Tekijä: Nina Brander

25.8. Lähtö Öröstä 19.40, tihkusadetta

Antti ajoi Lokin pois laiturista. 20 minuutin päästä pysähdyimme ottamaan Ekmannilla pohjanäytteen , näkösyvyyden ja vesinäytetteen suolapitoisuuden mittaamista varten. Miehistö piti alusta paikoillaan hienosti aina kahdenkymmen minuutin välein ja pystyimme operoimaan ja ottamaan kannelta näytteitä pienessä tihkusateessa hienosti. Ensimäinen pohjanäyte 18 metristä oli liejupohjasta pelkkää tummaa mutaa. Ei mitään elävää mukana. Seuraavaksi saimme näytteen sorapohjalta 20 metrin syvyydeltä. Viimeinen pohjanäyte oli mielenkiintoinen, 15 metrin syvyydestä. Näytteeksi saatiin hyvää savea ja pohjasaven seasta löysimme liejusimpukoita. Olemme matkalla viikinkisaarelle, joka siintää horisontissa.

Tsaikovski, Antti, Jaakko ja Riku

 

 

Saavuimme Örön saarelle kahden maissa, ja saimme tehtäväksi etsiä rasteja jotka oli merkattu karttaan. Rastit liittyivät Örön luontoon ja historiaan. Saimme selville että Örön saari soveltuu perhosille hyvin ja täältä onkin löydetty noin 1600 eri perhoslajia. Saarelta löytyy kaksi harvinaista kasvia Lännenkylmäkukka ja Ahokylmäkukka, jotka esiintyvät vain Örön saarella.

Lisäksi saarella näkyi paljon armeijan tykkejä ja bunkkereita, koska Örön saari on ollut sadan viime vuoden ajan armeijan käytössä, eikä siviilit saaneet tulla sinne. Örössä on Pitkä ikävän tie ja Lyhyt ikävän tien. Teiden nimet tulevat asepalveluksessa olleiden rangaistuksesta jotka olivat pitkä lenkki tai lyhyt lenkki.

Teemu, Oona, Lotta, Reko, Antti, Niilo, Jetro, Riku, Alvar ja Jaakko

Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari. Hiidenmaan maasto on erittäin vaihtelevaa. Maanpinta on kohonnut merestä jääkauden jälkeen ja takana on erilaisia kehitysvaiheita. Meri on muokannut voimakkaasti pinnanmuotoja. Hiidenmaan rannikoilla esiintyy rantavalleja ja saarella on sekä rantapenkereitä että rantadyynejä. Asukasluku Hiidenmaalla on noin 3000.

Iltapäivällä kävimme snorklaamassa Kärdlan rannassa ja löysimme monia eri Itämeren eliölajeja. Muun muassa kaikki Itämeren simpukkalajit, leväkatkoja, kolmipiikkejä, korvameduusoja ja erilaisia leviä. Teimme myös havaintoja merenpohjaan liittyen. Virossa merenpohja ja rannat ovat pääasiassa hiekkaa , (kallioperä on kalkkikivestä) ja rakkolevää ei ihan rannassa juurikaan ole, paitsi ajelehtineita kasoja. Suomessa taas kallioperä on paljolti graniittia. Muuten kasvillisuus ja eliöt ovat samantyyppisiä kuin Suomessa. Teemu pyydysti paljain käsin kolmipiikin.

”Auto läks katki” Lotta, Oona, Jetro, Teemu

 

Usvainen aamu Kärdlassa

Kello herätti 4.30 ja Autoläkskatki –vahti valmistautui kannelle. Laiturista irrottauduttiin klo 5.00. Ilma oli kosteaa, kylmää ja sumuista. Linjataulut hävisivät liian nopeasti sumuun ja suunnistimme kompassin avulla. Kuuden jälkeen nostimme purjeita: iso, rullafokka, mega fisherman, genaakkeri ja toinen staysail. Sumu hälveni ja oli mukava seurata auringonnousua; näimme yhden kalastusaluksen ja yhden lokin. Matkaa tulee 48 mailia Öröseen. Laskimme Viron vieraslipun ja aamupalana söimme Alvarin mesikäpit. Nyt olemme 16 mailin päässä Hiiumaast, aurinko paistaa, tuulen nopeus on noin 3-4m/s ja autoläkskatki –vahti menee nukkumaan.

Lotta, Oona, Jetro ja Teemu (+Alvar)

Matkalla Haapsalusta Hiidenmaalle yöllä näimme revontulia. Revontulet syntyvät, kun Aurinkotuulen varatut hiukkaset osuvat Maan ilmakehään ja törmäävät ilmakehän happi-ja typpimolekyyleihin. Värit ovat yleensä vihreitä tai liiloja. Se johtuu siitä, kumpiin (happeen vai typpeen ) ne törmäävät. Näkemämme revontulet olivat vihreitä ja ne näkyivät useamman tunnin ajan taivaalla.

Oppaamme Urmas kertoi Kärdlan kierroksella, miten pohjavesi on katseelta kätkössä maan uumenissa, joten sen olemassaolon merkitys usein unohdetaan. Pohjavesi maistuu paikallisten mielestä luonnolliselta ja haisee veden ominaishajulta. Pohjavesi sisältää kahta alkuainetta (H, O), mutta putkiston takia vedessä voi maistua rauta. Kärdlan Puistokadun varrella jokaiselta pihalta löytyy oma kaivo ja/tai suihkulähde. Maahan vain isketään metallinen putki, josta alkaa tulla (paineenalaista) puhdasta ja raikasta vettä mentyään pohjavesitasolle (vettä läpäisemättömän kerroksen läpi). Aluksi putkesta voi lentää kiviä ja mutaa, jonka jälkeen tulee puhdasta vettä. Saimme täyttää juotavapullomme yleisestä kaivosta. Kysessä oli siis arteesinen kaivo.

Autoläkskatki

 

Ristimäki sijaitsee 3000 asukkaan kylässä, Kärdlassa,Hiidenmaalla. Ristimäellä on tuhansia pieniä ristejä, joita nykypäivänä turistit voivat tehdä luonnonmateriaaleista. Ensimmäiset ristit pystytettiin sinne jo keskiajan lopulla. Ristimäen legendan mukaan kaksi hääkulkuetta kohtasivat toisensa paikalla ja siitä syntyi tappelu. Toisen joukon morsian ja toisen sulhanen kuitenkin selvisivät hengissä ja tästä syntyi seka-avioliitot eestiläisten ja hiidenmaaruotsalaisten kesken.

Hiidenmaaruotsalaiset olivat Ruotsista tulleita vapaita talonpoikia, joiden vanhemmat ja isovanhemmat oli asutettu Hiidenmaan pohjoispäähän 1300-1400 luvuilla. Heidän tehtävänään oli seurata ja ohjata alueen vilkasta meriliikennettä. Paikalliset paronit yrittivät maaorjuuttaa heitä, josta syntyi luokkataistelut.

Katariina II ollessa Venäjän keisarinna Hiidenmaan ruotsalaiset pakotettiin muuttamaan Etelä-Ukrainaan. 20.8 1781 noin 1000 hiiunruotsalaista kokoontuivat Ristimäelle viimeiseen jumalanpalvelukseensa ennen karkoitusta Ukrainaan. Noin 600 pääsi perille. Paikalle syntyi kylä nimeltä Starosvetskaja, gammalsvenskby.

1929 Ruotsi ja Neuvostoliitto sopivat noin 500 Hiiunruotsalaisen paluumuutto-oikeudesta Ruotsiin. Heidät asutettiin Gotlantiin.

Pääsimme myös itse tekemään ristit Ristimäellä. Oppaamme kertoi, että jos ensikertalaiset eivät tee ristiä, elämän onni voi mennä ohi.

Toinen ryhmä saapui Haapsaluun tiistaina. Lähdimme heti katsomaan Haapsalun nähtävyyksiä. Ensin kävimme katsomassa piispanlinnaa, joka on 1200-luvulla valmistunut keskiaikainen linnake. Linnakkeen yhteydessä oleva kirkko on vieläkin käytössä. Kirkkoon liittyy jännittävä legenda valkeasta daamista. Keskiajalla nainen ei saanut astua kirkon kynnyksen yli. Kerran kuitenkin tulisesti rakastunut mies halusi tuoda naisensa kirkkoon, jotta he voisivat viettää enemmän aikaa yhdessä. Näin nainen astui kirkkoon vaikka se oli kiellettyä kuoleman uhalla. Nainen pysyi kauan piilossa, mieheksi pukeutuneena. Piispa kuitenkin huomasi naisen, kun hän lauloi kuorossa korkeammalta kuin miehet. rangaistukseksi mies heitettiin linnan tyrmään kuolemaan. Nainen muurattiin kappelin seinään elävältä ja kerrotaan että valkea daami ilmestyy kappelin ikkunaan suremaan rakastettuaan.

Linnassa oli myös katedraalikoulu, jossa opetettiin seitsemää oppiainetta mm. astronomia ja latina. Oppilaat olivat keskiajalla vain poikia ja rangaistus huonosta käyttäytymisestä oli koulussa ankara.

Haapsalun rantakadulla näimme valkoisia penkkejä jossa penkkien kustantajien nimi ja vuosiluku. Rantapaviljongista näkyi vuosittainen vedenkorkeus. Rantapaviljongista siirryimme kivipenkille, jossa Tsaikovski aikoinaan istui ja katsoi merelle hakien inspiraatiota sävellyksiinsä. Penkin vieressä oli nappi josta alkoi soimaan Tsaikovskin teoksia, mm. Joutsenlampi.

 

 

Spinnu nostettiin Kimmon opastuksella ylös, jonka jälkeen Antti otti ohjat omiin käsiinsä ruorin puolella. Olo oli varsin epävakaa, kun Antti vemputti ruoria edestakaisin . Tilanteen laannuttua Antti laittoi Jack Sparrow-vaihteen päälle ja nostatti veneen huppunopeuden 8.9 solmuun, joka on reissun uusi ennätys.

Lotta mittasi Rikun kanssa keskellä Suomenlahtea veden suolapitoisuudeksi 4,4ppt, Kärdlan mittauksessa luku oli 4,1ppt.

Aallokko oli Niilon sanojen mukaan n.10metriä korkea, mutta kippari väitti se olevan vain metrin korkuinen. Samalla lehtori Ala-Nissilä kertoi Bengtskärin majakan historiasta ja lehtori Brander aalloista sekä Itämeren vaikeakulkuisesta saaristosta. Opetusta oli hieman hankala seurata, kun veneen kallistuskulma pyöri huolestuttavasti jopa 35 asteessa.

Laskimme purjeet lähestyessämme Örötä kapeita ja kivikkoisia väyliä pitkin. Rikun auttaessa kipparia purjeiden laskemisessa tuuli tempaisi yllättäen Rikun lippiksen veteen. Riku haikaili hetken aikaa lippiksen perään, mutta hänen suupielensä kääntyivät nopeasti jälleen ylöspäin kun pääsimme nauttimaan Alvarin, Jaakon ja Antin valmistamaa herkullista avokadopastaa.

Matkaan oli varattu aikaa noin 10 tuntia, mutta matka taittui aivan heittämällä ajassa 6 tuntia ja 40 minuuttia, 7.5 solmun keskinopeudella yli keskijakoliikenneväylän, missä kulki muutamia rahtialuksia Pietaria kohti.

Ryhmä Georkotsit; Niilo,+Reko ja Alvar (+ Lotta)

Klo 21.10 58,56,N 23,24E

Haapsaluun on 4 mailia. Seilaamme matalissa vesissä. Kaikuluotain näyttää tällä hetkellä 2,6 metriä . Haapsalun edustan vedet ovat matalat ja vahti joutuu olemaan todella tarkkana.

 

 

 

 

 

 

Viron Muhusta löytyy kalkkikiveä ja graniittia. Graniitti on kovaa, painavaa ja se koostuu muutamasta mineraalista (biotiitti, kalimaasälpä ja kvartsi). Sitä löytyy yleisesti sekä Suomen saaristosta että sisämaasta. Graniittia pystyy muokkaamaan pääasiassa vain jääkausi. Kalkkikivi on sedimenttikivi ja kalkin ym. kerrostuessa merenpohjaan se iskostuu kovan paineen takia kalkkikiveksi. Maankohoamisen sekä mannerlaattojen liikkeiden ansiosta sitä nousee merenpohjasta maalle. Kalkkikivi on huokoista, vaaleaa, kevyttä ja rapautuvaa. Esimerkiksi aallot kuluttavat sitä mekaanisen liikkeen takia suuresti ja myös hapan sadevesi kuluttaa kalkkikiveä paljon. Kalkkikivijyrkänteihin meren aallot usein tekevät (tippukivi)luolastoja. Kun luolasto ulottuu pitkälle suoran jyrkänteen syvyyksiin, jyrkänteen reuna voi hajota ja näin maa pikkuhiljaa vetäytyy sisämaahan päin.

Täällä Virossa, Saarenmaan Muhussa, kalkki neutraloi happamuutta ja aikaansaa hyvän ravinteikkaan rehevän maaperän, jolloin alueella on paljon erilaista kasvillisuutta. Viro sijaitsee lauhkealla lehtimetsävyöhykkeellä, ja täällä Muhussa on paljon jaloja lehtipuita, muun muassa jalavaa, vaahteraa, tammea, pähkinäpensaita, pihlajaa, saarnia, hevoskastanjaa ja pyökkiä.

Lilli, Linda ja Maria // Sopotit

Kiireisen aamupalan jälkeen lähdimme pyöräilemään Pyhän Katariinan kirkolle. Puolet porukasta meni autolla (skoda) hakemaan lisää pyöriä, kun samaan aikaan loput pyöräilivät kirkolle päin. Kun koko porukka oli Pyhän Katariinan kirkolla, kävimme Ala-Nissilän johdolla sen historiaa. Samaan aikaan Brander keräsi erilaisia lehti- ja kivilajeja opiskelua varten. Kirkon historian jälkeen sai mennä syömään tai kauppaan. Sen jälkeen lähdimme polkemaan takaisin venesatamaan päin. Satamassa kävimme saunassa ja suihkussa, jonka jälkeen lähdimme kohti Haapsalua. Nostimme tunnin konetuksen jälkeen purjeet. Menimme koko matkan ilman plotteria kehittääksemme navigointia kartan kanssa.

Disa, Ella, Johannes, Niclas // Eko-Polsk