Kauden kovinta menoa

Tänään purjehdimme ensi kertaa vastatuuleen eli kryssimme. Nostimme purjeet kovassa tuulessa. Ensin nostimme isopurjeen.  Sitten nostimme main staysailin, ja sen jälkeen forestaysailin. Viimeisenä rullattiin auki keulapurje eli fokka. Tämä oli haastavaa, koska tuulta oli yli 10 m/s ja vene oli kallellaan, mutta me norpat selvisimme siitä loistokkaasti.  Teimme myös tämän kauden nopeusennätyksen, joka oli 8,2 solmua. Ruorinaisena toiminut Silja kommentoi: ”Tuntui aika siistiltä ja hieman stressaavalta, kun ohjasi isoa venettä ja oli vastuussa sen hallinnasta”. Kallistuslukemakin kävi 35 asteessa ja varvaslistat olivat meressä.

Olemme matkalla kohti Kökaria, jonne jäämme yöksi.

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Sademetsästä savannille

Lähdimme Kumlingen satamasta kello 14.30. Ennen lähtöä mittasimme näkösyvyyden, joka oli erinomaisen hyvä. Mittasimme näköysyvyyden Secchin-levyllä, joka on saanut nimensä italialaisen meribiologin mukaan. Laitteen ollessa pohjassa se näkyi juuri ja juuri laiturilta. Huom. Pohja oli jopa 4.5m syvyydessä. Mittasimme myös veden suolapitoisuuden, joka oli 0,4 %. Arvot merkittiin ylös ArcGIS Onlinen paikkatieto-ohjelmalla. Satamasta lähdimme merisiilien ohjauksella kohti Kökaria. Juuri merisiileiltä tulleen tiedon mukaan, sää: pilvistä ja tuulta riittää Nopeus: 7.1 solmua Miehistön fiilikset:

Kumlingessa käveltiin luontopolku, jossa tutustuimme erittäin läheisesti kärpäsiin edetessämme trooppisesta sademetsästä savanniin ja sieltä havumetsään. Eräs opettajamme demonstroi luontopolun jälkeen punkkien kiinnittymisen ja irroittumisen. Opettajan ohjeiden vastaisesti hänellä oli sortsit pitkien housujen tilalla ja tämä sai punkit innostumaan.

Puutiaiset ovat punkkien alalaji ja Punkit kuuluvat hämähäkkieläimiin. Punkin tunnistaa niveljalkaisiin niiden kahdeksan jalan avulla. Punkit levittävät useita sairauksia, mutta tunnetuimmat ja yleisimmät ovat borrelioosi ja puutiaisaivokuume. Puutiaisaivokuumetta voidaan kutsua myös kumlingentaudiksi. Kumlingessa esiintyi hyvin tappava tauti, johon menehtyi paljon Kumlingen asukkaita. Tämän johdosta tauti sai nimeksi kumlingentauti. Virallinen nimi on puutiaisaivokuume, mutta taudin toisena nimenä toimii kumlingentauti.

Borrelioosi ja puutiaisaivokuume ovat hyvin erilaiset taudit. Borrelioosi johtuu puutiaisen levittämästä Borrelia burgdorferi- bakteerista. Puutiaisaivokuume johtuu puutiaisesta tulevasta viruksesta. Borrelioosiin on saatavilla antibioottikuuri, mutta puutiaisaivokuume on taas kinkkisempi tapaus. Puutiaisaivokuume johtuu siis viruksesta, minkä takia sitä ei saada hoidettua antibiooteilla. Siihen on olemassa oma rokotus, joka otetaan kolmen sarjassa ja tämän jälkeen vahvistetaan muutamien vuosien välein.

Monsterit

-Silja, Nea, Taneli, Eetu

Gertrudilta onnea hakemassa

Lauantai-aamuna lähdimme pyöräilemään Kumlingen teitä pitkin  ja puolet porukastamme lähtivät luontopolulle.  Kävimme matkalla Suomen sodan muistomerkillä. Suomen sodan jälkeen 1808-1809 Suomi siirtyi Haminan rauhassa Ruotsilta Venäjän vallan alle.  Pienelle Kumlingen  saarelle saapui joukkoja niin Venäjältä kuin Ruotsistakin yhteensä noin 1000 miestä eikä yhteenottoa voitu välttää. Sota koetteli saaren asukkaita ankarasta.

Pyöräilimme Kumlingen keskiaikaiselle kivikirkolle. Keskiaika alkoi Suomessa 1000-luvulla, kun kristinusko alkoi levitä Suomeen ja Suomi liitetään tiiviimmin Ruotsin alaisuuteen.  Varhaisimmat merkit kristillisistä vaikutteista löytyvätkin Ahvenanmaalta.  Kumlingen 1400-luvulla rakennettu kirkko on pyhitetty Neitsyt Marian äidille Pyhälle Annalle.

”Kaikki holvien kiemurat, köynnökset, tähdet ja kähäräkantaiset kukat ovat varmaan muistuttaneet Kumlingelaisia meriruohosta ja levistä, maneeteista ja merirokoista”.

Kirkossa on käytetty paljon symboliikkaa, sillä keskiajalla suurin osa ihmisistä ei osannut lukea. Kirkon katto on täynnä maalauksia eri pyhimyksistä. Maalaukset näyttivät melko alkeellisilta ja osa maalauksista oli ajan kuluessa haalistunut. Taiteilijat eivät aikanaan olleet ammattilaisia vaan paikallisia kylän asukkaita ja käsityöläisiä.

Näimme kirkossa esimerkiksi pyhän Barbaran, pyhän Katariinan, pyhän Dorotean sekä neitsyt Marian seisomassa kuun sirpillä auringonkehrä ympärillään. Neitsyt Mariasta oli kirkossa monta kuvaa, koska hän oli keskiajan tärkein pyhimys. Alttarikaapissa oli puuveistos Mariasta lapsen kanssa ja vastapäisellä seinällä kuva pieta-esetelmasta. Pietaa tarkoittaa asetelmaa, jossa Maria pitää sylissään ristiinnaulittua kuollutta Jeesusta.

Merenkulkijoille hyvää onnea tuova Pyhä Gertrud eli vuosina 626-659. Gertrud perusti luostarin ja rakensi kirkkoja.  Siksi Gertrud on usein kuvattu maalauksissa kirkon kanssa. Legendan mukaan kerran rajun ilman aikana merihirviö yllätti ja pakanat rukoilivat jumaliaan, mutta kristityt rukoilivat Pyhää Gertrudia ja merihirviö katosi. Tämän vuoksi Pyhää Gertrudia pidetään merenkulkijoiden pyhimyksenä ja matkustajien suojeluspyhimyksenä. Merilinja kävi varmuuden vuoksi tutustumassa erityisesti häneen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Norpat

-Elena, Stella ja Emmi

 

Miehistön vaihto ja melko täydellinen venda

Lähdimme koululta bussin kanssa kohti Vuosnaista aamulla kahdeksalta. Saavuimme perille noin kymmeneltä.  Merellä aikatauluja ei aina voi suunnitella tarkasti, joten meille jäi Vuosnaisissa ylimääräsitä aikaa miehistön vaihtoa odotellessamme. Vuosnaisissa kävimme syömässä ja kävelemässä myös luontopolun. Luontopolulla oli paljon hienoja maisemia. Päivän aikana  biologian ja maantieteen opettajamme Kalle opetti meille asioita levistä sekä Suomen kallioperästä. Satamassa ennen lähtöä teimme näkyvyysmittauksia. Näkyvyys Vuosnaisten vierasvenesatamassa oli 1,15m.

Merilinjan viikon merellä seilannut miehistö perehdytti meidät kuunari Lokkiin ja antoi neuvoja purjehdustamme varten ennenkuin he lähtivät biologian ja maantieteen opettaja Nina Branderin kanssa kohti Turkua. Saimme kaksi kullanarvoista ohjetta: Kahvia pitää olla aina saatavilla ja vahdeissa pitää olla ajoissa. Näillä pärjää kuulemma jo aika pitkälle.

Irroitimme  Vuosnaisissa klo 17.20 ja lähdeimme seilaamaan kohti Kumlingenia 8-10m/s tuulessa. Tällä hetkellä koordinaattimme ovat 60◦27’, 53N , 021◦07’912E, Pohjoiskihdillä. Sää on pilvinen ja tuulta on 5-9 m/s.

Monsterit-ryhmä on tällä hetkellä navigointivuorossa ja he tekivät ensimmäisen vendansa. Se oli melko täydellinen. Venda on vastatuulikäännös.

 

Merisiilit

Minttu, Lotta ja Elina

 

Maileja ja mittauksia

Saavuimme perjantain puolella 00.40 Bäröön hienon seilipäivän jälkeen. 

Aamullä lähdimme kohti miehistonvaihtopaikkaa: Kustavin Vuosnaisia. Jokainen vahti otti matkalla pohjanäytteen Ekmannilla. Se tapahtui siten, että laite viritettiin Lokin kannella leuat auki ja laskettiin meren pohjaan. Laite laukaistiin lähettämällä luoti pohjaan. Näytteitä otettiin kovilta pohjilta ja pehmeiltä pohjilta, koska eri simpukkalajit indigoivat erilaisia pohjatyyppejä.

Aurinkoisessa säästä kerrattiin matkalla opittua historiaa ja täydennettiin blogia. Saavuimme juuri Vuosnaisiin klo 14.20 ja Turkuun arviolta 17-18.

Merilukion 1. miehistö

 

Majakka maan ääressä

Kun Ruotsi menetti 1809 Suomen Venäjälle Haminan rauhassa vedettiin maan uusi raja Märketin kautta. Vuonna 1885 sinne rakennettiin majakka, joka esti monta haaksirikkoa vaarallisilla vesillä. Laivaliikenne lisääntyi 1800-luvulla teollistumisen, höyrylaivojen  ja kaupankäynnin myötä.

Majakan suunnitteli Georg Schreck. Majakan valo oli Suomen ensimmäinen, joka pyöri.  Näimme aidon alkuperäisen linssistön Maarianhaminan merimuseossa.

Majakanvartija muutti asumaan luodolle. Olot olivat hurjat, sillä luodon etelä ja pohjois suunnassa on aavaa, joten aallot ovat todella suuret ja lyövät myrskyllä luodon yli. Luodolle on rakennettu aallonmurtaja, koska aallot olivat olleet niin suuret, että vesi oli tullut keittiön ikkunasta, melkein hukuttaen majakkaväen syysmyrskyssä 1897.

Majakka rakennettiin aluksi Ruotsin puolelle, siinä uskossa, että koko luoto olisi ollut Suomen puolella. Asiaan puututtiin vuonna 1979 ja vuonna 1985 luodolle vedettiin uusi raja siten, että koko majakka on Suomen puolella. Uusi raja muistuttaa rusettia.

Hauskana yksityiskohtana rusetin tapaisen rajan takia Ruotsi on yhdessä kohtaa saarella Suomen itäpuolella.

Luoto on Suomen läntisin osa, jos ei lasketa mukaan vesialueita. Erään majakanvartijan mukaan, majakanvartioinnissa on paljon vapautta, mutta myös paljon vastuuta. Nykyisin Märketin majakkaa ylläpitää ja kunnostaa majakkaseuran jäsenet vapaaehtoistyönään. Suuret kiitokset heille majakan esittelystä ja ikimuistoisesta vierailusta saarella.

Ryhävalaat

Pietari, Rasmus ja Kalle

 

Märket

Märket

Saavuimme tänään henkeäsalpaavan kauniin Märketin majakkasaarelle. Yllätykseksemme saari koostui pelkästään matalasta kalliosta. Ajoimme saarelle kumiveneellä viiden henkilön ryhmissä, sillä saarella oli vaikeat rantautumismahdollisuudet. Päällepäin katsottuna näytti siltä, ettei saaren kallioilla kasvanut muuta kuin jäkälää sekä levää. Löysimme kuitenkin monta jo entuudestaan tuttua lajia, kuin uudempia tuttavuuksia. Haastavista ja ankarista olosuhteista huolimatta Märketiltä löytyy paljon lajeja, koska ne pystyvät selviytymään pienissä kallionkoloissa. Lintujen ulosteen mukana leviää siemeniä ja kasvit saavat ravinteita lintujen ulosteesta ja kallion mineraaleista. Sadevetenä saarelle tulee makeaa vettä, jota kasvit imevät itseensä. Märketin kallioilta ja kalliokoloista löytyi muun muassa alla olevia lajeja. Paluumatkalla ajoimme hyljeluodon ohitse. Näimme todella monta harmaahyljettä eli hallia sekä uimassa meressä, että makaamassa luodon päällä. Hylkeitä bongattiin kiikareiden kera ja jokainen näki ainakin vilahduksen hylkeestä. Hyljeluoto sijaitsi muutaman kilometrin päässä Märketin majakasta. Tunnistettuja kasveja, jäkäliä, leviä ja eläimiä:

  • etelänmerisaunio
  • poimuhierakka (meripoimuhierakka?)
  • rantavehnä
  • ruohosipuli
  • pihatähtimö
  • voikukka
  • meripeltovalvatti
  • järviruoko
  • (leveä)osmankäämi
  • isomaksaruoho
  • haavankeltajäkälä
  • suolilevät
  • ahdinparta
  • pikkuhauru
  • punahelmilevä
  • tällilevä
  • leväkotilo, limakotilo
  • sinisimpukka
  • järripeippo
  • merimetsoja
  • harmaahylkeitä
  • oliviinidiabaasikalliot

Miksi Ahvenanmaan tiet ovat punaisia?

Eckerön Käringsundin kallioilla
Eckerön graniittia

Liikkuessamme Ahvenanmaalla, ihmettelimme Ahvenanmaan teiden punaista väriä. Mistä tämä voisi johtua? Näimme myös, että Eckerön ranta ja merenpuoleinen rannikko olivat täynnä kuutiomaisia kivimuodostelmia, joissa oli punaista vivahdetta. Kerroimme mantsan opettajalle havainnoistamme ja hänellä oli vastaus kysymykseemme.

Kuutiomaiset muodostelmat olivat granaattia, jota on Ahvenanmaalla niin paljon, että Ahvenanmaalla on päätetty tehdä tiet sillä. Kuutiomaiset lohkeamat johtuvat graniitin kovuudesta. Graniitti on niin kovaa kiviainesta, etteivät edes suuret aallot ja talven jäät hetkauta niitä. Ainoastaan vuosien kestävä jääkausi rikkoo graniittia. Ja graniitti lohkeaa kuutioiksi.

Graniitti on syväkivi, eli se on muodostunut ja jähmettynyt hitasti maankuoressa miljoonia vuosia sitten, syvällä maassa, ja on noussut sieltä myöhemmin ylös. Graniitti on siis kivilaji, joka koostuu kolmesta eri mineraalista, joita ovat kvartsi, kiille sekä maasälpä. Graniitin tekee kovaksi kvartsi, kiiltäväksi kiille ja punertavan värin antaa maasälpä. Kokonaisuudessaan ja yleistettynä Itämeren rannikko on erilaista pohjois-eteläsuunnassa: eteläisellä Itämerellä on paljon hiekkarantoja ja -dyynejä, keskeisellä Itämerellä (Gotlannissa ja Saarenmaalla esimerkiksi) on kalkkikivirantoja, ja pohjoisemmalla Itämerellä ja saaristossamme on paljon kovia graniitti- ja gneissi kalliorantoja.

-Ryhävalaat

Lohkoja

 

Tilanne 20.8.2020 klo 16.00

Arska möllöttää ja tuulee etelästä noin 4ms. Purjehdimme kaikki purjeet ylhäällä noin neljää solmua. Märketin mukavien ohjaajien kierroksen jälkeen, lähdimme siis kohti koillista, Pohjois-Ahvenanmaata. Ajoimme pienen luodon ohitse, toiveena hylkeitten spottaaminen. Se onnistui, sillä näimme todellakin muutamat hylskyt. Tosi siistien hylkeiden jälkeen ajoimme hetken moottorilla, kunnes urheat Monnit nostivat isosti perämies Teemun opastuksella purjeet ylös. Samaan aikaan muut tekivät omia juttujaan.

Opimme muutamia juttuja, esimerkiksi kaikki kehittyivät ohjaamisessa ja vyyhtiminen alkoi sujua erittäin mallikkaasti. Samaan aikaan muut vain tekivät omia juttujaan jossain muualla.

Navigointivuorolla kaikilla oli hauskaa. Aivan vuoron lopulla El Capitanoa alkoi hiukan väsyttää, joten päätimme lähteä miehekkäästi hakemaan Ryhävalaita terassille(kannelle). Vuoron vaihduttua Monnit alkoivat askartelemaan kortteja KIPPARIN käskystä.

-Monnit