Navigare

Kello on 4.00 ja on Eco-Polskin vuoro nousta ruorin taakse. Lokki on hyvässä lennossa ja vauhti kiihtyy entisestään Eco-Polskin käsissä. Matka Haapsaluun lyhenee maili maililta. Ryhmä vuorottelee parinkymmenen minuutin välein ohjausvastuuta ja muut tarkkailevat ympäristöä ja pitävät seuraa ruorimiehelle. Eco-Polsk opettelee myös solmuja ja kaikki osaavat paalusolmun nyt vaikka unissaan. Tuuli yltyy vuoron aikana ja syntyykin hetkellinen nopeusennätys. Niclas ohjaa Lokin 7,8 solmun nopeuteen ja Johanneksen siirryttyä ruoriin vauhti vain kiihtyy. 8,1 solmua on matkamme uusi pohjanopeus. Seitsemän aikoihin on Eco-Polskin aika jättää vastuu Sopoteille ja siirtyä opiskelemaan, sekä syömään aamupalaa.

Johannes, Niclas, Ella ja Disa // Eco-Polsk

Kello on varttia vaille yksi yöllä. Sopotit ovat lopettelemassa tuuletonta yövahtiaan ja menevät herättämään seuraavaa ryhmää kannelle. Aatu on valmiiksi hereillä valvottuaan alkuillan. Aleksanteri ja Vilho ovat vetämässä sikeitä punkissaan. Silmien avaaminen on odotettua vaikeampaa, ja Vilho saapuukin kannelle parikymmentä minuuttia myöhässä.

Kun Turbulencski oli selviytynyt kokonaisuudessaan kannelle, oli toiminta jo viimeisen jäsenen saavuttua valmiiksi alkanut. Tuuli oli alkanut nousemaan, ja siitä otettiin kaikki ilo irti nostamalla purjeet koko päivän kestäneen koneella ajamisen jälkeen. Isopurje ylös ja menoksi. Isopurjeen ylös kiskomisen jälkeen auki vedettiin fokka. Kunnianhimoinen Turbulencski ei tähän tyytynyt, vaan kipparin kanssa yhteistyössä päätettiin että fokka otetaan alas ja tilalle nousee genaakkeri. Muutaman vaiheen jälkeen nostettiin vielä megafisherman. Kolme purjetta ylhäällä ja vauhti oli noussut kolmesta solmusta lähes kahdeksaan solmuun. Sijaintina Latvian rannikko. Lokki oli lähes lennossa. Turbulencskin huippunopeus oli 7,7 solmua, joka oli myös tämänhetkisen matkan huippunopeus.

Vilho, Aatu // Turbulencski

Suolaisuuden mittaaminen ei ole helppoa. Vettä haihduttaessa jäljelle jäänneistä suoloista ei voida tarkasti päätellä meriveden suolaisuutta. Eräät suolat alkavat muodostaa kaasuja, joita ei esiinny merivedessä. Suolaisuus voidaan määrittää kemiallisen analyysin avulla, mutta koska merivesi on monimutkainen yhdiste, kemiallinen määrittäminen on erittäin hankalaa. Vaikka suolapitoisuuden mittaaminen kuulostaa vaikealta, meille se on helppoa: ämpäri mereen ja saadusta vesinäytteestä mitataan anturilla suolapitoisuus.

Meillä on käytössämme LABQUEST ja VERNIERIN SALINITY anturi (salinity = saliniteetti = suolapitoisuus).

Hypoteesina on, että mitä pohjoisemmaksi purjehdimme, sitä vähäsuolaisempaa Itämeren vesi on. Tämä perustuu siihen, että Tanskan salmien läpi tuleva Atlantin erittäin suolapitoinen merivesi laimenee Suomeen tullessa, ja Itämereen valuu meilläpäin paljon makeaa vettä jokien ja sateiden takia.

Tuloksia:

1. Helin niemimaan edusta 5,2 ‰ (ppt)
2. Gdanskin lahden pohjoisosa 5,5 ‰ (ppt)
3. Kaliningradin edusta 5,6 ‰ (ppt)
4. Kuurin haffin edusta 2,4 ‰ (ppt)

Tulokset osittain tukevat oletustamme, mutta on otettava huomioon, että näytteet ovat olleet pintavettä, joka on vähäsuolaisempaa kuin syvävesi. Kuurin haffin edustalla otettu näyte oli yllättävän vähäsuolaista, mikä johtuu luultavimmin siitä, että Klaipedassa on pari viime viikkoa satanut, sinne laskee useampi joki tuoden makeaa vettä ja haffi eli lahti/laguuni on aika suljettu alue, jossa vesi ei pääse sekoittumaan paljoakaan suolaisempaan veteen. Jatkamme saliniteetti- ja nitraattimittauksia Saaristomerelle saakka.

Maria, Lilli ja Linda

OHOI! Tehkää väylää melumies-kolmikko Turbulencskin mielenräjäyttävälle debyyttikirjoitukselle.
The Merilinja-Squad pyöräili tänään Kuurin kynnäksen pohjoiskärkeen Liettuassa. Sieltä eteemme avautui 98 kilometriä auringossa hehkuvaa hienon hienoa hiekkaa ja niistä muodostuneita pienempiä sekä suurempia hiekkadyynejä. Kuurin kynnäs on muodostunut viimeisen jääkauden jälkeen, jääkauden aikaansaaman harjun ympärille, kun tuulet ja merivirrat ovat tuoneet harjun rannoille lisää hiekkaa meren pohjasta. Kynnäs on kasvanut melkein kiinni mantereeseen. Kynnäksen ja mantereen väliin on muodostunut matala haffilahti, Kuurin haffi. Kuurin kynnäs hyväksyttiin UNESCON maailmanperintökohteeksi vuonna 2000.

Opettajamme Nina Brander pääsi hyödyntämään mahtavia esimerkkejä hiekkadyyneistä, joista olisi saanut oppikirja-materiaaliin kelpaavia kuvia. Näimme loistavia esimerkkejä alkiodyyneistä, esidyyneistä, rantadyyneistä sekä mäntymetsää kasvavista metsädyyneistä. Myös Branderin tekemät suurempia dyynejä muistuttavat hiekkakakut antoivat osviittaa siitä, kuinka dyynit muodostuvat käytännössä sekä näillä Kuurin kynnäksen seuduilla että esimerkiksi Saharan autiomaassa.
Rannalta löysimme myös aaltojen rantaan tuomia meripihkan paloja, joita sitten keräilimme yhdessä. Tämän jälkeen kävimme uimassa Itämeren kauneimmalla hiekkarannalla. Korkeamaineinen rantaleijonakolmikko Turbulencski vieraili myös paikallisen nudistirannan naistenpuolella. Vahingossa.
Turbulencski
Aatu, Aleksanteri, Vilho

Kaliningradin vedenpuhdistuslaitosta on rakennettu jo 40 vuotta. Työt aloitettiin vuonna 1976, mutta niitä ovat haitanneet erilaiset historialliset muutokset ja talousvaikeudet. Vedenpuhdistamon budjetti on 70 miljoonaa ja rahoitusta on saatu mm. Pohjoismaisesta kumppanuushankkeesta. Puhdistamon toimiessa täydellä teholla, se käsittelee noin vajaan miljoonan asukkaan (135 000 kuutiota) jätevedet vuorokaudessa.
Jalkapallon mm- kisat 2018 ovat antaneet vauhtia jätevedenpuhdistamon rakentamiseen. Kaliningradin kaupunki heräsi myös siihen, että kisoissa tarvitaan puhdasta juomavettä, josta kaupungista on pulaa, joten vedenpuhdistamohanke on nyt myös käynnissä.

Lilli

20.8.

Klaipedan edustalla

14.45

55¤47`180N

021¤02`458E

Tuulen nopeus: 1-0 m/s

Puolipilvistä ja lämpöä 24 astetta

Aallon korkeus n. 30 cm
Heräsimme tänään kahdeksan aikoihin aamupalalle. Opettajat työskentelivät kovasti saadakseen meille pyörät vuorattua ja he saivat ne Satama Marinasta. Lähdimme aamulla yhdeksän aikoihin vuokratuilla pyörillä tutkimaan Kuurin kynnästä. Rannalle oli matkaa suunnilleen kolme kilometriä ja kuljimme tämän matkan Kuurin Haffin rantaa pitkin, joten toisella puolella haffia sijaitsi Klaipedan teollisuus- ja öljysatama. Opiskelimme rannalla miten Kuurin kynnäs on muodostunut ja miten dyynit muodostuvat ja kehittyvät. Kuulimme myös, että rantaviiva jatkuu Kaliningradiin asti. Saimme hiekkarannalla tunnin vapaa-aikaa ja sinä aikana kävimme yhdessä uimassa Itämeressä. Tämän jälkeen lähdimme polkemaan veneelle, jossa me kokoonnuimme kahdentoista aikaan. Rannassa kävimme suihkussa ja vietimme hetken laiturissa ennen kuin lähdimme matkaan. Nyt olemme matkustaneet noin puolitoista tuntia ja keli on loistava. Lahden suulta otimme vesinäytteitä, pohjanäytteitä ja tutkimme näkösyvyyden.Näkösyvyys oli 70 cm.

Johannes ja Niclas

Pysähdyimme eilen Helin niemimaalle. Se on syntynyt vallitsevien länsituulien ja merivirtausten kasatessa hiekkaa pitkänomaisiksi särkiksi, jotka ovat aikanaan yhdistyneet. Jäimme katsomaan hiekkadyynejä. Lehtori Nina Brander kertoi meille rannalla dyynien synnystä. Ensimmäisenä syntyy alkiodyyni, joka kasautuu, kun meri kuljettaa hiekkaa ja aurinko kuivattaa sen. Sitten tuuli kasaa hiekkaa rantavehnän juurelle. Alkiodyyni on korkeimmillaan allr puoli metriä. Alkiodyynin jälkeen syntyy esidyyni, joka on korkeimmillaan 0,7 metriä. Esidyynin jälkeen syntyy rantadyyni. Rantadyynit ovat liikkuvia dyynejä, ne voivat liikkua noin 5 metriä vuodessa. Hiekkadyynit liikkuvat meren suuntaisesti. Rantadyynien jälkeistä metsittynyttä aluetta kutsutaan metsädyyniksi. Metsä sitoo hiekan paikalleen, joten metsädyynit eivät liiku. Liikkuvat hiekkadyynit hautaavat joskus kyliä alleen, joten metsädyynejä on istutettu estämään tätä. Tuulen aikaansaamia muotoja kutsutaan eolisiksi muodostelmiksi.

Lepokulma on piste dyynin romahtamisen jälkeen. Kun hiekkaa kasautuu dyynin päälle ja dyynin kärki romahtaa, se saavuttaa lepokulman eli 25-34 astetta. Helin niemimaan ja Puolan rannikon välissä on suojaisa lahti.

Disa ja Ella

 

Klo. 02.00 alkoi vahtivuoro, ja se kesti kolme tuntia. Viideltä pääsimme nukkumaan pariksi tunniksi.  Tuulta oli 7-8 m Yö ei ollut niin pimeä kuin mitä olisi luullut, sillä täysikuu valaisi mukavasti merta. Purjehtiminen yöllä oli mielenkiintoista, vaikka välillä aika tuntuikin matelevan. Kokemus oli jännittävä, sillä kukaan meistä ei ollut purjehtinut aikasemmin yöllä avomerellä. Purjeista meillä oli ylhäällä isopurje ja matkaa tehtiin noin kuuden solmun nopeudella.

 

Sopot-vahti Lilli, Linda ja Maria