Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Lähdimme tänään aamulla tutustumiskierrokselle Hiidenmaalle. Oppainamme toimivat opettajamme ja Urmas, joka tietää kaiken Hiidenmaasta. Matkalla sotamuseoon Urmas kertoi meille mm. Hiidenmaan arkkitehtuurista. Sotamuseossa Urmas kertoi Hiidenmaan sotilaallisesta merkityksestä maailmansodissa. Jälkeenpäin hän näytti miten ammutaan 180-millisellä ranikkopatterilla.

Viro itsenäistyi ensimmäisen kerran vuonna 1918. 23.8.1939 solmittiin Saksan ja Neuvostoliiton välillä Molotov-Ribbentrop sopimus. Sen salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Eurooppa jaettiin etupiireihin. Etupiirijaon mukaan Saksalle kuului Länsi-Puola ja Neuvostoliitolle Suomi, Baltian maat ja Itä-Puola. Viikko sopimuksen solmimisen jälkeen Saksa hyökkäsi Puolaan ja toinen maailmansota syttyi. Sen jälkeen Neuvostoliitto vaati tukikohtia Suomelta ja Baltian mailta. Suomi ei suostunut, jonka seurauksen syttyi talvisota. Viro suostui antamaan tukikohtia Neuvostoliitolle, jonka seurauksena Hiidenmaalle tuotiin 2000 neuvostosotilasta, jotka alkoivat rakentamaan bunkkereita. Vuonna 1940 Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä.

Urmaksen opastuksella vierailimme kiireen takia ositain keskeneräisiksi jääneissä bunkkereissa. Pimeissä ja kylmissä bunkkereissa oli mm. lääkintäkeskus ja sähköpääkeskus. Siellä asusteli myös lepakoita. Olimme myös toisessa bunkkerissa, joka oli kaksikerroksinen, siellä oli kosteaa ja pimeää. Bunkkerissa oli 3 metriä paksut teräsbetoniseinät, mitkä kestivät sen ajan pommitukset.

Näimme myös satamassa Hiidenmaan kyyditysten muistomerkin. Kyydityksissä neuvostoliittolaiset kyyditsivät nuoret hiidenmaalaiset miehet Siperiaan, koska Neuvostoliitto koki heidät uhkana, koska Neuvostoliitto pelkäsi miesten nousevan myöhemmin kapinaan Neuvostoliittoa vastaan. Neuvostoliittolaiset kyyditsivät 600 Hiidenmaalaista, joista selvisi hengissä 120. Lisäksi kyydityksiä tehtiin pelotellakseen hiidenmaalaisia nousemasta Neuvostoliittoa vastaan kapinaan.

Operaatio Barbarossa käynnistyi vuonna 1941. Se tarkoitti Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon. Operaation seurauksena Viro, Hiidenmaa mukaan lukien siirtyi pian Saksan hallintaan. Tarinan mukaan tämä merkitsi suurta muutosta saaren hajussa. Hitlerin Saksan hävittyä sodan, Hiidenmaa ja koko Viro siirtyi Neuvostoliiton hallintaan aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti. Viro itsenäistyi uudelleen 20.8.1991.

Alvar, Jaakko, Reko, Niilo, Riku ja Antti

 

Perillä Hiidenmaan Kärdlassa klo 02.05 huikean yönavigoinnin ja taitavan miehistön ansiosta. Ilman plotteria, tähtitaivaan alla, revontulien loisteessa;)

Tulimme aamulla 23.8 laivalla Tallinnaan. Siitä jatkoimme bussilla Haapsaluun. Saavuttuamme vaihdoimme kuulumiset jonka jälkeen ensimmäinen ryhmä lähti kohti Turkua. Aloitimme tutustumalla miehistöön ja veneen tapoihin. Lähdimme tutustumaan Haapsalun kaupunkiin ja historiaan.

Meidän vahtimme ”auto läks katki” aloitti navigoimalla Lokin pois Haapsalusta kello 19.15. Jouduimme kulkemaan kapeita ja matalia väyliä pitkin ulos satamasta, mutta se sujui kuitenkin todella hyvin. Oli hyvä kerrata merimerkit, koska ne olivat kesälomalla päässeet vähän unohtumaan..

Sää oli lähtiessä selkeä, tuuli oli lännestä 3 m/s ja lämpötila 15 astetta.

Ryhmä: ”auto läks katki” Jetro, Teemu, Oona, Lotta

Sunnuntai 21.8 Klo 21.45

Olemme olleet tällä hetkellä 31 tuntia yhtäjaksoisesti merellä ja purjeilla 20 tuntia. Se lienee merilinjan historian ennätys. Purjeita on nosteltu ylös ja alas. Pääasiassa olemme tulleet Riianlahden yli heittämällä täysin purjein. Ylhäällä ovat olleet rullafokka, staysail 1, staysail 2, megafischerman ja isopurje. Myös genaakkeria on nostettu ja laskettu.

Tänään on myös rikottu tämän reissun nopuesennätyksiä. Tällä hetkellä ennätys lehtori Ala-Nissilän hallussa 8,6 solmua. Samainen lukema on myös merilinjan tämän lukuvuoden tavoitekeskiarvo ; )

Matkaan on mahtunut pientä sadetta, mutta myös aurinkoa ja tarpeeksi tuulta itä-kaakosta noin 6-8m/s.

Komppania on nukkunut poikkeuksellisen paljon tänään, lähes kaikki vapaa-aika on käytetty nukkumiseen. Keula on kohti Muhua, ja siellä vietämme seuraavan yön.

Päivän aikana kuljettu matka purjeilla on 140 mailia. Keskinopeus on ollut 6,6 solmua.

Nyt kippari huutaa purjeiden laskuun.Lähestymme Muhua.

Hyvää yötä! Head ööt!

Lilli

 

 

 

Eilen aamulla, kun pyöräilimme Kuurin kynnäksellä, tapasimme rannalla naisen, jolla oli kädet täynnä meripihkaa. Meripihka on tyypillistä eteläiselle Itämerelle ja sitä huuhtoutuu merestä rantaan.

Meripihka on ollut arvokas kauppatavara, jota on viety alueelta jopa Rooman valtakuntaan. Jo lääketieteen isä Hippokrates tunsi meripihkan parantavat ja antiseptiset vaikutukset. Matkan aikana olemme nähneet Gdanskissa ja Sopotissa markkinoilla paljon meripihkasta tehtyjä tuotteita esim. patsaita ja koruja. Löysimme itsekin Kuurin kynnäksen Itämeren puoleiselta rannalta meripihkaa. Maailman meripihkasta 90% tulee Kuurin kynnäksen Kaliningradin puoleisista kaivoksista.

Liettulaiset olivat Euroopan viimeinen pakanakansa. Tunnettu liettualainen kansantarina antaa myyttisen selityksen meripihkan synnylle:

Liettualainen kalastajanpoika Kastytis ja jumalatar Jurate rakastuivat toisiinsa tulisesti. Jurate asui meripihkalinnassa syvällä meren pohjassa. Ylijumala Perkunas suuttui, koska jumalar oli langennut tavalliseen kuolevaiseen ja lähetti näin salaman tuhoamaan meripihkapalatsin. Siitä asti tuhoutuneen palatsin jäännöksiä on ajautunut rantaan muistoksi saavuttamattomasta rakkaudesta.

Myöhemmin tieteellinen maailmankuvan kehittyminen korvasi myyttisen selityksen meripihkan synnystä.

Disa, Ella, Linda ja Maria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vietimme toissayön Liettuassa Klaipedaan kuuluvassa Smiltynessä, joka sijaitsee varsinaisen kaupungin vastarannalla Kuurin kynnäksellä. Klaipeda on Liettuan tärkein satamakaupunki. Klaipeda tunnettiin ennen saksankielisellä nimellä Memel. Alun perin Klaipeida perustettiin nimellä Memelburg, ja sen perusti Saksalainen ritarikunta 1200-luvulla. Entisellä Memelin alueella on pitkä saksalaistaustainen historia, ja se kuului aikanaan Itä-Preussiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksa menetti alueitaan, jolloin vuonna 1918 Liettua itsenäistyi ja Memelistä tuli osa Liettuaa. Ennen toista maailmansotaa Memel luovutettiin Hitlerin Saksalle, joka oli aloittanut laajentumisensa 1930-luvulla ja sen tavoitteena oli mm. saksankielisten alueiden liittäminen Saksan valtakuntaan. Toisen maailmansodan seurauksena Liettuasta tuli osa Neuvostoliittoa. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Liettua itsenäistyi uudestaan. Entinen Memel ja nykyinen Klaipeida on vuosisatoja ollut tärkeä kauppapaikka ja Liettuan merkittävin satamakaupunki Kuurin Haffin suulla.

Vilho ja Aatu

Turbulenski

Ilma oli puolipilvinen ja tuuli idästä. Vahti vaihtui aamuseitsemältä ja Sopotit asettuivat iloisina ja pirteinä asemiin. Vahdin aikana karttaplotteri aiheutti hieman hämmennystä, sillä syvyydet olivat ilmoitettu poikkeuksellisesti jalkoina eikä metreinä. Onneksi kippari huomasi tilanteen ajoissa ja korjasi asian. Sekä tuuli että sää olivat täydelliset meidän aamuvahtia varten. Tuulen yltyessä nostimme Megafishermanin ja laskimme Staysailit 1:n ja 2:n. Näimme vuoromme aikana myös meidän lisäksi kaksi purjevenettä keskellä merta. Navigointi vuoromme lähestyessä loppuaan jätimme vastuun Turbulenski ryhmälle, jotka jatkoivat navigointia.

Linda, Maria ja Lilli // Sopotit

Kello on 4.00 ja on Eco-Polskin vuoro nousta ruorin taakse. Lokki on hyvässä lennossa ja vauhti kiihtyy entisestään Eco-Polskin käsissä. Matka Haapsaluun lyhenee maili maililta. Ryhmä vuorottelee parinkymmenen minuutin välein ohjausvastuuta ja muut tarkkailevat ympäristöä ja pitävät seuraa ruorimiehelle. Eco-Polsk opettelee myös solmuja ja kaikki osaavat paalusolmun nyt vaikka unissaan. Tuuli yltyy vuoron aikana ja syntyykin hetkellinen nopeusennätys. Niclas ohjaa Lokin 7,8 solmun nopeuteen ja Johanneksen siirryttyä ruoriin vauhti vain kiihtyy. 8,1 solmua on matkamme uusi pohjanopeus. Seitsemän aikoihin on Eco-Polskin aika jättää vastuu Sopoteille ja siirtyä opiskelemaan, sekä syömään aamupalaa.

Johannes, Niclas, Ella ja Disa // Eco-Polsk

Kello on varttia vaille yksi yöllä. Sopotit ovat lopettelemassa tuuletonta yövahtiaan ja menevät herättämään seuraavaa ryhmää kannelle. Aatu on valmiiksi hereillä valvottuaan alkuillan. Aleksanteri ja Vilho ovat vetämässä sikeitä punkissaan. Silmien avaaminen on odotettua vaikeampaa, ja Vilho saapuukin kannelle parikymmentä minuuttia myöhässä.

Kun Turbulencski oli selviytynyt kokonaisuudessaan kannelle, oli toiminta jo viimeisen jäsenen saavuttua valmiiksi alkanut. Tuuli oli alkanut nousemaan, ja siitä otettiin kaikki ilo irti nostamalla purjeet koko päivän kestäneen koneella ajamisen jälkeen. Isopurje ylös ja menoksi. Isopurjeen ylös kiskomisen jälkeen auki vedettiin fokka. Kunnianhimoinen Turbulencski ei tähän tyytynyt, vaan kipparin kanssa yhteistyössä päätettiin että fokka otetaan alas ja tilalle nousee genaakkeri. Muutaman vaiheen jälkeen nostettiin vielä megafisherman. Kolme purjetta ylhäällä ja vauhti oli noussut kolmesta solmusta lähes kahdeksaan solmuun. Sijaintina Latvian rannikko. Lokki oli lähes lennossa. Turbulencskin huippunopeus oli 7,7 solmua, joka oli myös tämänhetkisen matkan huippunopeus.

Vilho, Aatu // Turbulencski

Suolaisuuden mittaaminen ei ole helppoa. Vettä haihduttaessa jäljelle jäänneistä suoloista ei voida tarkasti päätellä meriveden suolaisuutta. Eräät suolat alkavat muodostaa kaasuja, joita ei esiinny merivedessä. Suolaisuus voidaan määrittää kemiallisen analyysin avulla, mutta koska merivesi on monimutkainen yhdiste, kemiallinen määrittäminen on erittäin hankalaa. Vaikka suolapitoisuuden mittaaminen kuulostaa vaikealta, meille se on helppoa: ämpäri mereen ja saadusta vesinäytteestä mitataan anturilla suolapitoisuus.

Meillä on käytössämme LABQUEST ja VERNIERIN SALINITY anturi (salinity = saliniteetti = suolapitoisuus).

Hypoteesina on, että mitä pohjoisemmaksi purjehdimme, sitä vähäsuolaisempaa Itämeren vesi on. Tämä perustuu siihen, että Tanskan salmien läpi tuleva Atlantin erittäin suolapitoinen merivesi laimenee Suomeen tullessa, ja Itämereen valuu meilläpäin paljon makeaa vettä jokien ja sateiden takia.

Tuloksia:

1. Helin niemimaan edusta 5,2 ‰ (ppt)
2. Gdanskin lahden pohjoisosa 5,5 ‰ (ppt)
3. Kaliningradin edusta 5,6 ‰ (ppt)
4. Kuurin haffin edusta 2,4 ‰ (ppt)

Tulokset osittain tukevat oletustamme, mutta on otettava huomioon, että näytteet ovat olleet pintavettä, joka on vähäsuolaisempaa kuin syvävesi. Kuurin haffin edustalla otettu näyte oli yllättävän vähäsuolaista, mikä johtuu luultavimmin siitä, että Klaipedassa on pari viime viikkoa satanut, sinne laskee useampi joki tuoden makeaa vettä ja haffi eli lahti/laguuni on aika suljettu alue, jossa vesi ei pääse sekoittumaan paljoakaan suolaisempaan veteen. Jatkamme saliniteetti- ja nitraattimittauksia Saaristomerelle saakka.

Maria, Lilli ja Linda