Lähdimme Kastholmin linnakierroksen jälkeen kohti Kökaria 13 m/s tuulessa. Kallistuskulma ylitti ensimmäisen kerran kolmenkymmenen asteen kun ylitimme Lumparnia. Tämän jälkeen aloimme kohti etelää, kunnes saavuimme Långnäsin sataman edustalle. Tästä jatkoimme väylää pitkin itään päin auringon paistaessa.
Pitkä seilipäivä takana. Otimme kiinni laituriin Kökarissa 21.45. Nyt saunaan ja nukkumaan.
Axel, Juhani ja Kerttu
Tänään aamulla lähdime tutustumaan Kastelholman keskiaikaiseen linnaan. Meillä oli oppaana ennenkin merilinjalaisia opastanut Jaana. Jaana kertoikin linnan historiasta erittäin mielenkiintoisesti. Kiitos Jaana!
Varhaisimmat maininnat Kastelholman linnasta ovat 1300-luvun lopulta. Tällöin linna oli melko vaatimaton, sillä se koostui kehämuurin ympäröivästä tornista ja asuinsiivestä. 1400-luvulla Ahvenanmaasta tuli oma hallintoalueensa, jonka keskus oli Kastelholma. Kustaa Vaasan hallituskauden aikana 1500-luvulla linnaa suurennetiin ja korjattiin paljon. Kuninkaalliset kävivät Ahvenanmaalla metsästysretkillä, joiden aikana he majoittuivat Kastelholman linnassa. Ahvenanmaa oli tunnettu runsaasta riistastaan ja siellä myös tarhattiin hirvieläimiä. Kuninkaallisten metsästys saaliin turvaamiseksi vuonna 1537 asetettiin säädös, joka kielsi metsästyksen talonpojilta kuolemantuomion uhalla.
Keskiajan pidoissa linnassa järjestettiin huikeita pitoja, joissa ruosta ei ollut pulaa. Lihaa 5kg/henki, siilejä, joita voidaan pitää ”keskiajan hummerina, merilintuja ja turvaruokaa eli munia, joita ei voinut huomaamatta myrkyttää. Paikalliset toimittivat linnaan mm. runsaasti haahkojen munia. Keskiajalla olutta juotiin noin 5-7 litraa päivässä. Välillä vatsa tyhjennettiin työntämällä linnunsulka kurkkuun . Tavallisen kansan ruokavalio koostui 70% viljasta; puurosta, ruokaisasta oluesta ja leivästä. Paikalliset toimittivat linnaan mm. haahkojen munia.
Ahvenanmaalle tuotiin saksanhirviä eli isokauriita 1400-1500 luvuilla. Nykyisin isokauriita ei Ahvenanmaalla enää ole, mutta kyseinen eläin on kuvattuna Kastelholman linnan vaakunassa ja nykyisin myös Ahvenanmaan vaakunassa.
Kastelholman linna oli suurimmillaan 1600-luvun alussa, mutta sen merkitys väheni pian ja Ahvenanmaan linnalääni liitettiin osaksi Turun linnalääniin. 1700-luvulla linna vaurioituu pahasti tulipalossa. Suomesta tulee vuonna 1809 osa Venäjää eikä linnan kunnostamista nähdä tarvittavana, vaan noin 5 kilometrin päähän rakennetaan uusi linnoitus, Bomarsund. Bomarsund tuhoutui kuitenkin pian Oolannin sodassa. Kastelholman kunnostaminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, mutta työt valmistuivat vasta 1990-luvulla.
Alina, Emilia ja Frans
Ps. Seilasimme Longnässin etelä puolella 13ms tuulessa 25 asteen kallistuskulmassa. Vesi pärskyy kannella läppärille kirjoittaessa. Opettaja pakotti kirjoittamaan. Lähettäkää apua! Frans
Aika: 16.00
Sijainti:
60º10´166N,
020º14´,470E
Sää: Tuulinen 11 m/s, aurinkoista ja lämmintä
Kuvaus: Aloitimme navigoinnin lähtiessämme Kastelholmin satamasta. Alkumatkan menimme koneilla ja plotterin avulla, mutta kun pääsimme avarimmille vesille niin pistimme koneet pois päältä ja purjeet ylös, siirryimme myös tässä kohtaa plotterista karttaan ja tähystäjään. Tuuli etelästä ja todella navakasti. Vaihdoimme vahdin aikana tehtäviä, mutta tuntui siltä että Antton viihtyi eniten ruorissa ja Linnea sekä Veeti tykkäsivät eniten purjeiden kanssa toimimisesta.
Linnea, Veeti ja Antton
Nimettömät
Maarianhaminasta lähdettyämme otimme kipparin johdolla kiinni Kappelvikenin kallioon ja vierailimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla.
Keskiajalla purjehtiminen tapahtui pääsääntöisesti rannikkopurjehduksena, jolloin levähdyspaikat olivat tärkeitä. Varhaisimmat maininnat Lemböten kappelista ovat 1200-luvulta, mutta ranta on jo aiemmin toiminut levähdyspaikkana. Alkujaan paikalla oli puinen kappeli, jossa rukoiltiin ja levähdettiin. 1500-luvulla paikalle rakennettiin uusi rakennus kivestä mutta sen käytöstä luovuttiin melko pian, sillä maan kohoamisen vuoksi suuremmat laivat eivät enään päässeet rantautumaan. Raunioitunut kappeli entisöitiin 1800-luvun lopulla ja katettiin 1970-luvulla. Se on todennäköisesti Ahvenanmaan vanhin rakennusjäänne.
Alina, Emilia,Frans, Poijupäälliköt
Lähdimme liikkeelle aurinkoisen kelin saattelemana Maarianhaminan Itäsatamasta. Sää oli melko tyyni, joten etenimme moottoria käyttäen. Navigoimme vahtivuoron aikana Itäsatamasta Lemströmin kanavalle, ja matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan yli 800 vuotta vanhaa Lemböten kappelia ja jatulintarhaa. Navigointivuoro kesti 3 tuntia, josta viimeiset kaksi tuntia pyörimme ympyrää kanavan edustalla odotellessamme sen avautumista.
Juhani, Axel, Kerttu
Maakravut
Tänään oli Lokilla miehistön vaihto. Uusi miehistö irrotti köyden Maarianhaminan Itä-Satamasta klo 18:30. Matka alkoi kuitenkin Turusta jo klo 8:45 Viking Linen kyydillä.
Viking Linen laiva saapui Maarianhaminaan klo 14:10. Satamasta suuntasimme kohti Maritime Safety Center:iä, jossa pääsimme Jarkon avustuksella kokeilemaan erilaisia meripelastusharjoituksia. Centerissä oli allas, jossa simuloitiin ankaria sääolosuhteita. Altaan keskellä oleva 500kg painava pallo pomppi ylös alas muodostaen altaaseen rankan aallokon. Tuuli- ja sadekoneet hankaloittivat jo ennestään rankkoja olosuhteita, ja kaiken kruunasi täysi pimeys, lukuunottamatta valojen ”salamointia”.
Päällemme saimme ns. ”tunnin kuivapuvut”, jotka pitävät vedessä kehon lämpötilan miltein muuttumattomana tunnin ajan. Kuivapuvut päällä suoritimme ryhmänä mm. erilaisia kellunta- sekä pelastuslauttaharjoituksia, ja suoritimme pelastautumishypyt kolmesta sekä viidestä metristä. Lopuksi pääsimme myös lämmittämään toisiamme, ilman pukuja, altaan viileässä vedessä ryhmissä kellumalla, ja loppulämmittely tapahtui hypotermiapusseissa. Vaikka harjoituksien päätteeksi olimme poikki ja kävi ilmi etteivät saunat olleetkaan päällä, selvisimme tehtävistä tiimityöllä ja hyvällä fiiliksellä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja ainutkertainen!
Vertasimme Maarianhaminan länsi-sataman ja itä-sataman näkösyvyyttä. Mittasimme sen Secchi-levyllä.
Itä-satamassa näkösyvyys oli 1,45 m ja länsi-satamassa 3,49 m. Molemmissa mittauspaikoissa oli aurinkoinen sää. Pohdimme johtuuko ero esimerkiksi itä-sataman suojaisuudesta ja siitä,että siellä oli erittäin runsaasti pienveneitä. Länsi-satamassa vesi pääsee vaihtumaan paremmin Ahvenanmeren läheisyyden takia. Toisaalta länsi-satamassa pysähtyvät isot matkustajalaivat kuten Silja Line ja Viking line.
Illalla pysähdyimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla ja nyt 21.20 jatkamme kohti Kastelholmaa.
Linnea, Antton ja Veeti
Allu, Aukusti ja Erik
Itämeren vesi on kerrostunutta. Termokliinillä tarkoitetaan veden lämpötilan harppauskerrosta eli kohtaa, jossa lämpötila laskee nopeasti. Kesätermokliinin paksuus on tyypillisesti 5-10 m ja sen jälkeen lämpötila voi laskea jopa kymmenellä asteella muutaman metrin matkalla.
Halokliinillä tarkoitetaan veden suolapitoisuuden harppauskerrosta eli kohtaa, jossa suolapitoisuus nousee voimakkaasti pohjan lähellä. Tutkimme löytyisikö Ahvenanmereltä termokliiniä tai halokliiniä. LT –anturi ei toiminut lukuisista kalibrointiyrityksistä huolimatta ja tulokset vääristelivät, eli päätimme ottaa vesinäytteitä 28m:stä 20m:stä 15m:stä 10m:stä 5m:stä 1m:stä Limnos vedennoutimella jA käyttää sen lämpömittaria.
Tulokset:
Lämpötilat :
1m : 15,9◦C
5m : 15◦C
10m : 15,4◦C
15m :15,2◦C
20m : 15◦C
28m : 13,5◦C
Tästä voisimme päätellä, että termokliiniä ei löytynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että mittauspaikka oli suhteellisen matala noin 30m. Lisäksi mittausajankohta oli loppukesä ja sen takia vesi on tyypillisesti lämmintä aika syvällekin mentäessä. Toisaalta olimme ulkosaaristossa, jossa vesi ei lämpene kesäisin kunnolla. Syksyisin ja keväisin tapahtuu veden täyskierto, jolloin pinnan jäähtynyt vesi painuu pohjaan ja syrjäyttää pohjalta lämpimämmän veden, joka puolestaan nousee pintaan, jonka jälkeen pinnalle noussut vesi jäähtyy. Tämän ilmiön johdosta vesimassa on hetken aikaa kauttaaltaan lähes saman lämpöistä.
Halokliiniä on vaikeampi tutkia, koska se ei ole suorassa vuorovaikutuksessa tuulen ja konvektion aiheuttaman sekoittamisen kanssa. Otimme näytteet Ahvenanmeren läntiseltä reunalta ja suolapitoisuuden mittaaminen oli vaikeampaa, koska halokliini oli vasta syvemmillä kerroksilla. Tyypillisesti halokliini alkaa vasta 40 metrin syvyydestä ja meidän Limnos riittää 28 m:n syvyyteen saakka.
Aluksemme lipui tyynesti spinnun ja isopurjeen avulla kohti 2 ryhmän tarinan päätöstä tyyneen, idylliseen ja kauniiseen Maarianhaminan länsisatamaan. Kansimiehistö rantautui tunteellisena viimeiselle etapilleen. Luulimme jo sateen alkavan, mutta se olikin vain kyynel silmäkulmissamme koskettavan matkan lähetessä loppuaan.
Ville, Tuukka ja Oskari
Aamu Maarianhaminassa alkoi Lokin siivoamisella ja kuntoon laittamisella. Tämän jälkeen kävimme Maarianhaminan merimuseossa tutustumassa ahvenanmaalaiseen merenkulkuun ja upeaan museoon. Se valittiin vuoden museoksi 2016.
Opas esitteli meille mm. Herzogin Cecilien kapteenin salongin, jonka jälkeen hän näytti meille miehistön vaatimattomat majoitustilat kontrastina kapteeninsalongin loistolle. Meistä tilat näyttivät suorastaan ruhtinaallisen tilavilta Lokin majoitukseen verrattuna.
Kuulimme monia kiinnostavia tarinoita mm. 24- v. kapteenista Johan Ekblomista, joka lähes ilman purjehduskokemusta ylitti Atlantin ensimmäisenä ahvenenmaalaisena vuonna1865. Tutustuimme myös Gustav Erikssonin purjelaivastoon mm. Pamiriin, Passattiin, Pommerniin ja viljapurjehduksiin Australiaan.
Nyt jatkamme merenkulkuun tutustumista Viking Cracella. Saavumme Turun satamaan 19.50.
Huom. tulossa vielä päivityksiä (Sikke, termokliini ja vlogi Söderarmilta), kunhan saadaan tekniikka kuntoon kotisatamassa!
Saavuttuamme Söderarmille, Tukholman saariston uloimmalle luodolle, lähdimme tutkimaan saarta ja katsomaan upeaa tähtitaivasta. Saari oli kuitenkin liian syrjäinen tarjotakseen meille luksuspalveluita, kuten vessaa. Aamulla lähdimme luontokierrokselle viereiselle asumattomalle luodolle katsomaan paikallisia kukkasia, kallioita ja mineraaleja.
Suomen ja Ruotsin kallioperä, joka koostuu graniitista ja gneissistä, on hyvin vanhaa, yli kolme miljardia vuotta. Lisäksi Suomen kohdalla peruskallio on erityisen paksua, jopa 230 km (jykevintä koko Euroopassa). Gotlannin kallioperä koostuu taas pehmeästä kalkkikivestä, joka on 400-500 miljoonaa vuotta vanhaa. Atlannin keskiselänteellä sijaitsevan Islannin kallioperä puolestaan on nuorta vulkaanista kiviainesta, joka on uusiutuvaa. Eri Pohjoismaissa kallioperän rakenne ja ikä vaihtelevat siis paljon.
Söderarmin kalliot olivat gneissiä kallioiden harmaasta väristä päätellen. Niissä oli myös vaaleita juovia. Kalimaansälpä on mineraali ja väriltään se on välillä vaaleanpunaista, toisinaan ruskeanpunaista ja kaikkea näiden väliltä. On myös muitakin värivaihtoehtoja. Kalimaasälpä on olennainen osa graniittia ja gneissiä. Eniten kalimaansälpää käytetään kaikenlaisissa keraamisissa tuotteissa, kuten juomalaseissa.
Näimme saarella myös täysin klassisen koulukirjaesimerkin silokallioista, sekä mineraaleista kuten kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista, joista graniitti koostuu. Tultuamme Lokille otimme pohjanäytteitä, joista löysimme aarteita kuten, kahta eri simpukkalajia, sinisimpukkaa ja idänsydänsimpukkaa, erilaisia leviä, kuten rakkolevää, punalevää, ahdinpartaa ja suolilevää, sekä vanha hylsyn.
Oikea vahti, Niilo, Vitalik, Allu ja Severi
