Navigare

Lähdimme Jungsfruskäristä noin kello 13 kohti Maarianhaminaa. Ylitimme Kihdin pian lähdön jälkeen, jossa tuuli oli n.2-5ms. Kihdin keskiosassa ei näkynyt juuri yhtään saaria, joka oli uutta tälle reissulle.

Kihdin jälkeen ryhmämme pääsi ruoriin ja navigoimaan. Sottungan kohdalla saimme seuraa edestä ja takaa. Molemmista sunnista tuli Finnlinesin laivat, jotka ohittivat Lokin suunnilleen samaan aikaan. Ruorimies melkein laski housuunsa, kun takaa tuleva laiva tööttäisi aivan todella kovaa. Mikä jytky.

Kun Finnlinesit olivat menneet ohitse, vastaan tulivat vielä Baltic Princess, Viking Grace sekä yksi pienempi rahtilaiva. Aurinko on paistanut koko päivän ja purjehdimme Kihdillä hienosti kuutta solmua. Loppumatkasta suuntasimme suoraan länteen 7,3 solmun nopeudella ilman purjeita, heikkojen tuuliolosuhteiden takia. Nyt olemme kiinni turvallisesti Maarianhaminan Länsisatamassa.

 

-Ryhävalaat

Tänään aamupäivällä pääsimme snorklaamaan Jungfruskäriin. Tarkoituksena oli löytää mahdollisimman monta eliölajia rannan lähistöstä. Keräsimme tunnin aikana kaikki löytämämme eliölajit muoviastioihin ja lopuksi pidimme eliölajeista näyttelyn opettajalle. Välineinä käytimme snorkkeleiden lisäksi vesikiikaria, pinsettejä, valkoisia muoviastioita ja pipettejä. Kokemuksena koko setti oli äärimmäisen mukavaa, sillä vesi oli kirkasta ja lämmintä. Pohjaan näkyi laiturin joka puolelta. Opettajan arvio näkösyvyydestä hipoi kuutta metriä. Opimme uutta tietoa eri lajeista kuin myös kokonaan uusia lajeja kuten esimerkiksi leväkatka. Ymmärsimme Itämeren eliökunnasta taas vähän enemmän.

 

Lajeja, joita löysimme Jungfruskärissä 18.8.2020:

Levät:

-Rakkohauru, jouhilevä, suolilevä, ahdinparta, hapsivita, rivularia hyytelökuulia (sinilevä)?, punahelmilevä

simpukat:

-sinisimpukka, liejusimpukka, hietasimpukka, idänsydänsimpukka, lettiruskosimpukka

Eläimiä:

-leväkatka, leväsiira, leväkotilo, merirokko

Jotain muuta kasvillisuutta veden alaisesta maailmasta:

-Ahvenvita, merisätkin

 

-Monnit ja yksi laivakisu (Chef, Ali, El Capitano ja AK-47)

 

---

Heräsimme veneemme hurjaan keulapotkurin ääneen klo. 8.15. Aamupala oli hiukan viivästynyt, mutta aloitimme päivän positiivisella meiningillä siitä huolimatta. Aamu oli mielettömän kaunis. Meri oli lähes tyyni ja taivas pilvetön, kun seilasimme kohti uutta kohdetta, Jungfruskäria.

Saavuttuamme Jungfruskärille aloitimme heti meribiologia tutkimukset snorklauksen ja erilaisten merenelävien parissa. Merivesi oli älyttömän kirkasta ja yhtä lämmintä kuin Välimerellä ;). Uimisen jälkeen lähdimme pienelle saarikierrokselle. Vastaan tuli muutama äkäinen lehmä, mikä teki kierroksesta jopa vähän pelottavan. Lehdesniittymaisemat olivat hulppeita ja ne muistuttivat vähän italialaisia oliivipuutarhoja. Näkymä lintutornista muistutti puolestaan hieman afrikkalaista savannimaisemaa.

Tällä hetkellä olemme Kihdillä matkalla Maarianhaminaan. Tuulta ei juurikaan ole, joten toistaiseksi matkaamme purjeet alhaalla moottorilla. Ilma on edelleen kuin morsian. Nyt nostetaan kuitenkin purjeet.

-Laivakisut, miu

Noin klo 20 aikoihin aloimme navigoida yöpaikkaamme, Houtskärin Berghamnia, kohti. Navigointi oli loppua kohden paikoitellen vaikeaa, mutta perille löydettiin! Navigoinnin kannalta tärkeä kummeli jäi aluksi huomaamatta, joten suunta oli jonkun aikaa hieman hukassa (kummeli näkyy huonosti idästä tultaessa). Saapuminen saareen oli kapean reitin kautta, mutta siitä huolimatta Lokki saatiin ohjattua turvallisesti Berghamnin saaren kylki

kallion viereen. Rantautumisessakin oli omat ongelmansa, sillä kyseessä oli luonnonsatama. Alus ehdittiinkin myös kääntää useampaan otteeseen ennen sopivan rantautumispaikan löytämistä

Iltaan mahtui myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita kalliokiipeilyn muodossa. Joidenkin osalta päivä sai päätöksensä iltauinnilla ja toisilla upeaa pinkkiä auringonlaskua katsellessa. Nyt suunnistetaan omiin punkkiin ja katsotaan minne huominen meidät kuljettaa… Natinati

 

-Laivakisut, mau

Teimme ensimmäisen vendan eli käännöksen Seilin saaren pohjoispuolella. Vendan aikana purjeet vaihtavat puolia. Lokin purjeilla ei tarvitse tehdä muuta kuin skuutata fokka (etupurje) toiselle puolelle venettä 😉 muut purjeet kääntyvät tällä tuulella itsestään.

 

Ohitimme matkalla Seilin saaren, jonka pohjoispuolella sijaitsee Seilin Saaristomeren tutkimuslaitoksen automaattinen, telemetrialla varustettu profiloiva poiju (eli siis tietoa lähettävä tutkimuspoiju). Tutkimuslaitos on toiminut vuodesta 1964 asti. Itse meritutkimus on aloittanut toimintansa vuonna 1966. Seurannan tarkoitus on ollut alusta asti havaita meressä tapahtuvia hitaita globaaleja muutoksia, kuten lämpötilan ja suolaisuuden muutoksia. Tunnetuin seurannan kohde on kaikille tuttu meren rehevöityminen ja sen kehitys. Laite mittaa vesipatsaasta edelleen joka kymmenes päivä ympäri vuoden näytteen veden eri arvoista, mutta tietoa on saatavilla myös tunneittain.

-Laivakisut, miau

 

 

S/Y Lokin lähtö klo 11.30 lähtö Manillan edestä. Lähtö onnistui moitteettomasti, ja sää on uskomaton. Tommi ”Chef” Blom oli ensimmäisenä ruorissa ja onnistui vuorollaan mallikkaasti. Kuin myös tähystäjä Aleksi ”Ali” Airola ja kartturi Justus ”El Capitano” Kaasinen onnistui varsin hienosti tehtävissään. Otimme viimeisen miehistön jäsenen kyytiin ASS:n rannasta Pikisaaresta, ja sitten NNE purjehdus 2020 alkoi virallisesti.

Arska möllötti taivaalla ja mittarissa vähän päälle 20 astetta. Tuuli puhalsi etelästä noin 5 metriä sekunnissa. Pysähdyimme hetkeksi ja mittasimme näkösyvyyden secchi-levyllä. Näkösyvyys oli Ruissalon kohdalla noin 60cm.

Tällä hetkellä seilaamme Airistolla kaikki purjeet ylhäällä. Ja arska möllöttää suuresti taivaalla edelleen. Vielä ei tiedetä mihin mennään, länttä kohti kuitenkin.

-monnit

Merilinjan elokuun 2020 purjehdus toteutetaan Saaristomerellä ja Suomenlahdella

Seuraa purjehdustamme ja opiskeluamme täältä!

 

Rantauduimme illalla Lypertön saarelle Katanpäähän.  Suomen kuuluessa Venäjään Katanpää oli osa venäläisten puolustuslinjaa ja siellä sijaitsi jo 1880-luvulla optinen lennätinjärjestelmä. Viestit saatiin kulkemaan Pieterista Varsovaan 40 minuutissa.

Katanpää linnaketta ryhdyttiin rakentamaan 1914. Saari toimi hyvänä paikkana kolmen meriväylän valvomiseen: Kihdin, Ströömin ja Löykin.

I maailmansodan alla Venäjä ryhtyi linnoittamaan Itämeren rantoja, koska haluttiin turvata Pietarin kaupunki ja estää saksalaisten maihinnousu. Katanpään linnakkeen rakentaminen alkoi. Venäläisten vangit astuivat maihin 1915 tekemään Tykkitien. Miesvankien voimalla saatiin rakennettua myös rautatietä saaren sisäisiä ammuskuljetuksia varten.  Kyseiset vangit tulivat rakentamaan linnaketta Venäjän kaukoidästä. Hunguuseja luultiin Kustavissa naisiksi pitkien kankilettiensä vuoksi.

Suomen itsenäistymisen jälkeen, saari saatiin 1921 Turun Rannikkotykistön haltuun. Alueella järjestettiin koulutuksia, mutta myös Turun Lääninvankilan työkesku toimintaa. Vangit veistivät katukiviä saarelta louhituista raaka-aineista. Katanpään maapohja on korkea kallioniemi. Jokainen vanki teki viikossa 80 kiveä, josta sai 0,5l maitoa tai jopa litran maitoa 100 louhitusta kivestä. Saaren vankitoiminta erosi merkittävästi muista vankiloista. Luottovangit saattoivat päästä kalastamaan sunnuntaisin ja myymään kalaa.

Sota-aikana saari toimi ilmavalvontakeskuksena ja rintamalla toimineiden ”lepopaikkana”. Rintamalla olleet miehet saattoivat tulla saarelle ja tehdä hetken helpompia hommia ja palata sitten takaisin rintamalle. Rauhanajan toiminta pyöri lähinnä reservivaraston ympärillä. Sotien jälkeen aluetta tyhjennettiin pikkuhiljaa. Katanpää toimi myös suosittuna kertausharjoituspaikkana puolustusvoimien alla 90 luvulle asti. Vuonna 2000 Katanpäässä alkoi yritys ja matkailutoiminta. Alueella tehtiin remonttia ja sen laiturit kunnostettiin. Tänä päivänä Katanpää palvelee vierasvenesatamana. Tapasimme vierasvenesataman pitäjän Jukan ja Merjan, jotka kertoivat meille tarinoita Katanpäästä. Suuret kiitokset heille mielenkiintoisista tarinoista ja saunasta!

Joonas, Antti ja Oscar

Yli 2 mrd. vuotta sitten Suomessa sijainneet Karelidit ja Svekofennidit, mantereisen ja mereisen laatan kohtaamisessa syntyneet poimuvuoristot ovat nykyään havaittavissa mm.  saaristo- ja tunturimaisemissa. Saariston pinnanmuodoista on rapautumisen ja eroosion seurauksena jääneet esille vain kovimmat kivilajit kuten granodioriitit, joita havaitsimme mm. Isokarissa . Saaristossa kulkua helpottavat murroslaaksot, joita merenkulkijat kutsuvat välillä leikkisästi ränneiksi. Murroslaaksot, joita kutsutaan myös murroslinjoiksi, muodostuvat lohkoliikuntojen seurauksena. Hyvänä esimerkkinä on tänään purjehtimamme Kustavin Ströömi.

Saaristomeren pinnanmuotojen synty liittyy laattatektoniikkaan.  Mereisen laatan painautuessa mantereisen laatan alle syntyi mereisen laatan puolelle vulkaaninen saarikaari. Veiksel-jäätiköityminen ja tämän jälkeiset Itämeren eri vaiheet ovat antaneet viimeisen silauksen Saaristomeren pinnanmuodoille. Isokarilla tarkastelimme kivilajikkeiden vaihtelua kallionpinnassa sekä pirunpeltoa. Tarkastelemamme pirunpelto eli muinaisranta oli Isokarilla 5 metrin korkeudessa eli alue oli merenrantaa  n. 1000 vuotta sitten. Muinaisrannalla oli pyöreitä kiviä, joita muodostuu vain aaltoeroosiossa, kun taas rakkakivikot, eli pirunpellot, Lapissa ovat muodostuneet pakkasrapautumisen seurauksena. Rakkakivikoissa kivet ovat teräviä ja pistelevät ilkeästi, kun taas muinaisrantojen kivet ovat mukavia paljaissakin jaloissa.

Linda, Lassi & Emil