Navigare

 

Allu, Aukusti ja Erik

 

Itämeren vesi on kerrostunutta.  Termokliinillä tarkoitetaan veden lämpötilan harppauskerrosta eli kohtaa, jossa lämpötila laskee nopeasti.  Kesätermokliinin paksuus on tyypillisesti  5-10 m ja sen jälkeen lämpötila voi laskea jopa kymmenellä asteella muutaman metrin matkalla.
Halokliinillä tarkoitetaan veden suolapitoisuuden harppauskerrosta eli kohtaa, jossa suolapitoisuus nousee voimakkaasti pohjan lähellä. Tutkimme löytyisikö Ahvenanmereltä  termokliiniä tai halokliiniä. LT –anturi ei toiminut  lukuisista kalibrointiyrityksistä huolimatta ja tulokset vääristelivät, eli päätimme ottaa vesinäytteitä 28m:stä 20m:stä 15m:stä 10m:stä 5m:stä 1m:stä Limnos vedennoutimella jA käyttää sen lämpömittaria.

Tulokset:

Lämpötilat :

1m : 15,9◦C

5m  : 15◦C

10m : 15,4◦C

15m :15,2◦C

20m : 15◦C

28m : 13,5◦C

Tästä voisimme päätellä, että termokliiniä ei löytynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että mittauspaikka oli suhteellisen matala noin 30m. Lisäksi mittausajankohta oli loppukesä ja sen takia vesi on tyypillisesti lämmintä aika syvällekin mentäessä. Toisaalta olimme ulkosaaristossa, jossa vesi ei lämpene kesäisin kunnolla. Syksyisin ja keväisin tapahtuu veden täyskierto, jolloin pinnan jäähtynyt vesi painuu pohjaan ja syrjäyttää pohjalta lämpimämmän veden, joka puolestaan nousee pintaan, jonka jälkeen pinnalle noussut vesi jäähtyy. Tämän ilmiön johdosta vesimassa on hetken aikaa kauttaaltaan lähes saman lämpöistä.

Halokliiniä on vaikeampi tutkia, koska se ei ole suorassa vuorovaikutuksessa tuulen ja konvektion aiheuttaman sekoittamisen kanssa. Otimme näytteet Ahvenanmeren läntiseltä reunalta ja suolapitoisuuden mittaaminen oli vaikeampaa, koska halokliini oli vasta syvemmillä kerroksilla. Tyypillisesti halokliini alkaa vasta 40 metrin syvyydestä ja meidän Limnos riittää 28 m:n syvyyteen saakka.

Aluksemme lipui tyynesti spinnun ja isopurjeen avulla kohti 2 ryhmän tarinan päätöstä tyyneen, idylliseen ja kauniiseen Maarianhaminan länsisatamaan. Kansimiehistö rantautui tunteellisena viimeiselle etapilleen. Luulimme jo sateen alkavan, mutta se olikin vain kyynel silmäkulmissamme koskettavan matkan lähetessä loppuaan.

Ville, Tuukka ja Oskari

 

Aamu Maarianhaminassa alkoi Lokin siivoamisella ja kuntoon laittamisella. Tämän jälkeen kävimme Maarianhaminan merimuseossa tutustumassa ahvenanmaalaiseen merenkulkuun ja upeaan museoon. Se valittiin vuoden museoksi 2016.

 

Opas esitteli meille mm. Herzogin Cecilien kapteenin salongin, jonka jälkeen hän näytti meille miehistön vaatimattomat majoitustilat kontrastina kapteeninsalongin loistolle. Meistä tilat näyttivät suorastaan ruhtinaallisen tilavilta Lokin majoitukseen verrattuna.

Kuulimme monia kiinnostavia tarinoita mm. 24- v. kapteenista Johan Ekblomista, joka lähes ilman purjehduskokemusta ylitti Atlantin ensimmäisenä ahvenenmaalaisena vuonna1865. Tutustuimme myös  Gustav Erikssonin purjelaivastoon mm.  Pamiriin, Passattiin, Pommerniin ja viljapurjehduksiin Australiaan.

 

 

 

 

Nyt jatkamme merenkulkuun tutustumista Viking Cracella. Saavumme Turun satamaan 19.50.

Huom. tulossa vielä päivityksiä (Sikke, termokliini ja vlogi Söderarmilta), kunhan saadaan tekniikka kuntoon kotisatamassa!

Saavuttuamme Söderarmille, Tukholman saariston uloimmalle luodolle, lähdimme tutkimaan saarta ja katsomaan upeaa tähtitaivasta. Saari oli kuitenkin liian syrjäinen tarjotakseen meille luksuspalveluita, kuten vessaa.  Aamulla lähdimme luontokierrokselle viereiselle asumattomalle luodolle katsomaan paikallisia kukkasia, kallioita ja mineraaleja.

Suomen ja Ruotsin kallioperä, joka koostuu graniitista ja gneissistä, on hyvin vanhaa, yli kolme miljardia vuotta. Lisäksi Suomen kohdalla peruskallio on erityisen paksua, jopa 230 km (jykevintä koko Euroopassa). Gotlannin kallioperä koostuu taas pehmeästä kalkkikivestä, joka on 400-500 miljoonaa vuotta vanhaa. Atlannin keskiselänteellä sijaitsevan Islannin kallioperä puolestaan on nuorta vulkaanista kiviainesta, joka on uusiutuvaa.  Eri Pohjoismaissa kallioperän rakenne ja ikä vaihtelevat siis paljon.

Söderarmin kalliot olivat gneissiä kallioiden harmaasta väristä päätellen. Niissä oli myös vaaleita juovia. Kalimaansälpä on mineraali ja väriltään se on välillä vaaleanpunaista, toisinaan ruskeanpunaista ja kaikkea näiden väliltä. On myös muitakin värivaihtoehtoja. Kalimaasälpä on olennainen osa graniittia ja gneissiä. Eniten kalimaansälpää käytetään kaikenlaisissa keraamisissa tuotteissa, kuten juomalaseissa.

Näimme saarella myös täysin klassisen koulukirjaesimerkin silokallioista, sekä mineraaleista kuten kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista, joista graniitti koostuu.  Tultuamme Lokille otimme pohjanäytteitä, joista löysimme aarteita kuten, kahta eri simpukkalajia, sinisimpukkaa ja idänsydänsimpukkaa, erilaisia leviä, kuten rakkolevää, punalevää, ahdinpartaa ja suolilevää, sekä vanha hylsyn.

Oikea vahti, Niilo, Vitalik, Allu ja Severi

Vasa- laiva oli Kustaa Vaasan mukaan nimetty Ruotsin ylpeyden aihe, jonka oli tarkoitus näyttää muille maille Ruotsin voima ja varallisuus. Ruotsi kävi samaan aikaan 30-vuotista sotaa Euroopassa ja laivan rakennuttaja Kustaa II Adolf halusi saada suuren laivaston avuksensa. Telakoilla ei ollut riittävästi työmiehiä tekemään useampia laivoja, joten kuningas keskittyi ä yhden suuren sotalaivan rakennuttamise.Laiva oli ensimmäinen Ruotsissa rakennettu kaksi kantinen sotalaiva, jossa oli huikeat 64 tykkiä. Laiva oli siihen mennessä Ruotsin suurin sotalaiva.

Laiva rakennettiin vuosina 1626 – 1628 ja lähti neitsyt matkalleen 10.elokuuta 1628. Alus ehti seilata vain noin kilometrin matkan ennen uppoamista. Uppoamisen syynä olivat erittäin huono suunnittelu, jossa panostettiin enemmän ulkonäköön kuin toimivuuteen, ja napakka tuulen puuska. Laiva oli liian korkea ja kapea kestääkseen purjehdusolosuhteita. Myös liian lähellä vedenrajaa asetetut tykkiluukut aiheuttivat aluksen nopean uppoamisen. Vasan uppoamisessa menehtyi 30 ihmistä, joista suurin oli tykkikansilla.

Lukuisista nostoyrityksistä huolimatta laiva lojui pohjassa Tukholman saaristossa noin kolmensadan vuoden ajan. Vuonna 1956 amatööriarkeologi Anders Franzen paikansi laivan hylyn. Sukeltajat kävivät varmentamassa hylyn Vaasaksi. Vaasa nostettiin kolmenkymmenen metrin syvyydestä 24.4.1961. Nykyään alus on museossa Tukholmassa.

Ryhmämme oli kuullut tarinan, jonka mukaan ennen Vaasalaivan nostamista joukko suomalaisia teekkareita olisivat sukeltaneet aluksen luokse vartijoiden ohi mukanaan Paavo Nurmen patsas. Patsaan he asettivat alukselle siten että kun Vaasa nostettiin juoksijan patsas tuli ensimmäisenä näkyviin. Ryhmämme jäsen kävi tarkistamassa Vaasamuseon asiantuntijoilta pitääkö tarina paikkaansa, jonka he naurahtaen kertoivat olevansa täysin paikkaansa pitävä.

Ville, Tuukka ja Oskari

 

 

 

 

Tämän vuoden Navigare-kurssin historianopiskelun teemana on ollut keskiaika, keskiajan kaupunki  ja keskiajan merenkulku. Merilinja pääsi tutustumaan Tukholmassa  keskiaikamuseoon.  Ennen museota oli lyhyt vapaa-aika, jonka aikana kävimme syömässä. Museolle saapuessamme opettajamme suorastaan hyppivät innosta. He johdattivat meidät ovesta sisään syvälle maan alle, jossa museo sijaitsi.

Keskiaika oli maailmanlaajuisesti 400-1500-luvulla. Sen katsotaan alkaneen Rooman valtakunnan romahtamisesta. Suomessa keskiaika alkoi vasta 1100-luvulla kristinuskon saapuessa Suomeen. Keskiajan kuluessa Suomi liitettiin Ruotsin valtakuntaan ja tunnettiin nimellä Itämaa. Valtakunnan suurimmat kaupungit olivat Tukholma ja Turku. Kaupunkien välillä kulki vilkas laivaliikenne. Kaupankäynti Itämeren piirissä loi edellytykset keskiajan kaupunkien mm. Tallinnan, Turun, Danzigin ja  Visbyn kasvulle. Kaupunkien asukkaista muodostui porvarissääty.

Oppaamme kertoi meille keskiaikaisen kaupungin elämästä ja ammateista sekä naisen asemasta keskiajan yhteiskunnassa. Naisen paikka oli yleensä, joko isänsä tai aviomiehensä rinnalla. Naimisiin mentiin usein jo erittäin nuorella iällä.

Keskiajan yhteiskunta oli jakautunut säätyihin. Ylin sääty oli aatelisto, sen jälkeen papisto, porvaristo ja viimeisenä talonpojat. Myös säätyjen ulkopuolella oli paljon ihmisiä. Säätyjen ulkopuolisten ihmisten mahdollisuus menestyä yhteiskunnassa oli huono.

Siirryimme museon sisälle rakennetun kaupungin portin sisäpuolelle. Oppaamme kertoi siellä meille  keskiaikaisen Tukholman laista ja rangaistuskeinoista. Rangaistukset olivat julmia ja rangaistuksia jaettiin erikoisistakin asioista, kuten seksin harrastamisesta väärässä asennossa ja vääränä päivänä.

Keskiajalla kirkolla oli erittäin paljon valtaa. Ihmiset olivat hyvin uskonnollisia, ja heitä oli helppo ohjailla uskonnon avulla. Katollisen kirkon johtajaa arvostettiin jopa kuninkaiden yläpuolelle.

Museossa havitsimme myös tyylikkään vesikulkuneuvon. Merilinjalaisten tarkat silmät havitsivat heti ettei aluksella ollut aivan viimeisintä varustusta, joten jätimme sen koe-ajon välistä. Viikinkilaiva jäi museoon ihmisten ihasteltavaksi. Oppaamme näytti meille riimukiven keskiajalta, joka käsitteli kristillisiä aiheita. Lopuksi kävelimme ulos museosta odottavaan vaputeen.

Aleksanteri, Aukusti Ja Erik

Lähdimme kello kaksi Vaxholman vierasvenesatamasta kohti Ahvenanmerta. Lähtö sujui ongelmitta sään ollessa puolipilvinen ja tuulen ollessa noin 3 m/s. Myös navigointi sujui vaivatta Tukholman saaristossa. Ruorimiehen työkään ei ollut hankalaa, sillä yhteistyö kartturin ja tähystäjän kanssa sujui mutkattomasti, eikä tuuli paimentanut alustamme. Matkan alussa kartturi erehtyi merimerkeistä ja kippari auttoi. Menetimme matkan aikana keittiömme muovisen pöytäliinan. Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet paikantamaan liinaa ja valitettavasti lisäsimme Itämeren jo valmiiksi suurta jätemäärää. Pian navigoinnin jälkeen siirryimme opiskeluvahtiin, jossa kirjoitimme blogia ja otimme vesi- ja pohjanäytteitä vedestä. Tuloksista löytyi yllätyksiä, esimerkiksi 26 metrissä mittarimme kertoi lämpötilaksi 56,0 astetta celsiusta. Mittarimme kalibrointia täytyy nyt vähän tutkia.

Oskari, Tuukka, Ville

 

Aamulla lähdimme tutustumaan Vaxholmin linnoitukseen ja linnoitusmuseoon. Linnoitus sijaitsee pienellä saarella, jonne siirryimme lossilla.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa rakennutti linnoituksen 1548 suojaamaan Tukholmaan tulevaa meriväylää.

Keskiajan Tukholmaa suojattiin muureilla, tykeillä ja porteilla. Portit oli kiinnitetty meren pohjaan, ja ne avattiin tarvittaessa. Portit avattiin, kun tulija tuli hyvissä merkeissä. Joskus tulija ei ollut haluttu tulija jolloin portteja ei avattu joka esti tulon.

 

Linnasta pystyi estämään vihollisten kulun erittäin hyvin, sillä linna oli vahvasti aseistettu järeillä tykeillä, joita uudistettiin heti uuden tykkiteknologian saapuessa. Linnaa oli myös vaikea tuhota sen rakennustekniikan takia. Linna oli rakennettu paksuista, kestävistä ja kaarevista seinistä.

1500-lvulla linna oli erittäin tärkeä puolustuskeino, ettei viholliset pääsisi Tukholmaan. Linnasta oli erittäin hyvät näkyvyys silloiselle ainoalle väylälle. Linna oli aluksi ainostaan pyöreä torni, josta näkyi pitkälle. Myöhemmin Vaxholmiin muutti linnassa päivystävien sotilaiden perheitä, joita varten rakennettiin taloja saaren rannalle. Jo 1500-luvulla saaren ympärille rakennettiin paksut muurit, sekä paljon tykkejä vahvemman puolustuksen saavuttamiseksi.

Vuonna 1612 Vaxholmin linnoitus esti Kristian IV:n johdolla johdtun hyökkäyksen Tukholmaan. Uuden laivatekniikan myötä linnoitustakin päivitettiin. Linnoitukseen hankittiinuudet uudet uudet tykit jotka ampuivat 38mm kuulia. Linnoituksen lisättiin järeämmät muurit sekä suurennettiin linnoituksen sisätiloja.

Toisen kerran linnoitus suojasi Tukholmaa 1700-luvun alussa suuressa pohjan sodassa.

Sotateknologian kehityksen myötä linnoituksen merkitys väheni. Se otettiin pois käytöstä toisen maailmansodan jälkeen ja toimii nykyisin museona.

Allu, Severi, Vitalik ja Niilo

 

Meistä olisi kovin hauskaa tietää lukeeko joku tätä blogia.

Kysykää ja laittakaa kommentteja niin yritämme vastata niihin.

Terv. II miehistö

Saavuttuamme Viking Grace:lle söimme parhaimman kouluruuan, mitä olemme koskaan maistaneet. Tarjolla oli sinisimpukoita, kaviaaria, rapuja ja monen moista muuta maittavaa.  Aamulla heräsimme innokkaina ja lähes virkeinä uuteen päivään. Pääsimme syömään Lokille aikasemman ryhmän tekemää aamupalaa, joka koostui leivästä ja puurosta. Päivämme Tukholmassa alkoi Vasa-museosta. Lyhyehkön vapaa-ajan jälkeen retkemme jatkui Keskiaikaismuseoon, jossa pääsime tutkimaan Tukholman vanhoja raunioita.

Lokille palattuamme meitä odotti teoriaopetus, joka opetti meidät laivan tavolle. Meille kerrottiin, miten lokikirja täytetään, purjeet säädetään ja kone käynnistetään. Tämän jälkeen lähdimme Tukholmasta seuraavaan kohteeseemme. Tämän matkan aikana törmäsimme pelkoa herättävään ja ihokarvoja nostattvaan luontohavainton, näimme erään loiston vieressä ketun! Lyhyehkön koneajopätkän jälkeen saavuimme n. klo 21 Vaxholmin saarelle. Vaikka rantautuminen tapahtui pimeässä, oli se päällystön mielestä silti erinomainen taskuparkki.