Kertasimme kannella lyhyesti Itämeriasiaa ja sen eri osien nimistöä. Itämeri on Pohjois-Euroopassa sijaitseva Atlantin valtameren sivumeri, jota ympäröivät Venäjä, Saksa, Ruotsi, Tanska, Suomi, Puola ja Baltian maat. Itämeren valuma-alue on nelinkertainen Itämeren pinta-alaan verrattuna. Itämeren suuren valuma-alueen ja pienen yhteyden Pohjanmereen seurauksena Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä. Tanskan salmesta tulee suolapulsseja noin 10-20 vuoden välein, mikä puhdistaa varsinaisen Itämeren pohjaa ja toisaalta puskee hapetonta vettä aina Suomenlahdelle saakka. Itämeri on itse merenä hyvin matala keskisyvyyden ollessa vain 54 metriä. Syvin kohta sijaitsee lähellä Gotlannin saarta (Landsortin syvänne), jossa syvyyttä löytyy 459 metriä.
Itämeri rajoittuu etelässä Puolan ja Saksan rannikoihin ja lännessä Tanskan salmiin. Pohjoiseen Itämeri kurottuu Perämeren alueelle ja Suomenlahden pohjukassa, idässä, Pietarin satamiin. Maankohoamisen seurauksena Perämeren alue tulee tulevaisuudessa sulkeutumaan omaksi alueekseen, Perämereksi, Merenkurkun kohdalta. Varsinaisen Itämeren aluetta, joka sijaitsee Itämeren keskiosissa, kutsutaan vähäisen happipitoisuuden vuoksi toisinaan Euroopan suurimmaksi aavikoksi.
Itämeri on suhteellisen nuori meri verrattuna muihin maapallon meriin. Itämeri on 9000 vuotta vanha, joka on hyvin nuori verrattuna esimerkiksi Atlantin ja Pohjanmeren 180 miljoonan vuoden ikään.
Lähestymme Poria tasaisen 4 m/s tuulennopeuden saattelemana. Pääsimme etenemään pitkän matkan purjeilla tuulen voimalla, mutta nyt Tahkoluodon offshore-merituulipuistoa ohittaessamme liikumme toistaiseksi moottorilla.
Aloitellessamme kortinpeluuta Nina kutsui meidät kannelle ja kertoi meille tuulesta sekä tuulivoimaloista ja –energiasta. Toisin kuin jotkut ajattelevat, tuuli ei synny liikkuvista ja heiluvista puista – se syntyy seurauksena siitä, kun aurinko ei lämmitäkään maapalloa tasaisesti, mikä johtaa puolestaan erilaisiin ilmanpaine- ja lämpötilaeroihin. Niitä tasoittamassa ovat ilmavirtaukset; lämmin ilma on kylmää kevyempää, se nousee ylöspäin ja tilalle virtaa viileämpää ilmaa sivuilta. Ilmanvirtausta kutsutaan tuuleksi.
Vuonna 2010 Suomeen valmistui ensimmäinen merituulivoimala. Nyt ohittamamme Tahkoluodon offshore-merituulipuisto on rakennettu tämän ensimmäisen merituulivoimalan ympärille. Laskimme, että tuulivoimaloita maisemassa oli yhteensä 16.
Jos Pori päättää rakennuttaa uuden suunnitellun tuulipuiston Tahkoluotoon, sinne rakennettaisiin noin 45 tuulivoimalaa. Kaupunki pystyisi tuottamaan enemmän energiaa kuin se tarvitsee ja se voisi myydä energiaa muualle, tai käyttää sitä vedyn tuottamiseen. Nämä tuulivoimalat olisivat suurempia kuin nykyiset, koska niiden korkeus lavan kanssa olisi noin 300 metriä. Rakentaminen voitaisiin aloittaa 2023 ja se otettaisiin käyttöön 2025.
Aamun ensimmäisen tutkimuksen suoritimme jo aamukahdeksalta muiden valmistellessa laiturista irrottautumista. Laskemalla laiturilta pyöreää secchi-levyä narulla veteen saimme tietää Kristiinankaupungin vierasvenesataman veden näkösyvyydeksi noin 75 cm. Aurajoessa levy häviää näkyvistä tavallisesti noin 30 cm syvyydessä, eli aamulla mittaus oli kaupunkivedeksi vielä tavallisen siistiä.
Navigointiryhmän ajettua meidät kaupungin ulkopuolelle opettelimme ensin vesinäytteenottimen eli limnoksen ja pohjanäytteenottolaitteen eli ekmanin käytön. Punnuksilla laukeavat ”vesiansat” laskettiin toivottuun syvyyteen köysillä. Navigointiryhmä piti Lokin taitavasti paikallaan meidän heiluessamme sotkuisten köysien kanssa. Nostimme ensin tuubillisen vettä viiden metrin syvyydestä. Näytteen lämpötila oli 17,2°C eikä se näyttänyt mitenkään erikoiselta. Pohjalta nostimme kasan tavallista hienompaa mutaa. Muta oli mustanvihreää eikä haissut mitenkään erikoiselta, joten oletimme löytävämme näytteestä elämää. Kaivelimme ämpäriin kaadettua mutaa lusikoilla ja sormilla levittäen vahingossa vähän sotkua takkiemme hihoihin ja kannelle. Löysimme neljä simpukkaa, jotka saamamme tietokirja ItämeriSuomenluonnossa osoitti liejusimpukoiksi. Vaaleat ja tiheässä elävät simpukat viihtyvät pehmeäpohjaisissa vesissä ja sietävät vähähappisia olosuhteita helposti. Näytteessä oli myös toisiinsa kietoutuneet pätkät levää, joista toisen totesimme paikalle ajautuneeksi haarukkaleväksi (punalevää) ja toisen arvioimme mahdolliseksi vesisammaleeksi.
Näytteiden ottaminen oli hauskaa puuhaa, mikroskooppiin kurkkiminen keinuvassa veneessä pienen pahoinvoinnin painaessa sujui yllättävän hyvin. Näytetutkimuksesta jäi suuhun hyvä maku ja onnistumisen elämyksiä. Sekä harmaat tahrat kaikkien hihoihin (anteeksi äiti).
Tiistaina 17.8. klo 8.12 aamulla vahtivuoromme irroitti Lokin Kristiinankaupungin vierasvenesatamasta. Sää oli pilvinen ja koillistuulta oli 4 m/s. Nostimme purjeet Kristiinankaupungin majakan eteläpuolella etelään kääntyessämme.
Elsa ajoi Lokin Jukan (päällikön) ohjeistuksessa laiturista ja ohjasi ulosajossa nimelliskulkusuuntaa vastaan. Tällöin punaiset merimerkit jäävät oikealle ja vihreät vasemmalle. Enni vastasi karttanavigoinnista ja Kanella sekä Inka tähystivät. Tiukoista paikoista selvittiin nelikon hyvällä kommunikoinnilla ja hyvillä hermoilla.
Maankohoamisen takia rannikkoalueilla on erittäin matalaa, joten jouduimme koukkaamaan lännen suuntaan syvemmille vesille. Klo 10 kun vahtivuoromme navigoinnissa oli päättymässä, nostimme purjeet ja saimme nopeutta 4-5 solmua etelän suuntaan. Sulttaanien navigoinnin vahtivuoron aikana nostimme genaakkerin ylös jotta saisimme lisää vauhtia. Nyt vauhti noin 4,9 solmua. Suunta on tällä hetkellä kohti Poria.
Sujuvan miehistön työskentelyn takia opiskelijat on jaettu kolmeen eri vahtivuoroon ja vuorotellen vastuulla on joko keittiövahti, navigointivahti tai opiskeluvahti. Vahtiemme nimet ovat prinssit, sulttaanit ja velhot.
Terveisin Prinssit, aka Inka, Enni, Kanella ja Elsa
Tämänvuotinen NNE-purjehdus alkoi 16.8. kello 8:30 TSYKin sisäpihalta kymmenen opiskelijan voimin. Lähdimme siitä minibussilla kohti Karijokea, jossa nautimme maittavan aterian Ravintola Susiluolan terassilla. Lounaan jälkeen haasteenamme oli selvittää tiemme 100 metrin päässä olevaan Susiluolan opastuskeskukseen, jossa tutustuimme Susiluolan tutkimuksiin.
Opastuskeskuksessa katsoimme mielenkiintoisen Susiluola-dokumentin, joka kertoi kattavasti Susiluolan tutkimuksista, joita ovat tehneet muun muassa Museovirasto ja Geologinen tutkimuskeskus. Susiluolan jälkeen tulimme Kristiinankaupunkiin, jossa meitä odotti koulunlaivamme Lokki. Ilta on mennyt perehtyessä alukseen, asettuessa punkkiin, peseytyessä ja syödessä. Huomenna aamupala seitsemältä ja vene irti satamasta klo 8:00.
Susiluolan suulla Karijoella
Vuonna 1996 Susiluolaa oltiin tyhjentämässä maa-aineksesta nähtävyyskohteen parantamiseksi. Kaivausten yhteydessä luolasta löydettiin ensimmäiset muinaisjäänteet, joita olivat mm. käteen sopivat kiviesineet, jäljet nuotiosta, sekä tiheää kivetystä, jonka arvellaan syntyneen ihmisen kävellessä luolassa. Tutkimuksissa muinaisjäänteet osoittautuivat ajalta yli 90 000 tuhatta vuotta ennen viimeistä jääkautta. Asiantuntijat epäilevät luolasta löytyneiden muinaisjäänteiden olevan Neandertalinihmisen jäljiltä. Tiedeyhteisössä on vieläkin suurta kiistaa siitä, oliko kivet ja muut esineet juuri neandertalinihmisten tekemiä vai pelkästään luonnon muovaavia kiviä.
Jos luolan löydöt voitaisiin vahvistaa merkeiksi neandertalinihmisista, olisi kyseessä ilmiömäinen sensaatio. Neandertalilaisten asutuksen merkkejä on löytynyt Pohjois- Saksasta ja jos Susiluola pystytään varmentamaan varmuudella neandertalilaisten asutukseksi, olisi susiluola pohjoisin neandertalilainen asutus, sekä ainoa todiste ihmisten elämästä Suomessa ennen viimeistä jääkautta. Tällä hetkellä Susiluolasta on tutkittu noin neljäsosa. Loput luolasta jätetään tuleville sukupolville tutkittavaksi, kunnes tutkimuslaitteet ja ,-menetelmät ovat kehittyneet. Vasta silloin voisimme varmuudella sanoa, ovatko kyseessä olleet juuri neandertalinihmiset.
Written by Elmeri, Atte and Leo, aka The Sulttaanit
Olemme seilanneet kahden viikon aikana ensimmäisen Merilukion miehistön kanssa Turusta Maarianhaminan ja Märketin kautta Ahvenanmaan ympäri Kustavin Vuosnaisiin, toisen miehistön kanssa Vuosnaisista Kökarin, Utön ja Jurmon kautta Hankoon ja 3. miehistön kanssa Hangosta Begtskärin kautta Öröhön, Kökariin ja Aspön kautta takaisin Turkuun yhteensä noin 450 mailia.
Jouduimme perumaan alkuperäisen suunnitelmamme seilata elokuussa 2020 Pietariin Covid19 vuoksi ja lähtö TSYKin perinteiselle Navigare necessa est-kurssille omalle kotimerellemme Saaristomerelle näytti loppuun asti epävarmalta. Otimme kuitenkin riskin ja se kannatti. Varotoimia noudattaen säiden suosiessa merilukiolaisia, kukaan miehistöstämme ei ole sairastunut ja matka on ollut huikea yhteinen oppimiskokemus.
Tämän vuoden NNE-kurssin keskeinen teema on ollut Itämeren suojelu ja olemme osallistuneet koululaivaltamme s/y Lokilta John Nurmisen säätiön aloitteesta syntyneeseen Itämeripäivään 27.8.2020. Itämeripäivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina. Meribiologiaa ja maantiedettä purjehduksellamme ovat opettaneet biologian ja maantieteen lehtorit Nina Brander ja Kalle Viherä. Merilukiolaiset ovat opiskelleet mm. vedenalaista kasvillisuutta, Itämeren lajistoa, Itämeren maantieteellisiä erityispiirteitä ja ympäristöongelmia. Historiaa purjehduksella on opettanut historian ja yhteiskuntaopin lehtori Christiane Ala-Nissilä. Purjehduksen ja merenkulun opetuksesta on vastannut Lokin miehistö Antti Nuortimo, Kimmo Hotanen, Teemu Grönroos ja Jukka Elo.
Uudet lukion opetussuunnitelmat, jotka astuvat voimaan syksyllä 2021 korostetavat uudenlaista oppimiskäsitystä: Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden, opettajien, asiantuntijoiden ja yhteisöjen kanssa erilaisissa ympäristöissä.
Opiskeluympäristöjä LOPS2021 kuvaa seuraavasti: Rakennettuja tiloja ja luontoa hyödynnetään opiskelussa siten, että luova ajattelu ja tutkimiseen perustuva opiskelu on mahdollista.
Historian opetuksen tavoitteisiin ja arvoihin uudessa opsissa kuuluu, että opiskelija saa saa elämyksiä ja kokemuksia, jotka syventävät hänen kiinnostustaan historiaan ja ymmärrystään sen merkityksellisyydestä.
Näihin tavoitteisiin ja haasteisiin Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinja pyrkii vastaamaan omassa toiminnassaan meriympäristössä ja koululaivapurjehduksillaan myös tulevaisuudessa. Merilukion koululaivatoimintaa on kehitetty biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderin kanssa 10 vuotta ja koko purjehdushistoriamme on luettavissa tästä blogista.
Lokki Crew
TSYKin Merilukio kiittää s/y Lokki-aluksen omistajia hienosta koululaivasta ja jo kahdeksan vuotta jatkuneesta yhteistyöstä. Lämpimät kiitokset koko matkan ajan aluksen päällikkönä toimineelle Antti Nuortimolle. Antin ammattitaito, merenkulun perusteellinen tuntemus ja laadukas opetus ovat tehneet kahden viikon merimatkasta turvallisen ja ainutlaatuisen. Isot kiitokset perämiehinä vuorotellen toimineille Kimmo Hotaselle, Teemu Grönroosille ja Jukka Elolle. He ovat kukin vuorollaan olleet aluksen parhaita perämiehiä.
Lokki crew
Suurin kiitos kuitenkin kuuluu merilukion opiskelijoille, jotka ovat poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittaneet joustavuutta, kykyä nopeisiin suunnitelmien muutoksiin, sitkeyttä ja ennenkaikkea kykyä toimia yhteistyössä toisten kanssa. Aluksen päällikön sanoin: S/y Lokilla ei ole ollut matkustajia. On vain miehistö.
Seilaamme Airistolla täysin purjein. Nopeutemme on tällä hetkellä 6.3 solmua ja taivas on harmaana pilvistä. Tällä hetkellä Ilkka, Sampo ja Anton ovat ohjaamassa ja loput miehistöstä siivoavat laivaa ja pakkaavat tavaroitaan. Olemme hieman yli tunnin matkan päässä Turusta. Matka taittui odotettua nopeammin, sillä tuulet olivat suotuisat.
Kohtaaminen Fagerholmin edustalla: Hinaaja Ukko (6600 hevosvoimaa) vs. Lokki (tuulivoima)
Viimeinen päivä valkeni Aspön satamassa. Aamulla kävimme Aspön kirkossa, jossa monilahjakas miehistömme jäsen Sampo soitti kirkolla urkuharmoonilla Gnossienne nro1. hyvästeiksi. Sitten irroitimme köydet ja suuntasimme Turkua kohti suotuisassa sivutuulessa. Hieman ennen seuraavaa isompaa väylää nostimme iso-purjeen, mainstaysailin, forestaysailin, sekä fokan ja tuuli imaisi meidät matkaansa jopa 7,2 solmun vauhtiin.
Lähdimme Aspöstä klo 9.20 ja lähtö oli haastava pohjan mataluuden takia. Laiturista mitattuna näkösyvyys oli pohjaan asti eli tasan neljä metriä. Suolapitoisuus oli 7,1 promillea, joka kuulosti korviimme todella korkealta. Opettajamme Kalle kertoi, että kun syntyy matalapaineita, vedenpinta nousee ja etelästä virtaa ”semi” suolapulsseja, jotka vaikuttavat olinpaikkamme rannan suolapitoisuuteen.
Itämeri on lähellä monen suomalaisen sydäntä. Itämeren vesi on murtovettä eli siihen sekoittuu suolaista merivettä ja joista tulevaa makea vettä. Itämeri on luonnostaan matala meri ja hapettomat pohjat ovat yksi osa ongelmaa jo pitkän ajan. Itämeren suurimpia ympäristöongelmia tällä hetkellä ovat rehevöityminen ja siihen liittyvät hapettomat pohjat, sekä Itämereen päätyvät roskat ja muut ympäristösaasteet. Rehevöitymisellä tarkoitetaan liiallisen perustuotannon kasvua, joka aiheutuu mereen päässeistä ravinteista. Itämereen päätyvistä ravinteista suurimman ongelman aiheuttavat fosfori ja typpi. Itämeren päätyvien ravinteiden päälähteenä toimii maatalous, joka on ulkoista kuormitusta ja vielä tarkemmin sanottuna hajakuormitusta. Hajakuormituksella tarkoitetaan, sitä että ravinteiden lähdettä Itämereen ei tarkasti paikallistaa. Kun maantalouden lannoitteilla lannoitetaan peltoja, fosforia ja typpeä sisältävällä lannoitteet valuvat ojien kautta mereen tai suoraan sadeveden mukana. Liiallisten ravinteiden takia Itämeren ekosysteemin tila on häiriintynyt.
Itämeressä kasvaa nykyään suuria määriä levää. Levä jakautuu vedessä eri vyöhykkeisiin, jotka jakautuvat rannasta katsottuna tällilevä, viherlevä, ruskolevä ja punalevävyöhykeisiin. Rannoilla näkyvä tällilevä on yleisimmin sinilevää. Gramman verran fosforia voi ravita jopa kilon verran levää, joka puolestaan rehevöittää entisestään Itämerta. Syömällä lähikalaa ja suojelemalla Itämerta, kuten olla roskaamatta Itämereen, voidaan vähentää rehevöitymistä ja suojella meille kaikille rakasta Itämerta.
