Sijaintimme on tällä hetkellä 60¤28`197N
019¤44`,666E eli purjehdimme Getan
pohjoispuolella. Tarkoituksena on kiertää
yön aikana Ahvenenmaan pääsaari. Tuulen
suunta on lounaasta noin 6m/s.
Päivityksiä ei ole luvassa enään tältä
päivältä, mutta kommentteihin pyrimme
vastaamaan. Mukavaa olisi, jos joku
kommentoisi artikkeleitamme.
Keskiviikko- aamuna heräsimme aurinkoisen taivaan alla. Söimme aamupalan, sekä pulahdimme nopeasti aamu-uinnille. Sen jälkeen lähdimmekin porukalla saaren toiselle puolelle olevaan Myrskyluodon Maijan ”Kotisatamaan” katsomaan, millaisissa olosuhteissa Maija ja hänen perheensä elivät. 1970-luvulla paikalla kuvattiin TV-sarja Myrskyluodon Maija ja jäljellä olevista rakennuksista talosta, navetasta, saunasta ja aitasta sai hyvän kuvan saaristolaisperheen elämästä 1800-l.
Rannalla saimme biologian opettajalta tehtäväksi etsiä mm. mahdollisimman monta eri levälajia, simpukkalajia, sekä mereneläviä. Löydösten avulla opettelimme tunnetuimpia Itämeren lajeja. Saimme tietoa esimerkiksi rakkolevästä, sinisimpukoista, sekä pieneliöistä. Oppitunnin päätteeksi saimme hieman aikaa uimiselle, sekä auringonotolle. Kävelimme takaisin Lokille, söimme ja joimme hyvin kuuman auringon alla ja koitti aika lähteä pitkälle purjehdukselle Maarianhaminaa kohti.
Ilona ja Viivi
Saavuimme Väderskärin saarelle noin 20.30. Saari on tuttu Myrskyluodon Maijan tarinasta ja Maijan esikuvana ollut kirjasarjan kirjoittajan Anni Blomqvistin isotäti Maija Michelsdotter. Hän asui saarella lähes koko elämänsä.
Tutustuimme Maijan tarinaan ja 1800-luvun saaristolaiselämään Högbergetin huipulla. Opetus jatkui pitkälle yöhön.
Lokki aluksemme on kalliokiinnityksessä, joka aiheuttaa sen, että vahtivuorot joutuvat yöksi ankkurivahtiin. Puolentoista tunnit vahdit pyörivät läpi yön ja vahtien tehtävänä on seurata tuulta ja ankkuriköyden pitävyyttä.
Hyvää yötä ja huomenta!
Kello: 19:54
Tuulensuunta: 6m/s Etelästä
Koordinaatit: 60°30’,435N 020°16’,470E
Rannön historiallisen saaren jäädessä meidän näkökentän ulkopuolelle, ruoan hajuinen Lokki matkaa täyttä hönkää kohti Väderskäriä. Tonnikalan tuoksu on levittäytynyt joka puolelle Lokkia. Kokeneen merimiehen raavaat otteet ruorista luo kanssa matkustajille turvallisen olon. Viime kesällä viikon yksin merellä viettäneen Konsta Grönbergin uskomattomat navigaatiotaidot pitävät meidät ja Lokin poissa karikoilta, vaikka matkustammekin väylien ulkopuolella, melko karikkoisilla vesillä. Jo kauas jääneellä Rännön saarella tutustuimme saaren historiaan. Saarella on asunut kalastajia, jotka olivat jättäneet jälkeensä autioituneet rakennukset. Saarella oli hieman aavemainen tunnelma, joka todennäköisesti johtui unholaan jätetyistä rakennuksista. Pienissä rakennuksissa olivat vielä jääneet historiallisia esineitä ja rakennuksissa saa viettää yönsä ilmaiseksi. Saarella sijaitsee myös muistomerkki, joka on omistettu kolmelle todennäköisesti hukkuneelle ihmiselle, jotka lähtivät kalaan, mutta eivät koskaan palanneet. Oranssina hohtavan auringonlaskun siivittämä jatkamme tyylikkäästi kohti uusia seikkailuja. Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen
Lämpötila: 19 °C
Koordinaatit: 60°43’980N 021°01’420E
Tuulensuunta: Etelätuulta 6 m/s
Kello: 07:30-11:20
Aamun sarastaessa Isokarin jylhässä maisemassa opiskelijamme olivat valmiina vastaanottamaan suuren määrän tietoa jääkauden jättämistä jäljistä Isokarin majakkasaarella. Monipuolinen kasvisto ja harvinaisista eläimistä koostuva eläinkunta on muodostunut alueelle tämän sijainnin takia. Reilu tunnin mittainen aamukävely Isokarin sileillä ja jykevillä kallioilla oli mieltä rauhoittava kokemus. Opiskelulta ei voitu vieläkään välttyä ja tiukkaa asiapitoista tekstiä tuli joko oppaamme suusta tai kaikille tutuiksi tulleen biologian ja maantieteen opettajamme Nina Branderin suusta. Jääkauden muovaavia kalliokerroksia vasten piiskasivat Itämeren raa’at mainingit. Kävely päättyi takaisin aluksellemme, joka odotti innokasta nuorisoa, jotka olivat valmiina siivoamaan aluksemme.
Lähtömme keskeytti viereen laskeutuva Eurokopteri, joka kuuluu Suomen puolustusvoimille. Kopterin synnyttämä tuulenpuuska nosti merestä pientä tihkusadetta, joka sai Lokkimme ikkunatkin kostumaan. Nopeasti ohi ollut operaatio päättyi, kun helikopteri katosi taivaanrannan taa vain muutaman kymmenen metri merenpinnan yläpuolella. Selkämerellä pidettävän sotaharjoituksen vuoksi pääsimme näkemään i
sänmaamme puolustajat tosi toimissa. Köydet irti ja keula kohti suurta tuntematonta.
Eemil Leskinen, Konsta Salmela ja Lauri Leimu
Saavuimme maanantai-iltana Isokarin majakkasaarella. Kiirehdimme tutustumaan majakkaan ja saaren historiaan, koska majakan lyhty syttyy hämärän hetkellä ja vierailu majakan huipulle auringonlaskua ihailemaan piti tehdä ennen sitä.
Majakan lamput rävähtivät loistamaan ja tutustuimme menneiden aikojen elämään ja tarinoihin täysikuun loistaessa taivaalla.
Saunaan ja nukkumaan. Aamu alkaa opippitunneilla rantakallioilla. Tästä lisää myöhemmin.
Hyvää syntymäpäivää Isokari 180 vuotta!
Isokari on majakkasaari Uudenkaupungin ulkopuolella. Tänä viikonloppuna majakka täyttää 180 vuotta.
1800-luun alussa Englannin sotalaivasto oli Euroopan ja samalla maailman mahtavin. Ranska halusi olla Euroopan johdossa ja siksi laati muiden Euroopan valtioiden kanssa kauppasaarto sopimuksen Englantia vastaan, koska ei onnistunut valloittamaan sitä. Tämä tarkoitti kauppasaartoa Englannille ja tällä tavoin koetettiin ulkoisesti heikentää sen sotakykyä, mikä olisi tuonut Ranskalle Euroopan herruuden. Ruotsille, johon myös Suomi kuului, ei sopimuksesta olisi ollut etua, koska puutavarakauppa Englannin kanssa oli niin suurta ja tuottoisaa. Tämä kauppa mahdollisti molemmille, niin Ruotsille, että Englannillekin etuja, sillä Ruotsi sai varallisuutta ja Englanti puutavaraa mahtavaa sotalaivastoa varten.
Ranskan keisari Napoleon halusi saada Ruotsin suostumaan sopimukseen ja näin Ranska solmi Venäjän kanssa Tilsit-sopimuksen vuonna 1807, että jos Venäjä saa Ruotsin alistettua, saa Venäjä Suomen osaksi valtakuntaa. Venäjän saadessa Suomen osaksi valtiota, jäivät tärkeät kauppaväylä Ruotsin puolelle. Tämän takia Venäjän piti perustaa uusia laivaväyliä läpi Suomen vaarallisen saariston ja alkoi rakennuttaa sen ajan mahtavimpia majakoita. Isokari on yksi näistä majakoista. Ilman sitä kaupankäynti olisi ajautunut karille.
Isokarin majakka valmistui vuonna 1833 ja on Suomen kolmanneksi vanhin valomajakka. Sitä suunniteltiin 17 vuotta. Rakennusvaiheessa Turusta tuotiin muurareita, jotka olivat parhaimpia Suomessa. Samat muurarit korjasivat Turun palon aiheuttamia vahinkoja Turun tuomiokirkossa. Isokarin majakka on rakennettu täysin ilman muottia sen ajan työvälineillä, ja rakennus on aloitettu kivijalasta, joka on makkarakennuksessa sen tärkein osa. Arkkitehti suunnitteli aluksi Isokarin majakan kivijalasta lopullista korkeampaa, mutta saaren kiviaines oli niin haurasta, ettei siitä saanut kestävää tai hienoa. Tämän takia kivijalan korkeus jäi muutaman metrin korkeuteen. Majakka rakennettiin lähes kokonaan punatiilestä, jota tuotiin muualta suuria määriä. Tiiliä upposi laivojen mukana paljon, sen perusteella, että saaren edustalla meren pohjassa on suuria tiilikasoja. Paljon tiiliä onkin tarvittu, sillä niitä majakkarakennuksessa on jopa 600 000 kappaletta. Myöhemmin majakkarakennusta on muokattu niin, että siihen on valettu 15cm betonikerros pintaan. Jatkuvat vesisateet ja auringonpaiste oli vahingoittanut seinää niin paljon, että sään armoilla ollut rakennus alkoi hapertua ja kosteus tuli sisälle saakka.
Isokarin majakan valo on kirkas ja näyttää tietä veneilijöille. Majakka sai ensimmäisen linssikoneistonsa vuonna 1872 ja sähkövalo tuli vuonna 1952. Ennen sähkövaloa käytettiin öljylamppuja, jotka käyttivät öljynä naurisöljyä, jota saatiin läheisiltä saarilta. Öljylamppu keräsi nokea linssin lasiin. Venäjä lähetti pirtua lasin putsaukseen, mutta majakanvartijat joivat sen parempiin suihin. Sen takia majakan valo ei joskus ollut toiminnassa. Venäläiset korvasivat pirtun myöhemmin glyserolilla, jota ei voinut juoda.
Niko Penttilä, Pirita Nurmi, Juulia Rahila
Historiaa Katanpään linnakkeesta ja vankilasta
Vierailimme maanantai-iltapäivänä Katanpään linnoituksella, joka sijaitsee Lypertö-nimisellä saarella. Historian opettajamme Christiane kertoi meille ensin saaren historiasta, jonka jälkeen saimme vapaasti kierrellä bunkkereissa ja nähdä linnakkeen raunioita. Tutustuimme myös Katanpään kivilouhoksiin ja tytöt poikkesivat Rauman merikoululaisten Fanny- nimisellä aluksella.
Katanpään linnakeketju sijaitsee Kustavin ulkosaaristossa. Linnake kuului Venäjän puolustukseen ja se rakennettiin ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915. Venäjä oli menettänyt laivastonsa Venäjän ja Japanin sodassa 1904-1905 ja sillä oli tarve vahvistamaan puolustusta rajoilla. Erityisen tärkeää oli suojata Suomenlahden pohjukassa oleva pääkaupunki Pietari, ja ratkaisuksi tuli Suomenlahden linnoittaminen. Linnoitusketju sai nimensä Pietari Suuren mukaan Vähitellen linnoitusketjua laajennettiin ja sen pohjoisin osa Katanpää linnoitettiin ensimmäisen maailmansodan aikana. Linnoitusketjuun kuului lopulta Suomenlahden, Saaristomeren sekä Viron rannikkoa.
Linnoituksen rakentaminen alkoi toukokuussa 1915 ja työvoimana käytettiin muun muassa venäläisten rangaistusvankeja. Hunguusit olivat venäläisten vankeja Amurista ja Mantsuriasta.Heitä käytettiin työvoimana linnoitusten, teiden, sekä rautateiden rakentamisessa Katanpäässä. Hunguusit olivat pelättyjä maantie,- ja junarosvoja. Heille tyypillistä olivat pitkät hiukset ja lyhytkasvuisuus, jonka takia paikalliset luulivat heitä kiinalaisiksi naisiksi.
Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun Venäjä ei enää hallinnut Katanpäätä, punaiset miehittivät alueen pariksi kuukaudeksi Suomen sisällissodan aikana. Linnakkeelta punaiset pystyivät hyökkäämään valkoisten kimppuun, sekä tekivät tarkastuksia heidän koteihinsa. Saksalaiset nousivat sisällissodan aikana Hangossa maihin ja osa heistä kävi myös Kustavissa päämääränään mahdollisesti Katanpää.
1920-luvulla linnakkeen isännäksi tuli rannikkotykistö.
Turun, sekä myös muiden kaupunkien vankien määrä oli kasvussa, ja tästä syystä Katanpäähän nähtiin tilaisuus siirtää osa vangeista. Linnake vaihtui vankilaksi 1931 ja jatkoi toimintaansa vuoteen 1940 asti. Vangeiksi tuotiin kuristushuonevankeja, vankeusvankeja, pakkotyöläisiä ja sakon muuntorangaistusta sovittavia vankeja. Katanpäässä vangit työskentelivät kivilouhoksella. Kivi oli tärkeä vientituote ja sitä vietiin muun muassa Keski-Eurooppaan kaupunkien rakennustarpeisiin.
Jatkosodan aikana linnake eli hiljaiseloa ja sitä pommitettiin vain kerran. Toisen maailmansodan jälkeen vankilatoiminta lopetettiin ja se siirtyi puolustusvoimien omistukseen ja oli 1999 vuoteen asti suljettu sotilasalua. Nykyään alue on metsahallituksen hallinnassa.
Teksti: ilona, Viivi, Juulia
Koordinaatit: 60° 33’066N 021°19’080E
Lämpötila: 19 °C
Kello: 16:16
Tuulensuunta ja nopeus: sw 11 m/s (aukolla), sw 6,5 m/s (ströömissä)
Iniönaukolle tultaessa tuuli oli erittäin navakka ja purjeilla edettiin hyvää vauhtia, vaikka tuulensuunnan takia jouduimmekin kryssimään. Aukolla oli myös vähän aallokkoa, joista osa hajosivat aluksemme kylkeen, heittäen kannelle pärskeitä, jotka virkistivät meitä. Matkalla huomasimme myös merimetsojen valkoiseksi ulosteellaan värjäämiä saaria, joissa ei elävää kasvillisuutta enää ollut näkyvissä. Ströömin lähestyessä tuuli tyyntyi ja jouduimme lyömään koneet käyntiin, jotta etenemisemme ei pysähtyisi kokonaan. Hienot maisemat vilisevät Lokkimme molemmin puolin. Lämmin auringonpaiste vetää opiskelijamme aluksen kannelle nautiskelemaan tämän kesän viimeisimmistä lämpimistä päivistä, jotka ovat lähestulkoon romanttista viettää merellä koulukavereiden, opettajiemme ja miehistön kanssa.
Lämpimin terveisin: Lauri Leimu, Konsta Salmela ja Emil Leskinen
60°23’500N
021°42’371E
Tuuli: 5-7m/s
Nopeus: 6.3 kts
Täysillä purjeilla seilataan kohti Taivassaloa. Purjeet nousivat yhdeltätoista ja koneet sammuivat kahdeltatoista. Ensimmäisenä nostettiin iso purje, seuraavaksi fokka ja sitten staysailsit. Nyt Lokki liikkuu leppoisasti runsaalla 5 solmun vauhdilla! Vahdin vaihto tapahtui yhdeltä ja nyt Lokkia ohjaa Lauri. Aurinkoisen sään ansiosta kannella viihtyy loistavasti. Veneitäkään ei ole paljoa sillä arki on koittanut ja lomat ovat loppuneet. Upeat kesämökit koristavat maisemaa Lokin kiitäessä ohi.
Kaput (Niko, Pirita ja Juulia) kuittaa