Kuukausi: elokuu 2020

Olemme meren kanssa, tiemme on meri
Elämme meren kera, merestä ja merellä
Tiedämme että meri antaa ja ottaa,
eristää ja yhdistää
Meri on sekä menneisyydessämme
että tulevaisuudessamme
Meri on tässä ja nyt

Matkallamme kierrämme koko Ahvennanmaan Turun saaristosta etelän kautta länsiosaan ja siitä pohjoispuolelta takaisin koti-saaristoomme.
Ahvennanmaa on asukasluvultaan hyvin pieni (28 000 asukasta), mutta kuitenkin täällä on peräti 16 kuntaa. Ahvennanmaa kuuluu Suomeen, mutta sillä on itsehallinto. Tämä tarkoittaa sitä, että heillä on esimerkiksi omat sairaanhoidot ja oikekeudet säätää omia lakejaan kuitenkin EU-lainsäädäntöä noudattaen. Mikä mielestämme on hassua, on se, että Ahvennanmaalla ei tarvitse opiskella lainkaan suomenkieltä, vaikkakin Suomen aluettahan se on.

Historiassa on ollut paljon erimielisyyttä siitä, kuuluuko Ahvenanmaa Suomelle vai Ruotsille. Kun Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan Haminan rauhassa 1809, liitettiin Ahvenanmaa sen mukana. Ahvenanmaa pyysi jäädä osaksi Ruotsia, mutta tähän ei kuitenkaan loppujen lopuksi suostuttu. Kun Suomi itsenäistyi 1917 kohtasi sitä taas kysymys Ahvenanmaasta. Ahvenanmaa halusi liittyä Ruotsiin ja Ruotsissa kiersi addressi asiaan liittyen ja lopullinen päätös saatiin Kansainliitolta 1920.  Kansainliitto ratkaisi asian ja vaikka Ahvenanmaa jäi Suomelle, tehtiin siellä silti paljon muutoksia:  ja Ahvenanmaan itsehallintolaki säädettiin 1922 ja Ahvenanmaa demilitarisoitiin eli siellä ei saanut tämän jälkeen enää olla mitään sotilastoimintaa. Ensimmäisen kerran demilitarisointi oli tapahtunut Krimin sodan jälkeen 1850-l.

Ahvennanmaa on aina ollut merkittävä kaupankäynnin kannalta. Jo 1200-luvulta lähtien ahvennanmaalaiset ovat matkustelleet Itämeren rannikkosatamiin käydäkseen kauppaa. Miten älyttömältä kuulostaakin, aikoinaan Ahvennanmaalta on viety jopa puuta Ruotsiin.

Vietimme yhden yön Eckerössä, joka on Suomen läntisin kunta. Aikoinaan, kun Suomi oli osa Venäjää haluttiin, Venäjä halusi osoittaa mahtiaan länteen ja Eckeröön rakennettiin valtavan kokoinen uusklassinen postitalo.  Sen on suunitellut Carl Ludvig Engel. Postitalon sanotaan olevan ”näyteikkuna länteen”. Postitalo lopetti toimintansa 1800-luvulla, kun höyrylaivat yleistyivät. Nykyään se on museotoiminnassa ja siellä sijaitsee pieni idyllinen kahvila.

Reissumme aikana pääsimme kokemaan mitä ainutlaatuisimpia kokemuksia. Näimme henkeä salpaavan kauniita auringonlaskuja, taianomaisen tähtitaivaan, pääsimmes tutkimaan veden alla olevaa elämää snorklaten ja tutustuimme tähän ihanaan luomoavaan luontoon ja kasvillisuuteen.

-laivakisut, miau mau

(Lotta, Ansa, Hanna ja Viivi)

Reissun kovimmat tuulet osuivat matkallamme Maarianhaminasta Eckeröön. Lähdimme Maarianhaminasta kello 15.  Tuuli etelästä noin 6-10 metriä/s.

Nostimme yhdessä Lokin kaikki purjeet. Purjeita oli ylhäällä genaakkeri, Megafishermann ja iso.

Matkalla teimme mies yli laidan-harjoituksen, siten että Kimmo hyppäsi veteen. Harjoitus meni hyvin, pienestä epäröinnistä huolimatta.

Matkalla oli sen verran aallokkoa, että osa miehistöstä kärsi merisairautta. Kukaan ei kuitenkaan purjonnut yli laidan, mutta pähkinäpussi tuli kovaan käyttöön.

Rantautuminen onnistui moitteettomasti ja rannasta matka jatkui saunalle ja chämppäriä katsomaan. Jätettiin myös surulliset jäähyväiset parhaalle perämiehelle Kimmolle.

Katselimme auringonlaskua Ahvenanmerelle ja opimme uutta Suomen kansalliskivestä.

Ryhävalaat

Merilukion miehistölle tarjoutui odottamaton mahdollisuus kiivetä Pommernin rikiin. Tähän tilaisuuteen tarttui Lotta ja merilinjan koordinaattori. He pukivat turvavaljaat ja turvaköydet ylleen ja kiipesivät isomaston märssyyn ihailemaan maisemia. Pommernin maston korkein kohta 46 metrin korkeudessa.

Itse kiipeäminen oli pelottavaa ja loppua kohden meinasi käsivoimat loppua. Kiipeäminen tapahtui Pommernin köysiä pitkin. Mitään vaaraa ei kuitenkaan ollut, sillä turvavaljaat olivat astetta raskaampaa kalustoa… Onneksi molemmat kiipeilijät saavuttivat märssyn ja pääsivät sieltä ihastelemaan Maarianhaminan satamamaisemaa kymmenien metrien korkeudesta. Alas tuleminen oli jännittävää ja pelottavaa, mutta onneksi nämä tuntemukset olivat täysin luonnollisia tilanteeseen nähden. Kiipeilyn jälkeen adrenaali virtasi vielä jonkin aikaa. Kiipeily oli kaikin puolin mahtava kokemus ja se ei varmasti tule umohtumaan koskaan. Molemmilta kiipeilijöiltä löytyi tänään spontaaniutta ja rohkeutta tarttua tilaisuuteen.

 

Lotta

 

Ennen kun saavuimme Maarianhaminaan, kuulimme siistejä tarinoita ahvenanmaalaisesta legendasta Gustaf Eriksonista. Hyvien yöunien ja makoisan englantilaisen aamupalan jälkeen menimme Maarianhaminan Merimuseoon ja Museolaiva Pommerniin oppimaan uutta ja kiinnostavaa settiä lisää Eriksonista. Opiskelimme historiaa Merimuseossa, näimme esimerkiksi ihka aidon ja alkuperäisen merirosvolipun, Pommernin keulakuvan muistin jumalatar Mnemosynen ja pääsimme seuraamaan ääniopastuksen avulla elämää Pommernissa laivan purjehtiessa Australiaan.

Gustaf Adolf Mauritz Erikson syntyi 1872. Hän oli ahvenanmaalainen merikapteeni, laivanvarustaja ja bisnesmies. Eriksonin isä ja setä olivat kumpikin merikapteeneja, joten hänellä oli selvät kuviot mitä itse haluaa aikuisena tehdä. Erikson lähti ensimmäistä kertaa merelle setänsä kanssa 9-vuotiaana, eikä päässyt helpolla.

23-vuotiaana Erikson aloitti purjehtimaan valtamerilaivoilla. Eriksonia ei kuitenkaan tunnettu pelkkänä kapteenina, vaan laivojen omistajana. Hän osti ensimmäisen laivansa 41-vuotiaana. Erikson osti useita laivoja lisää. Pommernin hän osti 51-vuotiaana. 1935 hänellä oli jo 15 valtameripurjehtijaa. Ericsson hankki laivansa aikana, jolloin aika oli jo ajanut suurten purjelaivojen ohi, mutta höyrylaivojen miehet joutuivat silti hankkimaan purjelaivapraktiikkaa. Ericssonin otti maksusta miehiä purjelaivoilleen töihin.

Erikson osallistui laivoillaan vehnäralliin. Vehnäralli oli viljan kuljettamista Australiasta Eurooppaan rahtipurjelaivoilla. Rallin siitä tekee se, että nopein siinä hommassa sai mainetta ja kunniaa paljon.

Kuuluisimpia ja nopeimpia vehnäralli aluksia oli Eriksonin omistama Herzogin Cecilie. Vielä muistettavamman tästä aluksesta tekee sen surullinen loppu. Legendan mukaan Herzogin Cecilie ajoi karille vuonna 1936. Taikauskojen mukaan naiset tuo alukseen huonoa onnea. Herzogin Cecilien kapteeni Sven Erikson otti Pamela-vaimonsa mukaan reissuun ja myöhemmin haaksirikkoutui Devonin rannikolle.

 

Monnit

Tommi, Justus ja Aleksi

Lähdimme Jungsfruskäristä noin kello 13 kohti Maarianhaminaa. Ylitimme Kihdin pian lähdön jälkeen, jossa tuuli oli n.2-5ms. Kihdin keskiosassa ei näkynyt juuri yhtään saaria, joka oli uutta tälle reissulle.

Kihdin jälkeen ryhmämme pääsi ruoriin ja navigoimaan. Sottungan kohdalla saimme seuraa edestä ja takaa. Molemmista sunnista tuli Finnlinesin laivat, jotka ohittivat Lokin suunnilleen samaan aikaan. Ruorimies melkein laski housuunsa, kun takaa tuleva laiva tööttäisi aivan todella kovaa. Mikä jytky.

Kun Finnlinesit olivat menneet ohitse, vastaan tulivat vielä Baltic Princess, Viking Grace sekä yksi pienempi rahtilaiva. Aurinko on paistanut koko päivän ja purjehdimme Kihdillä hienosti kuutta solmua. Loppumatkasta suuntasimme suoraan länteen 7,3 solmun nopeudella ilman purjeita, heikkojen tuuliolosuhteiden takia. Nyt olemme kiinni turvallisesti Maarianhaminan Länsisatamassa.

 

-Ryhävalaat

Tänään aamupäivällä pääsimme snorklaamaan Jungfruskäriin. Tarkoituksena oli löytää mahdollisimman monta eliölajia rannan lähistöstä. Keräsimme tunnin aikana kaikki löytämämme eliölajit muoviastioihin ja lopuksi pidimme eliölajeista näyttelyn opettajalle. Välineinä käytimme snorkkeleiden lisäksi vesikiikaria, pinsettejä, valkoisia muoviastioita ja pipettejä. Kokemuksena koko setti oli äärimmäisen mukavaa, sillä vesi oli kirkasta ja lämmintä. Pohjaan näkyi laiturin joka puolelta. Opettajan arvio näkösyvyydestä hipoi kuutta metriä. Opimme uutta tietoa eri lajeista kuin myös kokonaan uusia lajeja kuten esimerkiksi leväkatka. Ymmärsimme Itämeren eliökunnasta taas vähän enemmän.

 

Lajeja, joita löysimme Jungfruskärissä 18.8.2020:

Levät:

-Rakkohauru, jouhilevä, suolilevä, ahdinparta, hapsivita, rivularia hyytelökuulia (sinilevä)?, punahelmilevä

simpukat:

-sinisimpukka, liejusimpukka, hietasimpukka, idänsydänsimpukka, lettiruskosimpukka

Eläimiä:

-leväkatka, leväsiira, leväkotilo, merirokko

Jotain muuta kasvillisuutta veden alaisesta maailmasta:

-Ahvenvita, merisätkin

 

-Monnit ja yksi laivakisu (Chef, Ali, El Capitano ja AK-47)

 

---

Heräsimme veneemme hurjaan keulapotkurin ääneen klo. 8.15. Aamupala oli hiukan viivästynyt, mutta aloitimme päivän positiivisella meiningillä siitä huolimatta. Aamu oli mielettömän kaunis. Meri oli lähes tyyni ja taivas pilvetön, kun seilasimme kohti uutta kohdetta, Jungfruskäria.

Saavuttuamme Jungfruskärille aloitimme heti meribiologia tutkimukset snorklauksen ja erilaisten merenelävien parissa. Merivesi oli älyttömän kirkasta ja yhtä lämmintä kuin Välimerellä ;). Uimisen jälkeen lähdimme pienelle saarikierrokselle. Vastaan tuli muutama äkäinen lehmä, mikä teki kierroksesta jopa vähän pelottavan. Lehdesniittymaisemat olivat hulppeita ja ne muistuttivat vähän italialaisia oliivipuutarhoja. Näkymä lintutornista muistutti puolestaan hieman afrikkalaista savannimaisemaa.

Tällä hetkellä olemme Kihdillä matkalla Maarianhaminaan. Tuulta ei juurikaan ole, joten toistaiseksi matkaamme purjeet alhaalla moottorilla. Ilma on edelleen kuin morsian. Nyt nostetaan kuitenkin purjeet.

-Laivakisut, miu

Noin klo 20 aikoihin aloimme navigoida yöpaikkaamme, Houtskärin Berghamnia, kohti. Navigointi oli loppua kohden paikoitellen vaikeaa, mutta perille löydettiin! Navigoinnin kannalta tärkeä kummeli jäi aluksi huomaamatta, joten suunta oli jonkun aikaa hieman hukassa (kummeli näkyy huonosti idästä tultaessa). Saapuminen saareen oli kapean reitin kautta, mutta siitä huolimatta Lokki saatiin ohjattua turvallisesti Berghamnin saaren kylki

kallion viereen. Rantautumisessakin oli omat ongelmansa, sillä kyseessä oli luonnonsatama. Alus ehdittiinkin myös kääntää useampaan otteeseen ennen sopivan rantautumispaikan löytämistä

Iltaan mahtui myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita kalliokiipeilyn muodossa. Joidenkin osalta päivä sai päätöksensä iltauinnilla ja toisilla upeaa pinkkiä auringonlaskua katsellessa. Nyt suunnistetaan omiin punkkiin ja katsotaan minne huominen meidät kuljettaa… Natinati

 

-Laivakisut, mau

Teimme ensimmäisen vendan eli käännöksen Seilin saaren pohjoispuolella. Vendan aikana purjeet vaihtavat puolia. Lokin purjeilla ei tarvitse tehdä muuta kuin skuutata fokka (etupurje) toiselle puolelle venettä 😉 muut purjeet kääntyvät tällä tuulella itsestään.

 

Ohitimme matkalla Seilin saaren, jonka pohjoispuolella sijaitsee Seilin Saaristomeren tutkimuslaitoksen automaattinen, telemetrialla varustettu profiloiva poiju (eli siis tietoa lähettävä tutkimuspoiju). Tutkimuslaitos on toiminut vuodesta 1964 asti. Itse meritutkimus on aloittanut toimintansa vuonna 1966. Seurannan tarkoitus on ollut alusta asti havaita meressä tapahtuvia hitaita globaaleja muutoksia, kuten lämpötilan ja suolaisuuden muutoksia. Tunnetuin seurannan kohde on kaikille tuttu meren rehevöityminen ja sen kehitys. Laite mittaa vesipatsaasta edelleen joka kymmenes päivä ympäri vuoden näytteen veden eri arvoista, mutta tietoa on saatavilla myös tunneittain.

-Laivakisut, miau

 

 

S/Y Lokin lähtö klo 11.30 lähtö Manillan edestä. Lähtö onnistui moitteettomasti, ja sää on uskomaton. Tommi ”Chef” Blom oli ensimmäisenä ruorissa ja onnistui vuorollaan mallikkaasti. Kuin myös tähystäjä Aleksi ”Ali” Airola ja kartturi Justus ”El Capitano” Kaasinen onnistui varsin hienosti tehtävissään. Otimme viimeisen miehistön jäsenen kyytiin ASS:n rannasta Pikisaaresta, ja sitten NNE purjehdus 2020 alkoi virallisesti.

Arska möllötti taivaalla ja mittarissa vähän päälle 20 astetta. Tuuli puhalsi etelästä noin 5 metriä sekunnissa. Pysähdyimme hetkeksi ja mittasimme näkösyvyyden secchi-levyllä. Näkösyvyys oli Ruissalon kohdalla noin 60cm.

Tällä hetkellä seilaamme Airistolla kaikki purjeet ylhäällä. Ja arska möllöttää suuresti taivaalla edelleen. Vielä ei tiedetä mihin mennään, länttä kohti kuitenkin.

-monnit