Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

HEJSAN ARJA OCH ANDRA SOM LÄSER VÅR BLOG!

Vi levde Tallinn bakom oss igår på kvällen. Tallinn var en fin stad. Där var vi i ett havetmuseum och det var ganska rolig. Där var intressant simulator. Gamla stan var jätte vacker. Maten var läckra och prisvärda I gamla stan. Lokki är mysig båt. Vågar var jättestora och vi blev sjösjuk. Vi har kräkat många tider och det är inte kul. Åndå har vi haft en stor upplevelse och det bar forstsatter och fortsatter!!Hastighet är sex nod I timmen.

PUSS OCH KRAM Ii na & Anniina

 

Tuuli nousi keskiyön aikaan  oli voimakkaimmillaan aamuyöstä 16m/s NE ja se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Genaakkeri ja mega fisherman otettiin pois puolenyön aikaan ja isoa reivattiin kuuden aikaan. Ajoimme tiukkaa kryssiä itään (muutama venda vieritti nukkuvia ja tavaraa laidalta toiselle ). Veneessä oli kyllä aika sotkuista. Vahdit olivat vajaamiehityksellä ja kaikki manööverit  suoritettiin valjaat kiinni. Myös pahoinvoivat olivat laidalla valjaissa. Miehistö toimi hienosti ja alus kulki vakaasti mahtavissa mainingeissa. Aamu valkeni ja Tallinna häämötti horisontissa. Vierasvenesatamassa oltiin klo 1o.

Tallinnassa päivän ohjelma alkoi tutustumisella Viron upouuteen merimuseoon Lennusadamaan, jossa vietimme koko maanantai-iltapäivän.

Tästä lisää myöhemmin.

Tänään harjoittelimme pienen pätkän pimeässä ajoa linja- ja reimareiden merkkivalojen avulla. Se oli hermoja raastavaa ja vaikeaa… pimeä meri on ylitsekäyvä elementti ja yllä kaartuu kuulaan kirkas tähtitaivas.

Hyvää yötä toivottavat Otso & Eetu

18 elokuuta 2012 klo 21.45

Sijanti: 59°55′.255N 022°24′.598E

Nostimme isopurjeen ja kenaakkerin Jurmosta lähdettyämme. Suuntasimme kohti Borstöötä, jonka ohitettuamme kapteeni Kimmo liittyi seuraamme tultuaan moottoriveneellä Turusta. Horisontissa siinsivät nyt Högsoran saaren tuulimyllyt, jotka johdattivat matkaa eteenpäin.

Tuuli pysyi myötäisenä ja aurinko paistoi pilviverhon lävitse. Vänöstä jatkoimme edelleen kohti itää kunnes käännyimme pohjoiseen. Kasnäsin vierasvenesatamaan saavuttuamme tyhjensimme ensimmäiseksi septitankin ja täytimme vesitankit sekä polttoainesäiliön. Ankkuroidumme parhaillaan laituriin, jossa kaksi muuta purjealusta ovat juhlaliputuksessa. Matka jatkuu eteenpäin sopivaan luonnonsatamaan.

T. Tuomo

Jo muinaiset kreikkalaiset merimatkoillaan keksivät luonnonilmiöille myyttisiä selityksiä ja uskoivat korkeampien voimien johdatukseen, kuten voi Iliasta ja Odysseijaa lukiessa huomata. Kun kristinusko rantautui Suomeen lännestä -saaristomerelle ensimmäisenä- alkoivat suomalaisetkin merimiehet ja kalastajat hakea siunausta purjehduksilleen Herrasta. Tästä ovat hienoja esimerkkejä Jurmon merimieskirkko, Utön majakkakirkko , ja muut saaristokirkot.

Tapana oli myös lahjoittaa votiivilaivoja kirkoille: laivan pienoismalleja, joita ripustettiin katoon roikkumaan jotta ne soisivat turvaa alukselle ja sen miehistöille. Näitä votiivilaivoja löytyy useimmista rannikon ja saariston kirkoista. Esimerkiksi Jurmon kirkon laivalla on erityinen tarina, sen on kirkolle lahjoittanut 1700-luvulla saaren edustalla haaksirikkoutuneen ruotsalaisen partioaluksen perämies, ainoa tapaturmasta selvinnyt, kiitoksena korkeamman ohjauksesta joka hänet pelasti. Samainen merimies myös jäi työskentelemään saarelle renkinä, rakastui talon isännän tyttäreen ja kolmen vuoden työskentelyn ja kosiskelun jälkeen isäntä viimein suostui.

Utöstä löytyy majakkakirkon lisäksi myös pieni kappeli jonka alttaria koristaa kymmenjalkainen hopakynttelikkö, muisto niille jotka eivät koskaan kotisatamiinsa palanneet. Kynttelikkö on omistettu 1947 Park Victoryn haaksirikossa viidenkymmenen miehistöstä menehtyneille kymmenelle merimiehelle joiden nimet koristavat ristinmuotoisia kynttilänjalkoja. Kynttelikön ovat Utöläiset teettäneet selvinneiltä merimiehiltä saatujen sokeri- ja kahvilähetysten toisilleen myymisestä saaduilla rahoilla.

Otso

Finnpilot on valtion omistama yritys, joka ylläpitää luotsausta ja laivojen vientiä turvallisesti karikkoisten saaristojen läpi. Nykyinen Finnpilot oli ennen merenkulkulaitoksen omistuksessa, mutta vaihtui nykyiseen vuonna 2004.

Eilen kävimme tutustumassa Utön luotsiasemaan, sekä luotsin ammattiin.  Oppaanamme toimi luotsivanhin Ari Saari. Luotsin tehtävä on yksinkertaisesti ohjata laivat luotsinottopaikalta satamaan ja toisin päin, eli hän on tässä välin vastuussa laivan navigoinnista. Tämän vuoksi kaikilla luotseilla tulee olla kipparin koulutus. Suurin osa luotseista ovat poikkeuksellisen vanhoja töihin hakeutuessaan, sillä koulutus vie paraktiikan ja työlkomuksen kanssa noin 15 vuotta.

Utön saari on Suomen kaikista eteläisin saari ja siellä on ollut luotsitoimintaa jo 1700-luvulta lähtien. Nykyisin Utöseen ja Turun saaristoon kuuluu seitsemän luotsia ja neljä kutterihoitajaa työvuoroa kohden. Töitä tehdään viikon verran kerrallaan 24/7, jonka jälkeen pääsee taas viikon ansaitulle vapaalle. Ne luotsit jotka astuvat laivaan Utössä ohjaavat laivat pääasiassa Turkuun tai Naantaliin. Arin mukaan luotsin epämukavin tehtävä on kiivetä köysitikkaita pitkin liikkuvasta kutteriveneestä laivan kannelle säällä kuin säällä.

Luotsi on hallittava oma väylänsä ja luotseja voidaan pitää eräänlaisina kävelevinä merikarttoina. Myös talouden suhdannevaihtelut näkyvät nopeasti luotsin ammatissa luotsattavien laivojen vähenemisenä.

Kutterinhoitajilla on taas aivan oma vastuualue, ja tämä on tietenkin luotsiveneiden ajaminen sekä ylläpitäminen. He  kuskaavat luotseja laivoihin, hakee heidät mantereelta tai tekee mitä ikinä tarvitaan. Utössä kuten kaikissa muissakin luotsinvartiopaikoissa on nopeita pikaveneitä ja jäissä kulkevia kuttereita. Nämä kutterit ovat tehty kestämään pahimmatkin sääolosuhteet, sillä laivat voivat tarvita luotsausta milloin vain. Utön kohdalla laivoja tulee keskimäärin n. 2000kpl vuodessa.

Ari n tarinoiden lopuksi hän soitti vielä asemalle josta kutterikuski tuli ja vei meidät ajelulle luotsien uusimmalla aluksella vuonna 2011 valmistuneella pikavene L-238:lla.

Eetu ja Markus

18. elokuuta -12 klo 17.00

Sijainti: 59°52′. 050N      021°52′. 770E

Tuuli: 5.5 m/s SW

Nopeus: 5knt Purjeilla (iso ja fokka)

Ensimmäinen kokonainen päivämme merellä. Veneessä nukuttu yö oli totisesti vaihtelua, ja siinä oli omat haasteensa, mutta väsymys ei iloista porukkaamme liikaa paina.

Saavuimme Jurmon saareen, joka on jääkauden jäljiltä oleva Salpausselän reunamuodostumien viimeinen kohouma. Otimme siellä meribiologisia näytteitä: limnoksella otimme vesinäytteitä ja ekmanilla pohjanäytteitä pohjasta.  Tutkailtiin karuja, mutta kauniita maisemia. Saarella on niukasti kasvillisuutta, kanervat ja heinät olivat vallanneet aukiot, ja saaren keskellä on pieni metsä. Polkumme ylitti kauniin kallion, josta pystyi ihailemaan maisemia tarpeeksi korkealta.

Kävimme myös kirkossa, jossa oli juuri sopivasti alkamassa yllättäen suomenkielinen jumalanpalvelus. Kirkko oli idyllinen ja suloinen, paikalla oli kymmenisen ihmistä meidän lisäksemme.

Matkalla takaisin Lokille näimme kyyn, joka oli jäänyt ilmeisesti mönkijän alle keskellä tietä. Kun kaikki olivat saapuneet veneelle, alkoi kinkkupastan teko. Saarelta lähdettyä nostimme heti purjeet

Ruuan jälkeen alkoi koko porukan siivousurakka: putsasimme koko veneen katosta lattiaan. Urakka tuntui isolta ja vaikealta, mutta sujui porukalla nopeasti ja vaivattomasti. Palkkioksi hyvästä työstä saimme kahvia ja mutakakkua.

Matka jatkuu kohti Hiittisten saaristoa naurujen raikaessa merelle.

 

Noora, Eetu, Otso