Vi fortsätter att leka med svenska språket i Ihala skolan!

Redan förra året började vi med undervisning i svenska för våra tvåor ( tre klasser).

Under höstterminen 2018  fick vi en “riktig “ svensk i gänget. Under vårt första år tyckte eleverna att det var roligt att få lära lite svenska. Ändå roligare tyckte de att det blev när vår “native speaker” började i september.  “Han låter nästan som människorna i Pippi Långstrump” säger barnen och skrattar 😊

Vi har lekt med språket muntligt i små grupper så att alla, även de blyga, vågar öppna munnen med ett leende.

Vi använder oss av olika metoder: t ex musik, bild, kroppsspråk, teater och olika funktionella aktiviteter.

Vi har t ex. jobbat med färger och siffror i  gympasal. Barnen älskar att springa till olika hörn eller linjer för att komma till rätt färg eller siffra, eller varför inte veckodag eller månad.

Kroppsdelar älskade eleverna att lära sig genom att måla en gigantisk kropp på gigantiska papper. Även föräldrarna fick prova det när vi hade Öppet Hus 😊.

Gruppkänslan har stärkts med olika “Ormövningar” som avslutas i avkopplande ställning på golvet med lugn musik. Avslappnat får eleverna memorisera nya glosor och njuta 😊.

 

Eleverna älskar förstås enkla och roliga saker,  så vi har spelat bingo, memory, kastat tärningar och bollar; sjungit, dansat, målat och framförallt pratat, lyssnat och haft det roligt!

Barnen gillar hur svenska språket låter, de vill gärna lära sig svenska och vi känner inte att de upplever det som “pakkoruotsi” 😊

God Jul – “Glädjen är stor – i ett barns glada ögon bor den…” 😊

Vi ser fram emot våren 2019 och nya svenska utmaningar!

Hälsningar från Raisio och  Ihala gänget:  PIRJO, MARJA, RAINER, UFFE och HANNUKKA

 

 

 

 

Tervehdys Rahjekadun päivähoitoyksiköstä

Rahjekadun päivähoitoyksikkö on yksi seitsemästä varhaiskasvatuksen yksiköstä, jotka lähtivät mukaan kokeilemaan varhennettua kielenopetusta.

Rahjekadulla 3-5 -vuotiaat tutustuvat  noin kerran viikossa espanjan kieleen.

”Olemme muovailleet savesta hedelmät, jotka olemme oppineet syksyn aikana. Pelasimme hedelmäbingopeliä, muistipeliä – kaikki espanjaksi!”, lasten innostunut ohjaaja Yurizan Ocaña Rodriguez kertoo.

 

JOB Shadowing -kokemuksia syksyltä 2018

Kielitietoisesti kouluissa -hanke kannustaa vertaisoppimiseen ja yhteisopettajuuteen. Syksyllä kahdella varhentajallamme oli tunneillaan varjostaja oppimassa ja ideoimassa. Jos olet kiinnostunut varjostamisesta, ota yhteyttä Sannaan!

 

Vasaramäen koulussa koettua:

This autumn, I had a wonderful opportunity to follow and participate in Anita Zenger’s varhenettu classes for 3rd grade French. Though we’ve worked on different after-school projects together it was very helpful to see and experience how Anita works in the classroom setting. Fortunately, my high-school French was sufficient for working with the third-graders. It was clear immediately that Anita’s varhennettu lessons would be very active and musical.

In almost every lesson we would listen and sing-along to at least one video using the vocabulary in the lesson — the students absolutely love this. Among other things we played ‘around-the world’, ketchup, and also simply had relay games using stations in the room when learning numbers, colors or new vocabulary, we played math games with the numbers. Particularly good for eriyttyminen was flipping the roles where students were able to be the ones calling the shots during follow the leader type games e.g. kapteeni käskee, tai red-light green light.

Aside from some the more practical elements of new games and ideas for activating language learning, I think most the most important lesson I gained and in general from observing and working with Anita Zenger is the self-confidence and ambition to be freer in the classroom. Particularly as a foreign-born teacher I sometimes feel bound to being more conservative in my approaches for fear of not meeting some unspoken expectation. Anita’s ‘style’ not only proves that you can be quite flexible in your approaches but that the students really enjoy their lessons and learn well with active, playful methods.

Tänä syksynä sain hienon mahdollisuuden seurata ja olla mukana Anita Zengerin kolmannen luokan varhennetun ranskankielen tunneilla. Olemme aiemminkin työskennelleet yhdessä erilaisten kerho- ja opetusprojektien myötä, mutta tämä “varjostaminen” antoi minulle hyvän mahdollisuuden seurata Anitaa luokkatyöskentelyn parissa. Onneksi lukioaikainen ranskankieleni vetreytyi riittävästi, jotta pystyin työskentelemään kolmosluokkaisten kanssa. Oli alusta asti selvää, että Anitan varhennettu kielenopetus toteutuu vahvasti leikin ja musiikin kautta.

Melkeinjokaisella tunnilla käytiin läpi sanastoa laululeikin tai mallivideon avulla ja oppilaat todella pitävät tästä tavasta. Leikimme mm “maailman ympäri”, ketsuppi-leikkiä  sekä opettelimme numeroita, värejä sekä uutta sanastoa viestien avulla. Pelasimme myös matikkapelejä opittujen numeroiden kanssa. Todella hyvää eriyttämistä oli pelaaminen käänteisten roolien kautta niin, että oppilaat saivat johtaa leikkejä ja opettaa toisiaan esim kapteeni käskee ja liikennevalo-leikeissä.

Oppimieni käytännön leikkien, ideoiden sekä opetusmuotojen lisäksi nostaisin kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi omaksumakseni asiaksi uuden itsevarmuuden ja tavan olla vapautuneempi opetustilanteissa. Anita Zengerin kanssa työskennellessäni olen oppinut häneltä uutta lähestymistapaa ja varmuutta tilanteisiin. Ulkomaalaissyntyisenä opettajana olen nimittäin välillä kokenut tarpeen käyttää jäykempää ja konservatiivisempaa opetustyyliä kuin mikä itselleni ehkä on ominaista, jotta varmasti täytän opettajalta vaadittavat “kirjoittamattomat käytössäännöt”. Anitan tyyli opettaa todistaa juuri päinvastaisen lähestymistavan toimivuuden, eli voit olla joustava ja helposti lähestyttävä samalla kun oppilaat nauttivat tunneista sekä oppivat juuri leikkisän toiminnan kautta.

Kirjoittaja: Christoffer Keith

*****

”Varjostetun” opettajan, Anita Zengerin, kokemuksia:

En kokenut että Chris olisi ollut oppipoikana vaan opimme oppilaitten kanssa häneltä monta uutta leikkiä.  Varhennamme toinen toistamme tukien ja nopeasti tartumme toisen esittämiin ideoihin. Oppilaat vaistoavat tämän ja kokevat opetustilanteen positiivisena. Upeaa, että on työpari, joka on valmis heittäytymään sekä kokeilemaan uutta. Syksyllä pidimme varhennustunteja osittain ulkosalla, jolloin pystyimme liikunnallisten leikkien kautta opettamaan sanastoa. Nurkka- ja zombileikit olivat suosituimpia. Näitä leikkejä Chris on hyödyntänyt myös muilla tunneillaan. Itse olen jopa 9-luokkalaisten kanssa leikkinyt varhennustunneilla käyttämiäni leikkejä opetellessamme uusia rakenteita ja sanastoja ja oppilaitten vastaanotto on ollut mahtavaa.

*****

Raunistulan koulusta kahden varjostajan ja varhentavan opettajan näkemys kokeilusta:

Olen saanut olla varjostajana varhennetussa englannissa Raunistulan koulussa 2-luokkalaisten kanssa. Kolmen kuukauden aikana olen jatkuvasti saanut hämmästyä nuorten oppilaiden hyvää kielen omaksumistaitoa pelkän laulun ja leikin avulla. Kun oppi tulee laulujen ja leikkien varjolla, oppilaat oppivat uutta kieltä ikään kuin vahingossa. Oppilaat osaavat hienosti kertoa itsestään englanniksi ja hallitsevat monesta aiheesta sanastoa.

Oppilaat ovat joka tunti innokkaasti laulaneet englanninkielisiä lauluja sekä leikkineet erilaisia leikkejä, joissa tietyn aihepiirin sanastoa on harjoiteltu. Oppilaat pääsivät tekemään myös pädeillä Draw&Tell -sovelluksella videoita ja äänittämään omaa puhettaan. He tekivät myös pehmoleluilla pienet näytelmät hyödyntäen englannin perusfraaseja.

Oppilaiden innostumisen lisäksi on ollut hienoa seurata opettajan ammattitaitoa hallita 27 oppilaan ryhmä ja saada pidettyä positiivista ilmapiiriä yllä. Olemme jakaneet luokan usein puoliksi, jotta leikkien leikkiminen sujuisi helpommin. Olen oppinut paljon uutta kolmen kuukauden aikana ja saanut seurata lähietäisyydeltä, kuinka pienellä vaivannäöllä varhennetun kielen tunnista saadaan oppilaille mukava kokemus, jota he odottavat myös seuraavalla viikolla.

Kirjoittaja: Elisa Niinistö

*****

Olen oppinut Hanna-Maarialta monia uusia mainioita sähköisiä sivustoja, joita voi hyödyntää kielen oppimisessa. Yhteisopettajuus on sujunut moitteettomasti, olemme toteuttaneet tunnit yhdessä ja hyödyntäneet myös pienryhmätoimintaa. Näkökulma varhaisen kielen oppimiseen on kasvanut.

Kirjoittaja: Katja Kiviniemi

*****

Opettajan, Hanna-Maaria Linja-ahon, kommentteja kokeilusta:
”Raunistulan koulussa on ollut innokkaita englannin opiskelijoita ekaluokalta lähtien. Nykyiset kakkosluokkamme ovat suuria, 27 ja 28 oppilasta. Tänä syksynä saimme hienon tilaisuuden saada tunneillemme mukaan koulumme opettajat Katjan ja Elisan varjostajiksi. Elisa on koulumme saksan ja ruotsin opettaja ja oli mahtavaa päästä jakamaan ajatuksia siitä, millaiset jutut toimivat kielten opetuksessa yleensä ja mitkä asiat soveltuvat nimenomaan varhennettuun opetukseen kielissä. Luokanopettajamme Katja oli innokkaasti mukana yhdessä miettimässä kakkosille sopivia leikkejä ja pelejä. Katja on myös opiskellut sekä englantia että alkuopetusta ja saimme hyvin jaettua ajatuksia toimivista tehtävistä ison kakkosluokan kanssa. Jaoimme ryhmää usein myös puoliksi, jolloin molemmat opettajat saivat opettaa tietyn opeteltavan asian lapsille. Koen, että tämä mahdollisuus sekä rikastutti oppituntien sisältöä että antoi tärkeän tilaisuuden käydä hyviä keskusteluja varhennetusta kielten opetuksesta kollegoiden kanssa.”

 

Keitä me olemme? – Seminaari kulttuurisesta moninaisuudesta

Millaiset ovat sinun kulttuuriset silmälasisi? Joskus emme näe olemassa olevaa. Koulumaailma saattaa poiketa suuresti kodin maailmasta. Tässä kokoamme lyhyesti seminaaripäivien antia pyrkimyksenämme samalla sanallisesti ravistella lukijaa hereille kertomalla suomenmaalaisista, muukalaisista, puhekulttuurin romaneista ja salonkikelpoisista sateenkaariperheistä.

Mikko Lehtonen muistuttaa, että kieli voidaan nähdä joko ongelmana, oikeutena tai voimavarana. Koulun tulisi aina hyödyntää lapsien kielivarantoja. Jokaisella on oikeus käyttää omaa äidinkieltään. Oppilas ei saisi milloinkaan kokea tulevansa kiusatuksi, kun hän käyttää omaa äidinkieltään. Muistatko sinä hyödyntää oppilaiden omaa äidinkieltään opetuksessasi? Luokkahuone tulee täyttää lempeydellä.

Mikko Lehtosen mielestä sana ME on maailman vaarallisin pronomini, mutta samanaikaisesti jos kaikki ovat meitä, meitä ei ole. Muut ovat välttämättömiä ”meidän” identiteetille. Ja herää kysymys, kuka määrittelee keitä me olemme, kenellä on määrittelyvalta? Meidän ei tulisi käyttää termiä suomalainen vaan suomenmaalainen, toteaa Lehtonen. Se sisältää eri kansallisuudet. Kaikki kulttuurit ovat monikulttuurisia. Silti suomalaisuutta kuvataan edelleen yleispätevänä ja tavallisena ilmiönä, sekä osana luontoa olevana ja urbaaneilla suomalaisillahan on 500 000 mökkiä.

Miten sinä määrittelet maahanmuuttajan ja millä perustein? Mikko Lehtonen toi esille äärikäsitteet ksenofobia = vieraan pelko ja ksenofilia = vieraan ihailu. Tämän lisäksi hän toi esille uuden termin ksenosofia eli vierasta koskeva viisaus. Entäpä sitten muukalaisen käsite. Muukalainen ei ole tunnistamaton olento, vaan hän on tuttu ja lähellä oleva henkilö. Väärässä paikassa ollessaan muukalainen muistuttaa likaa. Esimerkiksi pöydällä ollessaan vesipullo on vesipullo. Lattialle pudotessaan se muuttuu liaksi. Tämä johtuu luokittelujärjestelmästämme eli likaa on siellä missä on järjestelmä.

Lehtosen haaste meille kaikille on: ”Kuinka voi olla sekä täällä, että erilainen, kuulua joukkoon olematta erilainen?”

Onko koulussasi romanivähemmistön kuuluvia oppilaita? Marko Stenroos herätti yleisön puheenvuorollaan, jossa hän totesi, että 500 vuotta syrjintää tuntuu harteilla. Hän kertoi siitä, miten romanit elivät maailmassa, jossa he eivät olleet olemassa. Vielä 1960-1970 luvun taitteessa lapsia otettiin pois romaniperheistä ja siirrettiin valtaväestökoteihin elämään ns. hyväksyttyä elämää. Vasta tämän jälkeen romanit ovat olleet tietoisia omasta toiseudestaan.

Voisimme jälleen todeta, että koulumaailma saattaa poiketa suuresti kodin maailmasta. Romanit kokevatkin, että koulutus itsessään etäännyttää romanikulttuurista. Esimerkiksi romanit menevät naimisiin hyvin nuorena ja kun seurustelukumppania ei luultavasti löydy omasta koulusta, sitä haetaan toisaalta, jolloin koulusta jäädään helpommin pois. Myöskään romanikulttuurille ominainen perhekeskeinen ajattelutapa ei kannusta jatkokoulutukseen. Koulutuksen ongelmiin päästään käsiksi kun katsotaan kokonaisuutta. Romanikulttuuri on voimakkaasti puhekulttuuria, jolloin esimerkiksi Wilman käyttö saattaa aiheuttaa suuria ongelmia. Kyse on marginaalisesta osasta romaneja. Viime vuosina romanien keskuudessa on kuitenkin alettu arvostamaan koulutuksen merkitystä. Miten sinä olet valmis kohtaamaan suomenmaalaisen?

Sateenkaariperheet salonkikelpoisiksi, oletko sinä valmis? Entä, onko koulusi valmis? Sekä Minna Ikiviita, että Marita Karvinen avasivat molemmat tahoiltaan tärkeää ja tiedostamisen arvoista asiaa. Sukupuolitietous mahdollistaa oppilaan omana itsensä nähdyksi tulemisen eli persoonan näkemisen ennen sukupuolta. Samanaikaisesti sukupuolitietous on myös opettajan taitoa nähdä omia ja muiden sukupuolittuneita käytäntöjä ja toimintatapoja. Opettajan tulisikin laajentaa omaa käsitystään sukupuolesta. Hänen tulee olla yrittämättä mahduttaa oppilasta omiin käsityksiinsä ja samanaikaisesti hänen tulee pyrkiä laajentamaan muidenkin käsitystä sukupuolesta. Jokaisella on oikeus määritellä tai olla määrittelemättä itsensä. Jokaisella on myös oikeus määritellä identiteetin sisältö.

Sukupuolinen moninaisuus on eri asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. ”Sukupuoli on osa ihmisen omaa persoonaa, erilaisista geneettisitä, kehityksellisistä, hormonaalisista, fysiologisista, psykologisista, sosiaalisista ja kulttuurisista ominaisuuksista koostuva jatkumo.”

Kun joku ei mahdu muottiin. Se voi aiheuttaa hämmennystä ja kiusaamista. Kiusaamisen yksi yleisin syy on se, että muut kokevat ”henkilön ilmentävän sukupuolta väärin”! Jokainen saa ilmentää itseään miten itse haluaa. Syrjintä on aina kiellettyä, on väite tosi tai ei. Väitettä ei tarvitse mitenkään todistaa oikeaksi tai vääräksi, vaan lähtökohtaisesti syrjintä on aina kiellettyä ja perusteluita ei tarvita.

Sallitaanko koulussanne tytöttely ja pojittelu? Entä sallitaanko työpaikallanne se, että naiset hoitavat eri asioita kuin miehet – vastaus on: ei sallita! Miksi siis se sallitaan oppilaille koulussa?

Check- lista nuoren kanssa työskentelevälle:

  • luo turvallisuuden tunnetta koulussa
  • luo hyväksyvämpää ilmapiiriä
  • ota sateenkaarevat teemat esille ikätason mukaisesti
  • toimi ajoissa ja yleisellä tasolla, jotta aihe ei yksilöidy yhteen oppilaaseen tai perheeseen
  • sanallista asenteesi ja nosta aihe aika ajoin esille
  • jaa ryhmät muuten kuin sukupuolen perusteella
  • käytä sukupuolittamatonta kieltä
  • muista, että puuttumattomuus syö opettajan auktoriteettia
  • henkilö joka on syntymässä määritelty mieheksi, hänelle ei saa sanoa, että hän on biologisesti mies
  • käytäthän termiä yhdenvertainen (älä sano suvaitsevainen)
  • käytäthän termiä moninaisuus (älä sano erilainen)
  • käytäthän nuoresta nimitystä homotyttö (älä sano lesbo)
  • huomaathan jatkossa kysyä nuorelta ”seurusteeleko hän” tai ”onko hänellä kumppani”, sillä kysyjän ei tarvitse kysyessään määritellä mahdollisen seurustelukumppanin sukupuolta
  • merkitkää vessat niin, että jokainen voi koulupäivän aikana käyttää koulun vessoja

”When someone with the authority of a teacher, say, describes the world and you are not in it, there is a moment of phychic disequilibrium, as if you looked into a mirror and saw nothing.” Jos peilistä ei näy mitään, kyseessä voi olla vain hetki. Mutta entä jos tämä ”peilistä ei näy mitään –kokemus” jatkuu koko kouluelämän ajan eli 12 vuotta?

Kerro kerro kuvastin.

Turun yliopistossa 31.10.-1.11.2018 pidetyn seminaarin ”KEITÄ ME OLEMME?” innoittamina: Assi Koskelainen ja Anita Zenger

Ihalassa intoa kielenoppimiseen teatteriesityksestä

Teatteri Taimine vieraili koulullamme 17.4.2018, ja kaikki oppilaat pääsivät nauttimaan mukaansa tempaavasta esityksestä. ”Tuomas ja Tero- uskallatko olla tosi ystävä?”/” Thomas ja Tryggve- vågar du vara en riktig vän?” oli siis kaksikielinen esitys, jossa näyttelijät puhuivat sekä suomea että ruotsia. Koulussamme varhennetaan ruotsin kieltä, joten tämä kaksikielinen esitys oli luonteva tapa tuoda oppilaiden koulupäivään kielitietoisuutta. ”Tuomas ja Tero”- näytelmä vei hauskalle ja koskettavalle matkalle halki koko ala-asteen, ja se nosti esiin tärkeän aiheen eli ystävyyden merkityksen. Kirjoittanut Hannukka Haavio-Klingstedt, Raision kielitietoisuuslähettiläs, Ihalan koulu
 
Esityksestä kirjoittivat myös oppilaat Inka Oksanen  ja Malva Niemi. He ottivat myös valokuvat. Kurkkaa heidän juttunsa : TUOMAS & TERO-1