista luo kanssa matkustajille turvallisen olon. Viime kesällä viikon yksin merellä viettäneen Konsta Grönbergin uskomattomat navigaatiotaidot pitävät meidät ja Lokin poissa karikoilta, vaikka matkustammekin väylien ulkopuolella, melko karikkoisilla vesillä. Jo kauas jääneellä Rännön saarella tutustuimme saaren historiaan. Saarella on asunut kalastajia, jotka olivat jättäneet jälkeensä autioituneet rakennukset. Saarella oli hieman aavemainen tunnelma, joka todennäköisesti johtui unholaan jätetyistä rakennuksista. Pienissä rakennuksissa olivat vielä jääneet historiallisia esineitä ja rakennuksissa saa viettää yönsä ilmaiseksi. Saarella sijaitsee myös muistomerkki, joka on omistettu kolmelle todennäköisesti hukkuneelle ihmiselle, jotka lähtivät kalaan, mutta eivät koskaan palanneet. Oranssina hohtavan auringonlaskun siivittämä jatkamme tyylikkäästi kohti uusia seikkailuja. Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen
Isokarin luonto on todella monimuotoinen. Saarella kohtaavat vähäsuolainen Itämeri ja vielä vähäsuolaisempi Pohjanlahti, joka luo aivan ainutlaatuiset elinympäristöt lajeille. Isokarin luonnosta löytyy yhteensä yli 380 kasvilajia, jotka ovat tulleet saarille monien eri vaiheiden jälkeen. Saaren luontoon on tullut kasvilajeja muun muassa muuttolintujen mukana. Esimerkiksi Isokarilla kasvaa sembramänty, joka on peräisin kaukaa Siperiasta. Saarella on käytetty ennen kasveja erilaisina rohtoina. Hyviä rohtoja olivat esimerkiksi ketosilmänruoho, joiden uskottiin auttavan silmäsairauksiin. Myös Maarian verijuuresta erittyvää maitiaisnestettä käytettiin sisäelinsairauksien hoitoon.
Saarelta löytyy myös paljon muita hyödyllisiä kasvilajeja kuten mäkimeiramia (oreganoa) ja villikuminaa, joita voidaan käyttää ruoanlaitossa. Saarella löytyy myös sikoangervoa, jonka tärkkelyspitoisista marjoista saatiin nälkävuosina ravintoa. Siitä saatiin myös poltettua viinaa. Hietakastikka valtaa nykyään syksyisin saaren niityt, mutta ensi kesänä saarelle tuodaan lampaita, jotka laiduntavat saaren niittyjä ja pitää maiseman avoimena. Kallioimarteen lakritsan makuista juurta on käytetty ennen mausteena ja nykyään se on lähinnä mukavan makuinen luonnon herkku. Tyrni, korpipaatsama ja suomyrtti kuuluvat myös Isokarin lajistoon.
Saaren länsipuolella sijaitsevat mahtavat jääkauden muovaamat ja kelien piiskaamat silokalliot, joissa oli näkyvillä ruhjeita sekä siirroksia ja eri mineraaleista muodostuneita juonikuvioita. Kalliolammikoissa on välillä makeaa ja toisinaan suolaista vettä, koska mereltä tulevat suuret mainingit lyövät kalliolle merivettä ja pärskeet voivat lentää jopa majakalle asti. Talvella jäät painautuvat ylös kallioille ja kuluttavat siitä lähes kaikki kasvit ja jäkälät pois, paitsi haavankeltajäkälän, joka värittää graniittikalliot laikuittain keltaiseksi. Kalliossa olevista halkeamista kovalla kelillä aallot lyövät jopa 20 metriin asti kohti taivasta.
Kävelimme takaisin venesatamaan uutta tekeillä olevaa luontopolkua pitkin. Sen varrella olevan glo-järven rannalta löytyi kaksi kivistä 1800 luvun venelaituria, jotka törröttivät jo tukevasti sisämaassa maankohoamisen vuoksi. Polku oli toistaiseksi melko vaikeakulkuista mutta polkua tullaan raivaamaan ennen sen virallistamista. Isokarin glo-järvet ovat syntyneet, kun maa on kohonnut ja merenlahdet ovat kasvaneet umpeen ja niistä on muodostunut makeita sisäjärviä.
Kaksi vuotta täyttävä Selkämeren kansallispuisto
Pinta-alaa on alueella noin 912 km2, josta 98 % on veden alla, joten käytännössä alueella suojellaan merenpohjaa. Se sijaitsee Lounais-Suomessa Kustavista Merikarvialle yhteensä kahdeksan kunnan alueella. Vertailun vuoksi Saaristomeren kansallispuisto on 500 km2 pinta-alaltaan ja se on perustettu vuonna 1983 kun taas Selkämeren kansallispuisto on perustettu vuonna 2011.
Selkämeren kansallispuistoon meidät tutustutti Kari Laaksonen ja keväällä piikiltä pelastettu koira ’Vili Perkele’ joka oli innoissaan mutta rauhallinen uudessa ympäristössään.
Aamun sarastaessa Isokarin jylhässä maisemassa opiskelijamme olivat valmiina vastaanottamaan suuren määrän tietoa jääkauden jättämistä jäljistä Isokarin majakkasaarella. Monipuolinen kasvisto ja harvinaisista eläimistä koostuva eläinkunta on muodostunut alueelle tämän sijainnin takia. Reilu tunnin mittainen aamukävely Isokarin sileillä ja jykevillä kallioilla oli mieltä rauhoittava kokemus. Opiskelulta ei voitu vieläkään välttyä ja tiukkaa asiapitoista tekstiä tuli joko oppaamme suusta tai kaikille tutuiksi tulleen biologian ja maantieteen opettajamme Nina Branderin suusta. Jääkauden muovaavia kalliokerroksia vasten piiskasivat Itämeren raa’at mainingit. Kävely päättyi takaisin aluksellemme, joka odotti innokasta nuorisoa, jotka olivat valmiina siivoamaan aluksemme.
Lähtömme keskeytti viereen laskeutuva Eurokopteri, joka kuuluu Suomen puolustusvoimille. Kopterin synnyttämä tuulenpuuska nosti merestä pientä tihkusadetta, joka sai Lokkimme ikkunatkin kostumaan. Nopeasti ohi ollut operaatio päättyi, kun helikopteri katosi taivaanrannan taa vain muutaman kymmenen metri merenpinnan yläpuolella. Selkämerellä pidettävän sotaharjoituksen vuoksi pääsimme näkemään isänmaamme puolustajat tosi toimissa. Köydet irti ja keula kohti suurta tuntematonta.
Saavuimme maanantai-iltana Isokarin majakkasaarella. Kiirehdimme tutustumaan majakkaan ja saaren historiaan, koska majakan lyhty syttyy hämärän hetkellä ja vierailu majakan huipulle auringonlaskua ihailemaan piti tehdä ennen sitä.
Majakan lamput rävähtivät loistamaan ja tutustuimme menneiden aikojen elämään ja tarinoihin täysikuun loistaessa taivaalla.
Saunaan ja nukkumaan. Aamu alkaa opippitunneilla rantakallioilla. Tästä lisää myöhemmin.
Isokari on majakkasaari Uudenkaupungin ulkopuolella. Tänä viikonloppuna majakka täyttää 180 vuotta.
1800-luun alussa Englannin sotalaivasto oli Euroopan ja samalla maailman mahtavin. Ranska halusi olla Euroopan johdossa ja siksi laati muiden Euroopan valtioiden kanssa kauppasaarto sopimuksen Englantia vastaan, koska ei onnistunut valloittamaan sitä. Tämä tarkoitti kauppasaartoa Englannille ja tällä tavoin koetettiin ulkoisesti heikentää sen sotakykyä, mikä olisi tuonut Ranskalle Euroopan herruuden. Ruotsille, johon myös Suomi kuului, ei sopimuksesta olisi ollut etua, koska puutavarakauppa Englannin kanssa oli niin suurta ja tuottoisaa. Tämä kauppa mahdollisti molemmille, niin Ruotsille, että Englannillekin etuja, sillä Ruotsi sai varallisuutta ja Englanti puutavaraa mahtavaa sotalaivastoa varten.
Ranskan keisari Napoleon halusi saada Ruotsin suostumaan sopimukseen ja näin Ranska solmi Venäjän kanssa Tilsit-sopimuksen vuonna 1807, että jos Venäjä saa Ruotsin alistettua, saa Venäjä Suomen osaksi valtakuntaa. Venäjän saadessa Suomen osaksi valtiota, jäivät tärkeät kauppaväylä Ruotsin puolelle. Tämän takia Venäjän piti perustaa uusia laivaväyliä läpi Suomen vaarallisen saariston ja alkoi rakennuttaa sen ajan mahtavimpia majakoita. Isokari on yksi näistä majakoista. Ilman sitä kaupankäynti olisi ajautunut karille.
Isokarin majakka valmistui vuonna 1833 ja on Suomen kolmanneksi vanhin valomajakka. Sitä suunniteltiin 17 vuotta. Rakennusvaiheessa Turusta tuotiin muurareita, jotka olivat parhaimpia Suomessa. Samat muurarit korjasivat Turun palon aiheuttamia vahinkoja Turun tuomiokirkossa. Isokarin majakka on rakennettu täysin ilman muottia sen ajan työvälineillä, ja rakennus on aloitettu kivijalasta, joka on makkarakennuksessa sen tärkein osa. Arkkitehti suunnitteli aluksi Isokarin majakan kivijalasta lopullista korkeampaa, mutta saaren kiviaines oli niin haurasta, ettei siitä saanut kestävää tai hienoa. Tämän takia kivijalan korkeus jäi muutaman metrin korkeuteen. Majakka rakennettiin lähes kokonaan punatiilestä, jota tuotiin muualta suuria määriä. Tiiliä upposi laivojen mukana paljon, sen perusteella, että saaren edustalla meren pohjassa on suuria tiilikasoja. Paljon tiiliä onkin tarvittu, sillä niitä majakkarakennuksessa on jopa 600 000 kappaletta. Myöhemmin majakkarakennusta on muokattu niin, että siihen on valettu 15cm betonikerros pintaan. Jatkuvat vesisateet ja auringonpaiste oli vahingoittanut seinää niin paljon, että sään armoilla ollut rakennus alkoi hapertua ja kosteus tuli sisälle saakka.
Isokarin majakan valo on kirkas ja näyttää tietä veneilijöille. Majakka sai ensimmäisen linssikoneistonsa vuonna 1872 ja sähkövalo tuli vuonna 1952. Ennen sähkövaloa käytettiin öljylamppuja, jotka käyttivät öljynä naurisöljyä, jota saatiin läheisiltä saarilta. Öljylamppu keräsi nokea linssin lasiin. Venäjä lähetti pirtua lasin putsaukseen, mutta majakanvartijat joivat sen parempiin suihin. Sen takia majakan valo ei joskus ollut toiminnassa. Venäläiset korvasivat pirtun myöhemmin glyserolilla, jota ei voinut juoda.
Vierailimme maanantai-iltapäivänä Katanpään linnoituksella, joka sijaitsee Lypertö-nimisellä saarella. Historian opettajamme Christiane kertoi meille ensin saaren historiasta, jonka jälkeen saimme vapaasti kierrellä bunkkereissa ja nähdä linnakkeen raunioita. Tutustuimme myös Katanpään kivilouhoksiin ja tytöt poikkesivat Rauman merikoululaisten Fanny- nimisellä aluksella.
Katanpään linnakeketju sijaitsee Kustavin ulkosaaristossa. Linnake kuului Venäjän puolustukseen ja se rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Venäjä oli menettänyt laivastonsa Venäjän ja Japanin sodassa 1904-1905 ja sillä oli tarve vahvistamaan puolustusta rajoilla. Erityisen tärkeää oli suojata Suomenlahden pohjukassa oleva pääkaupunki Pietari, ja ratkaisuksi tuli Suomenlahden linnoittaminen. Linnoitusketju sai nimensä Pietari Suuren mukaan Vähitellen linnoitusketjua laajennettiin ja sen pohjoisin osa Katanpää linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Linnoitusketjuun kuului lopulta Suomenlahden, Saaristomeren sekä Viron rannikkoa.
Linnoituksen rakentaminen alkoi toukokuussa 1915 ja työvoimana käytettiin muun muassa venäläisten rangaistusvankeja. Hunguusit olivat venäläisten vankeja Amurista ja Mantsuriasta.Heitä käytettiin työvoimana linnoitusten, teiden, sekä rautateiden rakentamisessa Katanpäässä. Hunguusit olivat pelättyjä maantie,- ja junarosvoja. Heille tyypillistä olivat pitkät hiukset ja lyhytkasvuisuus, jonka takia paikalliset luulivat heitä kiinalaisiksi naisiksi.
Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun Venäjä ei enää hallinnut Katanpäätä, punaiset miehittivät alueen pariksi kuukaudeksi Suomen sisällissodan aikana. Linnakkeelta punaiset pystyivät hyökkäämään valkoisten kimppuun, sekä tekivät tarkastuksia heidän koteihinsa. Saksalaiset nousivat sisällissodan aikana Hangossa maihin ja osa heistä kävi myös Kustavissa päämääränään mahdollisesti Katanpää.
1920-luvulla linnakkeen isännäksi tuli rannikkotykistö.
Turun, sekä myös muiden kaupunkien vankien määrä oli kasvussa, ja tästä syystä Katanpäähän nähtiin tilaisuus siirtää osa vangeista. Linnake vaihtui vankilaksi 1931 ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1940 asti. Vangeiksi tuotiin kuristushuonevankeja, vankeusvankeja, pakkotyöläisiä ja sakon muuntorangaistusta sovittavia vankeja. Katanpäässä vangit työskentelivät kivilouhoksella. Kivi oli tärkeä vientituote ja sitä vietiin muun muassa Keski-Eurooppaan kaupunkien rakennustarpeisiin.
Jatkosodan aikana linnake eli hiljaiseloa ja sitä pommitettiin vain kerran. Toisen maailmansodan jälkeen vankilatoiminta lopetettiin ja se siirtyi puolustusvoimien omistukseen ja oli 1999 vuoteen asti suljettu sotilasalua. Nykyään alue on metsahallituksen hallinnassa.
Tuulensuunta ja nopeus: sw 11 m/s (aukolla), sw 6,5 m/s (ströömissä)
Iniönaukolle tultaessa tuuli oli erittäin navakka ja purjeilla edettiin hyvää vauhtia, vaikka tuulensuunnan takia jouduimmekin kryssimään. Aukolla oli myös vähän aallokkoa, joista osa hajosivat aluksemme kylkeen, heittäen kannelle pärskeitä, jotka virkistivät meitä. Matkalla huomasimme myös merimetsojen valkoiseksi ulosteellaan värjäämiä saaria, joissa ei elävää kasvillisuutta enää ollut näkyvissä. Ströömin lähestyessä tuuli tyyntyi ja jouduimme lyömään koneet käyntiin, jotta etenemisemme ei pysähtyisi kokonaan. Hienot maisemat vilisevät Lokkimme molemmin puolin. Lämmin auringonpaiste vetää opiskelijamme aluksen kannelle nautiskelemaan tämän kesän viimeisimmistä lämpimistä päivistä, jotka ovat lähestulkoon romanttista viettää merellä koulukavereiden, opettajiemme ja miehistön kanssa.
Lämpimin terveisin: Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen
Täysillä purjeilla seilataan kohti Taivassaloa. Purjeet nousivat yhdeltätoista ja koneet sammuivat kahdeltatoista. Ensimmäisenä nostettiin iso purje, seuraavaksi fokka ja sitten staysailsit. Nyt Lokki liikkuu leppoisasti runsaalla 5 solmun vauhdilla! Vahdin vaihto tapahtui yhdeltä ja nyt Lokkia ohjaa Lauri. Aurinkoisen sään ansiosta kannella viihtyy loistavasti. Veneitäkään ei ole paljoa sillä arki on koittanut ja lomat ovat loppuneet. Upeat kesämökit koristavat maisemaa Lokin kiitäessä ohi.
Ruorissa Niko. Piritta ja Juulia nostivat purjeita.
Aamupäivä Lokilla on sujunut rivakan työn merkeissä. Merilukiolaiset jaettiin kolmeen kiertävään vahtiin. Yksi vahti navigoi, yksi vastaa keittiöstä ja ruuanlaitosta ja kolmas opiskelee ja muun muassa päivittää blogia. Pyrimme päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan ja toivomme, että blogimme lukijat lähettävät kommentteja ja kysymyksiä.
Seilaamme Vähä Maisaaren kohdalla ja tavoitteena tänään on Isokarin majakka, jonne on matkaa noin 30 merimailia.
Matka jatkui Konsta Grönbergin, Viivin, Ilonan ja Jerryn ohjatessa Lokkia. Sää oli aurinkoinen ja tuulta oli 7m/s. Kuuden solmun vauhdilla suuntasimme Kauppakarin ohi kohti Airistoa. Viivi ja Ilona kertasivat vielä vähän karttamerkkejä kesäloman jäljiltä, ennen kuin hekin uskaltautuivat ruorin ääreen. Samalla suunnittelimme järkevintä reittiä kartan avulla.
Kauppakari sijaitsee Turkuun johtavan väylän varrella. Sinne rakennettiin nykyisinkin pystyssä oleva loistonvartijatalo. Saari on pieni ja asukkaiden kerrotaan sitoneen aikoinaan lapsensa talon nurkkaan kiinni, etteivät he joutuneet veden varaan. Talossa oli asutusta vakituisesti 1900-luvulle asti.
Tällä hetkellä ympäristö on vielä saaristoa, eikä aallokko ole kovinkaan suuri. Matkan kulku sujui ongelmitta yhteistyön voimalla ja ensivaikutelma tulevasta reissusta on pelkästään positiivinen.
Purjeet nostetaan nyt, kello 11:00.
Terveisin Reimat: Viivi ja Ilona (+Jerry ja Konsta)
