Tekijä: Nina Brander

Tuuli muodostaa aaltoja ja tuulen voimistuessa myös aallot kasvavat. Kun tuulet loppuvat, aallot eivät kasva enää, mutta niiden liike jatkuu maininkeina. Jokaisella tuulen nopeudella on oma maksimikorkeutensa. Jos tuulee 5m/s, voivat aallot olla tällöin 0,5-1m korkeita. Huippuun kehittymisessä kestää kuusi tuntia ja se vaatii vähintään 40km pitkän vesialueen, jolle tuuli puhaltaa. 10m/s puhaltava tuuli voi samalla alueella saada samassa ajassa metrin korkuisia aaltoja. Jos 10m/s voimakkuudella puhaltava tuuli puhaltaa 16 tuntia 250km pitkällä alueella, aaltojen korkeus voi olla 2-3 metriä. Navakka tuuli (15m/s) voi aiheuttaa jopa viisimetrisiä aaltoja, mutta se vaatii ainakin vuorokauden aikaa ja 500km pitkän vaikutusalueen. Matkallamme o n ollut monenlaisia aaltoja, kuten ihan tyyntä eli ei aaltoja ollenkaan ja myös aika korkeita, sillä korkeimmat aallot ovat olleet n. 3-4 metriä korkeita.

Niclas ja Johannes

 

Tuulet syntyvät ilmanpaine-eroista, jossa ilmaa siirtyy korkeapaineesta matalapaineeseen. Ilmiö on hyvin looginen, sillä matalapaine tarkoittaa tilaa, jossa ilmanpaine poikkeaa normaalista alhaisemmaksi, eli ilmanpaine on alle 1013hPa (hehtopascal). Korkeapaineessa ilmanpaine taas kohoaa eli on suurempi kuin normaali 1013hPa. Ilman siirtyessä korkeapaineesta matalapaineeseen siirtyy ilmaa matalapaineen luomillle alipainealueille, ja näin syntyy virtauksia. Eli tuuli on siis ilmaa joka liikkuu. Se syntyy pyrkimyksellä tasoittaa Auringon luomia ilmanpaine- ja lämpötilaeroja. Tuuli voi muuttaa suuntaa tai hidastua kohdatessaan esteitä, kuten vuoria. Myös maanpinnan kitka hidastaa tuulta ja tämän vuoksi merellä tuulee yleensä kovempaa kuin maalla. Tuuli kulkee usein rintamina, jotka voidaan jakaa korkeapaine- ja matalapainerintamiin. Matkallamme on ollut hiljaisia, niin kuin myös koviakin tuulia. Hiljaisin on ollut ihan tyyni eli 0m/s. Kovin on ollut n. 9m/s Hellistä lähtiessä.

Johannes ja Niclas

OHOI! Tehkää väylää melumies-kolmikko Turbulencskin mielenräjäyttävälle debyyttikirjoitukselle.
The Merilinja-Squad pyöräili tänään Kuurin kynnäksen pohjoiskärkeen Liettuassa. Sieltä eteemme avautui 98 kilometriä auringossa hehkuvaa hienon hienoa hiekkaa ja niistä muodostuneita pienempiä sekä suurempia hiekkadyynejä. Kuurin kynnäs on muodostunut viimeisen jääkauden jälkeen, jääkauden aikaansaaman harjun ympärille, kun tuulet ja merivirrat ovat tuoneet harjun rannoille lisää hiekkaa meren pohjasta. Kynnäs on kasvanut melkein kiinni mantereeseen. Kynnäksen ja mantereen väliin on muodostunut matala haffilahti, Kuurin haffi. Kuurin kynnäs hyväksyttiin UNESCON maailmanperintökohteeksi vuonna 2000.

Opettajamme Nina Brander pääsi hyödyntämään mahtavia esimerkkejä hiekkadyyneistä, joista olisi saanut oppikirja-materiaaliin kelpaavia kuvia. Näimme loistavia esimerkkejä alkiodyyneistä, esidyyneistä, rantadyyneistä sekä mäntymetsää kasvavista metsädyyneistä. Myös Branderin tekemät suurempia dyynejä muistuttavat hiekkakakut antoivat osviittaa siitä, kuinka dyynit muodostuvat käytännössä sekä näillä Kuurin kynnäksen seuduilla että esimerkiksi Saharan autiomaassa.
Rannalta löysimme myös aaltojen rantaan tuomia meripihkan paloja, joita sitten keräilimme yhdessä. Tämän jälkeen kävimme uimassa Itämeren kauneimmalla hiekkarannalla. Korkeamaineinen rantaleijonakolmikko Turbulencski vieraili myös paikallisen nudistirannan naistenpuolella. Vahingossa.
Turbulencski
Aatu, Aleksanteri, Vilho

Kaliningradin vedenpuhdistuslaitosta on rakennettu jo 40 vuotta. Työt aloitettiin vuonna 1976, mutta niitä ovat haitanneet erilaiset historialliset muutokset ja talousvaikeudet. Vedenpuhdistamon budjetti on 70 miljoonaa ja rahoitusta on saatu mm. Pohjoismaisesta kumppanuushankkeesta. Puhdistamon toimiessa täydellä teholla, se käsittelee noin vajaan miljoonan asukkaan (135 000 kuutiota) jätevedet vuorokaudessa.
Jalkapallon mm- kisat 2018 ovat antaneet vauhtia jätevedenpuhdistamon rakentamiseen. Kaliningradin kaupunki heräsi myös siihen, että kisoissa tarvitaan puhdasta juomavettä, josta kaupungista on pulaa, joten vedenpuhdistamohanke on nyt myös käynnissä.

Lilli

Seilasimme viikon parhaimmassa sivutuulessa täysin purjein Dalskäristä Turkuun 7:n solmun vauhtia. Loppusiivous, kiitokset koko miehistölle ja kotiin. Lisäämme blogiin vielä kuvia ja artikkeleita matkan varrelta.

Pysähdyimme noin kello 14-15 Dalskärissä tutustumaan tsykkiläisten viime vuonna tekemään Vedenalaiseen veistospolkuun. Dalskärin lahteen on upotettu 6 massiivista betoniveistosta. Osa ryhmästämme tutustui Vedenalaiseen veistospolkuun snorklaamalla historianopettajan kanssa. Elias sukelsi pohjaan ottamaan go-prolla lähikuvaa veistoksista. Levät ovat jo peittäneet veistokset kuten oli tarkoitustuskin. Katso kaikki veistokset 28.8. 2015 (seuranta) blogista:

Vedenalainen veistospolku- Tietoa projektista

Koko ryhmä  otti rannassa meribiologian näytteitä biologian opettajan johdolla.

Seilaamme kohti Turkua kuuden, seitsemän solmun vauhtia kaikki purjeet ylhäällä. Olemme illansuussa Aurajokirannassa.

 

 

 

Sijainti: Tunnhamnin sivutus menossa

Sää: tuuli 6m/s SW, pilvistä, sade loppui

Purjeet: Iso, staysailit ja rullafokka

Teimme pienen iltaretken läheiselle uimarannalle ja snorklasimme, tutkimme pohjaa ja ihmettelimme lämmintä, kirkasta ja puhdasta vettä.

 

Kärdlän ranta, jossa snorklasimme, oli hyvin matala (1,5-2 m). Pohja oli hienoa hiekkaa, joka toi pienen palan etelän hiekkarantojen tunnelmaa. Vesi oli hyvin kirkasta ja näkyvyys oli noin 7-10 metriä. Veden lämpötila oli vähän yli 20⁰C. Pohjassa havaitsimme kauniin karua kasvillisuutta, kuten meriajokasniittyjä ja erilaisia vitoja sekä mielenkiintoista vedenalaista maisemaa. Uidessamme kiinnitimme huomiomme erityisesti satoihin meduusoihin, jotka tekivät snorklauksesta erityisen. Pohjassa huomiomme kiinnittyi satoihin pieniin reikiin, jotka kaivautuivat syvälle hiekkapohjaan. Reikien läheisyydessä havaitsimme myös ohuita pitkiä viivamaisia muodostelmia, jotka olivat ilmeisestikin syntyneet hiekkamatojen toiminnan seurauksena.

Hiekkamato, putkimadot, hiekkaputkimato (polychaeta, pygospio)

Hiekkaputkimadot ovat rakentamissaan, 1-2 cm pitkissä putkissaan paikallaan eläviä pieniä monisukasmatoja, jotka muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Hiekkaputkimadot ovat kellertäviä, pitkän ohuita ja niillä on kaksi pitkää pyydystyslonkeroa. Laji pyydystää 25 mm:n kokoisista putkistaan pieneliöitä ympäröivästä vedestä. Hiekkaputkimato rakentaa ohuen ruskean hiekkaputkensa matalaan veteen. Laji on yleinen ja sitä saattaa olla paikoitellen tuhansia yksilöitä neliömetrillä. Hiekkaputkimato voi tilapäisesti jättää putkensa esimerkiksi lisääntyessään. Mato kiinnittää munakapselinsa kiinteille alustoille ja munista kuoriutuu sopivassa suolapitoisuudessa keijuvia toukkia.

Korvameduusa

Korvameduusa on muodoltaan läpikuultava ja hyytelömäinen. Kooltaan meduusat ovat 5-15cm. Malliltaan korvameduusa on kellomainen. Meduusan neljä korvamaista sukurauhasta muodostavat keskustan ympärille neliapilaa muistuttavan kuvion, mistä meduusa on nimensäkin saanut. Koiraalla kuviot ovat sinipunaiset ja naaraalla oranssinkeltaiset. Korvameduusan esiintymisalue Itämeressä ulottuu etelästä Merenkurkkuun asti. Suomen rannikoilla lajia esiintyy eniten Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella, missä se on runsaimmillaan loppukesällä.

FC Kebu

Inka, Juho ja Roope

NNE-kurssimme toinen päivä sisälsi tutustumista Viron sotahistoriaan ja operaatio Arhon eri vaiheisiin innokkaan oppaamme Urmaksen johdolla.

Ensimmäisenä tunnelmallinen bussimme vei meidät erityisen merkittävälle muistomerkille Kärdlan kauniiseen keskustaan. Muistomerkki on pystytetty sodassa kaatuneiden hiiunmaalaisten kunniaksi. Erityisen merkistä tekee siihen painetut sotilaat heidän sotahistoriansa vuoksi, koska muistomerkin henkilöt ovat taistelleet Suomen, Saksan ja Neuvostoliiton joukoissa.

 

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Ristimäki, jonka taianomaisuus on muotoutunut kuuluisan myytin ympärille. Myytin mukaan Ristimäen kohdalla kapealla tiellä törmäsi kaksi hääkulkuetta, jotka ajautuivat keskenään tappeluun ja toisesta kulkueesta menehtyi morsian ja toisesta sulhanen. Nykyään Ristimäellä jokainen voi tehdä oman ristin, joka tulee tehdä lähiympäristön luonnon raaka-aineista. Näin mekin teimme ja pystytimme ristimme mäelle satojen muiden joukkoon.

Ristimäen jälkeen suuntasimme bussila Hiiunmaan sotamuseoon, jossa oppaallamme Urmaksella oli kerrottavana tarina omasta lapsuudestaan.  Urmaksella oli tapana viettää kesät Hiiunmaalla ja silloin Viro oli vielä Neuvostoliiton alaisuudessa. Viron rannikko oli tiukasti vartioitu ja piikkilanka-aitoja seurasi hiekkakenttä, joka mahdollisti alueella tapahtuvan kielletyn liikenteen havaitsemisen. Urmas ja muut kylän lapset pelleilivät silloin tällöin venäläisten vartijoiden kustannuksella. Urmas kertoi heidän luikahtaneen aidan alitse hiekalle ja kävelleen takaperin vesirajaan ja omia jälkiään pitkin takaisin. Vartioiden saapuessa kierroksellaan paikalle pojat kiiruhtivat lähistölle kiven taakse piiloon seuraamaan, miten venäläis-sotilaat alkoivat panikoida luullessaan, että oli tapahtunut maihinnousu. Kyllä oli pojilla naurussa pidättelemistä.

Siirryimme sotamuseon sisänäyttelyyn, jossa keskustelimme operaatio Arhosta ja spekuloimme koululaivamme Olgan osallisuutta siihen. Operaatio Arho oli Neuvostoliittolaisten maihinnousu operaatio Hiiunmaalle ja Saarenmaalle. Operaatiossa käytettiin vain puisia aluksia magneettimiinojen vuoksi. Päivän mahtavimpana asiana ja hyvin mielenkiintoisena pidimme maanalaisiin bunkkereihin tutustumista, jotka ovat historiallisesti hyvin merkittäviä. Bunkkerit ovat toimineet sekä Saksan että Neuvostoliiton hallussa ja ne toivat suuren osan 1900-luvun Euroopan historiaa meidän ulottuville, joka teki hetkestä ikimuistoisen.

1. C Kebu

Inka, Roope ja Juho