Lauri kertoi saaressa sijaitsevasta luontopolusta jossa on laaja biotooppi määrä ja maastotyypit vaihtelee kuivasta kankaasta märkään suohon, saaren keskeltä löytyy jopa pieniä järviä. Tammisaaren saariston kansallispuisto on siis todella iso alue, johon Jussarö ja Älgö mm. kuuluvat. Eikun tutkimaan aluetta –>
Aleksi
Olemme juuri saapumassa Älgööhön, jossa viivymme ilmeisesti vain nelijä kellon isoviisarin pyöräytystä.Matkalla Tammisaaresta tänne oli jopa niinkin tyyntä ettei yksikään kuvisryhmän jäsen joutunut vielä tasapainoelimen ja silmän virheellisen yhteistyön tuloksesta kärsimään, joten tyyntä on ja jos ilmat sallii voidaan ehkä jopa päästä takaisin Helsinkiin ilman yhtäkään oksennusreaktiota.
Havaitsimme kaksi merikotkaa matkalla. Myö ollaa menossa tänne Älgöhön iskemää vähän elintarvikkeita vatsalaukkuihin ja uimahan mennään juujep, mutta vain niin paljon kuin työt sallii(eli tiukkaa solmutreeniä, luontopoluilla armotonta hikistä tallustelua sekä mudan pohjasta kaivelemista, ympäristötaiteen tekemistä kuvisporukan kesken), jos hyvä tuuri käy niin laivallemme palatessamme ilmassa leijuu työn tuoksu. siis hirviä ihon kuona-aineiden ja veden sekoitus.
Pari meistä meni juuri satamaan saavuttuamme kellumaan pelastautumispuvuissa rantaan, kuvia luvassa myöhemmin.
Otto
Konehuonerastissa meille esitteli laivan moottoria, apumoottoria ja muita tärkeitä järjestelmiä laivan kapteeni Lauri. Laivan pääkone on 1950-luvun alulla Detroitissa valmistettu kuusi litrainen, kuusi sylinterinen, neli-tahti diesel ja nettotehoa on vain 106kw. Pääkoneesta tarkistimme moottoriöljyn, vaihteisto-öljyn ja jäähdytysveden tilan. Apukone, Nannidiesel on tunnetusti loistavaa japaninrautaa. Apumoottori tuottaa laivalle vain sähköä. Siitäkin tarkistimme moottoriöljyn sekä jäähdytysnesteen. Esittelyssä myös saimme tietoa laivan vesipumppujärjestelmästä ja vielä viimeiseksi sähköistä, jossa saimme tietää missä kukin sulakekaappi on.
Et & Härtsi
Torstin matka merelle on mielenkiintoisten sattumuksien summa. Tähtitiedeharrastus ja Ursa vei mennessään muutamia vuosia sitten. Hän muistaa kuinka vuonna -97 katseli tähtikirkasta taivasta Puolasta Ruotsiin kulkevan laivan kannelta ja kiinnostus paikan määritykseen tähtien mukaan sekä perinteiseen merenkulkuun heräsi. Torsti on pääasiallisesti elämässään toiminut erilaisten kulttuuriprojektien ja esittävien taiteiden parissa. Osallistuttuaan Pikseliähky nimiselle digitaalisen taiteen festivaalille, hän totesi olevansa kurkkuaan myöden täynnä pikseleitä ja digitaalista teknologiaa. Festivaaleilla tapaamansa henkilön kautta hän päätyi tutustumaan Estellen toimintaan, joka on kansainvälinen kulttuurialan projekti, jossa voi yhdistää monisyisesti sekä taiteellisen että humanistisen alojen muotoja käytännön toimintaan.
Torsti meni Estelleen kameran ja videoeditin kanssa aikomuksenaan tehdä reaaliaikaista videodokumentointia Meksiko-projektista. Osallistuttuaan vähän aikaa projektiin hän huomasi Estellen tarvitsevan pätevyyskirjoilla varustettuja merimiehiä, jonka seurauksena hän opiskelee kotimaan liikenteen laivuriksi Turun Aboa maressa. Merellä Torsti on ollut puolitoista vuotta.
Torsti elättelee yhä toiveita siitä että Estelle projektin voisi saada vielä toimivaksi. Ihanteena ja toivottavasti realistisena tavoitteena on luoda kulutusyhteiskunnan ulkopuolinen elämäntapa. Merellä on väkisinkin enemmän luonnon armoilla kuin teollistuneen siviilisaation sisässä. Valitessaan tämän elämäntavan joutuu luopumaan paljosta. Monelle purjehdusharrastus on omistamista, eikä tulemista merelle, jossa sielu pääsee lepäämään.
Suhde aikaan on Torstille olennainen purjehduksessa. Purjehduksen viehättävyys liittyy myös tunteeseen siitä, kuinka luonto näyttää hirmuisemmat puolensa ja jättää kuitenkin henkiin. Tunne siitä että voi olla yhtä meren kanssa. Navigare, necesse est.
Kirjoittanut haastattelun pohjalta Marja
Kerromme turvallisuudesta jota kävimme eilen läpi koulutusrastilla nro 3 Miikan kanssa.Tiedämme ainakin nyt sen että on monenlaisia eri pelastusrenkaita. Löytyy savurengas, valorengas, heittoliinarengas jne. Laivasta löytyy myös jonkinlainen satelliitti laite (epirb) joka kertoo satelliiteille meidän sijainnin jos laiva uppoaa.Parhaiten mieleen jäi se että ainakun pitää hypätä pelastusliivien tai ”teletappi’ pelastuspuvun kanssa veteen on aina hypättävä jalat edellä ja pidettävä kiinni joko pelastusliiveistä tai ’teletappi puvun” suuosan edestä. Laivassa on myös 3 pelastuslauttaa joista jokaiseen mahtuu 25 ihmistä. Niissä on ruokaa ja vettä ainakin 2 viikoksi. Miikka kertoi että jos tulee hätätilanne kaikkien pitää kerääntyä mesaanin luokse jossa jaetaan sitten muut ohjeet. Laivan pelastusvene (jolla) on aika mahtavassa (ränsistyneessä sekä läpinäkyvässä) kunnossa.
Maria, Väinö ”Väizi”, Jutta & Roope
Hej, det är varmt och det blåsar från väst. Vatten är kalt, cirka 15 grader, men du kan simma bra. Vi är på väg till Ekenäs och i Ekenäs vi går till strandbastu och kebab. I dag var vi vid havet och simmade och gjorde relieffer av lera genon att trycka leran jämt mot klippans-ytä. På det här sättet fick vi fina relieffer där syns isålderns linjer.
Markus, Atte, Antti, Aleksi
Hylätyt talot olivat metsäteiden varrella. Taloihin oli suhteellisen vaikeaa päästä, ainut vaihtoehto oli kiivetä parvekkeelle tai mennä ikkunasta. Ovet oli salvattu kiinni laudoilla ja jotkut jopa sementillä, mutta paikasta huomasi, että siellä oli käyty ennenkin, joten menimme myös tutkimaan paikkoja. Taloja oli jo hylkäämisvaiheessa purettu jonkun verran joten paikat olivat täynnä kivipölyä ja rikottuja seiniä että ovia. Rappukäytävästä löysimme myös konepistoolin hylsyjä. Taloja löytyi ensimmäisen jälkeen enemmän eli äskeinen oli pienkerrostalo, löysimme myös rivitaloja ja varastotiloja. Emme menneet taloihin joissa oli romahdusvaara tai asbesti myrkkyä. Kuvasimme oman osuutemme elokuvasta vanhan tehtaan pihalla (maa), joka nielaisi meidät saaren uumeniin.
Mariette, Karo
Päivämäärä 1.09.2010
Aika 13:50
Tuulee lännestä, sää on epävakainen.
59. 50.253 Pohjoista pituutta
23.28.970 Läntistä leveyttä
Nopeus 5.0 kts
Aallonkorkeus 0.5 metriä
Jussarössa vietimme mielenkiintoista aikaa eilisen illan ja tämän aamun. Aika kului pääosin saaren historiaan littyvää jännityselokuvaa kuvattaessa ja muita kuvisjuttuja touhutessa. Elokuva kertoo TSYKkiläisten saapumisesta Jussaröön ja siitä kuinka he häviävät osa kerrallaan saarella vaikuttavien hurjistuneiden luonnonvoimien (4 elementtiä: vesi, tuli, maa, ilma) johdosta. Luonnonvoimia hallitsee Jussin henki, joka on jäänyt kummittelemaan aina 1200 luvulta saakkka saarelle. Marja päästää nyt pojat puikkoihin kertomaan lisää mm. Jussin legendasta:
Jussaari (ruots. Jussarö) on ulkosaariryhmä Raaseporissa entisen Tammisaaren kaupungin alueella. Siellä toimii nykyisin rajavartiolaitoksen Jussarön merivartioasema, joka oli myös huviveneilijöiden rajatarkistuspaikka. Jussaari on myös tunnettu saarien eteläpuolella sijaitsevasta Jussarön majakasta.
Saarella sijaitsi aikaisemmin kaivos, josta louhittiin rautamalmia. Toiminta lopetettiin kuitenkin kannattamattomana vuonna 1967. Saarella on tältä kaudelta vielä jäljellä suuri määrä hylättyjä, jännittäviä asunto- ja kaupparakennuksia, jopa monikerroksisia kerrostaloja. Saarella on toiminut 1990 alkaen automaattinen rannikkosääasema.
Jussarön alkuperäinen suomalainen nimi on Jussaari. Yksi teoria nimen alkuperästä on, että saaaressa olisi kauan sitten asunut Jussi-niminen mies, joka ryösteli haaksirikkoutuneita laivoja, ja saari olisi nimetty hänen mukaansa.
Jussarössä oli erittäin isoja raiteita, joita oli aikoinaan käytetty malmin siirtämiseen. Jussarössä grillasimme eilen illalla makkaraa ja kävimme tutkimassa hylättyjä kaivosmiesten kerros- ja rivitaloja.
Tänään kävimme uimassa ja kuvasimme (Roope, Jutta, Markus, Teemu) elokuvaan oman elementtimme (veden) hyökkäyksen hylätyn kerrostalon vessassa. Taltioimme myös savella jääkauden muotoilemia kallionmuotoja.
Toinen ryhmä (Väinö, Antti, E-T, Aleksi, Maria, Atte) kuvasi oman elementtinsä, eli tuulen. Viime iltaiset kuvaukset eivät onnistuneet, joten he joutuivat kuvaamaan nyt päivällä uudestaan.
Nyt suuntana Tammisaari, jonne menemme syömään ja saunaan+uimaan!
Terveisin,
Teemu, Markus, Aleksi, Antti, Atte.
Tässä pari kuvaa viime sunnuntailta. Samalla kun oltiin uuden ryhmän kanssa telakalla saatiin kahvelia varten kaivetuksi taapelista uusi puu nosturin ja traktorin kanssa. Kuvassa malliksi uudelleen kasattu vanha kahveli ja uusi puu rinnakkain. Toisessa kuvassa Keijo Ruhanen (laivalla nyt kansimiehenä) ja telakan laivapuuseppä Mika Holmström jo uuden kahvelin työstössä.
Uusi kahveli pitäisi alkaa olla puuvalmiina näinä päivinä. Sitten vielä kyllästys ja metalliosat vanhasta kahvelista paikoilleen.
Terkut, Jari
päivämäärä 31.08.2010
aika 17.02
solmunopeus 4,5 solmua
59.56.230 pohjoista leveyttä ja 23.48.364 itäistä pituutta
ei tuule! aurinko paistaa
aallonkorkeus mitätön
Väinö kiipesi mastoon ja otti valokuvia
Pekka Leinon avustuksella etsimme elämää veden pohjasta mutakaivurilla ja vesinäytteen ottimella. Mudasta löytyi monia pohjaeläimiä, mutta vesinäyte oli tyhjää täynnä. Paljon aikaa meni toukkaa tutkiessa.
Ohjelman jälkeen kapteenimme piti kiinnostavan historiantunnin, jossa kertoi aluksen menneisyydestä hiekankuljettaja-aluksena. Köyhät saaristoilaiset rakensivat paatin puusta, koska heillä ei ollut varaa rautaan tai muihin metalleihin. Laivan köli piti tehdä suuresta ja suorasta männystä jonka pääjuuri tuli olla käyrä. Vahvasta pääjuuresta keula saatiin tehtyä vahvaksi. Naulat taottiin ja taotaan edelleen käsin neliön muotoisiksi ja uitettiin hehkuvan kuumana tervassa, jotta eivät ruostuisi. Naulat hakataan puuhun salmiakin muotoon, jotta puun syyt eivät halkeaisi. Laivan ollessa täynnä hiekkaa vesi ylsi usein kannelle asti ja saapas saattoi hörpätä vettä. Sanottiinkin että vasta toinen kannen yli menevä aalto upottaa. Tällä hetkellä matkaamme kohti Jussaröä, aurinko paistaa ja on lystiä.
Terveisin Waltteri, Markus ja Antti
