Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Olemme saapumassa Maarianhaminan Itäsatamaan. Kello on 22.45. Lemströmmin kanava aukaistiin meitä varten noin puoli tuntia sitten ja nyt Maarianhaminan valot loistavat etuoikealla. Maria, Vincent ja Tomi navigoivat kannella pimeässä merikortti ja maailman tehokkain taskulamppu apuna,  ja antavat ajo-ohjeita kipparille. Nyt mennään kuitenkin ensin vielä septityhjennykseen.

Klo 21.00 sijaintina 60°08’N 20°10’E suunta 277 °T

Palasimme juuri kahden tunnin navigaatiovahdista ja lähestymme noin viiden solmun vauhdilla Maarianhaminan Österhamnia. Vahti sujui leppoisasti, suuri osa edettiin moottorilla, purjeet nostettiin vasta hieman ennen Lumparnia. Teimme kaksi vendaa, joista varsinkin toinen sujui mallikkaasti. Saimme huolehtia navigoinnista suurimmaksi osaksi itse, ja myös plotteri pimennettiin. Vauhti jouduttiin ottamaan alas vain kaksi kertaa, kun suunta oli hukassa.

 

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

Kaisa, Olga ja Jenny

Glo-järvi eli kluuviflada on syntynyt siten, että maa kohoaa (jääkauden jälkeen) ja merenlahti kuroutuu umpeen. Saaren sisään siis jää makeasta sadevedestä koostuva pienehkö järvi. Maankohoamisrannikoiden glo-järvet ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia elinympäristöjä.

Isokarin glo-järvessä vesi oli melko lämmintä ja pohja oli todella mutainen. Totesimme sen siellä uidessamme, pimeällä ja sateessa, ukkonen jyrisi kaukana. Glo-järvet ovat myös erittäin ravinteikkaita ja reheviä vesialueita, sieltä löytyy paljon kasvillisuutta, pieneliöitä ja ne ovat hyviä lintujen levähdys- , pesimä- ja bongauspaikkoja.

Maria, Tomi ja Vincent

 

Äsken pysähdyimme Furskäriin tutkimaan Itämeren elämää. Koulu tarjosi maskit, snorkkelit sekä yhden parin räpylöitä, joiden avulla tutkailimme löytynyttä rakkoleväkasvustoa lähietäisyydeltä. Näimme vedessä runsaasti fisuja ja niiden poikasia, lima- ja leväkotiloita sekä sini- ja liejusimpukoita sekä yhden särmäneulan, joka on merihevosen Itämeressä viihtyvä sukulainen. Nostettuamme levää ämpäriin löysimme sen suojista katkoja ja siiroja.

Snorklauksen jälkeen tutkimme löydettyjä eliöitä ja puhuimme leväkerroksista. Lähimpänä pintaa viihtyvät sinilevät, seuraavana viherlevät, ruskolevät ja punalevät. Viherlevistä keräsimme ahvenvitaa, suolilevää ja ahdenpartaa ja ruskolevistä rakko- ja jouhilevää. Punalevään kukaan ei ollut snorklatessaan törmännyt, eikä sinilevää viitsitty kerätä.

Kaisa, Olga ja Jenny

Paikka               60º24’N       20º00’E

Tuulensuunta S-E

Tuulennopeus 12m/s

Sää 18ºC aurinkoista sekä pilvistä

Lähdimme Getasta 11.57 ja nostimme ankkurin. Köysien irrotus oli nopeaa, vaikka ne olivatkin kiinni kahdessa puussa kallionseinämässä. Purjeidennostossa  oli pieniä ongelmia, mutta ne selvisivät lopulta.

Samassa kun lähdimme, otimme pohjanäytteen Eekmanilla, pohjanoutimella. Näyte oli pieni mutta, sen mukaan pohja on terve. Sieltä löytyi liejusimpukoita, pieni mato ja hiekkaa. Pohja on siis terve sen peruusteella että sieltä löytyi elämää.

Kipparikallet aloittivat navigoinnista, joka sujui suht hyvin. Aallot eivät olleet erityisen suuria, mutta tuuli oli kova. Yksi oli ruorissa, 2 nostamassa purjeita ja kolmas katseli karttaa ja käytti kiikareita.

 

 

 

 

Keskiviikkoaamu alkoi opiskelulla klo 8-11. Kirjoiteamme oppimaamme ja kokemaamme päivän aikana. Klo 12 lähdimme Getasta, otimme pohjanäytteen Djupvikenin suulta ja jatkamme kohti Maarianhaminaa.

 

Signhildskrubba

Kävelimme Gettassa luontopolkua pitkin ja kävimme katsomassa yhtä Ahvenanmaan nähtävyyksistä. Tulimme kalliolle, jossa oli melko syvä rotko. Rotkoon liittyy tarina englantilaisesta prinsessasta. Tarina kertoo prinsessasta nimeltä Signhild, joka matkusti Ahvenanmaalle levittääkseen kristinuskoa. Ahvenanmaalaiset eivät pitäneet hänen uskonnon levittämisestä, jonka takia he yrittivät tappaa hänet. Singhild pakeni heitä ja piiloutui rotkoon valkoisen hevosensa kanssa, josta ahvenanmaalaiset Tämä tarina on melko samantapainen kuin piispa Henrikin tarina. Hän myös yritti levittää kristinuskoa Suomeen, mutta ihmiset eivät halunneet luopua uskostaan minkä takia Henrik menetti henkensä. Tällaisia marttyyri tarinoita on monenlaisia usein kristinuskosta. Kristinusko alkoi kuitenkin hiljalleen levitä Ahvenanmaalta pidemmälle Suomeen 800-luvulta alkaen.

Thomas ja Kristian

Stefan Löfvingin jäljillä

Stefan (suamalaisittain Tapani) Löfving oli suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin. Meille hän tuli tutuksi Getan luontokierroksella. Tarinan mukaan hän harhautti isonvihan aikana (v. 1715) venäläiset joukot kääntämällä saappaansa väärinpäin ja kävelemällä siten Ahvenanmeren ylitse. Getalla hän piiloutui haavoittuneena ja verisenä luolaan, jossa hän selviytyi syömällä getalaisten piilottamia sotaruokavaroja.

Tapani piti päiväkirjaa, jonka pohjalta Kyösti Wilkuna kirjoitti romaanin ”Tapani Löfvingin seikkailut”. Kirjassa kerrotaan hänen elämästään sissipäällikkönä, sekä toiminnassa että vapaalla – kirjassa esiintyy myös hänen lapsuudenystävänsä Riikka, johon hän törmäilee ympäri Suomea.

Isoviha oli venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713-1721. Ruotsin suurvalta-asema alkoi musertua ja Venäjä alkoi laajentua saaden pääsyn Itämerelle. Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan1723.

 

Kaisa, Jenny ja Olga

Dag 2 19.8 klockan 22.33

Geta, Djupviken, Åland

Tulimme 11 tuntia vastatuuleen, tuuli oli kovimmillaan 16m/s lounaasta ja keskimäärin 10m/s. Keli oli suurimmaksi osaksi hieno ja illalla lokkia lämmitti Aurinko. Teimme yhteensä noin 6 vendaaa. Päästyämme Ahvenanmaan pääsaaren lähettyville aallot pienentyivät ja loppu matka oli rentoa, jolloin ihastelimme Pohjois-Ahvenanmaan uskomattomia punaisia graniittikallioita. Olemme nyt kiinni Getan kalliossa, Djupvikenin lahden pohjukassa. Om man skulle vilja ha ett eget hus på Gätaberget måste man ha livit i Åland åtminstone fem år. Kan ni tro att man måste leva fem år I Åland, att få rättighetten att ha eget hem och landen där.

Iltapalaksi söimme avokadopastaa, mozzarella-tomaattisalaattia ja herkullisen syntistä suklaamutakakkua. Siivousta, iltauinti ja nukkumaan.

Maria, Vincent ja Tomi

ps. päivityksiä tulee myöhässä, koska kallioiden suojissa täällä erämaassa yhteydet välillä pätkivät pahasti

Sää: Aurinkoinen ja puolipilvinen (Aamulla satoi). Tuulen nopeus 10m/s Koordinaatit: 60°39’N 20°40’E Lähdimme tänään 19.8.2014 klo. 10.15 Kustavin Isokarista, kohti Getaa. Matkamme ei ole ollut helppoa, sillä tuulet eivät ole suosineet meitä. Olemme aikataulusta hyvin paljon jäljessä. Olemme joutuneet purjehtimaan hyvin paljon edes takas, emmekä ole lähestyneet paljoa Getaa. Ryhmämme ovat hajanaisia, sillä todella monella on paha olo. Olin ruorissa ajamassa laivaa tuossa puoli tuntia sitten. Oli todella aallokkoista ja venettä oli vaikea ohjata. Kokemukseni oli todella hyviä, sillä luulin että venettä vain ajetaan. Aallokossa purjehtiminen on todella haastavaa. Monet odottavat ruokaa tällä hetkellä ja siitä pääsemme nauttimaan aivan pian!

Tomi

Kello 14.17, sijainti 60°21’N 21°35’E. Tuulennopeus 6 m/s, nopeus 4,8 solmua. Tosisuunta 323°

Navigointivuoro sujui suurimmaksi osaksi sateessa, joka loppuvaiheessa taukosi; tällä hetkellä paistaa lähes aurinko. Tuuli oli hyvin vaihteleva, ja jouduimme etenemään luovimalla. Ruoaksi saimme nakkeja ja perunasalaattia ketsupin ja sinapin kera. Seuraavalla vahtivuorolla oli vaikeuksia päästä ajallaan kannelle, joten vuoromme venyi vähän.

Aamupäivän historiapläjäyksen saimme ohittaessamme Ominaisten saaren. Merimiehet välttelevät saarta, koska se on tunnettu kummitussaarena. Ennen vanhaan ruumiit, jotka eivät ansainneet tulla haudatuksi siunattuun maahan, vietiin saareen, jossa he tarinan mukaan irrottelevat veneiden köysiä ja kolisuttelevat kiviä. Viimeisimmät uhrit saari vaati lähes tasan 70 vuotta sitten jatkosodan päätyttyä, kun saksalaissotilaat heittivät kotimatkalla suomalaiset tyttöystävänsä yli laidan. Osa naisista pääsi uimaan turvaan, mutta suurin osa hukkui.

Jenny pääsi kiipeämään mastoon, sillä sen megafishermanin takimmainen nostin oli irronnut Gangut Regatan juhlaliputuksessa. Se piti nyt pujottaa takaisin, jotta fisherman-purje saadaan kiskottua ylös. Pulssi ehti kyllä nousta 20 metrin korkeudessa yhden köyden varassa roikkuessa etenkin kun piti työskennellä kahdella kädellä pitämättä kiinni mistään.

Tämän päivityksen teille tarjosi ryhmä Ässät alias Kaisa, Jenny ja Olga

Merilukion miehistön lopullinen sijoitus purjehduskilpailussa oli 3.sija. Osallistuimme myös ympäristökilpaan ja pyrimme omalta osaltamme kiinnittämään huomiota Itämeren suojeluun omalla toiminnallamme. Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinja kiittää lämpimästi koululaivamme kapteenia Kimmo Hotasta hyvästä päällikkyydestä ja opastuksesta kilpailun aikana. Miehistömme keski-ikä oli koko kilpailun nuorin ja teimme parhaamme niin purjehduksen, opiskelun ja ympäristönsuojelun suhteen. Kiitämme myös Suomen Purjelaivasäätiötä hienon purjehduskilpailun järjestämisestä ja kaikkia tapahtumien järjestäjiä Hangossa ja kotikaupungissamme Turussa.