Kilpailu päättyi 00.00 keskiyöllä keskiviikon vastaisena yönä. Sijaintimme on päättymishetkellä 59¤35´342N 021¤3`.260E. Suomen leijona sijaitsee noin 20 mailin päässä ja Utöseen on matkaa 14 mailia. Purjehdimme 36 tuntia yhteen menoon.

Kilpailun teki osaltamme haasteelliseksi alkumatkan täysi tuulettomuus ja suunnaltaan vaihteleva, pääasiassa täysin vastainen erittäin heikko tuuli. Emme ehtineet kiertää Suomen leijonaa ja saavuttaa maaliksi tarkoitettua Fårmansbodenia.

Osallistuimme myös ympäristökilpaan. Sen merkitystä ei tarvinnut erikseen korostaa. Koko matkan aikana sinilevälautat eivät kertaakaan hävinneet näkyvistä. Itämeri oli seilaamallamme merialueella kauttaaltaan levämassan peitossa.

Ympäristökilpaan kuului veden ja kaasun säännöstely, jätteiden lajittelu ja ympäristöystävällisten valintojen tekeminen.

Ruokaostosten teossa huomioimme paikallisuuden ja suuret pakkauskoot, pesuaineissa ympäristöystävällisyyden. Roskia ei koskaa heitetä Lokilta mereen , harmaa vesi menee myös septitankkiin ja septitankki tyhjennetään aina maissa.

Loppuyöksi suuntaamme Utöseen.

 

 

 

Kilpailu käynnistyi tasan klo 12 Suomen aikaa. Purjeet; Staysail, isopurje ja fokka ovat ylhäällä. Sijaintimme on 59¤43`712N 023¤ 02.8E.  Tuulta ei ole lainkaan ja pysymme lähes paikoillaan. Ilman lämpötila on 30 astetta ja meri on täynnä sinilevää. Tällä tuulella Merilukion miehistö ei todennäköisesti ehdi lukuvuoden alkuun mennessä kouluun.

Kilpailussa hyvä tunnelma.

Tuulta odotellessa merilukion miehistö

Gangut-Regatan kilpailuosuus on käynnistymässä. Kilpailussa on kaksi reittiä Turkuun. Sisäreitti saariston suojassa ja ulkoinen avomerireitti.

Lokki kilpailee yhdessä 4 muun aluksen kanssa ulkoreitillä. Kilpakumppanimme avomerellä ovat Vahine, Helena, Mir  Standart. Toki kilpailemme eri sarjassa.

Osallistumen myös ympäristökilpailuun ja teemme parhaamme Itämeren hyvinvoinnin parantamiseksi Gangut Regatan aikana.

Veteen piirretty viiva, jolta starttaamme kisaan 10 minuutin kuluttua sijaitsee Hangon ulkopuolella. Kilpailureitti kulkee Suomen leijonan ympäri vapaasti valittavasta suunnasta ja päättyy Fårmanbådanin lähelle 58 39,0N ja 21 16

Meritie Turkuun on auki!

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun merilukion miehistö

ja aluksen päällikkö Kimmo Hotanen

Riilahden meritaistelu, jossa vastakkain olivat Ruotsin ja Venäjän laivastot, käytiin tasan 300 vuotta sitten heinäkuisena päivänä 27.7.1714 Hankoniemen länsipuolella.  Riilahden taistelu oli yksi Suuren Pohjan sodan merkittäviä taisteluita, joka päättyi Venäjän voittoon. Taistelussa kuoli muutaman tunnin aikana 500 merisotilasta.

Regatta – päivämmä alkoi kapteenien informaatiotilaisuudella, jonka jälkeen suuntasimme 9.30 alusparaatissa kohtia Riilahtea ja taistelun muistomerkkejä ja tapahtumapaikkoja. Seurasimme aluksista seppelten laskua muistomerkillä. Ragatan suojelija puolustusministeri Carl Haglund laski seppeleen kaatuneiden merisotilaiden muistoksi. Osa merilukiolaisista vieraili muistomerkeillä historianopettajan kanssa.

Palasimme  iltapäivällä Hankoon helteisessä säässä ja jatkoimme suoraan Hangon museoon tutustumaan Riilahden taistelun historiasta kertovaan näyttelyyn. Illalla Emma, Wilma ja Christiane ajoivat vielä  kumiveneellä tutustumaan Hauensuolen kalliokirjoituksiin.

Kuuman päivän ilta olisi ollut mukava päättää uimiseen. Valitettavasti meri on aivan sinilevän peitossa. Pelastakaa Itämeri!

Huomenna klo 12 käynnistyy Gangut-regatta kohti Turkua.

 

 

Merilukion 11 henkinen miehistö saapui Hankoon aamulla osallistuakseen Gangut Ragattaan kilpailuosuudelle Hanko-Turku. Regatta järjestetään Riilahden meritaistelun 300-vuotismuistoksi. Suuri merisotataistelu käytiin Hankoniemen edustalla 27.7.1714 ja oli osa Suurta Pohjan sotaa.

Tapahtuma alkoi Hangon Satamassa meritaistelunäytöksellä, joka jäljitteli 300 vuoden takaisia tapahtumia. Elävää historiaa seurasimme rantakalliolta helteisessä Hangossa.

TSYKin merilukio osallistuu omalla koululaivallaan Lokilla ja 10 hengen miehistöllään Gangut-Regattaan Hangosta Turkuun 26.7-1.8.2014.

Seuraa kilpailun etenemistä täältä.

Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan viikon mittainen purjehdus on päättymässä. Kotisatamaan on hyvä palata. Olemme pyrkineet tuomaan esille blogi-kirjassamme matkan vaiheita, opetusta ja kokemuksia. Sosiaalisen median, joka blogikin on, keskeisiä piirteitä on interaktiivisuus. Lähes kaikkia artikkeleita on ollut mahdollista kommentoida. Kommentteja on kuitenkin tullut suhteellisen vähän, joten käsitystä lukijoiden määrästä ei ole. Avaamme tähän lopuksi vieraskirjan ja toivomme blogi-lukijoiltamme palautetta ja kommenttaja.

Lämpimät kiitokset  merilinjan  purjehtijoille ahkeruudesta, oma-aloitteisuudesta, opiskeluinnosta ja erinomaisesta merilukion hengestä!

Tuhannet kiitokset aluksen miehistölle: aluksen päällikö Kimmo Hotaselle HG-Productionista ja aluksen varapäällikö Markku Mikkolalle turvallisesta matkasta sekä merenkulun ja purjehduksen opetuksesta  24h/7vrk.

Navigare Necesse Est!

Christiane Ala-Nissilä, Historian ja yhteiskuntaopin lehtori, Merilukion koordinaattori

Nina Brander, biologian ja maantieteen lehtori

 

Aikaisemmin tänään harjoittelimme mies yli laidan tilannetta fendarin kanssa.  Harjoitus sujui ongelmitta toisen kipparimme Maken johdolla.

Mies yli laidan toimintaohjeet:

1. Kippari huutaa mies yli laidan
2. Joku miehistöstä pitää katsekontaktin pudonneeseen
3. Heitetään pelastusrengas
4. Painetaan mies yli laidan nappia karttaplotterista
5. Kippari kääntää kurssin 60° sivuun,  jonka jälkeen hän kääntää kurssin täysin vastakkaiseen suuntaan. Kurssin pitäisi tulla täysin vastakkaiseen suuntaan (kääntyy 180°)
6. Hiljennetään vauhtia ja käännetään vaihde vapaalle, jonka jälkeen  aletaan jarrutella
7. Pudonneen nostaja pyrkii nappaamaan uhrin vedestä

Urhea kipparimme Kimmo Hotanen päätti testata taitojamme tositilanteessa. Kimmo ”horjahti” laidan yli, jonka jälkeen ruorissa olevan miehistön täytyi hoitaa homma kotiin Laurin johdolla. Kimmo osoittautui ”tajuttomaksi”, joten se teki pelastamisesta vaikeampaa.  Tytöt tulivat kannelle, mutta osa tytöistä unohti omat liivit sisään. On tärkeää muistaa oma turvallisuus ennen muita. Lauri ohjasi meidät hienosti uudelle kurssille, mutta Laurin oli hankala nähdä Kimmoa vedessä, koska kannella oli niin paljon porukkaa seisomassa.  Kun vene saatiin Kimmon viereen, Lari veti Kimmoa lähemmäs venettä, jotta Kimmoon saatiin kiinnitettyä valjas, jonka kanssa hänet nostettiin ylös. Emma kiinnitti valjaat Kimmoon, jonka jälkeen Emma, Lari ja Chenar nostivat Kimmon kannelle.

Tässä tapauksessa Kimmo oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa iloisena kannella aurinkoisella Airistolla , mutta jos autettavan hengitys ei ole normaalia tai se puuttuu:

 Puhalla 5 kertaa.

Avaa hengitystie. Aseta suusi tiukasti autettavan suun päälle, sulje sormillasi hänen sieraimensa. Puhalla rauhallisesti ilmaa autettavan keuhkoihin. Puhalluksen aikana katso, että

autettavan rintakehä nousee (liikkuu).

Puhalla yhteensä viisi kertaa.

Jos hengitys ei käynnisty aloita elvytys rytmillä 30:2.

Kun mies on nostettu laidan yli, täytyy vaihtaa vaatteet ja pukea jotain lämmintä päälle hypotermian estämiseksi. Kylmettynyttä ihmistä ei saa hieroa lämmittääkseen häntä, vaan on annettava hänen lämmetä pikku hiljaa.

Lopuksi kävimme tilanteessa tehdyt virheet läpi ja kertasimme oikean suorituksen.  Tytöt jatkoivat harjoituksen jälkeen pullan leipomista.

Emma ja Erika

Itämeressä elää rannikoillamme viisi simpukkalajia. Me onnistuimme löytämään näytteistämme kaikki: sinisimpukan, hietasimpukan, liejusimpukan, vaeltajasimpukan ja idänsydänsimpukan. Kaikki lajit ovat melko pieniä, koska ne eivät meren vähäsuolaisuuden takia pysty kasvamaan suuriksi.

Sinisimpukka (Mytilus edulis)

Sinisimpukat kasvavat Itämeressä noin neljän senttimetrin kokoisiksi, mutta Atlantilla ja Tyynellämerellä suurimmat yksilöt voivat kasvaa jopa 15 cm:n kokoisiksi. Simpukan kuori on sinertävänmusta tai ruskea ja se elää kasvualustaansa kiinnittyneenä. Ravintonaan sinisimpukka käyttää planktonia, jota se siivilöi ympärillään olevasta vedestä.  Tunnin aikana se ehtii suodattaa noin litran vettä itsensä läpi.

Idänsydänsimpukka (Cerastoderma lamarcki)

Valkoruskeakuoriset idänsydänsimpukat kasvavat korkeintaan kolmen senttimetrin pituuteen. Simpukka elää hiekkapohjaan kaivautuneena.  Sivusta katsottaessa simpukan kuorenpuolikkaat muodostavat sydämen.

Liejusimpukka ( Macoma baltica)

Liejusimpukka on Itämeren laajimmalle levinnyt simpukkalaji, koska se sietää hyvin murtovettä.  Se on vaalea tai vaaleanpunertava, 1-2 cm:n kokoinen ja litteä. Liejusimpukat elävät hiekka- tai liejupohjiin kaivautuneena.

Vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha)

Sinisimpukkaa muistuttava vaeltajasimpukka on tullut Itämereen Kaspianmereltä ja Ural-joelta. Kuoren väri vaihtelee vaaleasta kokomustaan ja koko yhdestä senttimetristä kolmeen.  Vaeltajasimpukka kiinnittyy alustaan ja hyvissä olosuhteissa muodostaa sinisimpukan tavoin tiheitä yhdyskuntia.

Hietasimpukka (Mya arenaria)

Hietasimpukka on vaalea ja kananmunan muotoinen.  Se on pidempi kuin liejusimpukka, mutta elää samalla tavalla syvälle hiekkaan kaivautuneena. Sopivan paikan löydettyään hietasimpukka ei yleensä enää liiku paikaltaan.

Vilma ja Krista