Huomenta,
Irroitimme köydet Nauvon laiturista 9.25 kauniissa aamuauringossa ja suuntaamme kohti Turku. Olemme kotilaiturissa iltapäivällä, mutta tarkempi aika päivitetään myöhemmin.
Osa ryhmästä kävi snorklaamassa vedenalaisen luontopolun Stora Hästön saaressa. Muut odottelivat Lokissa saaren edustalla. Vesi oli suhteellisen lämmintä, koska ryhmä viihtyi polulla yllättävän pitkään. Nyt olemme matkalla kohti Nauvoa ja perille saavumme noin klo 23. Ohjelmassa on makkakranpaistoa.
Utön saarelle on rakennettu ensimmäinen majakka vuonna 1753. Majakka oli pyöreä. Majakka on Suomen vanhin majakka. Utön ensimmäisessä majakassa oli vilkkuva valo, joka saatiin aikaan peilien avulla. Vilkkuva valo ohjasi avomereltä tulevia aluksia saaristoa kohti. Majakan ulkopuolella poltettiin koria, joka näytti valoa joka puolelle majakkaa. Valot ovat samat kuin nykyisessä majakassa.
Uusi majakka rakennettiin Utön saarelle vuonna 1814. Majakka oli edellistä majakkaa matalampi ja neliskulmainen. Uusi majakka maalattiin 1860-luvulla. Värit Utön majakassa tulevat H viestilipusta, joka tarkoittaa luotsausta. Värien tarkoitus on ilmoittaa mereltä tuleville, että saarella on luotseja. Majakan pohjoinen sivu on väritykseltään valkoinen, jotta olisi helppo tunnistaa mistä päin majakkaa tulee.
Saarella toimi armeijan linnake vuoteen 2005 asti. Armeijan alueita on ollut molemmissa päissä saarta. Saarella on monia tykkejä. Saarella ei ole koskaan ollut ammattikalastajia. Tärkeimpiä elinkeinoja ovat olleet luotsaus ja majakanvartiointi. Nykyisin Utön tärkein elinkeino on matkailu.
Saarella on kaksi kirkkoa. Toinen kirkko on majakassa sisällä. Majakkamestari halusi kirkon saarelle, jotta voisi sivistää ja kouluttaa ihmisiä. Saaressa ei ollut pappia, joten majakkamestari saarnasi asukkaille. Saarelle rakennettiin kirkko vuonna 1909. Rahat kirkkoon saarelaiset keräsivät arpajaisten avulla. Asukkaat tekivät arpajaispalkintoja iltaisin ja myi arpoja saarelle tuleville, sekä Turkuun mennessä.
Ulkopuolisen silmin saarella näkyy asukkaiden yhteishenki. Saari on pieni kyläidylli, joka omaa mielettömän historian. Saari on ehdottomasti yksi parhaimmista paikoista saaristossa.
Emma Laitinen
Park Victory oli laiva, joka oli matkalla Yhdysvalloista Suomeen Turkuun. Laiva oli 147 metriä pitkä, ja sen haaksirikko tapahtui 25. joulukuuta 1947. Park Victoryllä oli lastina monta tonnia kivihiiltä, joka oli sen ajan Suomen elinehto. Laivalle annettiin uusi käsky muuttaa kurssia, ja viedä lasti Hangon kautta Helsinkiin. Komento annettiin juuri ennen jouluaattoa, ja kurssin muututtua laiva ankkuroitiin Utön edustalle, jonka jälkeen miehistö hiljeni joulun levolle. Illalla sää heikkeni pikkuhiljaa, ja yöllä miehistön ollessa nukkumassa laivan ankkuri petti lumimyrskyn takia, ja laiva ajautui karille. Karilta pyrittiin pääsemän pois peruuttamalla, mutta koska yksi laivan neljästä höyrykattilasta petti, niin sen räjähdyksestä aiheutunut paineaalto repi kylkeen suuren reiän. Laiva otti vettä todella kovaa, ja konehuoneeseen meni miehistöä pumppaamaan sisään tullutta vettä pois. Ulkona oli erittäin kova keli, eikä miehistö ollut varautunut kovaan merenkäyntiin. Miehistöllä oli kolme pelastusvenettä käytössä, mutta heikon vaatetuksen takia paleltumilta ja ongelmilta ei voinut välttyä.
Kello oli yksi yöllä kun Utön asukkaat kuulivat tapahtuneesta, monet riensivät apuun. Park victoryn miehistöstä saatiin pelastettua lukuisia henkilöitä, esimerkiksi luotsi, joka oli mennyt laivalle valmiuteen edeltävänä päivänä. Laivalta pelastuneet henkilöt saatettiin Utön asukkaiden koteihin odottamaan tulevaa. Heille annettiin lämpimiä vaatteita, joita ei kuitenkaan ollut paljoakaan tuon ajan pulasta johtuen. Miehistö kutsuttiin joulupöytään syömään. Haaksirikossa menehtyi kymmenen henkilöä, esimerkiksi konehuoneeseen mennyt pumppumies.
Kun miehistö oli selvinnyt takaisin koteihinsa Yhdysvaltoihin, Utötä muistettiin erilaisilla lahjoilla, jotka olivat sodan jälkeisen säännöstelyn johdosta harvinaisia tuon ajan suomalaisille. Lahjana oli esimerkiksi 50 kiloa kahvia ja sokeria. Osalahjoista käytettiin kuolleiden merimiesten muistamiseen ja niillä rahoitettiin Utön kirkkoon 10 sakarainen kynttelikkö, joka sytytetään aina jouluna muistamaan tapaturmassa henkensä menettäneitä.
Einar, Lari ja Lauri
Heti aamutuimaan pääsimme sukeltamaan biologian mielenkiintoiseen maailmaan opettaja Branderin johdolla, kun otimme satamasta pohjanäytteitä. Jatkoimme tutkintoja saaren pohjoispuolella ja keräsimme rakkolevää sekä niissä asuvia eliöitä. Sillä välin toinen porukka tunnisti aiemmin löydettyjä leviä ja eliöitä, joista koottiin lopuksi näyttely. Ruskolevistä löysimme jouhi- ja rakkolevän. Viherlevistä bongasimme ahvenvidan, ahdinparran, suolilevän ja hapsividan. Simpukoista saimme kerättyä hieta-, sini-, vaeltaja-, lieju- ja idänsydänsimpukoita. Eliöistä tunnistimme leväkatkan, vesiperhosen toukkia, levä- ja limakotiloita, kolmipiikin ja leväsiiran. Iltapäivällä teimme lähdön yhteydessä vielä toisen pohjanäytteen oton 16 ja 30 metrin syvyyteen ja noutimeen jäi simpukoita, pieni kilkki ja punalevää.
Chenar, Hanna, Erika ja Saana
Aamulla heräsimme Utössä valmiiksi katettuun ruokapöytään. Aamiaisen jälkeen teimme biologian tutkimuksia ja lajitunnistusta, jonka melskeessä plankton-haavin pää upposi ja Lauri Team Commandosta sukelsi ja haki sen noin neljästä metristä. Episodin jälkeen lähdimme koko poppoon voimin tutkimaan Utön majakkaa ja muuta maisemaa, kuten kirkkoa ja muistomerkkiä. Opiskelimme historiaa aamupäivän. Retkeltä tultuamme veneessä oli tukeva ja herkullinen ruoka, kapteenien valmistamana, odottamassa.
Satamasta lähdettyämme Utöstä ilmoitettiin, että Christiane oli kiireessä jättänyt tavaroita saareen. Lauri lähti kippariksi hakemaan tavaroita Christianen kanssa pulpettiveneellä. Olipa mukava unohdus. Kuvasimme Lokkia ja teimme pienen kiertoajelun ja otimme Stora Hästöön matkalla olevan lokin kiinni.
Nyt olemme saapumassa Stora Hästöön, jossa snorklaamme vedenalaisen luontopolun läpi.
Lauri, Einar Ja Lari
Aamuseitsemän aikaan saavuimme Kreivinsaarelle eli Källskäriin Kökarin eteläpuolelle. Aamu-uinnin ja –puuron jälkeen lähdimme tutkimaan saarta maantieteen ja biologian opettajan Nina Branderin johdolla.
1950-luvulla vapaaherra Göran Åkerhjelm eli ”kreivi” ihastui saareen ja alkoi viettää siellä kesiänsä. Hän rakennutti saarelle talon, jonka arkkitehti Reima Pietilä suunnitteli. Kreivi halusi yhdistää perinteisen suomalaisen ja Välimeren seudun kulttuurin, mikä näkyy muun muassa siinä, että suomalaista hirsimökkiä muistuttavaa taloa ympäröi vehreä välimerellinen puutarha. Puutarhan hienoja yksityiskohtia ovat yrttipenkki, sydämenmuotoinen mansikkamaa ja kauniit ruusuistutukset, joita paksut kivimuurit suojaavat. Kivet varaavat paljon lämpöä, mikä mahdollistaa monien puutarhakasvien kasvun.
Mökin sisustusta piristävät kreivin Välimereltä tuomat värikkäät astiat ja matot. Tulisijan yllä on kreivin hyvän ystävän Tove Janssonin maalaama muumiaiheinen taulu. Tove Janssonilla on erään saaren kallionnyppylän päällä oma majansa, jossa hän kirjoitti muumikirjojaan.
Kreivi kutsui usein taiteilijaystäviään saarelle hakemaan inspiraatiota ja nauttimaan herkullisesta kestityksestä, kuten juustotarjottimesta puutarhan kivipöydän äärellä. Nykyisin saari kuuluu Ahvenanmaan maakuntahallitukselle.
Kreivi oli kiinnostunut Välimeren kulttuureista ja vietti usein talvensa Välimeren maissa. Näiltä matkoiltaan kreivi toi Källskärille kreikkalaisia jumalpatsaita, joita on kreivin puutarhassa. Yksi patsas eroaa kuitenkin muista. Pronssista valettu Kreikan jumala Hermes on sijoitettu korkealle kalliolle katse kohti aavaa merta. Juoksuasennossa, käärmesauva vasemmassa kädessään seisova Hermes oli muun muassa luonnonvoimien, kirjallisuuden ja urheilun jumala. Hermes oli myös jumalten sanansaattaja ja pystyi kulkemaan manalassa, minkä takia hänellä oli pienet siivet kantapäissä ja kypärässään.
Myös monet muut suomalaiset kirjailijat ovat saaneet innoitusta ja aiheita saaristolaisten elämästä. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Ala-Nissilä kertoi meille Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijasta, Volter Kilven Alastalon salista ja Tove Janssonin muumi-kirjoista. Hän luki meille katkelman2012 Finlandia palkinnon saaneesta Ulla-Maija Lundbergin teoksesta Jää, joka kertoo saaristoon muuttavasta nuoresta papista ja hänen vaimostaan. Merelle katsellessa hetki oli tunnelmallinen.
Källskärin luonto on henkeäsalpaavan kaunis. Terävien graniittikallioiden ja jään hioman silokallion lomassa kasvoi matalaa katajaa, kanervaa, pihlajaa ja tervaleppää. Saarella näkyi monia jääkauden merkkejä, näitä olivat silokalliot, sirppimurrokset niiden pinnassa, pirunpellot ja hiidenkirnut. Kannu on poikkeuksellinen ja suuri hiidenkirnu, joka on avoin toisesta reunasta. Kannu muistutti korkeaa pilaria.
Vierailumme aikana sää oli mainio ja meri oli tyyni. Nyt laineet liplattivat kevyesti rantaan, mutta syysmyrskyjen aikaan meri on varmasti toisenlainen. Alemmilla kallioilla ei kasva jäkäliä, koska aallot ja jäät kuluttavat ne pois, mutta ylempänä, jonne mainingit eivät ulotu, lajeja on useita.
Kreivin saaressa vierailtuamme emme yhtään ihmettele, miksi kreivi aikoinaan rakastui tähän uljaaseen saareen.
Vilma ja Krista
Iltapäivällä teimme Kreivin saaressa lähellä rantautumispaikkaamme biologisia havaintoja. Tutkimuksiin kuului esim. pieneliöiden etsimistä levän ja hiekan joukosta sekä niiden tunnistusta. Tutkimusten aikana katsottiin veden näkyvyyttä secchilautasella. Veden näkyvyyttä oli hankala mitata, koska saavutimme aina pohjan ennen kuin lautanen oli kadonnut näkyvyydestä. Veden keskive näkyvyydeksi mitattiin kuitenkin noin seitsemän metriä. Vesi oli koko rantautumislahdellamme kirkasta aina pohjaan asti, joten mittaustulokset usein riippuivat mittauskohdasta. Pieneliöitä etsimme enimmäkseen käsin merilevien joukosta. Useimmiten löydös oli jonkin sortin leväkatka, jonka pituus oli 5mm-10mm välillä. Tunnistustehtävänä oli löytää neljä eri simpukkalajia. Yleisin levä rannalla oli ahdinparta, joka kiinnittyy erilaisiin kiviin ja laitureihin. Merilevistä tärkeintä olisi ollut löytää rakkolevää, mutta löysimme vain rannalle ajautunuetta rakkolevää.
Einar ja Lari
Erica, Hanna, Chenar ja Saana olivat navigointivahdissa klo 01-04. Yllättävän lämmin pohjoistuuli puhalsi paikotellen 8-10 m/s ja purjehdimme hyvää vauhtia kohti itää. Iso purje, fokka ja fisherman olivat käytössä. Isossa aallokossa oli hieman hankalaa pitää suuntaa, koska mitään kiintopistettä ei voinut ottaa pimeässä ja piti vaan tuijottaa kompassia. Toisaalta täysikuu ja tähdet valaisivat kauniisti merta. Näimme yön aikana tähdenlentoja. Muutamalle aallokko oli hieman liikaa ja ämpärit olivat käytössä. Odottelimme auringonnousua ja taivaanranta muuttui lämpimän oranssiksi kuuden aikaan. Klo 04-07 vahti Lari, Lauri ja Einar laskivat purjeet ja valmistaudumme nyt rantautumaan Kreivin saareen, Källskäriin.
Saana (valvonut koko yön) & Nina B
koordinaatit: 60° 01’, 800N, 019° 53’, 594E
tuuli: 3.2 m/s NW
paikka: Österlandet, Maarianhaminan eteläpuolella
Ryhmä kaksi saapui päivällä Maarianhaminaan Viking Linella. Heti saavuttuamme Jouko Moisala johdatti meidät meripelastuksen saloihin. Pääsimme pulahtamaan 3,7 metriä syvään ja kylmään harjoitusaltaaseen, jossa harjoittelimme letkauintia, pelastuslauttaan kapuamista ja mereen turvallisesti viidestä metristä mereen tiputtautumista. Välillä tuuli nousi, aallot kasvoivat ja tuli pimeää. Koko ryhmämme selvitti kaikki vaaditut toimet mallikkaasti. Jäimme ihastelemaan seinällä killuvaa pelastussukkaa ja siirryimme saunan puolelle lämmittelemään.
Harjoitusten päättymisen jälkeen siirryimme Maarianhaminan idylliseen keskustaan nauttimaan perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua kermavaahdon ja hillon kera. Hetken keskustaan tutustuttuamme palasimme takaisin Lokille. Ennen rannasta irtautumista tutustuimme Lokkiin ja pääsimme pian lähtemäänkin satamasta. Kauniin auringonlaskun saattelemana Lokki lipuu moottorivoimin Einarin, Laurin ja Larin navigoidessa kohti Kreivin saarta. Muu miehistö painuu unten maille odottaen omaa navigointi vuoroaan yöpurjehduksella.
Ahvenanmeri kiittää ja kuittaa, Hanna, Erika, Saana ja Chenar
