Menoa ja maininkia

Statsraad Lehmkuhlilla ns. työaikana erilaisia vahtivuoroja on neljä: tulivahti, tähystäjä, mies yli laidan- vahti sekä monen jännittämä ruorimies. Tämä on ymmärrettävää, onhan Statsraad Lehmkuhl hyvin suuri kolmimastoparkki,  ja on vain vähän Suomen Joutsenta pienempi. Alusta ohjataan ruorilla peräkannelta kahden suurimman maston takaa, joten sokea piste on valtava. Onneksi ruorimiehen apuna on etukannella oleva tähystäjä, joka ilmoittaa kelloa soittamalla esimerkiksi muista laivoista ja öljynporauslautoista. Aluksen ohjaamisessa on tärkeää huomioida haluttu suunta kompassissa, tuulen suunta, sekä peräsimen kulma. Haastavaa laivan ohjaamisesta tekee aluksen todella hidas reagointi ruorin liikkeeseen. Tunnin aikana onneksi oppii nopeasti ruorimiehenä toimimisen salat.

Päätimme kysyä muilta ruorimiehinä jo toimineilta, mitä mieltä he olivat koetuksestaan.

”Säätila vaikuttaa kokemukseen paljon. Ensimmäinen kertani ruorissa oli sateisena iltana, joka toi tilanteeseen enemmän jännitystä. Onneksi apuna oli eräs miehistön vakituinen jäsen, jolta pystyi kysymään neuvoa.”

-Linnea, 16H

”Ruorimiehenä toimiminen on mielenkiintoista ja mukavaa. Kompassia piti seurata hyvin tarkasti, mutta työ oli silti hauskaa.”

-Roni, 17H

” Ruurin takana on kivempaa kuin töissä. Hyvä keli ja laivan suora kulku tekivät ohjaamisesta mukavaa. Statsraad Lehmkuhlia on hauskempi ajaa kuin rahtilaivoja”

Väinö 09G ( Merikapteeni AMK)

Norma ja Venni

2 vastausta artikkeliin “Menoa ja maininkia”

  1. Voih! Nyt ei vanha peräprutku tunnu enää miltään

  2. Teillä on varmasti ollut siellä mielenkiintoista purjehtia näin isolla laivalla. Hieno juttu, että tällainen kokemus on järjestetty merilukiolaisille. Mukavaa reissua ja turvallista kotimatkaa myös.

Kommentit on suljettu.