Kuukausi: elokuu 2018

https://lehmkuhl.no/artikler/statsraad-lehmkuhl-laerer-finske-maritime-studenter-a-seile/

 

 

31.8.2018 klo 02.00

Norja siintää horisontissa ja kuu valaisee kannen.

Venda eli käännös keula tuulen kautta tehdään laivalla siten, että ensin käännetään ruoria sen verran, että purjeista lähtee veto. Sen jälkeen puomit käännetään ja purjeet trimmataan tuulen mukaan. Venda on siis aikamoista köysijumppaa, sillä puomien kääntäminen vaatii useamman vahdin voimat. Käännökset ovat kuitenkin välttämättömiä perillepääsyn kannalta, purjelaiva kun ei voi jokaiseen tuulen suuntaan kulkea. On myös hienoa nähdä suurien purjeiden liikkuvan käsivoimin.

Punaisella vahdilla on joka yö vahti 0000-0400. Osa vahdista on lähes aina infernaalisen väsyneitä vahdin alkaessa. Yövahdissa emme ole kiipeilleet mastoihin, mutta miehistö on kertonut ja kouluttanut asioita sekä esitellyt laivan hienouksia, kuten kapteenin salongin. Päivävahdissa on seikkailtu mastossa ja suoritettu erilaisia toimenpiteitä.

Vahdissa huolehtivat laivan kulusta. Koko ajan päivystävät tähystäjä ja man over board –vahti sekä laivaa kiertelevä palovahti ja ruoria pyörittävä ruorivahti. Muut vahti ovat kannella valmiina suorittamaan annettuja tehtäviä, esimerkiksi käännöksiin liittyviä säätöjä.

Laivan toinen konehuone on purettu ja odottaa akkuja, jotka täyttävät koko huoneen. Akut ladataan potkurin pyöriessä virran mukana. Tämä parantaa laivan luontoystävällisyyttä pienentämällä polttoaineenkulutusta sekä haitallisia päästöjä. Myöskin laivan sähkögeneraattorit on uusittu ympäristöä ajatellen.

Kirjoitettu yövahdissa

Aleksander, Aukusti ja Valtteri

 

 

Køydet kiinni Bergenissæ 9.50. Seuraavaksi tullimuodollisuudet ja paikallisen lehdistøn haastattelu. Mahtaakohan Turun Sanomat tietææ asiasta mitææn?

Saimme viime huhtikuussa kuulla kurssinjohtajaltamme mahdollisuudesta osallistua TSYK:n merilukion 10-vuotisjuhlapurjehdukselle. Kaikki opintojemme ulkopuoliset edustustehtävät ja ulkomaanmatkat, joita koulun aikana tulee eteen yllättävän paljon, ovat aina kiinnostavia ja haluttuja reissuja kurssimme keskuudessa. Viikon purjehdus Pohjanmerellä paljon kehutulla Statsraad Lehmkuhlilla oli kuitenkin jo niin houkutteleva tarjous, että halukkaita kadetteja matkalle löytyi poikkeuksellisen paljon. Kiitos sen huhtikuisen arpaonnen, nautimme tällä hetkellä Pohjanmeren kauniista tähtitaivaasta ja kanssamatkustajien loistavasta seurasta Lehmkuhlin kannella kirjoittaessamme tätä tekstiä. Voisi mennä huonomminkin!

Vaikka opintoihimme kuuluu paljon merenkulkua ja aluksella elämistä, tuo suuri purjelaiva mukanaan paljon uudenlaisia tilanteita ja toimintamalleja. Esimerkkinä, olemme tottuneet Merivoimien aluksilla ottamaan lyhyitä, 20-30 sekunnin suihkuja. Statsraad Lehmkuhlilla meille mainittiin alussa, että älkää sentään puolta tuntia suihkutelko, vaan noin kymmenen minuuuttia riittää. Opittavaa oli paljon, ja yritimmekin alkumatkan pysyä lukiolaisten perässä uuden tiedon omaksumisessa. Yllätyimme positiivisesti opiskelijoiden reippaudesta, motivaatiosta ja kyvystä omaksua uusia asioita. Mikäli rikiin kiipeäminen jännitti aluksi osaa lukiolaisista niin huoli pois, tulevaa meriupseeria se jännitti vähintään yhtä paljon.

Uuden asian tulvasta huolimatta olemme huomanneet, että tietyt asiat pysyvät muuttumattomina merenkulussa aluksesta riippumatta. Ennalta tuttuihin asioihin voidaan lukea esimerkiksi vahtikierrot, merenkulkujärjestelmät ja navigointi, miehistön hierarkia sekä lasien lyönnit. Yhtäläisyyksiä on paljon, mutta matkalta on tarttunut vähintään yhtä paljon ideoita ja toimintatapoja kotiin vietäväksi.

Olemiseemme täällä on muitakin syitä, kuin tarjota merikadetille hieno purjehdus Pohjanmerellä. Olemme matkalla ensisijaisesti edustamassa Merivoimia ja tarjoamassa informaatiota Puolustusvoimista varusmiespalveluksen kynnyksellä oleville nuorille. Pidimme opiskelijoille infotilaisuuden, jossa kerroimme varusmiespalveluksesta Merivoimissa sekä opiskelustamme Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lukiolaiset saivat tietoa erilaisista merellisistä uramahdollisuuksista, joita Merivoimat kykenee tarjoamaan. Kiinnostusta riitti, ja esitelmien jälkeen saimmekin vastailla lisäkysymyksiin ihan urakalla!

Purjehduksen lähestyessä loppuaan haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat omalta osaltaan tehneet matkastamme mahdollisen. Erityiskiitokset Merilukion opiskelijoille ja opettajille, te teitte tästä purjehduksesta ikimuistoisen. Toivotamme merilukiolle tuulta purjeisiin ja vettä kölin alle myös tulevalle kymmenelle vuodelle!

 

Kadetit Juuso Talvio ja Jyri Viljakainen

 

 

Viimeinen kokonainen päivä Statsraad Lehmkuhlilla kului leppoisissa merkeissä. Jokainen vahtiryhmä kävi vuorollaan vakituisen miehistön järjestämällä purjealuskierroksella. Pääsimme tutkimaan muun muassa miehistön omia ruokailu- ja nukkumatiloja. Lisäksi kävimme kurkkaamassa aluksen alimmassa kerroksessa olevaa vedenpuhdistuskonetta, joka ottaa Pohjanmerestä vettä ja muokkaa sen käänteisosmoosilla aluksella käytettäväksi makeaksi vedeksi.

Aurinkoisen sään ansiosta kiipeilystä innostuneet pääsivät kipuamaan maston ylimpään purjeeseen, Main Royaliin asti. Myös he, jotka eivät niin kiipeilystä välitä, pääsivät nauttimaan hyvästä kelistä vaikkapa kannella korttia pelaten tai aurinkoa ottaen.

Päivällä nykyiset ja entiset merilukiolaiset sekä yhteistyökumppaneidemme edustajat kutsuttiin ruokasaliin viettämään TSYK:in merilukion 10-vuotisjuhlaa. Juhla, ja varsinkin sen kunniaksi tarjottu porkkanakakku tulivat suurimmalle osalle yllätyksenä. Purjehduksella mukana olevat opettajat pitivät puheen merilukion historiasta ja tulevaisuudesta sekä merilinjakoordinaattori Christianelle lausuttiin jopa runo.

Juhlan jälkeen nousimme kannelle viettämään purjehduksen päättäjäisiä. Jokainen purjehduksella harjoittelijana toiminut sai tyylikkään ja koristeellisen diplomin sekä Statsraad Lehmkuhl- pinssin.  TSYK muisti aluksen kapteenia ja muuta miehistøæ purjehdusaiheisilla kirjoilla ja Kipparin piippu- lakritseilla. Lauloimme myös yhdessä kapteenin kanssa oppimamme South Australia- merimieslaulun.

Ennen Sinisten iltavahtivuoroa Forum Marinumin edustajat pitivät lyhyen tietovisan mereilyn historiasta. Osa kysymyksistä oli helppoja, sillä olimme käsitelleet aiheita sattumalta jo bussimatkalla. Visan jälkeen kaikki riensivät kääntämään raakoja eli mastojen poikkipuita vendaa varten. Lisätietoa vendan tekemisestæ saadaan tulevassa postauksessa. Nyt matkamme jatkuu Bergeniin, Norjan rannikot ovat jo näkyvissä.

Norma ja Anni-Martta

 

Tiistaina saavuimme Shetlannin saarille Lerwikin kaupunkiin, josta lähdimme kiertoajelulle muutaman saaren läpi. Kiertoajelun aikana opimme paljon saarten ilmastosta ja luonnosta. Saaret sijaitsevat samalla leveysasteella kuin Pietari, Tukholma ja Oslo, ja niillä vallitsee hyvin tuulinen ja sateinen meri-ilmasto.

Kovin mitattu tuuli oli 65 m/s , mutta tämä tieto ei ole täysin varma sillä mittauslaitteet lensivät tässä kohtaa tuulen mukaan. Keskilämpötila on 5-15°C ympäri vuoden, mutta talvisin se laskee jopa miinuksen puolelle. Näiden tekijöiden ansiosta saarilla on hyvin lyhyt, n.100 päivän kasvukausi.

Saarten maasto on hyvin karua, turvepitoista ruohokenttää, jossa ei kasva luonnonvaraisia puita. Turve on ollut Shetlannin saarten asukkaille tärkeä polttoaine, jota kerätään edelleen samoin menetelmin talven varalle. Puut eivät saarilla ole polttoaine vaihtoehto, koska maaperä on niin ohut ja hapan ettei ravinto riitä puiden kasvamiseen.  Saarilla on   ollut luonnonvaraisia matalia puita, mutta ensimmäiset saarten asukkaat kaatoivat ne viljelymaiden tieltä, eivätkä istuttaneet niitä takaisin.

Saarten suurin elinkeino on kalastus joka muodostaa noin 50 % saarten tuloista. Meren antimia hankitaan sekä luonnonvaraisesti kalastamalla ja kasvattamalla. Kasvatettavia lajeja ovat muun muassa lohi, joita kasvatetaan suurissa verkoissa, sekä simpukoita erikoisvalmistetuissa köysissä. Saarella on myös kotieläimiä, kuten lehmiä, lampaita ja Shetlannin poneja, jotka ovat ajan myötä sopeutuneet vaikeaan ilmastoon.

Jussi ja Iiris

Sijainti: 60 13.037’N 4 22.115’E

Nopeus: 5,4kt

Tuuli: NNW 13,5kn

17:43

 

 

Hoi!

Tässä loppumatkasta merilinjan alumnien silmät alkoivat kostumaan muistojen vyöryn alla siihen malliin, että oli pakko päästä vanhaan kunnon blogiin muistelemaan menneitä. On ollut ilo seurata nykyisten opiskelijoiden aitoa innostusta ja kiinnostusta purjehdusta kohtaan. Meillä alumneilla purjehduskipinä syttyi merilinjalla, ja nyt näemme sen syttyvän myös nykyisissä opiskelijoissa.

Merilinjan ikisuosikki, NNE-kurssi, on kehittynyt aikojen saatossa merkittävästi. Ensimmäinen purjehdus tapahtui Inga-Lillalla ja seuraavana vuonna purjehdittiin hollantilaisella Thalassalla. Kahden haparoivan yrityksen jälkeen kuvioihin saapui Lokki ja kuningas Kimmo. Vuodesta 2012 Lokilla on pyöritty useissa Itämeren kolkissa leppoisten kesä purjehdusten lisäksi myös talvisin. 2017 merilinjalaisia nähtiin Tall Ships Race purjehduksissa niin kuunari Helenalla kuin Statsraad Lehmkuhl kaksimastoparkilla. Nyt vuonna 2018 olemme ensi kertaa Itämeren ulkopuolella ja Pohjanmeren olemme vallanneet jälleen Statsraad Lehmkuhlilla.

On ollut suuri ilo päästä jälleen mukaan merilinjan matkaan – mukavaa että vanhoja oppilaita ei ole vuosien saatossa unohdettu. Merilinja muutti meidän elämämme kurssin ja seuraamme jatkossa innolla sen kehitystä.

Merilinjan alumnit

Purjehduksen vahtiryhmä blue watch oli viettämässä leppoisaa aamuvahtivuoroa. Purjealus kulki mainiosti, joten kannella ei ollut mitään erityistä tekemistä. Monet käyttivät tämän luppoajan meren katselemiseen, raittiista ilmasta nautiskeluun ja merilintujen bongaamiseen. Styyrpuurissa oli meneillään isokihujen ja suulien ruoka-aika, sillä niitä oli kerääntynyt pienelle alueelle tavallista enemmän napsimaan kaloja vedestä. Lintujen kanssa ruokailemassa oli myös vielä harvemmin vastaantulevia eläimiä. Vaikka olenkin kuullut, että valaat ja merilinnut ruokailevat yleensä samalla alueella, en olisi voinut kuvitella, että näkisimme purjehduksen aikana oikeita miekkavalaita.

Miekkavalaat (Orcinus Orca) ovat oikeastaan delfiinien heimoon kuuluvia hammasvalaita. Ne on tosin erittäin helppo erottaa esim. delfiineistä ja pyöriäisistä, sillä ne ovat delfiinilajeista suurimpia. Muita lajin tuntomerkkejä ovat mustavalkoinen väritys ja korkea selkäevä. Miekkavalasuroksilla selkäevä on suuren koon lisäksi myös terävän mallinen, naarailla pienempi ja pyöreämpi. Miekkavalas on laumaeläin, ja niitä löytyy monista maailman meristä. Populaatiot eri alueilla ovat kehittäneet erilaisia saalistustapoja: osa jahtaa saalistaan rantaan asti, toiset työntävät hylkeitä alas jäälautoilta ja kolmannet piirittävät joukolla hetulavalaiden poikasia.

Pienen eläinkirjojen selailun jälkeen selvisi, että näkemämme kolmen tai useamman valaan ryhmä on Atlantic 1- populaatioon kuuluvia. Tämän populaation tuntomerkki nimittäin on pelkästään kalasta koostuva ruokavalio, ja kalaa valaat tosiaan olivat saalistamassa yhdessä lintujen kanssa. Pohjanmerellä liikuskelee myös toinen populaatio, Atlantic 2. Ne syövät pelkästään muita merinisäkkäitä, ja ovat myös suurempia kuin näkemämme miekkavalaat.

Suurin piirtein kaikki hereillä olleet kerääntyivät etukannelle tähystämään valaita. Niistä ei näkynyt koko aikana muuta kuin selkäevä, mutta se riitti jo lajin tunnistamiseen. Pieni todennäköisyys miekkavalaiden uimiseen lähemmäksi alustamme oli olemassa, sillä ne ovat hyvin uteliaita eläimiä, jotka välillä tulevat katselemaan ohikulkevia veneitä ja muita aluksia. Ne olivat kuitenkin sillä hetkellä keskittyneet ruuanhankintaan. Ehkä näemme ne purjehduksen viimeisinä päivinä vielä uudestaan!

Norma

 

Statsraad Lehmkuhlilla ns. työaikana erilaisia vahtivuoroja on neljä: tulivahti, tähystäjä, mies yli laidan- vahti sekä monen jännittämä ruorimies. Tämä on ymmärrettävää, onhan Statsraad Lehmkuhl hyvin suuri kolmimastoparkki,  ja on vain vähän Suomen Joutsenta pienempi. Alusta ohjataan ruorilla peräkannelta kahden suurimman maston takaa, joten sokea piste on valtava. Onneksi ruorimiehen apuna on etukannella oleva tähystäjä, joka ilmoittaa kelloa soittamalla esimerkiksi muista laivoista ja öljynporauslautoista. Aluksen ohjaamisessa on tärkeää huomioida haluttu suunta kompassissa, tuulen suunta, sekä peräsimen kulma. Haastavaa laivan ohjaamisesta tekee aluksen todella hidas reagointi ruorin liikkeeseen. Tunnin aikana onneksi oppii nopeasti ruorimiehenä toimimisen salat.

Päätimme kysyä muilta ruorimiehinä jo toimineilta, mitä mieltä he olivat koetuksestaan.

”Säätila vaikuttaa kokemukseen paljon. Ensimmäinen kertani ruorissa oli sateisena iltana, joka toi tilanteeseen enemmän jännitystä. Onneksi apuna oli eräs miehistön vakituinen jäsen, jolta pystyi kysymään neuvoa.”

-Linnea, 16H

”Ruorimiehenä toimiminen on mielenkiintoista ja mukavaa. Kompassia piti seurata hyvin tarkasti, mutta työ oli silti hauskaa.”

-Roni, 17H

” Ruurin takana on kivempaa kuin töissä. Hyvä keli ja laivan suora kulku tekivät ohjaamisesta mukavaa. Statsraad Lehmkuhlia on hauskempi ajaa kuin rahtilaivoja”

Väinö 09G ( Merikapteeni AMK)

Norma ja Venni

Viikinkien jalanjäljillä Shetlannin saaria valloittamassa
Shetlannin saaret ovat kuuluneet Skotlannille 550 vuotta. Alun perin niiden piti olla myötäjäislahja Tanskan kuninkaalta hänen naitettuaan sovitussa naimakaupassa tyttärensä Margaretin Skotlannin prinssi Edward IV:lle. Tanskan kuninkaan piti kerätä rahat saarien takaisin lunastukseen, hän saikin rahat kasaan mutta ei koskaan saaria takaisin. Mutta todellisuudessa saarien historia ulottuu paljon kauemmas menneisyyteen.
Ennen kuulumistaan Skotlantiin Shetlannin saaret kuuluivat viikinki-imperiumiin. Ensimmäiset ryöstöretket viikingit tekivät saarille 800-luvulla ja 900-luvun alkupuolella ensimmäinen viikinki perhe oli asettunut saarille. Saaren alkuperäisten asukkaiden piktien kohtalosta ei ole viikinkien saapumisen jälkeen tarkempaa tietoa. Väkivaltaisesta hävityksestä ei ole säilynyt todisteita. Todennäköisesti piktit ovat sulautuneet uuteen idästä tulleeseen väestöön. Se ei kuitenkaan sulje pois väkivaltaisia yhteenottoja.
Viikinkivaikutus näkyy saarella kielessä ja paikannimistössä. Viikingit toivat mukanaan myös oman kehittyneen laivanrakennus,-ja navigointitaitonsa. Tapana oli esimerkiksi pyydystää korppeja verkoilla. Merellä korpit päästettiin lentoon ja ne lensivät maata kohti viikinkien seuratessa laivoillaan perässä.
Myös tapakulttuurissa on säilynyt viikinkivaikutuksia. Vuosittain järjestetään tammikuussa Up Helly Aa-juhla, jossa poltetaan perinteinen viikinkien pitkävene. Monet kylät viettävät omia keskitalven juhliaan, joissa juhlistetaan auringon uudelleensyntymistä.
Saarikierroksella ajoimme Tingwall- laakson halki. Alueella sijaitsi aikoinaan parlamentti, jossa tietyn alueen päälliköt kokoontuivat kerran vuodessa sopimaan ja neuvottelemaan laeista, sekä tuomitsemaan vankeja.
1600-1800-luvulla hollantilaiset kauppiaat rupesivat käymään saarelaisten kanssa kauppaa. Hollantilaiset käyttivät kaupankäynnin välineenä rahaa, kun taas saarelaiset tarjosivat vastineeksi omia yleellisyystuotteitaan. Tämä kaupankäynti johti osittain siihen, että pääkapunki siirtyi Scallowaysta Lerwickiin, jälkimmäisen toimiessa kaupankäynnin keskustana. Vierailimme Scallowayn linnassa ja museossa.
Museossa tutustuimme muun muassa Shetland bus-operaatioon. Toisessa maailmansodassa Shetlannin saarille evakuoitiin kalastusveneillä ihmisiä natsien valloittamasta Norjasta. Ihmiset saattoivat lähteä Norjasta soutuveneiden kanssa ja toivoa, että he pelastuisivat johonkin alukseen Pohjanmerellä. Shetlannin saarilta käsin huollettiin ja avustettiin Norjan vastarintaliikettä.
1970-luvulla saaria ympäröivästä merialueesta löytyi öljyä. Saarelaiset onnistuivat solmimaan sopimuksen öljy-yhtiöiden kanssa, jotta saarelaisetkin pääsisivät hyötymään öljystä. Sopimuksen mukaan saarelaiset saisivat tietyn osan vuosittaisista öljyrahoista ja saarelaiset saisivat sijoittaa nämä miten haluaisivat. Nykypäivänä tämän sopimuksen ansiosta, miltei jokaisella saaren kolkalla on oma uima-allas ja hyvät harrastusmahdollisuudet talvikautta ajatellen, jolloin ulkona liikkumisesta ja harrastamisesta ei kannata edes unelmoida.

Linnea