Navigare

Heräsimme aamulla kahdeksan aikoihin väärästä laiturista. Pääsimme taas harjoittelemaan laiturista lähtöä ja pian saavuimmekin oikeaan satamaan Rosalassa.

Rosala sijaitsee muinaisten viikinkien kauppareittien varrella ja sieltä on tehty noin 1000 muinaislöytöä esim. koruja, työkaluja, aseita ja hopeakolikko, joka oli peräisin Afrikasta. Viikinkiaika oli noin vuosina 800-1000.

Viikinkien kauppatuotteista tärkeitä olivat taljat, vaatteet ja orjat. Viikinkien yhtenäinen kansa ja taisteluja käytiin toisien heimojen kanssa ja heitä voitiin ottaa orjiksi. Aikuisen miehen arvo oli noin 400g hopeaa eli yhtä arvokas kuin hevonen, naisen 200g hopeaa, lapsen 50g, mutta vaaleasta sinisilmäisestä naisesta saattoi saada idän haaremeissa jopa 1 kg hopeaa.

Heti satamaan päästyämme lähdimme tutustumaan saaren viikinkien historiaan. Menimme saarella olevaan hirsitupaan, jossa oppaamme kertoi meille viikingeistä ja näytti viikinkien uskonnosta kertovan video. Videon jälkeen pääsimme katsomaan vanhaa viikinkivenettä.

Veneen luona Christiane kertoi meille viikinkiveneistä. Tärkein asia muistaa oli se että viikinkiveneitä ohjattiin oikealta puolelta veneen perästä katsottuna, eli styrborin puolelta. Strybor ja parbor tulevatkin viikinkien ajalta.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan isoa hirsitaloa, johon viikingit kokoontuivat kaksi kertaa vuodessa suunnittelemaan tulevan puolen vuoden retkiä, ryöstöjä, juhlia ja muita menoja. Lopuksi kiipesimme mäelle vanhaan pieneen viikinki kirkkoon, jossa opimme viikinkien kristinuskoon siirtymisestä, joka tosin johtui joskus siitä että viikingit hyötyivät siitä.

Jaakko, Antti ja Riku

 

25.8. Lähtö Öröstä 19.40, tihkusadetta

Antti ajoi Lokin pois laiturista. 20 minuutin päästä pysähdyimme ottamaan Ekmannilla pohjanäytteen , näkösyvyyden ja vesinäytetteen suolapitoisuuden mittaamista varten. Miehistö piti alusta paikoillaan hienosti aina kahdenkymmen minuutin välein ja pystyimme operoimaan ja ottamaan kannelta näytteitä pienessä tihkusateessa hienosti. Ensimäinen pohjanäyte 18 metristä oli liejupohjasta pelkkää tummaa mutaa. Ei mitään elävää mukana. Seuraavaksi saimme näytteen sorapohjalta 20 metrin syvyydeltä. Viimeinen pohjanäyte oli mielenkiintoinen, 15 metrin syvyydestä. Näytteeksi saatiin hyvää savea ja pohjasaven seasta löysimme liejusimpukoita. Olemme matkalla viikinkisaarelle, joka siintää horisontissa.

Tsaikovski, Antti, Jaakko ja Riku

 

 

Saavuimme Örön saarelle kahden maissa, ja saimme tehtäväksi etsiä rasteja jotka oli merkattu karttaan. Rastit liittyivät Örön luontoon ja historiaan. Saimme selville että Örön saari soveltuu perhosille hyvin ja täältä onkin löydetty noin 1600 eri perhoslajia. Saarelta löytyy kaksi harvinaista kasvia Lännenkylmäkukka ja Ahokylmäkukka, jotka esiintyvät vain Örön saarella.

Lisäksi saarella näkyi paljon armeijan tykkejä ja bunkkereita, koska Örön saari on ollut sadan viime vuoden ajan armeijan käytössä, eikä siviilit saaneet tulla sinne. Örössä on Pitkä ikävän tie ja Lyhyt ikävän tien. Teiden nimet tulevat asepalveluksessa olleiden rangaistuksesta jotka olivat pitkä lenkki tai lyhyt lenkki.

Teemu, Oona, Lotta, Reko, Antti, Niilo, Jetro, Riku, Alvar ja Jaakko

Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari. Hiidenmaan maasto on erittäin vaihtelevaa. Maanpinta on kohonnut merestä jääkauden jälkeen ja takana on erilaisia kehitysvaiheita. Meri on muokannut voimakkaasti pinnanmuotoja. Hiidenmaan rannikoilla esiintyy rantavalleja ja saarella on sekä rantapenkereitä että rantadyynejä. Asukasluku Hiidenmaalla on noin 3000.

Iltapäivällä kävimme snorklaamassa Kärdlan rannassa ja löysimme monia eri Itämeren eliölajeja. Muun muassa kaikki Itämeren simpukkalajit, leväkatkoja, kolmipiikkejä, korvameduusoja ja erilaisia leviä. Teimme myös havaintoja merenpohjaan liittyen. Virossa merenpohja ja rannat ovat pääasiassa hiekkaa , (kallioperä on kalkkikivestä) ja rakkolevää ei ihan rannassa juurikaan ole, paitsi ajelehtineita kasoja. Suomessa taas kallioperä on paljolti graniittia. Muuten kasvillisuus ja eliöt ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. Teemu pyydysti paljain käsin kolmipiikin.

”Auto läks katki” Lotta, Oona, Jetro, Teemu

 

Usvainen aamu Kärdlassa

Kello herätti 4.30 ja Autoläkskatki –vahti valmistautui kannelle. Laiturista irrottauduttiin klo 5.00. Ilma oli kosteaa, kylmää ja sumuista. Linjataulut hävisivät liian nopeasti sumuun ja suunnistimme kompassin avulla. Kuuden jälkeen nostimme purjeita: iso, rullafokka, mega fisherman, genaakkeri ja toinen staysail. Sumu hälveni ja oli mukava seurata auringonnousua; näimme yhden kalastusaluksen ja yhden lokin. Matkaa tulee 48 mailia Öröseen. Laskimme Viron vieraslipun ja aamupalana söimme Alvarin mesikäpit. Nyt olemme 16 mailin päässä Hiiumaast, aurinko paistaa, tuulen nopeus on noin 3-4m/s ja autoläkskatki –vahti menee nukkumaan.

Lotta, Oona, Jetro ja Teemu (+Alvar)

Matkalla Haapsalusta Hiidenmaalle yöllä näimme revontulia. Revontulet syntyvät, kun Aurinkotuulen varatut hiukkaset osuvat Maan ilmakehään ja törmäävät ilmakehän happi-ja typpimolekyyleihin. Värit ovat yleensä vihreitä tai liiloja. Se johtuu siitä, kumpiin (happeen vai typpeen ) ne törmäävät. Näkemämme revontulet olivat vihreitä ja ne näkyivät useamman tunnin ajan taivaalla.

Oppaamme Urmas kertoi Kärdlan kierroksella, miten pohjavesi on katseelta kätkössä maan uumenissa, joten sen olemassaolon merkitys usein unohdetaan. Pohjavesi maistuu paikallisten mielestä luonnolliselta ja haisee veden ominaishajulta. Pohjavesi sisältää kahta alkuainetta (H, O), mutta putkiston takia vedessä voi maistua rauta. Kärdlan Puistokadun varrella jokaiselta pihalta löytyy oma kaivo ja/tai suihkulähde. Maahan vain isketään metallinen putki, josta alkaa tulla (paineenalaista) puhdasta ja raikasta vettä mentyään pohjavesitasolle (vettä läpäisemättömän kerroksen läpi). Aluksi putkesta voi lentää kiviä ja mutaa, jonka jälkeen tulee puhdasta vettä. Saimme täyttää juotavapullomme yleisestä kaivosta. Kysessä oli siis arteesinen kaivo.

Autoläkskatki

 

Ristimäki sijaitsee 3000 asukkaan kylässä, Kärdlassa,Hiidenmaalla. Ristimäellä on tuhansia pieniä ristejä, joita nykypäivänä turistit voivat tehdä luonnonmateriaaleista. Ensimmäiset ristit pystytettiin sinne jo keskiajan lopulla. Ristimäen legendan mukaan kaksi hääkulkuetta kohtasivat toisensa paikalla ja siitä syntyi tappelu. Toisen joukon morsian ja toisen sulhanen kuitenkin selvisivät hengissä ja tästä syntyi seka-avioliitot eestiläisten ja hiidenmaaruotsalaisten kesken.

Hiidenmaaruotsalaiset olivat Ruotsista tulleita vapaita talonpoikia, joiden vanhemmat ja isovanhemmat oli asutettu Hiidenmaan pohjoispäähän 1300-1400 luvuilla. Heidän tehtävänään oli seurata ja ohjata alueen vilkasta meriliikennettä. Paikalliset paronit yrittivät maaorjuuttaa heitä, josta syntyi luokkataistelut.

Katariina II ollessa Venäjän keisarinna Hiidenmaan ruotsalaiset pakotettiin muuttamaan Etelä-Ukrainaan. 20.8 1781 noin 1000 hiiunruotsalaista kokoontuivat Ristimäelle viimeiseen jumalanpalvelukseensa ennen karkoitusta Ukrainaan. Noin 600 pääsi perille. Paikalle syntyi kylä nimeltä Starosvetskaja, gammalsvenskby.

1929 Ruotsi ja Neuvostoliitto sopivat noin 500 Hiiunruotsalaisen paluumuutto-oikeudesta Ruotsiin. Heidät asutettiin Gotlantiin.

Pääsimme myös itse tekemään ristit Ristimäellä. Oppaamme kertoi, että jos ensikertalaiset eivät tee ristiä, elämän onni voi mennä ohi.

Toinen ryhmä saapui Haapsaluun tiistaina. Lähdimme heti katsomaan Haapsalun nähtävyyksiä. Ensin kävimme katsomassa piispanlinnaa, joka on 1200-luvulla valmistunut keskiaikainen linnake. Linnakkeen yhteydessä oleva kirkko on vieläkin käytössä. Kirkkoon liittyy jännittävä legenda valkeasta daamista. Keskiajalla nainen ei saanut astua kirkon kynnyksen yli. Kerran kuitenkin tulisesti rakastunut mies halusi tuoda naisensa kirkkoon, jotta he voisivat viettää enemmän aikaa yhdessä. Näin nainen astui kirkkoon vaikka se oli kiellettyä kuoleman uhalla. Nainen pysyi kauan piilossa, mieheksi pukeutuneena. Piispa kuitenkin huomasi naisen, kun hän lauloi kuorossa korkeammalta kuin miehet. rangaistukseksi mies heitettiin linnan tyrmään kuolemaan. Nainen muurattiin kappelin seinään elävältä ja kerrotaan että valkea daami ilmestyy kappelin ikkunaan suremaan rakastettuaan.

Linnassa oli myös katedraalikoulu, jossa opetettiin seitsemää oppiainetta mm. astronomia ja latina. Oppilaat olivat keskiajalla vain poikia ja rangaistus huonosta käyttäytymisestä oli koulussa ankara.

Haapsalun rantakadulla näimme valkoisia penkkejä jossa penkkien kustantajien nimi ja vuosiluku. Rantapaviljongista näkyi vuosittainen vedenkorkeus. Rantapaviljongista siirryimme kivipenkille, jossa Tsaikovski aikoinaan istui ja katsoi merelle hakien inspiraatiota sävellyksiinsä. Penkin vieressä oli nappi josta alkoi soimaan Tsaikovskin teoksia, mm. Joutsenlampi.

 

 

Spinnu nostettiin Kimmon opastuksella ylös, jonka jälkeen Antti otti ohjat omiin käsiinsä ruorin puolella. Olo oli varsin epävakaa, kun Antti vemputti ruoria edestakaisin . Tilanteen laannuttua Antti laittoi Jack Sparrow-vaihteen päälle ja nostatti veneen huppunopeuden 8.9 solmuun, joka on reissun uusi ennätys.

Lotta mittasi Rikun kanssa keskellä Suomenlahtea veden suolapitoisuudeksi 4,4ppt, Kärdlan mittauksessa luku oli 4,1ppt.

Aallokko oli Niilon sanojen mukaan n.10metriä korkea, mutta kippari väitti se olevan vain metrin korkuinen. Samalla lehtori Ala-Nissilä kertoi Bengtskärin majakan historiasta ja lehtori Brander aalloista sekä Itämeren vaikeakulkuisesta saaristosta. Opetusta oli hieman hankala seurata, kun veneen kallistuskulma pyöri huolestuttavasti jopa 35 asteessa.

Laskimme purjeet lähestyessämme Örötä kapeita ja kivikkoisia väyliä pitkin. Rikun auttaessa kipparia purjeiden laskemisessa tuuli tempaisi yllättäen Rikun lippiksen veteen. Riku haikaili hetken aikaa lippiksen perään, mutta hänen suupielensä kääntyivät nopeasti jälleen ylöspäin kun pääsimme nauttimaan Alvarin, Jaakon ja Antin valmistamaa herkullista avokadopastaa.

Matkaan oli varattu aikaa noin 10 tuntia, mutta matka taittui aivan heittämällä ajassa 6 tuntia ja 40 minuuttia, 7.5 solmun keskinopeudella yli keskijakoliikenneväylän, missä kulki muutamia rahtialuksia Pietaria kohti.

Ryhmä Georkotsit; Niilo,+Reko ja Alvar (+ Lotta)

Lähdimme tänään aamulla tutustumiskierrokselle Hiidenmaalle. Oppainamme toimivat opettajamme ja Urmas, joka tietää kaiken Hiidenmaasta. Matkalla sotamuseoon Urmas kertoi meille mm. Hiidenmaan arkkitehtuurista. Sotamuseossa Urmas kertoi Hiidenmaan sotilaallisesta merkityksestä maailmansodissa. Jälkeenpäin hän näytti miten ammutaan 180-millisellä ranikkopatterilla.

Viro itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1918. 23.8.1939 solmittiin Saksan ja Neuvostoliiton välillä Molotov-Ribbentrop sopimus. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Eurooppa jaettiin etupiireihin. Etupiirijaon mukaan Saksalle kuului Länsi-Puola ja Neuvostoliitolle Suomi, Baltian maat ja Itä-Puola. Viikko sopimuksen solmimisen jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota syttyi. Sen jälkeen Neuvostoliitto vaati tukikohtia Suomelta ja Baltian mailta. Suomi ei suostunut, jonka seurauksen syttyi talvisota. Viro suostui antamaan tukikohtia Neuvostoliitolle, jonka seurauksena Hiidenmaalle tuotiin 2000 neuvostosotilasta, jotka alkoivat rakentamaan bunkkereita. Vuonna 1940 Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä.

Urmaksen opastuksella vierailimme kiireen takia ositain keskeneräisiksi jääneissä bunkkereissa. Pimeissä ja kylmissä bunkkereissa oli mm. lääkintäkeskus ja sähköpääkeskus. Siellä asusteli myös lepakoita. Olimme myös toisessa bunkkerissa, joka oli kaksikerroksinen, siellä oli kosteaa ja pimeää. Bunkkerissa oli 3 metriä paksut teräsbetoniseinät, mitkä kestivät sen ajan pommitukset.

Näimme myös satamassa Hiidenmaan kyyditysten muistomerkin. Kyydityksissä neuvostoliittolaiset kyyditsivät nuoret hiidenmaalaiset miehet Siperiaan, koska Neuvostoliitto koki heidät uhkana, koska Neuvostoliitto pelkäsi miesten nousevan myöhemmin kapinaan Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliittolaiset kyyditsivät 600 Hiidenmaalaista, joista selvisi hengissä 120. Lisäksi kyydityksiä tehtiin pelotellakseen hiidenmaalaisia nousemasta Neuvostoliittoa vastaan kapinaan.

Operaatio Barbarossa käynnistyi vuonna 1941. Se tarkoitti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Operaation seurauksena Viro, Hiidenmaa mukaan lukien siirtyi pian Saksan hallintaan. Tarinan mukaan tämä merkitsi suurta muutosta saaren hajussa. Hitlerin Saksan hävittyä sodan, Hiidenmaa ja koko Viro siirtyi Neuvostoliiton hallintaan aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991.

Alvar, Jaakko, Reko, Niilo, Riku ja Antti

 

Perillä Hiidenmaan Kärdlassa klo 02.05 huikean yönavigoinnin ja taitavan miehistön ansiosta. Ilman plotteria, tähtitaivaan alla, revontulien loisteessa;)