Kun saavuimme ensimmäiseen navigointivahtiimme, oli isopurje jo nostettu valmiiksi, ja muiden purjeiden nostoa oltiin valmistelemassa. Loppujen lopuksi vaihto tapahtui noin viisitoista minuuttia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Vahdin vaihduttua Roope otti ruorimiehen paikan ja Inka ja Juho lähtivät etukannelle nostamaan purjeita valjailla veneeseen kytkettyinä. Tässä vaiheessa tuuli oli vielä myötäinen, mutta nopeasti purjeiden nostamisen jälkeen tuuli kääntyi lähes kokonaan sivuvastaiseksi. Myös tuulen nopeus vaihteli vahdin aikana, vaikkakin sekä tuulen nopeuden, että itse veneen nopeuden seuraaminen säkkipimeällä merellä oli melkein mahdotonta. Varsinkin alkupuolisko vahdista oli erittäin nopeatempoinen ja kiireinen, kun taas loppupuoli oli erittäin rentouttava ja rauhallinen. Ainoa vahdista mainittava huono puoli oli, että edellisessä vahdissa F. C Kebun valmistama ruoka oli miellyttävästi ehtinyt jäähtyä jääkylmäksi valmistajien itsensä päästessä maistamaan tuotoksiaan.
Lähdimme Haapsalusta klo 20.10. Ajamme tällä hetkellä moottorilla 5.3 solmun nopeudella, ja valmistelemme purjeiden nostoa. Kello on nyt 21.21 ja tuulen nopeus on tällä hetkellä 5 m/s.
Aamulla lähdimme klo 7.00 Turusta Onnibussilla kohti Helsinkiä. Laivaan pääsimme sisään kymmeneltä ja siellä suuntasimme tiemme kohti laivan aamiaisbuffettia. Hikisen bussimatkan jälkeen saavuimme yhteen Haapsalun vierasvenesatamista. Pakkasimme tavarat Lokkiin ja lähdimme tutustumaan Haaapsalun historialliseen kaupunkiin. Pitkän matkan jälkeen pääsimme vihdoin syömään. Haapsalussa meille oli varattu opas, joka kertoi kaupungin historiasta ja esitteli muutamia historiallisesti tärkeitä kohteita, kuten Haapsalun piispanlinna. Kierroksen jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa. Lokille saavuimme takaisin puolikahdeksalta, jonka jälkeen pieni opastus lokista ja käytännön asioista. Kahdeksalta lähdimme kohti Hiidenmaan Kärdlaa.
Uusi miehistö Afrikan rannalla
Q-vahti oli vuorossa, kun irrotettiin köydet Haapsalussa ja myös yöllä sateessa ja pimeässä, kun ajoimme sisään Kärdlan aallonmurtajan taakse ja kiinnityimme laituriin klo 03.51.
Köydet kiinnnitettiin Haapsalun vierasvenesatamaan klo 20.30. Ilma on lämmin ja vesi erittäin matalalla – vettä on tällä hetkellä kölin alla 20 cm. Matkalla kuulimme hylkeiden laulua ja teimme 3 hyljehavaintoa. Kun tottuu ajatukseen, että kaiku ei näytä yli kolmea metriä vettä kölin alla, pystyy liikkumaan näillä vesillä.
Pääsimme purjehtimaan tänään Väinämerellä, vaikka tuuli oli aika heikkoa. Olimme redillä Harilaidin edustalla, jonne on merikarttojen mukaan uponnut kolme hylkyä. Snorklasimme ja vesikiikaroimme upeaa lahdenpohjaa, jossa oli meriajokas -niittyjä.
Pysähtyessämme Harilaidin saaren edustalle, lähdimme kumiveneellä entisen Neuvostoliiton vartiosaarelle. Kahlasimme loppumatkan rantaan, sillä vesi oli todella matalaa. Kävelimme rantaviivaa pitkin, kunnes löysimme polun heinikon keskeltä. Polku vei meidät vanhaan hylättyyn vartijoiden asuintaloon, jossa oli huoneita joka lähtöön. Makuuhuoneiden lisäksi talosta löytyi muun muuassa iso keittiö sekä kylmähuone, salonki, vaatteiden kuivaushuone ja tyrmähuone. Talo oli suurimmaksi osaksi tyhjillään, mutta satunnaisista huoneista löytyi esimerkiksi vaatteita, nahkakenkiä, venäjänkielisiä sanomalehtiä ja säilyketölkkejä. Ulkoapäin rakennus näytti huonokuntoiselta, mutta sisään astuessamme yllätyimme sen hyväkuntoisuudesta. Sitä ei oltu vahingoitettu, vaikka se oli luultavasti seissyt tyhjillään vuosikymmeniä. Se oli vain rapistunut ajan myötä.
Pihamaalla oli erilaisia rakennuksia. Osa niistä oli niin huonokuntosia, että emme uskaltaneet mennä sisään. Vartiotorni houkutteli meitä, mutta sekin oli liian vaarallisen näköinen. Lopulta suuntasimme rantaa kohti, jossa oli meren hiomia valkoisia kiviä ja hylyistä rantautuneita jäännöksiä. Blondit selvisivät hyvin tutkimusmatkallaan ja pääsivät turvallisesti takaisin Lokille.
Lauantaina 22.8.2915 fyysikko Lauri Laakso luennoi ryhmällemme työstään Utön merentutkimusasemalla. Laakso on työskennellyt ympäri maailmaa ja nyt hän toimii ryhmäpäällikkönä muun muassa Utössä. Työryhmä tekee testauksia sekä mantereella että merellä aaltojen, tuulien, ilmakehän ja virtauksien parissa. He tutkivat muun muassa ilmakehän pienhiukkasia, kasvihuonekaasujen pitoisuuksia alailmakehässä ja pintavesissä. Lisäksi he tutkivat uusiutuvia energialähteitä: aurinko-, tuuli- ja aaltovoimaa. Utön merentutkimusasema toteutetaan ilmatieteenlaitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä.’
Kuvassa näkyvät keltaiset ODAS-poijut, jotka tiedottavat alueella olevan tutkimuksia.
Asema mittaa veden lämpötilaa, suolaisuutta, happipitoisuutta, sameutta sekä klorofylli- ja sinileväpitoisuutta. Ominaisuuksia voidaan mitata pinnasta pohjaan metrin syvyysvälein. Mittaustulokset päivittyvät automaattisesti asemalta internettiin.
Tahkunan majakka sijaitsee Hiidenmaan pohjoiskärjessä. Sen rakennus aloitettiin vuonna 1873 ja se valmistui kahden vuoden kuluttua. Valmistus tapahtui helposti Gordonin menetelmän avulla, joka perustuu tehtaassa valmistettuihin osiin, joita on helppo kuljettaa. Majakka on Viron rantojen korkein torni 42,7:llä metrillään. Majakka on väritykseltään valkopunainen ja materiaalina on käytetty valurautaa. Majakan valo vilkkuu kaksi kertaa, jonka jälkeen on 15s tauko.
Lauantaina alkuiltapäivällä, palattuamme luotsikierrokselta ja lusikoituamme kipparin herkkukeiton viimeistä pisaraa myöden, siirryimme tekemään meribiologian kenttätyötä läheiseen poukamaan, jossa vesi oli kirkasta ja sinilevä loisti poissaolollaan. Siirsimme tutkimusvälineet sekä tutkijat paikan päälle kumiveneellä ja siirryimme snorkkelit päässä rantaveteen kokoamaan näytteitä. Tavoitteena oli kerätä näytteitä mahdollisimman monesta eri eliölajista. Erityisesti keskityimme rakkolevään, sillä Nina-opettaja kertoi, että elämä on niiden luona erityisen vilkasta. Snorklaustunnelmaa nostattivat rantavedessä mainiosti viihtyneet rantakäärmeet, joita kohtasimme yhteensä kymmenisen kappaletta. Lopulta jouduimme luovuttamaan rannat takaisin käärmeiden hallintaan ja pakenimme takaisin Lokille.
Utöstä lähtiessämme kokeilimme myös eksoottisempaa, kaikille uutta tapaa koota näytteitä meren pohjasta. Käytimme apuna kouramaista Ekmanin pohjanoudinta, jonka laskimme 16 metrin syvyyteen. Laitteen toimintaperiaatteena on virittää sen leuat yläasentoon ennen pohjaan laskua ja lähettää sen perään narua pitkin raskastekoinen luoti, joka laukaisee leukojen jännityksen ja ne loksahtavat yhteen keräten laitteen sisälle palasen merenpohjaa. Muutaman harjoituskerran jälkeen laitteen käyttö alkoi sujua ja saimme nostettua näytteemme onnellisesti Lokin kannelle.
Illalla matkaa taittaessa ohjelmassa oli näytteiden analysointia kannen alla. Edellä mainittujen näytteiden lisäksi tarkastelimme myös planktonhaavilla kerättyä sinilevää mikroskoopilla. Tarkoituksena oli kerätä, tunnistaa ja nimetä näytteiden joukosta 15 eri eliölajia, muun muassa sinisimpukka, suolilevä ja aiemmin päivällä tutuksi tullut jouhilevä. Myös sinilevämassasta oli mikroskoopilla erotettavissa kaksi eri lajia. Meitä kiinnosti erityisesti mikroskoopin läpi katsottaessa merihirviöltä näyttänyt leväkatka, joka sinkoili petrimaljassa uutterasti edestakaisin kunnes päästimme sen takaisin Itämeren syleilyyn.
”Tänään oli ensimmäinen kerta kun joku kouluaine kiinnosti oikeasti”, totesikin eräs iltapalaverissamme.
Lauantai aamupäivällä, kun muut olivat tutustumassa Utön majakkaan, pääsimme me neljä merilinjalaista yllättäen vierailemaan luotsikutterissa ja tutustumaan siihen tositoimissa. Olimme siis matkassa mukana, kun luotsi kuljetettiin Utön edustalla odottavaan alukseen. Laiva oli tanskalainen Tellus, joka oli parhaillaan matkalla Nynäsistä kohti Naantalia. Luotsit kertoivat meille, että alus kippareineen oli heille jo entuudestaan tuttu ja ajoi samaa reittiä usein.
Luotsin tehtävä on nousta suureen alukseen ulkosaaristossa ja ohjata se saarten läpi turvallisesti satamaan. Heidän on siis osattava kuljettaa isojakin laivoja sujuvasti pysyen aina tarkkana ja tunnettava kulkemansa alueet tarkasti. Kun kyselimme matkan aikana, luotsit kertoivat itsekin työnsä olevan ajoittain todella raskasta ja haastavaa etenkin kun sääolosuhteet ovat huonot esimerkiksi syysmyrskyissä. Laivat on saatava satamiin lähes kelissä kuin kelissä.
Itse matka luotsikutterilla oli meidän kaikkien mielestä mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus. Kukaan meistä ei ennen ollut nähnyt luotsin kiipeävän alukseen, ja köysitikkailla kiikkuvat miehet muistuttivat meitä elokuvista. Kun miehet oli saatu turvallisesti alukseen, palasimme takaisin Utöseen kokemusta rikkaampina.
Hiidenmaan tapahtumat toisessa II maailmansodassa – sunnuntaiaamun historiantunti Tahkunan sotilasmuseossa
Sijainti: Kärdlan uusi vierasvenesatama
Sää: tuuli 5m/s NE, Aurinkoa ja lämpöä
Purjehdimme yöllä 6 tuntia. Nostimme purjeet klo 23.00. Isolla, genaakkerilla ja fishermanilla etenimme Suomenlahden yli noin 3-4 solmun vauhtia. Jokainen vahti sai navigoida pimeässä yössä kaksi tuntia. Taivas oli tähtikirkas ja lämmin tuuli puhalsi luoteesta. Aurinko nousi 06.05 ja klo 8.30 kiinnitimme köydet Kärdlan vierasvenesatamaan.
Nyt olemme tehneet Hiidenmaa kierroksen bussilla. Kävimme bunkkereissa, majakassa, sotamuseossa ja uimarannalla. Näistä kirjoitamme myöhemmin lisää. Terveisiä kaikille.
