Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Harjoittelimme veden varaan joutuneen tajuttoman historianopettajan pelastamista Airistolla.

Opiskelijoiden teksti tulossa.

 

Paikka: 60°07′.710N    021°41′.054E
Tuuli: 4m/s /etelä

Seilasimme äskettäin Fagerholmin ohi ja suuntaamme kohti Pärnäistä. Otimme näkösyvyyden Utöstä, josta selvisi reissun paras tulos, jopa 6m. Utön edustalla otimme myös pohjanäytteen, jossa oli sinisimpukoita. Sää on ollut lämmin ja puolipilvinen ja reissun aikana on ollut heikko myötätuuli. Lisäksi olemme hiukan rentoutuneet ajamalla kumiveneellä ympäri purjevenettä ja olemme saaneet hienoja kuvia Lokista.
-Jaakko

Utön majakka sijaitsee Turun ulkosaaristossa Utön saarella. Ensimmäiset maininnat Utöstä on 1200-luvulta. Vasta 1500-luvulla Kustaa Vaasa määräsi saarelle laitettavaksi maston jonka huipulla oli lyhty, sillä siitä oli tehty pääväylä Turkuun. Sen jälkeen siellä on poltettu erilaisia tulia merkkeinä laivaliikenteelle 1700-luvulle asti. Majakan rakennusmääräys annettiin 1724, sitä kuitenkin alettiin rakentamaa vasta 1753. Se valmistui jo samana vuonna.

Majakan rakennus aineena käytettiin räjäytettyä harmaakiveä ja maakiveä. Tornin sydänpilaria kiersi tiiliset portaat. Tornin huippu oli 12-kulmainen raudalla katettu puurakennus. Lyhdyssä poltettiin kuutta rasvalamppua ja valoa heijastettiin neljällä kuparipeilillä. Korkeutta tornissa oli 31 metriä.

Sitä hoiti kaksi majakan vartijaa, joille rakennettiin asuin rakennus Stenhuset.

Suomen sodassa 1808-1809 sodassa majakka räjäytettiin, vain länsi-muuri majakasta jäi pystyyn. 1814 rakennettiin majakka uudelleen, tällä kertaa neli-kulmaiseksi. Muurattu kivirakennus on majakan runkona vielä nykyäänkin.

1800-luvun alkupuolella utölaiset sisustivat majakan kolmannen kerroksen kirkoksi, jossa pidettiin joka pyhä jumalanpalvelus.

Talvisodassa 1939 Utö joutui vihollisen laivasto-osaston hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäys onnistuttiin kuitenkin torjumaan. Saarelaiset olivat olleet valmiudessa räjäyttämään majakan. Sitä ei tarvinnut tehdä.

Majakka täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Sen valotunnus on kaksi välähdystä kahdentoista sekunnin aikana. Majakka on väritykseltään valko-punainen.  Se tarkoittaa, että paikalta on saatavissa luotsi. Pohjoisseinä on pelkästään valkoinen eikä majakka lähetä valosignaalia lainkaan pohjoiseen.

1947 jouluaattona Utön edustalle upposi amerikkalaisalus Park Victory. Utöläiset saivat pelastettua suurimman osan miehistöstä, kymmenen epäonnekasta merimiestä sai kuitenkin surmansa tapahtuneessa. Amerikasta lähetettiin ruokaa kiitokseksi pelastustehtävästä, jotka myytiin. Rahoilla teetettiin kymmenjalkainen kynttiläjalka muistomerkiksi menehtyneille. Se sijaitsee Utön uudemmassa kirkkorakennuksessa.

Joonas, Eero, OSkari

 

 

 

 

 

Klo 9.00 kaunis aamuaurinko Utössä. Olemme lähdössä kohti Turku. Matkaa on noin 50 mailia. Tuulta on tällä hetkellä noin 5 metriä sekunnissa.

Oma paikkamme tällä hetkellä 59°53.914N 021°17.485° Tuulen suunta kaakko ja tuulen nopeus 3,7 m/s. Sää on pilvinen.

Klo 16.00 Lady Sailing otti Lokin haltuunsa ja matka jatkui kohti Utötä. Vaikka Julia makasikin kipeänä hytissä, onnistui Lady Sailingiltä vendaus sekä navigointi. Työt laskivat myös kiireisen aikataulun vuoksi purjeet matkan aikana, jotta pääsisimme perille Utöseen seitsämän aikoihin, jossa alkaa lauantai-illan historian oppitunnit. Luvassa majakkasaaren historiaa ja hurjia hylkytarinoita.

Aurinko paistoi lähes koko vahtivuoron ajan.

Nelli ja Noora

 

Jungfruskärin luontoa ovat aikojen saatossa kuluttaneet jääkaudet, eroosio, rapautuminen ja antropogeeniset tekijät. Vajaat kaksi miljardia vuotta sitten alueella syntyi maankuorta svekofenniseen vuorijonokehityksen tuloksena. Vuosien kuluessa vuoret kuluivat eroosion vaikutuksesta nykyiseen muotoonsa ja jäljelle jäivät kovimmat kivilajit, kuten granodioriitti ja gneissi. Edellä mainittuja kivilajeja löytyy Jungfruskärin kallioperästä.

Jääkaudet ovat muokanneet Suomen maisemaa voimakkaasti. Noin kymmenen tuhatta vuotta sitten Pohjola jäi jääkauden puristuksiin. Jää eteni Jungfruskärin alueella luoteesta kaakkoa kohti. Jään etenemisliikkeen suunnan huomaa helposti tutkimalla saarten pohjois- ja etelärantojen eroja. Pohjoisessa on havaittavissa silokallioita ja syvempiä rantoja. Eteläosiin jää on kuljettanut irtolohkareita ja ranta on rosoisempi. Luonnonsatamaa etsiessä onkin hyvä muistaa, että pohjoisrannat ovat veneilijälle parempia. Muita jääkauden jälkiä olivat mm. uurteet ja murrokset.

Jungfruskärin luonnossa näkyy maankohoaminen. Esimerkkinä pirunpellot (muinaisrannat), joita saaressa havaitsimme muutaman. Tutkimamme pirunpelto oli 16 metrin korkeudella merenpinnasta. Pirunpelto on syntynyt sinne noin neljä tuhatta vuotta sitten. Se ovat vanhaa merenrantaa, jonka maankohoaminen on tuonut esiin. Maa kohoaa  vajaat puoli metriä sadassa vuodessa, joten älä huoli jos nukahdat rannalle, todennäköisesti et tule heräämään vuoren huipulta. Muita merkkejä maankohoamisesta olivat saaren itäpuolella oleva flada ja keskiosassa sijaitseva lähes umpeenkasvanut glo-järvi.

 

Axel, Jaakko, Iivari

 

Olimme sukeltelemassa kapeassa salmessa Jungfruskärissä. Vesi oli hyytävää kuten ilmakin, mutta siitä huolimatta uhrasimme itsemme tieteelle ja keräsimme ämpärillisen näytteitä pohjasta.

Sukelluksellamme otimme selvää myös levävyöhykkeistä. Näytteistämme selvisi, että salmessa on runsaasti elämää. Salmen eliönäyte sisälsi seuraavia eliöitä: korvameduusa, rakkolevä, sinisimpukka, tötterösalaatti, merisätkin, ahvenvita, merirokko, levärupi ja idänsydänsimpukka. Emme havainneet ollenkaan sinileviä.

Salmessa sukeltamisen lisäksi yksi eräs ryhmämme jäsen kävi sukeltamassa Lokki purjeveneen alla ja tarkisti kölin mahdollisten vaurioiden varalta, niitä ei kuitenkaan silmään osunut.

Näkösyvyyttä olemme mitanneet Secchin-levyllä Maarianhaminassa, Kastelholmassa sekä Jungfruskärin lähettyvillä. Heikoin näkösyvyys oli Maarianhaminan itäsatamassa (0,9m) ja paras näkösyvyys oli Jungfruskärissä (5m).

Otimme myös pohjanäytteet Kastelholmasta ja Jungfruskäristä Ekmanin pohjanäytteenottimella. Kastelholmassa pohja oli lähinnä mutaa ja savea. Seasta löytyi yksi elollinen otus, harvasukasmato. Jungfruskärin pohja oli hiekkaa, joten näytteenotto epäonnistui.

Joonas, Onni, Eero, Oskari

Sijainti: 60°01`.14N, 021°03`.40E

Tuulen nopeus: 7-8 m/s

Tuulen suunta: Eteläkaakko

Aloitimme navigointivahdin kello 14. Merenkäynti oli kohtalaista. Taivas oli puolipilvinen ja aurinko paistoi lämmittäen tuulisessa ilmassa. Vastatuulen takia jouduimme pitämään suunnan mahdollisimman ylös tuuleen, mutta vauhdin piti kuitenkin pysyä tarpeeksi korkealla.

Onni

Klo 14

Sijainti: 60`06`N  021`04É

Tuulen suunta ja nopeus: Etelästä 9 m/s

 

Lähdimme Jungfruskäristä kohti Utötä kello 13.05, mutta Christiane oli aluksella vasta kello 13.07. Jouduimme odottamaan ja siksakkaamaan laiturin edessä kunnes hän saapui. On tärkeää olla ajoissa aluksella, sillä yleensä laiva ei odota myöhästelijöitä. Ennen purjeiden nostoa Lady Sailit ottivat Kallen kanssa pohjanäytteet. Näytteiden oton jälkeen nostimme purjeet järjestyksessä: staysail 1, staysail 2, isopurje ja fokka. Edessämme siintää tällä hetkellä Kihdin majakka.

 

Axel ja Iivari

Lähdimme aamulla biologian ja maantieteen opettajan, Kalle Viherän johdolla tutustumaan Jungfruskärin luontopolkuun. Saari kuuluu suureksi osaksi Metsähallitukselle ja onkin osa Saaristomeren kansallispuistoa.

 

Lady Sailing sai osakseen tutustua maanpäälliseen biologiaan, kun taas Yön Ritarit lähtivät  kumiveneellä tutustumaan meribiologiaan. Samaan aikaan Samba-vahdit tarkastelivat saaren maantieteellisiä ominaisuuksia.

Luontopolkukierros alkoi Jungfruskärissä sijaitsevasta taidenäyttelystä, jonka kävimme katsastamassa. Tämän jälkeen valitsimme aihealueet, mihin kukin ryhmä halusi tutustua ja sen jälkeen lähdimme kulkemaan luontopolkua.

Meidän tehtävä biologeina oli havainnoida saaren kasvillisuutta ja muita eliöitä. Huomasimme, että saarella esiintyi puulajistosta enimmäkseen saarnia, haapaa sekä katajaa. Saarnia oli eniten saaren pohjoispuolella, kun taas haapaa esiintyi runsaimmin saaren eteläpuolella. Katajaa oli taasen ympäri saarta, mutta ne olivat pieniä ja matalia ja poikkesivat suuresti perinteisistä katajista, joita olemme nähneet mantereella.

Opettajamme kertoi, että saarella on Suomen tasolla runsaasti eliölajeja neliömetrin alueella. Tämän pystyimme itsekin havainnoimaan, sillä lajisto oli monipuolinen. Lisäksi eläinten ulostetta oli ympäriinsä ja piti kokoajan katsoa mihin voi astua. Laidunnus vaikuttaakin saaren eliöstöön ja lisäksi saaren maaperässä on ordoviikkikauden kalkkia. Nämä tekijät yhdessä tekevät saaren lajistosta monipuolisen. Saaren itäosassa huomasimme flada-muodostuman. Sen reunalla näimme kurjen. Saariston fladat ovatkin lintujen suosimia paikkoja. Saaren eteläpuolella törmäsimme lehmiin ja sonniin.

 

Nelli, Julia ja Noora