Saavuimme maanantai-iltana Isokarin majakkasaarella. Kiirehdimme tutustumaan majakkaan ja saaren historiaan, koska majakan lyhty syttyy hämärän hetkellä ja vierailu majakan huipulle auringonlaskua ihailemaan piti tehdä ennen sitä.
Majakan lamput rävähtivät loistamaan ja tutustuimme menneiden aikojen elämään ja tarinoihin täysikuun loistaessa taivaalla.
Saunaan ja nukkumaan. Aamu alkaa opippitunneilla rantakallioilla. Tästä lisää myöhemmin.
Hyvää syntymäpäivää Isokari 180 vuotta!
Isokari on majakkasaari Uudenkaupungin ulkopuolella. Tänä viikonloppuna majakka täyttää 180 vuotta.
1800-luun alussa Englannin sotalaivasto oli Euroopan ja samalla maailman mahtavin. Ranska halusi olla Euroopan johdossa ja siksi laati muiden Euroopan valtioiden kanssa kauppasaarto sopimuksen Englantia vastaan, koska ei onnistunut valloittamaan sitä. Tämä tarkoitti kauppasaartoa Englannille ja tällä tavoin koetettiin ulkoisesti heikentää sen sotakykyä, mikä olisi tuonut Ranskalle Euroopan herruuden. Ruotsille, johon myös Suomi kuului, ei sopimuksesta olisi ollut etua, koska puutavarakauppa Englannin kanssa oli niin suurta ja tuottoisaa. Tämä kauppa mahdollisti molemmille, niin Ruotsille, että Englannillekin etuja, sillä Ruotsi sai varallisuutta ja Englanti puutavaraa mahtavaa sotalaivastoa varten.
Ranskan keisari Napoleon halusi saada Ruotsin suostumaan sopimukseen ja näin Ranska solmi Venäjän kanssa Tilsit-sopimuksen vuonna 1807, että jos Venäjä saa Ruotsin alistettua, saa Venäjä Suomen osaksi valtakuntaa. Venäjän saadessa Suomen osaksi valtiota, jäivät tärkeät kauppaväylä Ruotsin puolelle. Tämän takia Venäjän piti perustaa uusia laivaväyliä läpi Suomen vaarallisen saariston ja alkoi rakennuttaa sen ajan mahtavimpia majakoita. Isokari on yksi näistä majakoista. Ilman sitä kaupankäynti olisi ajautunut karille.
Isokarin majakka valmistui vuonna 1833 ja on Suomen kolmanneksi vanhin valomajakka. Sitä suunniteltiin 17 vuotta. Rakennusvaiheessa Turusta tuotiin muurareita, jotka olivat parhaimpia Suomessa. Samat muurarit korjasivat Turun palon aiheuttamia vahinkoja Turun tuomiokirkossa. Isokarin majakka on rakennettu täysin ilman muottia sen ajan työvälineillä, ja rakennus on aloitettu kivijalasta, joka on makkarakennuksessa sen tärkein osa. Arkkitehti suunnitteli aluksi Isokarin majakan kivijalasta lopullista korkeampaa, mutta saaren kiviaines oli niin haurasta, ettei siitä saanut kestävää tai hienoa. Tämän takia kivijalan korkeus jäi muutaman metrin korkeuteen. Majakka rakennettiin lähes kokonaan punatiilestä, jota tuotiin muualta suuria määriä. Tiiliä upposi laivojen mukana paljon, sen perusteella, että saaren edustalla meren pohjassa on suuria tiilikasoja. Paljon tiiliä onkin tarvittu, sillä niitä majakkarakennuksessa on jopa 600 000 kappaletta. Myöhemmin majakkarakennusta on muokattu niin, että siihen on valettu 15cm betonikerros pintaan. Jatkuvat vesisateet ja auringonpaiste oli vahingoittanut seinää niin paljon, että sään armoilla ollut rakennus alkoi hapertua ja kosteus tuli sisälle saakka.
Isokarin majakan valo on kirkas ja näyttää tietä veneilijöille. Majakka sai ensimmäisen linssikoneistonsa vuonna 1872 ja sähkövalo tuli vuonna 1952. Ennen sähkövaloa käytettiin öljylamppuja, jotka käyttivät öljynä naurisöljyä, jota saatiin läheisiltä saarilta. Öljylamppu keräsi nokea linssin lasiin. Venäjä lähetti pirtua lasin putsaukseen, mutta majakanvartijat joivat sen parempiin suihin. Sen takia majakan valo ei joskus ollut toiminnassa. Venäläiset korvasivat pirtun myöhemmin glyserolilla, jota ei voinut juoda.
Niko Penttilä, Pirita Nurmi, Juulia Rahila
Historiaa Katanpään linnakkeesta ja vankilasta
Vierailimme maanantai-iltapäivänä Katanpään linnoituksella, joka sijaitsee Lypertö-nimisellä saarella. Historian opettajamme Christiane kertoi meille ensin saaren historiasta, jonka jälkeen saimme vapaasti kierrellä bunkkereissa ja nähdä linnakkeen raunioita. Tutustuimme myös Katanpään kivilouhoksiin ja tytöt poikkesivat Rauman merikoululaisten Fanny- nimisellä aluksella.
Katanpään linnakeketju sijaitsee Kustavin ulkosaaristossa. Linnake kuului Venäjän puolustukseen ja se rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Venäjä oli menettänyt laivastonsa Venäjän ja Japanin sodassa 1904-1905 ja sillä oli tarve vahvistamaan puolustusta rajoilla. Erityisen tärkeää oli suojata Suomenlahden pohjukassa oleva pääkaupunki Pietari, ja ratkaisuksi tuli Suomenlahden linnoittaminen. Linnoitusketju sai nimensä Pietari Suuren mukaan Vähitellen linnoitusketjua laajennettiin ja sen pohjoisin osa Katanpää linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Linnoitusketjuun kuului lopulta Suomenlahden, Saaristomeren sekä Viron rannikkoa.
Linnoituksen rakentaminen alkoi toukokuussa 1915 ja työvoimana käytettiin muun muassa venäläisten rangaistusvankeja. Hunguusit olivat venäläisten vankeja Amurista ja Mantsuriasta.Heitä käytettiin työvoimana linnoitusten, teiden, sekä rautateiden rakentamisessa Katanpäässä. Hunguusit olivat pelättyjä maantie,- ja junarosvoja. Heille tyypillistä olivat pitkät hiukset ja lyhytkasvuisuus, jonka takia paikalliset luulivat heitä kiinalaisiksi naisiksi.
Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun Venäjä ei enää hallinnut Katanpäätä, punaiset miehittivät alueen pariksi kuukaudeksi Suomen sisällissodan aikana. Linnakkeelta punaiset pystyivät hyökkäämään valkoisten kimppuun, sekä tekivät tarkastuksia heidän koteihinsa. Saksalaiset nousivat sisällissodan aikana Hangossa maihin ja osa heistä kävi myös Kustavissa päämääränään mahdollisesti Katanpää.
1920-luvulla linnakkeen isännäksi tuli rannikkotykistö.
Turun, sekä myös muiden kaupunkien vankien määrä oli kasvussa, ja tästä syystä Katanpäähän nähtiin tilaisuus siirtää osa vangeista. Linnake vaihtui vankilaksi 1931 ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1940 asti. Vangeiksi tuotiin kuristushuonevankeja, vankeusvankeja, pakkotyöläisiä ja sakon muuntorangaistusta sovittavia vankeja. Katanpäässä vangit työskentelivät kivilouhoksella. Kivi oli tärkeä vientituote ja sitä vietiin muun muassa Keski-Eurooppaan kaupunkien rakennustarpeisiin.
Jatkosodan aikana linnake eli hiljaiseloa ja sitä pommitettiin vain kerran. Toisen maailmansodan jälkeen vankilatoiminta lopetettiin ja se siirtyi puolustusvoimien omistukseen ja oli 1999 vuoteen asti suljettu sotilasalua. Nykyään alue on metsahallituksen hallinnassa.
Teksti: ilona, Viivi, Juulia
Koordinaatit: 60° 33’066N 021°19’080E
Lämpötila: 19 °C
Kello: 16:16
Tuulensuunta ja nopeus: sw 11 m/s (aukolla), sw 6,5 m/s (ströömissä)
Iniönaukolle tultaessa tuuli oli erittäin navakka ja purjeilla edettiin hyvää vauhtia, vaikka tuulensuunnan takia jouduimmekin kryssimään. Aukolla oli myös vähän aallokkoa, joista osa hajosivat aluksemme kylkeen, heittäen kannelle pärskeitä, jotka virkistivät meitä. Matkalla huomasimme myös merimetsojen valkoiseksi ulosteellaan värjäämiä saaria, joissa ei elävää kasvillisuutta enää ollut näkyvissä. Ströömin lähestyessä tuuli tyyntyi ja jouduimme lyömään koneet käyntiin, jotta etenemisemme ei pysähtyisi kokonaan. Hienot maisemat vilisevät Lokkimme molemmin puolin. Lämmin auringonpaiste vetää opiskelijamme aluksen kannelle nautiskelemaan tämän kesän viimeisimmistä lämpimistä päivistä, jotka ovat lähestulkoon romanttista viettää merellä koulukavereiden, opettajiemme ja miehistön kanssa.
Lämpimin terveisin: Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen
60°23’500N
021°42’371E
Tuuli: 5-7m/s
Nopeus: 6.3 kts
Täysillä purjeilla seilataan kohti Taivassaloa. Purjeet nousivat yhdeltätoista ja koneet sammuivat kahdeltatoista. Ensimmäisenä nostettiin iso purje, seuraavaksi fokka ja sitten staysailsit. Nyt Lokki liikkuu leppoisasti runsaalla 5 solmun vauhdilla! Vahdin vaihto tapahtui yhdeltä ja nyt Lokkia ohjaa Lauri. Aurinkoisen sään ansiosta kannella viihtyy loistavasti. Veneitäkään ei ole paljoa sillä arki on koittanut ja lomat ovat loppuneet. Upeat kesämökit koristavat maisemaa Lokin kiitäessä ohi.
Kaput (Niko, Pirita ja Juulia) kuittaa
Aamupäivä Lokilla on sujunut rivakan työn merkeissä. Merilukiolaiset jaettiin kolmeen kiertävään vahtiin. Yksi vahti navigoi, yksi vastaa keittiöstä ja ruuanlaitosta ja kolmas opiskelee ja muun muassa päivittää blogia. Pyrimme päivittämään blogia mahdollisuuksien mukaan ja toivomme, että blogimme lukijat lähettävät kommentteja ja kysymyksiä.
Seilaamme Vähä Maisaaren kohdalla ja tavoitteena tänään on Isokarin majakka, jonne on matkaa noin 30 merimailia.
Klo: 10:35
Koordinaatit: 60°20,236N 022°03,886E
Lämpötila: 17°C
Matka jatkui Konsta Grönbergin, Viivin, Ilonan ja Jerryn ohjatessa Lokkia. Sää oli aurinkoinen ja tuulta oli 7m/s. Kuuden solmun vauhdilla suuntasimme Kauppakarin ohi kohti Airistoa. Viivi ja Ilona kertasivat vielä vähän karttamerkkejä kesäloman jäljiltä, ennen kuin hekin uskaltautuivat ruorin ääreen. Samalla suunnittelimme järkevintä reittiä kartan avulla.
Kauppakari sijaitsee Turkuun johtavan väylän varrella. Sinne rakennettiin nykyisinkin pystyssä oleva loistonvartijatalo. Saari on pieni ja asukkaiden kerrotaan sitoneen aikoinaan lapsensa talon nurkkaan kiinni, etteivät he joutuneet veden varaan. Talossa oli asutusta vakituisesti 1900-luvulle asti.
Tällä hetkellä ympäristö on vielä saaristoa, eikä aallokko ole kovinkaan suuri. Matkan kulku sujui ongelmitta yhteistyön voimalla ja ensivaikutelma tulevasta reissusta on pelkästään positiivinen.
Purjeet nostetaan nyt, kello 11:00.
Terveisin Reimat: Viivi ja Ilona (+Jerry ja Konsta)
Koordinaatit:60° 26,637°N 022°15,333°E
Lämpötila:17’c
Aamun sarastaessa Aurajoen ranta alkoi täyttyä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion innokkaista merilukiolaisista. Seitsemällä eri merellä seilannut erittäin kokenut merimies Konsta Grönberg ohjasi meidät irti rannasta yhdeksältä, vaikka meidän piti päästä merelle jo kahdeksalta. Muutamien vastoinkäymisten (Ekmanin luoti eli pohjanoutimen laukasin tippui Aurajokeen ja uutta ollaan hankkimassa) jälkeen meillä oli hallussa meriveden näkyvyys ja meren pohjasta poimittu näyte. Secchilevyllä mitattu näkösyvyys oli Aurajoessa noin 60cm ja pohjasta otetun näytteen myötä voimme todeta, että Aurajoen pohja on kovaa, tummaa ja liejuist; savea. Maiseman vaihtuessa ohitimme kaikki Aurajoen tunnetut nähtävyydet: Suomen joutsenen, Boren, miinalaiva Keihässalmen ja Turun linnan. Neljän solmun etenemisnopeus ei vielä huimaa meidän kenenkään päätä. Kauan odotettu NNE-kurssi on vihdoin alkanut ja jokainen oppilas on valmiina tekemään tästä matkasta unohtumattoman elämyksen. Kuka väittää ettei opiskelu voisi olla hauskaa?
Seuraa opintoretkeämme myös Paikkaopin kartta-alustalla:
AVAA KARTTA VIERAILIJANA
valitse: kohteet , luonnontieteellinen tutkimus, muu tutkimuspiste (ja näytä kohteet kartalla). Klikkaamalla pistettä, kohde aukeaa ja liitetiedostossa on kuva.
Terveisin Tarvikemiehet (Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen)
Merilukion opiskelijat purjehtivat elokuussa 2013 Ahvenmaalle. Seuraa purjehduksen etenemistä täältä.
Lukion opetuksen näkökulmasta merilukion purjehdus on tarjonnut haastavan ja monipuolisen oppimisympäristön. Turun Suomalaisen yhteiskoulun lukion merilinja on kehittänyt koululaivapurjehduksia vuodesta 2009 alkaen ja ensimmäiset purjehdukset toteutettiin syksyllä 2010.
Opetus on koostunut biologian ja maantieteen sekä historian ja yhteiskuntaopin oppiaineiden välisestä yhteistyöstä ja tutkivasta oppimisesta haasteellisissa meriolosuhteissa. Tavoitteena on myös ollut opetella purjehtimaan ammattimiehistön ohjauksessa. Kurssi toteuttettiin ensimmäistä kertaa yhteistyössä HG –
Productionin ja Kimmo Hotasen kanssa.
Tämän vuoden koululaivapurjehduksen tavoite oli lisäksi tiivistää yhteyksiä työelämään ja yrittäjyyteen. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio on mukana Inno-lukio hankkeessa, jonka puitteissa myös näitä teemoja painotetaan . Innolukio kannustaa lukiolaisia luovuuteen ja toisinajatteluun. Luo uuden yhteyden lukiolaisten, yritysten ja yliopistomaailman välille.
Tämä toteutui käytännössä eri tasoilla. Yrittäjyyskasvatusyhteistyönä HG-Productionin kanssa sekä merenkulun ammatteihin tutustumalla. Taloudellisen tiedotustoimiston TATin Logistiikka- ja huolinta-alan koulu-coachin Marika Mertalan avustuksella järjestyi vierailu Utön luotsiasemalle, jossa luotsivanhin Ari Saari esitteli suomalaista merenkulkua ja luotsaustoimintaa.
Turun yliopiston Saaristomerentutkimuslaitos antoi merentutkimusvälineitä käyttöömme viikon ajaksi. Niillä tutkittiin Saaristomeren ja Suomenlahden tilaa, kasveja ja eläimistöä.
Pitkäaikaisen yhteistyökumppanimme Forum Marinumin tutkijan Anna Merosen kautta järjestyi yhteydet Viron uuteen merimuseoon Lennusadamaan, jossa museopedagogiikka ja tutkiva oppiminen on viety huippuunsa modernissa innovatiivisessä museoympäristössä. Opiskelimme merihistoriaa Lennusadamassa kahtena päivinä mm erilaisten simulaattoreiden avulla, opastuksien ja interaktiivisten älytaulujen avulla. Myös tämän blogin avulla on pyritty hyödyntämään sosiaalista mediaa opetuksessa, vaikkakin se paikoitellen vaativissa olosuhteissa vaatii erityisiä ponnisteluja.
Haluamme kiittää lämpimästi lukiomme merilinjalaisia innostuneisuudesta ja oppimisen ilosta pitkällä merimatkalla sekä kaikkia yhteistyökumppaneitamme. Erityisen lämpimät kiitokset Lokin ammattimiehistölle Kimmo Hotaselle ja Markku Mikkolalle erinomaisesta opetuksesta Lokki-aluksella sekä turvallisesta merimatkasta.
Christiane Ala-Nissilä
Historian ja yhteiskuntaopin lehtori, merilinjan koordinaattori
ja
Nina Brander
Biologian ja maantieteen lehtori