Vuosi: 2010

Kerromme turvallisuudesta jota kävimme eilen läpi koulutusrastilla nro 3 Miikan kanssa.Tiedämme ainakin nyt sen että on monenlaisia eri pelastusrenkaita. Löytyy savurengas, valorengas, heittoliinarengas jne. Laivasta löytyy myös jonkinlainen satelliitti laite (epirb) joka kertoo satelliiteille meidän sijainnin jos laiva uppoaa.Parhaiten mieleen jäi se että ainakun pitää hypätä pelastusliivien tai ”teletappi’ pelastuspuvun kanssa veteen on aina hypättävä jalat edellä ja pidettävä kiinni joko pelastusliiveistä tai ’teletappi puvun” suuosan edestä. Laivassa on myös 3 pelastuslauttaa joista jokaiseen mahtuu 25 ihmistä. Niissä on ruokaa ja vettä ainakin 2 viikoksi. Miikka kertoi että jos tulee hätätilanne kaikkien pitää kerääntyä mesaanin luokse jossa jaetaan sitten muut ohjeet. Laivan pelastusvene (jolla) on aika mahtavassa (ränsistyneessä sekä läpinäkyvässä) kunnossa.

Maria, Väinö ”Väizi”, Jutta & Roope

Hej, det är varmt och det blåsar från väst. Vatten är kalt, cirka 15 grader, men du kan simma bra. Vi är på väg till Ekenäs och i Ekenäs vi går till strandbastu och kebab. I dag var vi vid havet och simmade och gjorde relieffer av lera genon att trycka leran jämt mot klippans-ytä. På det här sättet fick vi fina relieffer där syns isålderns linjer.

 Markus, Atte, Antti, Aleksi

Hylätyt talot olivat metsäteiden varrella. Taloihin oli suhteellisen vaikeaa päästä, ainut vaihtoehto oli kiivetä parvekkeelle tai mennä ikkunasta. Ovet oli salvattu kiinni laudoilla ja jotkut jopa sementillä, mutta paikasta huomasi, että siellä oli käyty ennenkin, joten menimme myös tutkimaan paikkoja. Taloja oli jo hylkäämisvaiheessa purettu jonkun verran joten paikat olivat täynnä kivipölyä ja rikottuja seiniä että ovia. Rappukäytävästä löysimme myös konepistoolin hylsyjä. Taloja löytyi ensimmäisen jälkeen enemmän eli äskeinen oli pienkerrostalo, löysimme myös rivitaloja ja varastotiloja. Emme menneet taloihin joissa oli romahdusvaara tai asbesti myrkkyä. Kuvasimme oman osuutemme elokuvasta vanhan tehtaan pihalla (maa), joka nielaisi meidät saaren uumeniin.

Mariette, Karo

Päivämäärä 1.09.2010

Aika 13:50

Tuulee lännestä, sää on epävakainen.

59. 50.253 Pohjoista pituutta

23.28.970 Läntistä leveyttä

Nopeus 5.0 kts

Aallonkorkeus 0.5 metriä

Jussarössa vietimme mielenkiintoista aikaa eilisen illan ja tämän aamun. Aika kului pääosin saaren historiaan littyvää jännityselokuvaa kuvattaessa ja muita kuvisjuttuja touhutessa. Elokuva kertoo TSYKkiläisten saapumisesta Jussaröön ja siitä kuinka he häviävät osa kerrallaan saarella vaikuttavien hurjistuneiden luonnonvoimien (4 elementtiä: vesi, tuli, maa, ilma) johdosta. Luonnonvoimia hallitsee Jussin henki, joka on jäänyt kummittelemaan aina 1200 luvulta saakkka saarelle. Marja päästää nyt pojat puikkoihin kertomaan lisää mm. Jussin legendasta:

Jussaari (ruots. Jussarö) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimii nykyisin rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema, joka oli myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikka. Jussaari on myös tunnettu saarien eteläpuolella sijaitsevasta Jussarön majakasta.

Saarella sijaitsi aikaisemmin kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä suuri määrä hylättyjä,  jännittäviä asunto- ja kaupparakennuksia, jopa monikerroksisia kerrostaloja. Saarella on toiminut  1990 alkaen automaattinen rannikkosääasema.

Jussarön alkuperäinen suomalainen nimi on Jussaari. Yksi teoria nimen alkuperästä on, että saaaressa olisi kauan sitten asunut Jussi-niminen mies, joka ryösteli haaksirikkoutuneita laivoja, ja saari olisi nimetty hänen mukaansa.

Jussarössä oli erittäin isoja raiteita, joita oli aikoinaan käytetty malmin siirtämiseen. Jussarössä grillasimme eilen illalla makkaraa ja kävimme tutkimassa hylättyjä kaivosmiesten kerros- ja rivitaloja.

Tänään kävimme uimassa  ja kuvasimme (Roope, Jutta, Markus, Teemu) elokuvaan oman elementtimme (veden)  hyökkäyksen hylätyn kerrostalon vessassa. Taltioimme myös savella jääkauden muotoilemia kallionmuotoja.

Toinen ryhmä (Väinö, Antti, E-T, Aleksi, Maria, Atte) kuvasi oman elementtinsä, eli tuulen. Viime iltaiset kuvaukset eivät onnistuneet, joten he joutuivat kuvaamaan nyt päivällä uudestaan.

Nyt suuntana Tammisaari, jonne menemme syömään ja saunaan+uimaan!

Terveisin,

Teemu, Markus, Aleksi, Antti, Atte.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussar%C3%B6

Tässä pari kuvaa viime sunnuntailta. Samalla kun oltiin uuden ryhmän kanssa telakalla saatiin kahvelia varten kaivetuksi taapelista uusi puu nosturin ja traktorin kanssa. Kuvassa malliksi uudelleen kasattu vanha kahveli ja uusi puu rinnakkain. Toisessa kuvassa Keijo Ruhanen (laivalla nyt kansimiehenä) ja telakan laivapuuseppä Mika Holmström jo uuden kahvelin työstössä.

Uusi kahveli pitäisi alkaa olla puuvalmiina näinä päivinä. Sitten vielä kyllästys ja metalliosat vanhasta kahvelista paikoilleen.

Terkut, Jari

päivämäärä 31.08.2010
aika 17.02
solmunopeus 4,5 solmua
59.56.230 pohjoista leveyttä ja 23.48.364 itäistä pituutta
ei tuule! aurinko paistaa
aallonkorkeus mitätön
Väinö kiipesi mastoon ja otti valokuvia

Pekka Leinon avustuksella etsimme elämää veden pohjasta mutakaivurilla ja vesinäytteen ottimella. Mudasta löytyi monia pohjaeläimiä, mutta vesinäyte oli tyhjää täynnä. Paljon aikaa meni toukkaa tutkiessa.

Ohjelman jälkeen kapteenimme piti kiinnostavan historiantunnin, jossa kertoi aluksen menneisyydestä hiekankuljettaja-aluksena. Köyhät saaristoilaiset rakensivat paatin puusta, koska heillä ei ollut varaa rautaan tai muihin metalleihin. Laivan köli piti tehdä suuresta ja suorasta männystä jonka pääjuuri tuli olla käyrä. Vahvasta pääjuuresta  keula saatiin tehtyä  vahvaksi. Naulat taottiin ja taotaan edelleen käsin neliön muotoisiksi  ja  uitettiin hehkuvan kuumana tervassa, jotta eivät ruostuisi. Naulat hakataan puuhun salmiakin muotoon, jotta puun syyt eivät halkeaisi. Laivan ollessa täynnä hiekkaa vesi ylsi usein kannelle asti ja saapas saattoi hörpätä vettä. Sanottiinkin että vasta toinen kannen yli menevä aalto upottaa.  Tällä hetkellä matkaamme kohti Jussaröä, aurinko paistaa ja on lystiä.

Terveisin Waltteri, Markus ja Antti

Jepuleijaa pidimme puhdasta hauskaa 20 minuuttia solmujen ja köysien pauloissa. Torstin taidokkaat kädet heiluivat ja opettivat meille tiukkaa solmu settiä. Torstin lihaksikkaat kädet näyttivät meille paalusolmun, siansorkan ja ulkosorkan salat. Aloitimme perusasioista ja käsittelimme solmujen käytännön hyötyjä ja miksi ne on hyvä opetella ulkoa , esimerkiksi paalusolmu on hyvä oppia tekemään yhdellä kädellä jotta toinen kätesi voi pitää merisairasta ystävääsi pystyssä. Toisena esimerkkinä voi pitää Torstin jakamaa viisautta siitä miten voit sitoa siansorkalla erittäin nopeasti vahvan solmun josta ei hevillä vetämällä pääse irti.  Tämän solmun kietaisu ei kurista solmua, näin estetään solmua leikkaamasta itseään poikki.

Eri solmut myös eroavat toisistaan ominaisuuksillaan kuten kestävyydellän, pitävyydellään, nopeudellaan ja tietenkin sisäisellä kauneudellaan. Solmujen opettelu tosin on valitettavan hidasta ja pitää toistaa jopa satoja kertoja että lihasmuisti oppii solmun ulkoa ja voit tehdä solmut unissasi. Näin pystyy myös kätevästi lusmuilemaan töistä nukkumalla ja mukamas opettelemalla solmuja samaan aikaan.

Mariette, Otto ja Karoliina kiittää

Kello liukuu puoleen päivään ja tässä koulutusrastien kiertäessä onkin meillä kuvispopettajilla aikaa dokumentoinnin lomassa haastatella vanhinta laivamme mukana olevasta miehistöstä.

Keijo Ruhanen (51v) on ollut merellä 13 vuotta ja ollut mm.rakentamassa Jahti-Almaa. Perinnepurjehdusharrastus on hyvää vastapainoa Keijon oikealle ammatille, yrittäjänä toimimiselle. Hidas ja luonnon mukaan etenevä tahti tasapainoittaa teknisorientoitunutta hektistä elämänrytmiä. Täällä merellä Keijosta huokuu tyyneys.  Hän on tekemisissä vanhan ja laadukkaan kanssa muutenkin kuin perinnepurjelaivan muodossa, hän pitää antiikkiliikettä ja kunnostaa Billnäss huonekaluja  Kirkkonummella.

Merielämässä kiehtoo vapaamuotoisuus, meri ja laiva sekä lisäksi ihmiset ja yhteisöllisyys. Keijo on omaksunut meriperinneyhdistyksen arvot, jotka pitävät yllä laivan korjaus- rakentantamis- ja seilauskulttuuria.

Rahtiliikenne purjelaivoilla loppui 60 -luvulla ja laivat siirtyivät pikkuhiljaa kesämökeiksi yksityisomistajille, kunnes useat alkoivat huomaamaan homman käyvän liian raskaaksi ja kalliiksi. Silloin laivat siirtyivät pääsääntöisesti yrityksien ja yhdistyksien käyttöön.

Tämän päivän ihmisten silmissä kaikki tapahtuu nopeassa tahdissa. Jotkut muusikot ovat ottaneet esille SLOW käsitteen vastakohtana nopeatahtiselle elämänrytmille, joka esiintyy vaikkapa musiikkivideoiden nopeissa leikkauksissa. Meidän purjehduksesta kertova video tulee olemaan keinuva ja hidas, ainakin paikoitellen. Vaikka kyllähän täällä laivalla toisaalta actionia ja dramatiikkaakin on. Keijo ei ole joutunut koskaan laivalla todella läheltä piti tilanteisiin. Ensimmäisen TSYKin ryhmän edellä blogissa kuvatut onnettomuudet olivatkin kuulemma harvinaisempia tapahtumia laivan arjessa. VPK.n pelastustoiminta on Keijon harrastus monien muiden harrastusten lisäksi, eli hänellä on valmiudet toimia tosi paikan tullen.

Perinnepurjelaivalla aistit valpastuvat ja liikemotoriikka yhdistyy meren liikkeisiin. Tämä on kuin tanssia meren kanssa. Laiva on se partneri jonka mukaan  painopistettä pitää muuttaa ja käyttää niitä piilossa olevia lihaksia ja tuntemuksia. Monesti kotiin palatessa tulee huikea ja haikea olo samaan aikaan.

Tämän matkan kesken Keijon täytyy lähteä Gerda-laivalle, Suomen suurimmalle purjehtivalle purjelaivalle. Suurimpia ovat vain Suomen joutsen ja Pommern, mutta nehän eivät ole liikkuneet purjeillaan vuosiin.

Keijolle meri on kuin avaruus. Meri loppuu sinne minne uskot sen loppuvan ja sieltä löytyy aina uutta tutkittavaa. Villi luonto alkaa heti satamasta lähdettyä. Purjehtimisessa on samaa mystiikkaa kuin tulen ja tähtitaivaan tuijottamisessa. Se on se syvyys…

Kirjoittanut Marja haastattelun pohjalta

Täällä lämpimässä aamuauringossa Elisaareaiturissa. Jotkut kävivät uimassa heti aamutuimaan. Tällä hetkellä on laivan päällä. Koulupäiviin verrattuna laivalla on rennonpaa, mutta tekemistäkin riittää. Ulkoilma on mukavaa vaihtelua koulun tunkkaisuuteen.

Nyt alkaa Turvallisuus- konehuone- köysi- ja koulutus sekä pohjanäytteiden ottoa ryhmissä, palaamme asiaan näiden jälkeen. Luvassa on tänään tarinaa edellä mainituista sekä Porkkalan merenkulku- ja sotahistoriasta. Lisäksi kirjoitamme tänään perinnelaivapurjehduksesta elämäntapana, haastattelemme miehistöämme tästä aiheesta. Kokeneen miehistön tarinat oikeasta elämästä ja kiperistä tilanteista ovat niitä mielenkiintoisimpia. Turvallisuuskoulutus on nyt tuossa selkäni takana meneillään ja heti kuulen sivukorvalla tarinaa elämänlankojen kiinnityksestä hurjimmissa keleissä.

Antti, Aleksi ja Marja

Matkasimme Porkkalaan hurjien maininkien saattelemana, horisonttiin tuijottelijoita kasaantui kannelle, mutta onneksi mukana on niitä tasapainottomia, jotka urheana kokkasivat meille taas mainiot meri(kanapyörykkä)herkut. Nyt matkalla jo siis Porkkalasta Elisaareen ja meri on tyyneistä tyynein.

Porkkalassa pullien paistuessa uunissa kuvataideporukka (sekä Matias) kävivät maalaamassa Porkkalan korkeimmalla (?)kohdalla. Matias löysi metsästä kanttarelleja, joista syntyy ehkä maittava täyte letuille illalla kun pääsemme Elisaareen. Luvassa on siis lettukestit, saunomista ja meriaiheista puuhastelua.Kuvispojat kiskaisivat muuten porkkalan laiturissa märkäpuvut niskaan ja kävivät harjoittelemassa vedenalaiskuvausta.

Mitä olemme tänään oppineet purjehduksesta? Marja lopettaa tähän runoilu nsa ja Matias jatkaa mm. kertomalla mistä tunnistaa kokeneen kansimiehen: Hän kiinnittää keulaspringin (keulasta  keskiosaa kohti menevä laituriin kiinnitettävä köysi) ensimmäisenä laiturille tultaessa. Springi kierretään kahdesti pystypollarin ympäri jarrutaen aluksen kulkua, niin että alus kääntyy siististi laiturin suuntaisesti. Muut kiinnitysköydet voidaan kiinnittää tämän jälkeen ilman kiirettä.

Aamulla opimme myös miten nostetaan ankkuri ja valmistellaan laiva lähtäkuntoon. Nostimme mesaanin, klyyvärin ja fokkan ja lähdimme liikkeelle kohti Porkkalaa. Tällä hetkellä olemme matkalla kohti Elisaarta kone avusteisena purjeveneenä. Nopeutemme on 5 solmua ja sijaintimme on 58.6N ja 24.2E. Tuuli on 2-3 metriä sekunnissa idästä. Suurin osa meistä on kannella nauttimassa idyllisestä merimaisemasta odottaen innokkaana saunailtaa ja uimaan pääsyä.

Markus ja Teemu kuittaavat ohjaamosta