Vuosi: 2010

 

Tiivistymä reissusta tässä kuvassa.

Huhhuh! Nyt on hieman tukalat paikat kun tuuli pukkaa n 21m/s IngaLilliä vasten laituria niin että lähtö viivästyy päätesatamaan. No lisää kokemusta kiperistä tilanteista, koko ahkera joukkomme on nyt kannella, eiköhän tästä kohta irrota.

Oppilaat pitivät fendareita ja korkkipusseja niin ettei laivan kylkeen tulisi osumia laiturista. Miehistö on taas mahtavan kärsivällinen ja antaa tehokkaasti ymmärrettäviä neuvoja. Täytyy sanoa että meillä on kyllä huippuja oppilaita, siitä lisää myöhemmin.

Hei ja nyt kuulemma päästiin irti, hiijohoi, reilu tunnin kesti tämä jobi.

NIIN! Ja upouusi kahveli on nyt kyydissä, parkkipinnoituksineeen päivineen.

Marja

Miikka Mauri Juhani Ylikoski

 Miikka on 25-vuotias merenkulun opiskelija. Laivallamme hän toimii perämiesharjoittelijana.

Miikka valitsi purjehduksen vaikka hänen isänsä yritti tehdä hänestä jalkapalloilijaa. Hänen mukaansa jalkapallokentän vieressä oli poikia purjeveneellä ja hän halusi päästä mukaan. Miikka on purjehtinut 6-vuotiaasta asti pienillä jollilla, aluksi optimistijollalla ja sitten 14vuotiaana e-jollalla. Hänellä oli juniori PM-kisat ja Juniori EM-kisat yhtenä kesänä. Paras sijoitus PM-kisoissa oli 36.. 15-vuotiaana hän oli kuunari Helenalla ja kuunari Lokilla, sekä oppilaana, että gastina (seikkailupurjehduksen isonen). 17vuotiaana opetti kuunari Helenalla 45vuotiasta.

 Miikka opiskelee merikapteeniksi ja hänen tulevaisuuden haaveenaan on toimia jonkun suuren laivan kapteenina. Purjehtimisessa kiehtoo se, että pääsee vaikka maapallon ympäri kuluttamatta yhtään polttoainetta. Miikan harrastuksina on purjehtiminen omalla veneellä ja oman veneen rakentaminen, laskuvarjohyppely ja kaikenlaiset pallopelit. Häntä kiinnostaa monirunkoiset alukset, koska niillä pääsee nopeampaa ja niillä on vaikeampi purjehtia. Miikan pisin reissu purjelaivalla on yhteensä 10vuorokautta. Hän on purjehtinut suomen lisäksi Visbyssä ja muilla erilaisilla kesäreissuilla.

 Miikka päätyi Inga Lillille kun hänen luokkakaverinsa Lauri (kapteeni) pyysi Miikkaa mukaan Inga Lillin porukkaan ja hänen mukaansa täällä oppii paremmin kuin koulussa. Välillä Miikalle tulee koti-ikävä, mutta siihen on jo hieman tottunut. ”Kun päättää ennen matkaa, että nyt jaksetaan, niin kyllä sitä jaksaa.” Ikävä on ihan ymmärrettävää, kun hänellä on puolitoistavuotias poika.

 Miikan mielestä merellä liikkuminen on niin kivaa, että päätti että haluaa siitä ammatin itselleen. ”On mukavaa olla sään armoilla” Miikan mielestä meri vetää nöyräksi kun siellä on tuulen ja myrskyn armoilla niin tuntee itsensä niin pieneksi.

 Mikään ei jäänyt harmittamaan tältä reissulta. Miikan mielestä me emme olisi saaneet parempaa purjehduskokemusta jos olisimme menneet Puolaan, koska olisimme vain katselleet avomerta. Hän kehuu meidän olevan mukavia nuoria ja olemme oppineet todella nopeasti ja ollaan nohevia (nopeita ja heti valmiita).  Aivan mahtava matka hänenkin mielestä siis.

Haastattelijoina Roope & Jutta

Lauri on laivamme kapteeni, joka opiskelee merikapteeniksi kotkassa. Inga-lillille hän ajautui tavattuaan laivan päävastuuhenkilön Jarin Suomen pujrelaivayhdistyksen kokouksessa, jossa hän edusti Inga-Lillia. Late itse edusti Maritaa. He juttelivat ja Jari tarjosi työtä laivalta. Tänä keväänä Late otti Jariin yhteyttä, sillä hänellä ei ollut muuta kesäduunia. Hän ajatteli omistaa kesänsä puupurjelaivoille ja Jari lupasi hänelle kipparin paikan. Lauri toimi laivalla kansimiehenä noin kymmenellä purjehduksella, jonka jälkeen Jari pyysi Latea laivan vastuu-kippariksi. Nyt siis Late hoitaa laivan asiat ja pitää huolta siitä että kaikki toimii. Lauri ei ole ollut tässä laivassa kuukautta pidempään, mutta laivan yleisilme on parantunut aikalailla. Lauri hoitaa tällä hetkellä myös Maritaa, eli hänellä on paljon hommia molempien laivojen kanssa. Laurilla on ollut kiire nyt viimeisen viikon aikana ja ennen tätä purjehdusta hän oli ehtinyt käydä vain kuusi tuntia nukkumassa kotona, kunnes taas kiisi tänne Maritalta.

Lauri menetti merineitsyytensä vasta armeijassa, kun hän vahingossa päätyi laivastoon. Armeija antoi hänelle kaksi vaihtoehtoa AUK tai laivasto, joten hän valitsi laivaston. Hän oli palvelemassa Russarössä. Lauri kävi tätä varten yhden kevään kaikki viikonloput Turussa kotimaanliikenteen laivurikursseja, jotka tuntuivat hänestä hyvin mielenkiintoisilta. Peruskoulun jälkeen Lauri meni Hesan luonnontiedelukioon ja oli päätymässä tietotekniikka-alalle. Hän oli hyvin kiinnostunut luonnontieteistä. matematiikasta, kemiasta, fysiikasta, historiasta ja myös musiikista. Hän on soittanut vetopasuunalla baritonitorvea, tuubaa ja jopa karibialaisia steelpaneja, sekä opiskeli musiikkitieteitä yliopistossa. Motivaatio loppui tosin, koska se ei tuntunut työllistävän tarpeeksi. Hän on ollut viisi vuotta ylioppilaskunnan laulajissa, siis Suomen edustuskuorossa ja käynyt ympäri maailmaa esiintymässa vaatimattomasti esimerkiksi Japanin keisarinnalle.

 Lauri ei ole  purjehtinut muualla kuin Suomen saaristossa, mutta mahdollisuuksien tullessa hän olisi kyllä halukas purjehtimaan ulkomaillakin. Purjehtimisessa kiehtoo vaikeus. Koska jos tekisi aina vain asioita mitkä olisivat helppoja, tuntisi tylsistyvänsä. Aina voi tulla paremmaksi. Hyvät puolet purjehtimassa on, että on tarpeeksi haasteita ja ratkaisemaan mitä ihmeellisimpiä ongelmia ja se pystyy aina yllättämään. Ammattina purjehdus on myös melko vapaa. Huonot puolet ovat, että työajat ovat raskaat, mutta työaikansa saa itse päättää.

 Laivat ovat usein nimetty naispuolisiksi ja Lauri epäilee syyksi sen että laivat ovat arvaamattomia, niin kuin naisetkin. Hienoimpia paikkoja missä Lauri on käynyt purjeveneellä, on juuri se Elisaari missä me myös kävimme. Veneellä taas Bentgsår Hangossa, missä Lauri on ollut kaksi kesää töissä.

Laurin mielestä jokaisesta purjehduksesta täytyy tehdä ikimuistoinen. Meidän purjehduksella hän on ainakin onnistunut loistavasti! Laurista välittyy että hän on todella kiinnostunut meistä ja haluaa tehdä parhaansa, että meille tulisi onnistunut matka. Lauria eniten kiinnostaa vanhat puiset purjeveneet ja hän omistaakin sellaisen. Tunnelma niissä on upea ja laivoista huokuu että niillä on historia. Ne ovat niin kuin eläviä olentoja, niillä on sielu.

Laurin mielestä purjehduksemme on mennyt tosi hyvin ja olemme oppineet niin nopeasti, että tasoa on pitänyt nostaa.

Haastattelun pohjalta ovat tehneet Mariette, Härtsi ja OTTO

Kello on 19.00, 2.9.2010

Koordinaatit: 59° 57’27” N, 023° 50′ 64”I

Tuulee pohjoisesta 6 m/s

Murtovettä  kölin allamme n. 8.5 m

Nopeus: n. 5,1 solmua

Paluumatka Suomenlinnaan on noin puolessavälissä. Suomenlinnassa on tarkoitus nostaa kyytiin uusi iso maston osa, kahveli, joka vaurioitui ensimmäisen ryhmän purjehduksella. Pizzakokit ovat tekemässä byssassa eli laivan keittiössä, päivällistä. Ympäristötaidetta saaristossa ryhmän luontopolkukierrksella taiteen lehtorien Riitan ja Marjan opastuksella, Älgössä, opiskelijat ”törmäsivät” sienimetsään. Näitä metsän aarteita opiskelijat käyttävät Pizzan täytteenä.

Vahtivuorot pyörivät. Tuulesta johtuen ajamme koneella. Riskejä ei oteta.

Kyll se muuttu se retk;

aika riamune hetk.

Niingon gomppassi neul

meijä astian geul

käändy pohjossi. Lämmiä maa jäävät taa,

kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.

Ilo sillo o suur, ko mek kotti jällt tlee.

Hiivuvee, haaluvee, hiivuvee.

Nortamo

Matkaterveisin Pekka

Ekenäs är en gammal stad som är grundad på 1500-talet. Då var staden Raaseborgs läns administrativa centrum och den fick stadrättigheterna  1546. Den var en vattenrutt till Söder-Häme. På 1600- talet inverkande merkantilism menar att det fanns inte extern handel. På 1800-talet gick Elias Lönrot i skolan i Ekenäs och året 1872 grundades Finlands första kvinnornas seminar till Ekenäs också. I kvinnseminaren utbildades den första kvinliga lärarinnan. På 1873 bygdes E

kenäs första järnväg och det vill saga att industrialisering började. Från  1918 var där en häkteläger för kumminsterna som hade förlorat inbördeskriget.

Vi kom till Ekenäs igär kväll och fick bada bastu, duscha (det var härligt att få tvätta sej ordentligt med varmt vatten) och gå och äta något för oss själva.  Några gick ännu och fota runt i staden eftersom vi hade en “kom-hem-tid”  först klockan tolv på natten. Det blev faktist fina bilder.

Klockan 08.00 tackade vi för oss och segla iväg mot nya äventyrer.

Hej så länge,

Antti, Suvi, Aleksi, Atte

Lauri kertoi saaressa sijaitsevasta luontopolusta jossa on laaja biotooppi määrä ja maastotyypit vaihtelee kuivasta kankaasta märkään suohon, saaren keskeltä löytyy jopa pieniä järviä. Tammisaaren saariston kansallispuisto on siis todella iso alue, johon Jussarö ja Älgö mm. kuuluvat. Eikun tutkimaan aluetta –>

Aleksi

Olemme juuri saapumassa Älgööhön, jossa viivymme ilmeisesti vain nelijä kellon isoviisarin pyöräytystä.Matkalla Tammisaaresta tänne oli jopa niinkin tyyntä ettei yksikään kuvisryhmän jäsen joutunut vielä tasapainoelimen ja silmän virheellisen yhteistyön tuloksesta  kärsimään, joten tyyntä on ja jos ilmat sallii voidaan ehkä jopa päästä takaisin Helsinkiin ilman yhtäkään oksennusreaktiota.

Havaitsimme kaksi merikotkaa matkalla.  Myö ollaa menossa tänne Älgöhön iskemää vähän elintarvikkeita vatsalaukkuihin ja uimahan mennään juujep, mutta vain niin paljon kuin työt sallii(eli tiukkaa solmutreeniä, luontopoluilla armotonta hikistä tallustelua sekä mudan pohjasta kaivelemista, ympäristötaiteen tekemistä kuvisporukan kesken), jos hyvä tuuri käy niin laivallemme palatessamme ilmassa leijuu työn tuoksu. siis hirviä ihon kuona-aineiden ja veden sekoitus.

Pari meistä meni juuri satamaan saavuttuamme kellumaan pelastautumispuvuissa rantaan, kuvia luvassa myöhemmin.

Otto

Konehuonerastissa meille esitteli laivan moottoria, apumoottoria ja muita tärkeitä järjestelmiä laivan kapteeni Lauri. Laivan pääkone on 1950-luvun alulla Detroitissa valmistettu kuusi litrainen, kuusi sylinterinen, neli-tahti diesel ja nettotehoa on vain 106kw. Pääkoneesta tarkistimme moottoriöljyn, vaihteisto-öljyn ja jäähdytysveden tilan. Apukone, Nannidiesel on tunnetusti loistavaa japaninrautaa. Apumoottori tuottaa laivalle vain sähköä. Siitäkin tarkistimme moottoriöljyn sekä jäähdytysnesteen.  Esittelyssä myös saimme tietoa laivan vesipumppujärjestelmästä ja vielä viimeiseksi sähköistä, jossa saimme tietää missä kukin sulakekaappi on.

Et & Härtsi

Torstin matka merelle on mielenkiintoisten sattumuksien summa. Tähtitiedeharrastus ja Ursa vei mennessään muutamia vuosia sitten. Hän muistaa kuinka vuonna -97 katseli tähtikirkasta taivasta Puolasta Ruotsiin kulkevan laivan kannelta ja kiinnostus paikan määritykseen tähtien mukaan sekä perinteiseen merenkulkuun heräsi. Torsti on pääasiallisesti elämässään toiminut erilaisten kulttuuriprojektien ja esittävien taiteiden parissa. Osallistuttuaan Pikseliähky nimiselle digitaalisen taiteen festivaalille, hän totesi olevansa kurkkuaan myöden täynnä pikseleitä ja digitaalista teknologiaa. Festivaaleilla tapaamansa henkilön kautta hän päätyi tutustumaan Estellen toimintaan, joka on kansainvälinen kulttuurialan projekti, jossa voi yhdistää monisyisesti sekä taiteellisen että humanistisen alojen muotoja käytännön toimintaan.

Torsti meni Estelleen kameran ja videoeditin kanssa aikomuksenaan tehdä reaaliaikaista videodokumentointia Meksiko-projektista. Osallistuttuaan vähän aikaa projektiin hän huomasi Estellen tarvitsevan pätevyyskirjoilla varustettuja merimiehiä, jonka seurauksena hän opiskelee kotimaan liikenteen laivuriksi Turun Aboa maressa. Merellä Torsti on ollut puolitoista vuotta.

Torsti elättelee yhä toiveita siitä että Estelle projektin voisi saada vielä toimivaksi. Ihanteena ja toivottavasti realistisena tavoitteena on luoda kulutusyhteiskunnan ulkopuolinen elämäntapa. Merellä on väkisinkin enemmän luonnon armoilla kuin teollistuneen siviilisaation sisässä. Valitessaan tämän elämäntavan joutuu luopumaan paljosta. Monelle purjehdusharrastus on omistamista, eikä tulemista merelle, jossa sielu pääsee lepäämään.

Suhde aikaan on Torstille olennainen purjehduksessa. Purjehduksen viehättävyys liittyy myös tunteeseen siitä, kuinka luonto näyttää hirmuisemmat puolensa ja jättää kuitenkin henkiin. Tunne siitä että voi olla yhtä meren kanssa. Navigare, necesse est.

www.topey.iki.fi

Kirjoittanut haastattelun pohjalta Marja