Kari Moilanen oli puhumassa 3.11. Turussa kielitietoisuuden jalkauttamisesta kouluihin. Saimme nauttia Moilasen esityksestä koko päivän; kukaan ei haukotellut salissa vaan kaikki lähtivät täynnä intoa toivoen kuulevansa häntä pian uudestaan. Kouluttaja herätti ajattelemaan itselle jokapäiväisiä sanavalintoja koulutyössä ja hänen esityksensä oli täynnä vinkkejä oman opetuksen selkeyttämiseen ja asioiden konkretisoimiseen.
Moilanen nosti esiin kielitietoisuuden termin, joka käsitetään hyvin moninaisesti. Itse hän tarkoittaa kielitietoisuudella sitä, että ”oppiainesisältöjen opiskelu vieraalla kielellä on hyvin haastavaa. Tiedonalojen kieltä ei opita ilman harjaannuttamista ja että kielenilmaisutavat, tekstien rakenne sekä tehtävänannot kaipaavat selvennöstä.” Sen lisäksi että kouluissa on paljon oppilaita, joille suomi on vieras kieli myös kantaväestön lukutaito on heikentynyt ja sanavarasto kaventunut. Koulun kieli voi olla monelle nuorelle vieras kieli.
Vai miltä sinusta tuntuisi tehdä kuuden tunnin kuullunymmärtämisharjoitus joka päivä koulussa?
Useat oppilaat osaavat ilmaista itseään hyvin puhuen ja he selviävät kohtuullisesti kaikista koulun vaatimista tehtävistä. Oli oppilaan äidinkieli mikä tahansa voivat hänen todelliset äidinkielentaitonsa kuitenkin olla hyvin rajalliset. Ortografinen lukutaito voi olla heikko, sanavarasto voi olla yllättävän kapea ja näin ollen kapasiteetti lukea silmäillen on lähes olematon. Lähtökohtaisesti kaikki koulussa suoritettavat tehtävät vaativat näitä taitoja.
Somemaailman vaikutus lukemiseen ja kirjoitustaitoon on huolestuttava. Lukeminen jää liian usein pinnalliseksi selailuksi. Emme myöskään voi tietää, miten oppilaita kannustetaan kotona kehittämään luku- ja kirjoitustaitoa. Lisäksi pitäisi huomioida että pelkästään kulttuurien välillä on paljon eroja siinä kuinka tekstiorientoituneita kodeissa ollaan. Esimerkiksi venäjän kielellä on pitkät perinteet kirjallisuudessa, kun taas somalian kirjakieli on vasta syntynyt 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Opettajien tärkeä tehtävä on muistuttaa lukemisen tärkeydestä ja löytää keinoja siihen, että lapset saataisiin lukemaan omalla äidinkielellään. Äidinkieli on itseilmaisun väline, sekä tiedon jäsentämisen ja muistamisen kieli.
Mielestämme Kari Moilasen esityksen pääidea on se, että kielitietoista opetusta tarvitaan kaikessa opetuksessa oppiaineesta, oppiasteesta ja oppilaan äidinkielestä riippumatta. Tämän toteuttaminen vaatii opettajilta yhteistyötä ja yhteisten työtapojen luomista. Jokaisen opettajan tulisi löytää herkkyyttä keskittyä sanavalintoihinsa, ohjeistukseen ja opetussisältöön. Pelkästään S2-tunnit eivät riitä koulun vaatiman kielitaidon saavuttamiseksi vaan samaa työtä on tehtävä kaikissa oppiaineissa koko ajan.
Esityksen suurannista koottu vinkkilistamme kielitietoisempaan opetukseen:
- Anna työskentelyyn aikaa.
- Opeta oppilaille epävarmuuden sietokykyä. Kokonaiskuvaa opeteltaessa kaikkea ei tarvitse heti ymmärtää.
- Oppilas voi tehdä ensimmäiset muistiinpanot omalla äidinkielellä.
- Oppilas voi hakea lisätietoa annetusta aiheesta Wikpediasta omalla äidinkielellään.
- Älä ohjaa oppilaita kuuntelemaan ja kirjoittamaan yhtä aikaa.
- Opeta oppilaille tekstin lukua kerroksittain ja kierroksittain. Tarkkaavaisuutta tulee ohjata ja tehtäviä jäsentää.
- Ota toiminnalliset harjoitukset käyttöön
- Konkretisoi abstraktit käsitteet kuten kieliopilliset termit.
- Luetuta ääneen. Huulioluku auttaa monia oppilaita luetun ymmärtämisessä.
- Kuule, älä kuuntele vierasta kieltä. Ensiarvoisen tärkeää on, että oppimistilanne on stressitön, tällöin kokonaisuuden seuraaminen on helpompaa.
Suosittelemme lämpimästi kaikille opettajille oppiaineesta riippumatta osallistumista Kari Moilasen luennoille tai koulutuksiin.
Aiempaa kielitietoisempina, Anniina ja Assi