Navigare

Toinen legi alkoi reippaasti, kun lähdimme heti illalla ylittämään Ahvenanmerta kohti Tukholman saaristoa. Laiturilla saimme vielä kunnian tutustua Suomen valtameripurjehtijat ry:n entiseen puheenjohtajaan ja kokeneeseen valtameripurjehtijaan, Ilkka Liukkoseen. Hän rantautui ensimmäistä kertaa suomalaiseen satamaan toisen maailmanympärys-purjehduksensa jälkeen. Kuulumistenvaihdon, Ilkan antamien arvokkaiden vinkkien jälkeen suuntasimme Lokin jälleen avomerelle Iiriksen suorittaessa ensimmäistä ajovuoroaan ruorissa. Nostimme Marhällanin edustalla täydet purjeet ja käänsimme kurssin etelään.

Suunnitelmana oli purjehtia alkuyöstä 7 m/s kaakkoistuulessa kohti etelää ja kääntyä aamulla eteläisen sivutuulen voimin kohti Sandhamnia. Haaveet yhden halssin ylityksestä haudattiin kuitenkin nopeasti, kun yöllä tuuli kääntyikin odotettua aiemmin etelään ja kiristimme purjeet kryssikulmaan vastatuuleen luovimista varten. Lågskärin majakan edustalla teimme ensimmäisen vendan, eli vastatuulikäännöksen, kun tuulen suunnan muuttuminen realisoitui vahdissa olleille keulapurjeen pyrkiessä uudelle halssille. Nöyrinä luovuimme ajamastamme suunnasta ja pyrimme optimoimaan tuulikulman tahtomme mukaiseksi ruotsinlaivojen lipuessa ohitsemme. Suomen aluevedet jäivät taaksemme alkuyöstä muutaman tiukan halssin jälkeen.

Puolen yön aikaan vaimeahko tuuli alkoi jälleen nousta 7-9 m/s, tosin entistä suoremmin etelästä. Päättelimme tuulensuuntien ja –nopeuksien vaihtelun johtuvan horisontissa näkemistämme elosalamista ja ukkossoluista, jotka valaisivat näyttävästi yöllistä maisemaa. Kaukaa ohi pyyhkäisseet ukkossolut eivät tuoneet syöksyvirtauksia tai myrskytuulta, mutta navakampi tuuli ja kohonnut aallokko saivat Lokin kallistelemaan, toisen legin vasta aloittaneen miehistön mielestä voimakkaasti. Meripahoinvointi kuuluu valitettavankin usein avomeripurjehdukseen, eikä siltä vältytty tälläkään kertaa. Juuri syöty banaani ei kauaa mahassa pysynyt. Miehistön loistava asennoituminen yöpurjehdukseen ja kaunis auringonnousu piti tunnelman kuitenkin korkealla vastoinkäymisistä huolimatta. Sandhamnin satamassa tunnelma oli hieman sekava, koska veneitä, vesibusseja, luotseja, ja jahteja oli paljon vesillä ja tuuli osui suoraan satamaan. Nappasimme mooring linet kiinni puolenpäivän aikaan.

-Mestarikerho a.k.a. Aleksanteri ja Joonatan

Köydet kiinni Sandhamnissa Tukholman ulkosaaristossa lauantaina 20.8 klo. 12.30. Takana 14 tunnin avomeren ylitys, joka ei tuntunut päättyvän koskaan. Olemme keränneet voimiamme takaisin vierasvenesatamassa, ja parempaa päivitystä tulossa myöhemmin! Miehistö on väsynyt.

Oona

Saavuimme Maarianhaminaan perjantaina noin kahden aikaan. Opettajamme oli meitä vastassa satamassa. Hänen johdollaan rinkat mukanamme lähdimme kävelemään kohti Lokkia. Tavarat laitettuamme veneeseen lähdimmekin jo merimuseoon.

Tutustuimme opettajamme Christianen johdolla Ahvenanmaan merimuseoon. Kävimme purjelaiva Pommernissa (Pommern ex. Mneme). Pommern on vanha laiva, jolla on purjehdittu ympäri maailmaa muun muassa Karibian merellä. Pommern rakennettiin rahtialukseksi kuljettamaan puutavaraa Skandinaviasta, salpietaria Chilestä ja vehnää Australiasta. Pommernin neitsytmatka oli vuonna 1903, kun se lähti Skotlannista maailmalle.

Heti Pommeriin päästyämme ihastelimme sen suuruutta ja vanhanaikaisuutta. Kävimme vanhoissa hyteissä sekä purjelaivan alakerrassa sijaitsevassa lastitilassa. Pommernin valtavaan lastiruumaan ahdattiin vehnäsäkkejä kuljetettavaksi Australiasta Eurooppaan. Purjelaivan seinälle heijastui vanha video Pommernin miehistöstä ja matkoista. Videosta saimme selville, että miehistö oli käytännössä koko ajan työn sekä aktiviteettien teossa. Miehistö siivosi laivaa useasti ja aktivoi itseänsä muun muassa naruhyppelyllä ja urheilulla. Joskus purjehdukset maailman ympäri olivat todella vaarallisia, ja aaltoja oli koko ajan. Laivan kapteenina toimi mm Karl Henrik Karlsson ja perämiehenä Harald Fabius. Miehistöä kokonaan Pommernilla oli 26 henkilöä.

Purjelaivan jälkeen pääsimme vielä itse merimuseoon sisälle. Museossa oli paljon vanhoja uutisia ja havainnollistavia kuvia merenkulkuun liittyen. Mieleemme erityisesti jäi merirosvolippu. Tämä merirosvolippu on harvinaista laatua, sillä aitoja merirosvolippuja maailmassa on vain kaksi. Museossa kuulimme myös merellisistä taikauskoista, joihin ihmiset ovat uskoneet vuosisatojen ajan. Pari näistä on muun muassa se, että viheltäminen ja naisen oleminen aluksessa tuottaa huonoa onnea. Katsotaan miten meidän käy!

Alusperehdytyksen jälkeen irroitimme köydet Maarianhaminan Länsi-satamassa ja suuntaamme perjantaiyön viettoon Ahvenanmeren yöhön.  Tarkoituksena on purjehtia yön aikana Ruotsin Sandhamniin. Jaamme yön vahtivuorot kolmeen eri ryhmään, joista yksi aloittaa navigoimisella, toinen jatkaa yöllä, ja kolmas aamulla.

Peppi, Nette ja Erika

Saavuimme juuri Maarianhaminan Länsisatamaan. Tankkasimme, tyhjensimme septitankin ja Joonatan peruutti Lokin vaativaan paikkaan, kylkikiinnitykseen laiturin ja toisen purjeveneen väliin. Tuuli on 2m/s ja lämpötila +23 astetta, ilmankosteus 72%. Ohjelmassa on siivousta, kauppareissu ja miehistönvaihto. Aluksella kaikki hyvin.

Enskärissä tutkimme merenpohjaa lehtori Branderin johdolla. Tutkimuslaitteet, joita olemme legin aikana oppineet käyttämään, ovat esimerkiksi Ekman, Limnos-vedennoudin, salinity-anturi ja Secchi-levy. Ruotsalaisen valtameritutkijan, Walfrid Ekmanin mukaan nimetyllä pohjanoutimella saadaan otettua merenpohjasta näytteitä. Viritimme Ekmanin metalliset kauhat laukaisuvalmiiksi laiturilla, ja Venni ohjasi laitteen köyden avulla merten syvyyksiin. Kun luodilla laukaistu näytteenottolaite oli kauhaissut pohjasta ( 2,5 m syv.) pohjanäytteen, puhdistimme liejun seasta eliöitä tutkittavaksi. Löysimme näytteestä runsaasti pienehköjä sinisimpukoita, lieju- ja idänsydänsimpukoita, sekä ainakin yhden merisukasjalkaisen, jonka tunnistimme mikroskoopilla. Opimme myös, että yhtä eliötä tarkemmin tutkimalla voi löytää useampia toisiinsa kiinnittyneitä eliöitä. Esimerkiksi sinisimpukkaan oli kiinnittynyt merirokkoa, jonka näki paljaalla silmällä. Lisäksi havaitsimme samasta simpukankuoresta vielä sammaleläimen (levärupi). Sen tunnistimme pitsimäisistä suomuista sinisimpukan pinnalla.

1800-luvulla Paavin luonnontieteellinen avustaja Angelo Secchi käytti Välimerellä  Secchi-levyä mitatessaan meren näkösyvyyttä. Laitteen yksinkertainen toimintaperiaate perustuu valkoiseen levyyn sekä mittaköyteen, jota lasketaan alaspäin syvemmälle mereen, kunnes valkoinen levy ei enää näy merenpinnalle. Näkösyvyys mitataan köyden mitoista. Muun muassa Höga Kustenilla käytimme Secchi-levyä kun mittasimme näkösyvyyden. Päättelimme sen perusteella, kuinka syvällä yhteyttäminen on alueella mahdollista. Näkösyvyys oli 5-metriä, joten Höga Kustenilla kasviplanktonit voivat yhteyttää noin 10-metrin syvyyteen asti.

Paras A-ryhmä

Kokoonnuimme Lokin kannelle aikaan 12.00 kuuntelemaan historian opettaja Christianen pitämää historian tuntia. Christiane kertoi Ahvenanmaan perustietoja ja historiaa. Märketiä ohittaessamme meille  kerrottiin majakasta, demilitarisoinnista, autonomiasta ja asukkaista. Ahvenanmaalla asuu 29 000 ihmistä, siihen kuuluu 6 700 uniikkia saarta ja sillä on autonomia.

Suomen sodan seurauksena Ahvenanmaa liitettiin muun Suomen mukana Venäjään. Krimin sodan jälkeen vuonna 1856 Ahvenanmaa demilitarisoitiin ensimmäisen kerran eli sitä ei saanut varustaa sodankäyntiin, eikä sinne ole saanut sijoittaa armeijan joukkoja.

Kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917, Ruotsi käytti tilannetta hyväkseen ja olisi halunnut liittää Ahvenanmaan itseensä. Myös ahvenanmaalaiset halusivat kuulua Ruotsiin. Suomi vei asian Kansainliittoon, joka päätti, että Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, mutta saa itsehallinnon. Ahvenanmaan katsottiin olevan paremmin osa Suomea, sillä Ahvenanmaata ja Ruotsia erottaa syvä meriväylä, jossa ei ole kuin muutama saari. Suomi perusteli näyttämällä merikarttoja Suomen saaristosta, jotka osoittivat Ahvenanmaan kuuluvan Suomen matalaan saaristoon. Tänä vuonna Ahvenenmaalla on vietetty itsehallinnon 100-vuotisjuhlaa.

Nyt olemme Ahvenanmaan Enskärissä, jossa sijaitsee nykyään lakkautettu rajavartiolaitos. Saarelle rakennettiin aikoinaan kaksi tykkiasemaa, joista ensimmäinen tuhottiin demilitarisoinnin takia ja toinen jatkosodan loputtua. Jatkosodan aikainen tykkiasema oli hyvin varusteltu; siellä oli juoksuhautoja, konekivääriasemia, 21.7 km kantaman tykki ja jopa pieni kenttäsairaala. Nykyään saaren pääpiste on satamaksi muutettu entinen rajavartiolaitos, ja museorakennus jossa on tekstejä ja valokuvia jotka kertovat sota-ajasta.

Enskärissä otimme pohjanäytteitä, tutkimme rakkoleväeliöstöä  ja kävimme saunassa.

Oskar ja Samuel

 

17 tunnin ylitykseen vaikuttavina tekijöinä oli keskeisesti tuuli, purjeet sekä niiden säätely. Isompana tekijänä matkanteon sujuvuuteen toimi kuitenkin SailGrib- ohjelmisto, joka optimoi reitin erinäisten tekijöiden perustella.

Monet olisivat halunneet lähteä matkaan jo aikaisemmin päivällä, mutta kippari Sakke oli eri mieltä ja kertoi lähdön tapahtuvan kello 21 reikäleipä. Myöhemmällä iltapäivällä tuulet olivat olleet hyvin pyöriviä ja heikkoja, joten haluttiin täten lähteä myöhemmin koneella ajamisen välttämiseksi.

Saattaakin herätä kysymys, mistä kippari tiesi miten tuulet tulevat käyttäytymään. Tuulen voimakkuuden ja suunnan katsomiseen löytyy monia ohjelmistoja, mutta harva niistä osaa huomioida reitin suunnittelussa useampaa tekijää. Kyseessä oleva ohjelmisto osasi syötettyjen tietojen perusteella laskea reitin pilkuntarkkaan, ja kertoa missä kohtaa piti kääntyä mihinkin suuntaan optimaalisen vauhdin saavuttamiseksi. Tämän lisäksi ohjelmisto osasi kertoa, kuinka kovaa kussakin kohtaa matkaa tultaisiin menemään. Tämän sovellus selvitti veneen polar-kaaviosta, joita oli muutamia valmiina sovelluksessa. Veneen polar-kaavio tehdään veneen valmistuksen yhteydessä, ja kertoo kuinka lujaa vene kulkee kussakin tuulen kulmassa ja nopeudessa. Ohjelmisto laskee edellä mainittujen tekijöiden lisäksi vielä vuorovesien sekä merivirtojen perusteella purjeveneelle nopeimman reitin paikasta A paikkaan B, jonka itse laskeminen on liki mahdotonta.

20 tunnin ennustettu matka olikin 17 tuntia erinomaisen purjetrimmauksen sekä SailGrib- ohjelmiston laskelmien vuoksi.

• Aaro ja Lennu

Olemme purjehtineet 100 mailia yhdellä halssilla, sivumyötäisellä tuulella, suuntaan 144 astetta. Keskiyön aikoihin tuuli oli noin 7 m/s NE ja lokin nopeus 7-8 solmua. Aamun sarastaessa tuuli heikkeni ja vauhti hiipui, joten genaakkeri vaihtui spinnuun. Yön pimeissä tunnelmissa purjehdus oli hieno kokemus. Genaakkerin, mainstaysailin ja isopurjeen voimin saavutimme 8,8 solmun nopeuden, ja teimme tämän legin nopeusennätyksen. Mustaa taivasta värittivät punertava puolikuu ja vihreät revontulet, jotka försti huomasi takanamme tullessaan kannelle. Vihreät revontulet syntyvät aurinkotuulten hiukkasten törmätessä ilmakehän happimolekyyleihin.

Rantaudumme juuri Enskäriin ennakoitua nopeammin. Miten ihmeessä onnistuimme optimoimaan reitin ja tuulet, pitkällä 100 mailin ylityksellä Ruotsista Ahvenanmaalle?  Siitä seuraavassa päivityksessä.

Samuel

Kello on nyt 20.45 ja olemme lähdössä aivan pian. Miehistö on parasta aikaa valmistautumassa lähtöön viime yön kokemuksista viisastuneena.  Olemme matkalla Enskäriin Ahvenamaalle. Matkaa sinne on reilut 100 mailia ja arvioitu aika tuulista riippuen on noin 20 tuntia.

Ilahduttakaa meitä kommenteillanne pitkällä merimatkallamme. Luemme niitä, jos meillä on kenttää.

s/y Lokin miehistö

Köydet kiinni Agössä aamulla klo 7. 18 tuntia merellä takana. Vahdit lepäävät. Päivitys tulossa. Tässä se nyt tulee:

Alkuillasta tuuli näytti purjehduksen kannalta huonolta, mutta lähdimme etsimään tuulta avomereltä.  Suunnitelma toimi ja löysimme kaakkoistuulta 8m/s ja Aleksanteri, Joonatan ja Aaro nostivat  ylös jibin, forestaystailin, mainstaysailin ja isopurjeen Vennin ohjatessa Lokin piihin eli suoraan vastatuulen. Maininki kasvoi kasvamistaan ja Lokki alkoi muistuttaa Linnanmäen viikinkilaivaa. Tämän johdosta toimiminen aluksen sisätiloissa muuttui mahdottomaksi: Yövahtien voileivät jäivät tekemättä ja kahvit keittämättä.

Lokin kallistuskulma oli parhaimmillaan 35 astetta, mistä johtuen pimeydenkin jo laskeutuessa kiinnitimme kaikki itsemme lifelineihin kannella ollessamme. Puolen yön aikoihin Aleksanteri ja Aaro laskivat forestaysailin kallistuskulman vähentämiseksi, koska haluamme ajaa Lokkia optimaalisesti. Tämä ei juurikaan laskenut 6-7 solmun etenemisvauhtiamme.

00- 03 vahdissa olivat Samuel ja Oskar. Tuuli oli kääntymässä, ja sen johdosta jouduimme ottamaan moottorin avuksi, jotta pääsimme haluttuun suuntaan. Kuutamo, tähtitaivat ja aallokko valaisivat yövahtia. Joonatan ja Aleksanteri hoitivat koiravahdin 03-06, koska Venniä tarvittiin tuuraamaan merisairasta miehistön jäsentä seuraavassa vahdissa. Koiravahti ei tuntunutkaan niin pahalta, koska aamuaurinko alkoi jo sarastaa ja aallokko alkoi hellittää. Juuri ennen vahdinvaihtoa pojat laskivat loputkin purjeet. Kello 06 navigointivahtiin tulivat vuorostaan Aaro ja Venni. Meri oli rauhoittunut ja maa alkoi häämöttää. Venni ajoi Lokin laituriin sulavasti ilman keulapotkuria. Rantauduimme Agön luonnonsuojelualueelle klo 7 oltuamme merellä 18 tuntia ja seilattuamme 90 mailia.

s/y Lokin miehistö