Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista. Siitä hyötyvät meren pienet eliöt ja myös me ihmisetkin. Rakkolevä toimii monien pieneliöiden ravintona ja suojapaikkana. Tämän lisäksi rakkolevä yhteyttää, niin kuin kaikki kasvit ja osa muistakin levistä. Rakkolevän määrä ja laatu kertoo, millaisessa kunnossa vesi on.
Tutkimme eilen biologian opettajamme Jaana Hollménin johdolla Söderarmin rantakallioilla rakkolevänäytteitä ja niistä löytyneitä pieneliöitä. Omasta näytteestämme ei oikein kotiloiden lisäksi muuta löytynyt, mutta muilta löytyi hieman enemmän erilaisia eliöitä. Näihin kuului mm. leväkatkoja ja leväsiiroja. Näiden lisäksi olisi ollut mahdollista löytää myös esimerkiksi katka- ja taskurapuja sekä sinisimpukoita.
Aamu-uinnin virkeydellä valmistauduimme purjehdukseen irroittamalla Lokin köydet laiturista klo 11.40 sekä laitoimme purjeet valmiuteen niiden nostamista varten. Alkuun ajoimme hetken matkaa moottorilla, jotta saavuttaisimme turvallisen paikan nostaa purjeet.
Åke ja Julle nostavat purjeita
Nelssonin takuuvarmassa ohjauksessa Åke ja Jülle nostivat ensimmäisenä isopurjeen kohti taivasta. Isopurjeen jälkeen nostimme fore staysailin, eli etumaisemman purjeen keskeltä. Purjeen alaleakki oli kuitenkin liian löysällä, joten jouduimme kiristämään sen maksimaaliseen tasoon. Alaleakki on purjeen alaosassa oleva sivu, jonka avulla purjetta voidaan kiristää latteaksi. Sen jälkeen nostimme taaemman purjeen eli main staysailin. Viimeisenä, muttei vähäisempänä ilmaan nousi genua kakkonen eli keulapurje.
Purjeiden nostamisen jälkeen kartoitimme reittimme kartan, harpin sekä kolmioviivaimen kera. Löysimme itsemme 3,4 mailin päästä lähtöpaikastamme keskeltä avomerta.
Klo 13 aikoihin meillä oli full sail eli kaikki purjeet ylhäällä ja nopeus on noin 5 solmua.
Samoilla purjeilla mentiin koko päivä kohti Kökaria. Tuulet olivat noin 8m/s ja vene liikkui mukavaa kuuden solmun vauhtia. Matkalla koettiin myös hieman pahoinvointia, mutta siitä päästiin yli. Pitkinä vahtien tunteina meitä viihdytti DJ Oskari rajallisella musiikkitarjonnalla. Matkan loppupuolella saimme nauttia kauniista auringonlaskusta.
Miehistöltä kerättiin yleisiä fiiliksiä: ”Superfiilis, hyvän ryhmän kanssa on kiva olla liikkeellä”- Förstimme Teemu, ”Ihan hyvä, vaikka onkin väsy”- Anna, ”Ihan jepa, mutta kauhee nälkä”- Katri, ”Merilinja tarjoaa parastaan” Christiane
Klo 22.33 rantaudumme Kökariin, jossa meitä odottaa sauna ja kauan kaivattu ruoka.
Vahdit vaihtuivat yön yli kello kolmeen saakka. Saimme köydet kiinni Söderarmin laituriin kello 4:10. Keittiövahdin herättyä tunnin myöhässä (herätyskello väärässä ajassa) valmistimme aamupalan ja kävimme aamu-uinnilla. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan Söderarmiin. Söderarm on saari, joka sijaitsee Ruotsin ulkosaaristossa avomeren laidalla. Saaren ainoa pysyvä asukas kertoi meille ruotsiksi saaren historiasta.
Söderarmin majakka rakennettiin 1839 ja sen jälkeen saarelle on lisätty rakennuksia. Saarella oli luotsitoimintaa jo ennen majakan rakentamista, sillä saari sijaitsee sisemmälle Tukholman saaristoon vievän väylän suun lähettyvillä. Majakan valo paloi ensin rypsiöljyn voimalla, mutta se vaihdettiin sähköiseksi vuonna 1953. Majakan käyttö merenkulun turvalaitteena lopetettiin vuonna 1999. Saari on, tai varsinkin oli, Ruotsille strategisesti tärkeä sijaintinsa vuoksi. Sotilaallisen toiminnan jäljet näkyvät yhä selkeästi saarella. Esimerkiksi saaren rannalla on kiskot, jotka auttoivat sotatarvikkeiden lastaamisessa ja purkamisessa. Alue on yhä Ruotsin puolustusvoimien omistuksessa, vaikka sen strateginen merkitys onkin vähentynyt.
Saarelta on hyvät näköalat avomerelle sen pienen koon ja korkeuden takia. Tuuli pääsee puhaltamaan saarella hyvin, sillä saarella on vain vähän puita. Saarella on sen kokoon nähden melko paljon rakennuksia, majakan lisäksi saarella on esimerkiksi museo, kioski, sauna sekä asuntoja. Tutustumiskierroksen jälkeen kello 11.40 lähdimme ylittämään avomerta, suuntana Ahvenanmaan rannikko.
Klo 23 Viking Glory ohitti meidät pimeällä väylällä 2 legin merilinjan miehistö kyydissään. Hetkeä ennen ohitusta laitoimme s/y Lokin saalinkivalot päälle, jotta he huomaavat meidät. He taas antoivat kännyköillään valomerkkejä m/s Gloryn kannelta, jotta erottaisimme heidät valomerestä. Vilkutimme ja huikkasimme heipat puolin ja toisin, ja jatkoimme molemmat öiselle merelle.
Aamu raikas iloinen valkeni meille Viking Gracen hytissä aivan liian aikaisin aamulla. Laivasta pois päästyämme meitä kohtasi suuri haaste, päästä Lokin luokse satamasta. Lopulta pitkän matkan (noin puolentoista kilometrin kävelyn ja lauttamatkan) jälkeen saavutimme määränpäämme ja tapasimme 2 legin miehistön.
2 Legin tekemän maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme ensin M/S Estonian muistomerkille, jonka jälkeen menimme Vasa- museoon. Lehtori Ala-Nissilä piti meille informatiivisen kierroksen museossa ja uutta tietoa tuli, vaikka muille jakaa. Niinpä siis jaamme tietoa myös teille.
Kuningas Kustaa II Adolf rakennutti Vaasa laivan 1600-luvun alussa. Hän päätti uudistaa Ruotsin armeijan, mukaan lukien laivaston. Ruotsi kävi tuolloin 30-vuotista sotaa ja tavoitteli Itämeren herruutta. Vuosisadan loppuun mennessä Itämerestä oli tullut lähes kokonaan Ruotsin sisämeri.
Gustav Adolf halusi laivasta suuren ja mahtavan. Hän myös osallistui itse laivan suunnitteluun. Laivaa rakennettiin useita vuosia 1621-1625 ja siihen tarvittiin paljon materiaaleja. Laivan runko on tehty tammesta, joka oli aikanaan yleinen laivanrakennus materiaali. Vasan rakentamista varten piti kaataa noin 1000 tammea. Laivassa oli monia koristeellisia kaiverruksia erilaisista voimaa ja valtaa symboloivista henkilöistä mm. antiikin Rooman keisareita ja erilaisia jumalia.
Laivan lopulta valmistutta, ei se pystynyt seilaamaan kuin alle mailin. Tuulenpuuska tarttui laivan purjeisiin, laiva alkoi kallistua ja lopulta upposi 10. elokuuta 1628 tuhansien ihmisten katsellessa rannalta.. Laivan uppoamisen vaikutti laivan huonosti suunniteltu runko. Runko oli aivan liian kapea ja korkea. Jo pienikin tuuli kallisti laivaa todella paljon. Uppoamiseen myös vaikutti painolastin puute. Alukseen oli pakkattu liian vähän painolastia tasapainottamaan sitä. Myös vesiraja kulki todella lähellä tykkiluukkuja.
Laiva oli upottuaan oli peräti 300 vuotta veden alla. Se löydettiin vasta 1960- luvulla. Laivan löytymisen jälkeen alettiin puhua hylyn nostamisesta. Lopulta hylky päätettiin nostaa ylös. Hylyn nostamisesta tuli paljon oletettua kalliimpaa. Lopulta kun laiva oli nostettu, sen ympärille rakennettiin museo. Vaasa museossa tänä päivänä vierailee turisteja eripuolilta maailmaa, ja mekin saimme tutustua siihen tänään.
Uusi miehistö aloitti iltapäivän perehtymällä s/y Lokkiin. Perehdytyksessä kävimme läpi veneen turvallisuutta sekä veneessä liikkumista. Veneen kippari Markku Mikkola ja perämies Teemu Grönroos opettivat meille mm. paloturvallisuutta merellä. Sitten siirryimme lähtövalmisteluihin. Aluksi irrotimme maasähköjohdon laiturista ja vyyhdimme sen. Tämän jälkeen alkoi köysien irrotus. Ensin irroitettiin peräköysi sekä keulaköysi. Viimeiseksi irroitettiin peräspringi ja nostettiin fendarit, jotka suojaavat veneen kylkiä. Tämän jälkeen Taito peruutti veneen ulommas laiturista ja Pääsimme lähtemään kello 16.40. Määränpäänä on Vaxholmin linnakesaari, jossa suunnittelemme tarkemmin tulevan reitin. Ajamme nyt kohti Vaxholmia moottorin säestyksellä, sillä väylä on kapea eikä tuuli vielä riitä purjehtimiseen.
Matkalla Tukholman Wasahamniin pysähdyimme opiskelemaan historiaa Vaxholms Kastelletin linnakesaarella. Linnakierros keskeytyi äkillisesti, kun Lokille jäänyt kipparimme soitti ilmoittaakseen lähellä palavasta veneestä. Linnan muurilta näki tilanteen hyvin.
Amerikkalaistyylinen day cruiser –moottorivene oli syttynyt palamaan aivan sataman lähellä ja oli jo täysin ilmiliekeissä. Veneen kyydissä oli yksi mies ja hän oli onneksi pystynyt itse pelastautumaan veneestä. Palava vene ajelehti yli 25 minuuttia Vaxholmin linnan edustalla ennen kuin viranomaiset pääsivät paikalle. Onneksi tuulet olivat heikkoja ja suunta hyvä, ettei roihuava moottorivene päätynyt rantaan sytyttämään muita veneitä tai rakennuksia. Ruotsin rannikkovartioston alus sai lopulta yhteistyössä muiden paikalle saapuneiden viranomaisten kanssa sammutettua lähes puolituntia roihunneen veneen ja tilanne linnakesaaren edustalla oli päättynyt aineellista vahinkoa lukuun ottamatta parhain päin.
Paloturvallisuus on yksi kriittisimmistä tekijöistä merenkulun turvallisuudessa, ja tulipalonriski on yksi vaarallisimmista turvallisuusuhista merellä. Tämä johtuu siitä, että apu on tarpeen tullen usein vaikeasti saatavilla ja tilanteeseen on reagoitava nopeasti. Vaxholmin linnakesaari sijaitsee aivan Tukholman laitamilla vilkkaan syväväylän vieressä. Tästä huolimatta viranomaisten saapuessa paikalle mitään ei ollut enää tehtävissä palaneen veneen pelastamiseksi. Juuri siksi tärkeä opetus tapauksessa olikin se, kuinka tärkeää on hallita alkusammutustaidot ja huolehtia veneen turvallisuusvarustelusta. Äkillisen tulipalon sattuessa aluksella tärkeintä on yrittää omien kykyjen mukaan sammuttaa palo välittömästi ennen sen leviämistä. Mikäli alkusammutus ei ole mahdollista tai turvallista, tulee alus jättää turvallisesti.
Merilinjan opintoihin kuuluu veneilijän alkusammutuskoulutus, jonka kävimme kaikki keväällä Petri Lehdon johdolla. Meille kaikille valkeni kurssilla opittujen asioiden tärkeys viimeistään nähdessämme veneen ilmiliekeissä keskellä merta. Jatkoimme matkaa Vaxholmista turvallisin, mutta entistäkin valppaammin mielin, sillä jo legin alussa olimme käyneet paloturvallisuusasiat huolella läpi päällystön kanssa.
Yövyimme kylpyläkaupungin Saltsjöbadenin vierasvenesatamassa ja aamulla lähdimme Saltsjöbanin kauniiseen merikylpylään. Kylpylä on perustettu 1800-luvulla yläluokan ajanvietoksi. Naisten kylpylärakennus on valmistunut 1895, ja miesten hieman myöhemmin. Nykyään kylpylä on avoin kaikille. Miesten ja naisten osiot olivat erillään ja niinpä mekin nautimme merikylvyistä eli uimisesta ja saunomisesta erillään pojista lämpimänä ja aurinkoisena aamuna. Arkkitehtuuri oli todella kaunista ja hienostunutta.
S/y Lokki Oonan tarkassa ohjauksessa
Saunomisen ja uinnin jälkeen palasimme takaisin Lokille ja lähdimme navigoimaan kapeita Tukholman saariston väyliä kohti Vaxholmia. Tukholman saaristo on erityisen kaunista, mutta myös täynnä ahtaita väyliä ja haastavia kohtia. Kippari Maken selkeän ohjeistuksen ja Oonan tarkan ohjaamisen avulla pääsimme turvallisesti ahtaiden väylien ohi jatkamaan matkaamme kohti Vaxholmia.
Tutkimme lauantai-iltapäivällä Sandhamin idyllistä kylää, sen historiaa ja kaunista luontoa. Kylä oli pieni ja kompakti, mutta tutkittavaa riitti kyllin, tutkimme rakkolevää ja kuuntelimme mielenkiintoista historian opetusta. Vesi oli uskomattoman puhdasta ja luonto oli siisti ja monipuolinen.
Sandhamn on ensimmäinen satama tultaessa avomereltä Tukholmaan päin. Sandhamnin kautta kulkeva väylä oli 1600-luvulle asti vain kuninkaallisten käytössä, jonka jälkeen se avattiin kauppalaivaston käyttöön. Sandhamn tunnetaan siellä toimineesta ja edelleen toimivasta luotsilaitoksesta. Sandhamniin perustettiin jo 1600-luvulla tulli. Vanhan tullirakennuksen jäädessä pieneksi, sinne rakennettiin 1752 uusi iso tullirakennus, jonka on suunnitellut kuuluisa palatsiarkkitehti Carl Hårleman.
Sandhamissa sijaitsee ruotsalaisten suosima pursiseura Kungliga Svenska Segelsällskapet (KSSS), joka on maailman neljänneksi vanhin pursiseura.
Kävelimme saarella kylän läpi ja rantaviivaa pitkin. Löysimme myös kauniin uimarannan, jonka nimi oli Fläskberg. Se oli ehkä saanut nimensä monia vuosia sitten rantaan ajautuneesta siasta, joka oli tippunut laivasta. Talot olivat hyvin kauniita ja luonto sekä vesistö puhdasta. Kävimme myös saaren kappelilla, johon emme valitettavasti päässeet sisään.
matkalla saunasaarelle
Meistä tykättiin niin kovasti, että meidät lähetettiin toiseen saareen saunaan yhteysveneellä, joka kulkee kerran tunnissa. Saunareissussamme riitti haasteita, sillä jäimme yhteisaluksen kyydistä liian aikaisin. Opettajat lähettivät meidät saunaan, mutta unohtivat kertoa millä saarella jäädä pois. Mahtoivatko he tietää sitä itsekään? Odotettuamme tunnin seuraavaa yhteisalusta, pääsimme lopulta oikeaan saareen ja lämpimän saunan luo. Loppujen lopuksi saunareissu olikin sitten hyvin onnistunut ja muistorikas. Tämän yön yövyimme Sandhamin rannassa, joten miehistö nukahti heti sänkyyn päästyään.
Köydet kiinni Sandhamnissa Tukholman ulkosaaristossa lauantaina 20.8 klo. 12.30. Takana 14 tunnin avomeren ylitys, joka ei tuntunut päättyvän koskaan. Olemme keränneet voimiamme takaisin vierasvenesatamassa, ja parempaa päivitystä tulossa myöhemmin! Miehistö on väsynyt.
Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista. Siitä hyötyvät meren pienet eliöt ja myös me ihmisetkin. Rakkolevä toimii monien pieneliöiden ravintona ja suojapaikkana. Tämän lisäksi rakkolevä yhteyttää, niin kuin kaikki kasvit ja osa muistakin levistä. Rakkolevän määrä ja laatu kertoo, millaisessa kunnossa vesi on.
