Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

 

22.8.19.  Isokari

Tutustuimme aamupäivän Isokarin majakkasaareen. Sen sijainti  avomeren reunalla Selkämerellä, Pohjanlahdella on luonut edellytykset  ainutlaatuiselle luonnolle, elinkeinoille ja kulttuurille meren ehdoilla. Isokarissa merkittävä elinkeino on luotsaus ja sen ympärille muodostunut yhteisöelämä.

Isokari on perinteikäs luotsiasemasaari, jonka merkitys kasvoi suuresti 1800-luvulla Venäjän keisarikunnan alaisuudessa.   Ruotsin valtakauden päättyessä Suomen sodan seurauksena 1809, uusi  vallanpitäjä Venäjä ei voinut  enää käyttää Ruotsin vallan aikaisia väyliä. Keisarin käskystä saaristoon viitoitettiin uusia väyliä taloudellisen vakauden ja rahtikuljetuksien turvaamiseksi. Isokarin majakka pystytettiin varoittamaan mm puutavaraa kuljettavia aluksia. Majakka valmistui 1833 venäläisvankien voimin kahdessa vuodessa. Majakkaan kuitenkin sytytettiin valo vasta viiden vuoden jälkeen muun väylän valmistuttua. Rakennustyömaa vaati arviolta miljoona tiiltä ja osa vajosi merenpohjaan kuljetuksen aikana rankan sään vuoksi. Majakan hirret tuotiin jäitä pitkin hevosvoimin ja veistettiin vasta saarella viimeiseen muotoon.

Majakkarakennuksen korkeus on 35 m, mutta valon korkeus merenpinnasta on 49,4 m ja kantama 19 mpk eli 35 km. Valo  kytkeytyy automaattisesti hämäräkytkimellä päälle. Valojärjestelmä on Sautter, Lemonnier & Co vuodelta 1872. 500 W sähkövalo varoittaa aluksia. Ennen generaattorin saamista vuonna 1952 valo paloi milloin milläkin: lanttu- ja hamppuöljyllä, pirtulla, glyserolilla, petrolilla sekä asetyleenillä. Ensimmäiset polttoaineet saivat lasit nokisiksi ja majakka saikin pirtulastin puhdistukseen ja polttoaineeksi. Pirtu ei kuitenkaan päätynyt poltettavaksi , mutta seuraavan lastin ollessa glyserolia valo paloi taas kirkkaana.

Luotsien apuna toimi 1800-luvulla oma jälkikasvu, joka tähysti laivoja palkkion toivossa. Lapsien tähystäessä pääsi itse lepäilemään.  Väylämerkkien valmistus ja ylläpito oli luotsien vastuulla. Ulkosaaristoissa pitää aina olla valppaana sillä usein muuttuvat olosuhteet saattavat johtaa jopa kuukauden mittaiseen eristykseen.  Majan valmistumisen jälkeen luotsaajien ja majakanvartijoiden välillä oli ammattikateutta majakanvartijoiden paremman palkan vuoksi. Luotsaajien työhön sisältyi hengenvaara jopa päivittäin, kun taas majakanvartijoilla ei ollut vastaavaa uhkaa. Luotsit halusivat vähintäänkin saman palkan työstään.

Suomen itsenäistymisen jälkeen majakkasaari on ollut rannikkotykistön käytössä jolloin saaren ainut tietä muistuttava leveämpi polku on raivattu. Puolustusvoimat luopui 90-luvulla käyttöoikeudestaan saareen; samassa yhteydessä suunniteltiin kansallispuistoa.

Toisen maailmansodan aikana majakka toimi laivojen lisäksi liian selkeänä maamerkkinä venäläisille pommikoneille joten rannikon kaupunkien turvallisuuden takaamiseksi se aiottiin räjäyttää. Majakan tyveen asetettiin neljään kohtaan  160 kg dynamiittia valmiina odottamaan viimeistä käskyä.  Majakan räjäyttämisestä kuitenkin luovuttiin, sillä majakan räjäyttäminen olisi myös jättänyt talvella selkeän maamerkin venäläisille. Isokarin majakka säätyi vahingoittumattomana sodista toisin kuin esimerkiksi  Glosholmin majakka.

Luotsaustoiminta on muuttunut saarella talonpoikaispurjehduksesta suurten rahtilaivojen luotsaamiseen. Nykyisellään Isokarilla ei ole enää kuin tukiasema, mutta luotsiaseman kulta-aika oli 1960–1990 luvuilla. Saarella oli parhaimmillaan 14 luotsia ja 8 kutterikuskia. Uusi luotsiasema rakennettiin19 60-luvulla. Vanhat luotsisuvut omistavat vieläkin pääosan kiinteistöistä Metsähallituksen ohella, mutta vakituista asutusta saarella ei enää ole. Saarella asui 1800-luvulla vielä vakituisesti 40 ihmistä ja viimeinen vakituinen asukas oli kuuleman mukaan vanha majakkamestari 1990-luvulle asti.

Isokarin majakan valo ohjasi eilistä yöpurjehdustamme useiden tuntien ajan.

Linda, Emil ja Lassi

 

 

Im Moment segeln wir von Kastelholm Åland Inseln nach Isokari Leuchtturm. Der Weg  beträgt von 70 Seemailen und dauert ungefähr 12 Stunden. Unsere voraussichtliche Ankunftzeit liegt bei drei Uhr Nachts. Der Sonnenuntergang ist um 21.14. Danach müssen wir im dunkeln navigieren.

Es windet 4m/s und wir fahren auf Motor. Im Westen von uns sehen wir Regenschauer im Horizont, dies bedeutet hoffentlich dass wir bald die Segel hochziehen können.

Lokki ist ein Schoner und ist zweimastig. Die Segel heissen Fokker, Fore staysail, Main staysail und Hauptsegel.

Alles Gut auf dem Schärenmeer!

Salma und Christiane

21.8.19. klo 17 sijainti: 60° 9,6’N 20°6,4’E

Nostimme purjeet Lumparnin aukolla noin viiden aikoihin. Sää on aurinkoinen, tuuli lounaasta noin 7 m/s. Lumparn itsessään on meteoriitin muodostama kraatteri, joka on muodostunut noin 500-1500 miljoonaa vuotta sitten, aikana jolloin elämä oli vielä kokonaan meressä. Kraatterin halkaisija on suunnilleen 5,5 mpk eli noin 10 km.

Tärkeänä maantieteellisenä seikkana on alueella rapakivigraniitin lomasta pilkistävät kalkkikerrostumat ordoviikkikauden jäänteenä. Kalkkikerrostumat ovat muodostuneet kuolleista eliöistä. Kalkkikivi on tyypillinen esimerkki sedimenttikivistä.

”Termarit” eli Linda, Lassi ja Emil

 

Saavuimme Maarianhaminaan Viking Amorellalla. Siirryimme välittömästi Åland Maritime Safety Centeriin, jossa saimme harjoitella erilaisia hätätilanteita. Harjoitus aloitettiin pukemalla pelastautumispuvut päälle ja hyppäämällä 17 asteiseen veteen. Ensimmäisenä tehtävänä jokainen pääsi kääntämään pelastuslautan oikein päin.  Se on tärkeä taito, jos lautta ei käännykään oikein päin pudotessaan veteen. Lautta käännetään kiipeämällä lautan päälle, ottamalla köydestä kiinni, nojaamalla taaksepäin ja oman painon avulla kaadetaan lautta itsensä päälle. Lautan kääntäjä pääsee lautan alta pois samaa köyttä seuraamalla.

Meille simuloitiin aluksen evakuointi kovassa kelissä aaltosimulaattoria ja tuulikonetta hyödyntäen. Evakuoinnilla tarkoitetaan aluksesta pelastautumista pelastuslautalle ja aluksen tyhjentämistä henkilöistä. Kiipesimme kylmästä vedestä pelastuslautalle vuorotellen ja harjoittelimme vedenvaraan joutuneen tajuttoman henkilön pelastamista.

Harjoituksessa yllätti sen raskaus, kaverin pelastaminen ja kiskominen pelastuslauttaan ei ollutkaan helppoa.  Ryhmäuinnin, lauttojen ja pelastautumishyppyjen jälkeen saimme vielä loppuhuipennuksena kokea simuloidun pintapelastuksen helikopteriin. Vedenvarassa olleet henkilöt puettiin nostovaljaisiin ja vinssattiin ylös.

Kaikille jäi hyvä fiilis ja 3. legin miehistö suoritti täydellä energialla ja kaverin kannustuksella annetut harjoitukset. Ilman hyvää Merilukion yhteishenkeä emme olisi selvinneet!

 

• Antti, Joonas ja Oskar

 

 

 

 

Irroitimme köydet klo 14.00. Ajoimme koneella hetken aikaa ennen kuin nostimme purjeet ylös. Sää oli aurinkoinen ja tuuli jatkuvasti etelä-lounaasta 11-13 m sekunnissa. Puuskissa jopa 15m. Aloitimme kryssimisen avomeren reunaa myötäillen. Sää oli haastava ja aallot huuhtoivat kantta. Kastumiselta ei vältytty. Purjehdimme isopurjeella, staysaileilla ja fokalla. Teimme matkan aikana reilut kymmenen vendaa. Venda tarkoittaa vastatuulikäännöstä.

Lähestymme Maarianhaminaa. Uusi perämieheme Antti käski kaikkien tähystää koska lähetymme kolmen laivaväylän risteystä.

Arvio saapumisestamme Maarianhaminaan 01.00-01.30

Antti,Santeri ja Emmi

 

Irrotimme Utön laiturista klo 18.35. Fendarit perään, köydet vyyhtiin ja alus meriklaariin. Tuulta n. 8m/s etelästä eli spinnukeli!  Päästyämme laivaväylälle nostimme isopurjeen sekä genaakkerin ylös. Hetken kuljettuamme päätimme vaihtaa genaakkerin spinaakkeriin, eli pallopurjeeseen.  Purjeiden vaihto ei sujunut moitteitta, sillä genaakkerin falli jäi mastoon, taas. Tällä kertaa lähetimme Emmin mastoon hakemaan fallia. Nosto suoritettiin turvallisesti puosuntuolin avulla.

Klo 21.09 seilaamme 6,3 solmun vauhdilla fokka, staysaylit ja iso ylhäällä kohti Sandvikia.

Emmi ja Antti

 

Suomenlahden ylitys Naissaaresta Utöhön sujui vaihtelevasti.

Lähtiessä Naissaaresta meri oli tyyni ja matka eteni konettamalla autopilootilla.

Vasta kello 02.00 avattiin fokka ja nostettiin genaakkeri  isopurjeen lisäksi. Klo 3 aikaan ylös vedettiin myös Megafisherman.  Matkavauhti 6-7 solmua

Utööseen saavuimme 11.15. Matka-aikamme oli 18 tuntia.

 

Täällä kirjoittaa Piirtoheittimet-vahti. Siiri ruorissa, Emmi ja Veera köysissä. Päästiin Naissaaren satamasta ulos. Heti satama-altaasta ulos pääsyn jälkeen seurasikin jo vahdinvaihto ja Setämiehet( vahdin nimi eli Antti, Arimo ja Santeri) nappasivat ruorin vastuulleen.

Naissaaren edustalla aloimme jo ikävöidä Turun saariston huolella viitoitettuja väyliä. Tasan yksi eteläpoiju oli lähettyvillä, mutta sekin täysin hyödyttömässä suunnassa. Eteneminen kävi siis lähinnä kompassisuuntien avulla. Toinen haaste, jonka kohtasimme, oli Tallinnan saaristolle tyypilliset matalat rannikot. Vaikka etäisyys Naissaareen hipoi puolta mailia, kaikuluotain näytti jatkuvasti viiden metrin syvyyttä.

Tällä hetkellä määränpäähän 96 mailia ja arvioitu matka-aika on noin 20 tuntia. Edessä purjehtimista yön yli  2h vahdeissa  ja perillä Utössä ollaan varmaan ehkä noin joskus 14 maissa huomenna kenties. Tuuli loppui jo Pirita-Naissaari pätkällä saman tien kun purjeet oli saatu ylös.

No miten me olemme valmistautuneet tähän koitokseen?

Kun tiedetään, että kovaa keliä on luvassa, kannattaa nukkumiskamppeet ja lämmintä vaatetta kerätä jo valmiiksi lähettyville. Sisätiloissa ei kannata viettää yhtään ylimääräistä aikaa, sillä sisälläolo lisää huonovointisuutta. Esimerkiksi horisonttiin katsominen auttaa,  sillä kun korvan tasapainoelimen lisäksi myös silmä aistii keinunnan ne pysyvät yhteisymmärryksessä.  Jos sisätiloissa on kuljettava, esimerkiksi kansivahdista nukkumaan, kannattaa liikkuminen suorittaa silmät kiinni punkkaan asti.

Pitää muistaa syödä ja juoda riittävästi. Kippari Hotasen sanoin kaveria ei jätetä! Oman itsensä huolehtimisen lisäksi me pidetään myös kavereista huolta!

• 

 

Naissaari on Suomenlahden suurin saari. Eräs tulkinta saaren nimestä on peräisin  Adam Bremeniläisen keskiaikaisista lähteistä vuodelta 1075.  Kirjoituksissaan  hän mainitsee naisten maan (Terra Feminarium), jonka eteläpuolella sijaitsee Aestland niminen saari. Tämän on tulkittu tarkoittavan nykyistä Viroa.

Naissaaresta tekee merkittävän se, että se on täynnä miinoja ja muuta sotilaskalustoa. Siellä toimi merimiinoja valmistava tehdas vuoteen 1990 asti. Uusimpien arvioiden mukaan tehdas on kyennyt valmistamaan noin 800 miinaa vuorokaudessa, ja vanhat tiedot ovat vielä huomattavasti korkeampia. Saari on ollut vuoroin Venäjän, Saksan ja Neuvostoliiton sotilastukikohta. Suomenlahden alueella on jopa 70 000 merimiinaa sodan jäljiltä. Tuhansia niistä on löytynyt Naissaaren alueelta. Opas kertoi löytävänsä joka viikko miinojen jäänteitä maasta.

Saari on ollut suljettuna noin 50 vuotta Neuvostoliiton vallan aikana. Saaren oltuna suljettuna sitä ei löytynyt suuresta osasta merikarttoja. Paikalliset asukkaat ovat karkotettu saarelta kolme  kertaa. Ensimmäisen kerran 1700-luvulla,   1914 ensimmäisen maailmansodan alla ja vuonna 1940 kun Neuvostoarmeija valloitti saaren.

Lähdimme ajelulle neuvostoaikaisen  junan kanssa. Junaraiteet ovat vuodelta 1913. Menimme kokomatkan alkuperäistä rataa pitkin, josta kunnostettua oli noin 2,5 km . Alkumatkan 700 m menimme vanhalla kunnostamattomalla radalla. Tämä junarata on maailman ainoa jossa on 750mm raideleveys. Junalla kuljetettiin sotilaita ja miinoja tukikohtiin.

Junan kanssa ajoimme metsien läpi, jossa on mm. sijainnut vankileiri, missä aikoinaan teloitettiin ihmisiä. Päivä oli ajatuksia herättävä.

 

Viivi, Emppi ja Niilo

 

 

Lähdimme Tallinnan Old Town Harbourista liikkeelle klo 9.03 kohti Naissaarta. Ensimmäisenä tehtävänä ennen lähtöä, oli koneen tarkastus ja käynnistys. Tämän jälkeen irrotimme köydet ja fendarit. Tuulennopeus oli noin 3,5 m/s, joten päätimme ajaa koneella Naissaareen.  Sää oli puolipilvinen ja asteita noin 20 astetta, ja aallon korkeus vain 20-30 cm. Pysähdyimme myös  nopeasti Piritassa purjehdusliikkeessä täydentämässä karttavarastoa.

Niilo ohjasi Lokin ulos Tallinnasta ja tämä sujui häneltä uskomattoman hyvin, vaikka väylä olikin hyvin kapea. Viivi ja Emppi vastasivat köysien ja fendarien irrottamisesta, sekä navigoinnista. Lähtö sujui siis kaikin puolin hyvin.

Viivi, Emppi ja Niilo