Paholaisrauskun (Manta Ray)mukaan nimetty mantahaavi on lähes kaksi metriä halkaisijaltaan oleva merentutkimuslaite, jolla voidaan seuloa pintavedestä erityisesti mikromuovia. Saimme Turun Yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitokselta mantahaavin lainaan, jotta voisimme omin silmin havainnoida Saaristomeren tilaa mikromuoviroskan suhteen.
Mantahaavi koostuu metallisista hydrodynamiikaltaan etäisesti lentokoneen siiven muotoiluja mukailevista siivekkeistä, sekä pitkästä suppilomaisesta haavista, jonka päässä olevaan irrotettavaan näytepussiin mikromuovia kerääntyy ohi virtaavan veden ja sen sisältämien orgaanisten aineiden mukana. Laskimme laitteen varovasti kylmään meriveteen Lokin peräkannelta Kaasluodon ja Nauvon välisellä huviveneväylällä (välisaaristossa). Näytteenottopussi on kooltaan suunniteltu noin puolituntia kestävän mittauksen keräämiseen, joten tätä ohjetta noudattaen hilasimme mantahaavin tovin kuluttua takaisin ylös kiinnostuneina analysoimaan sen keräämää näytettä.
Itse mantahaavin käyttö ei ole veneellä täysin mutkatonta, kun tavoitteena on onnistunut näytteenotto. Veneen nopeus tulisi pitää tasaisena näyteenoton ajan. Mikromuovit kelluvat usein pintavedessä, joten näytteen kerääminen riittävän läheltä merenpintaa on myös tärkeää. Tuulta ei ollut kapealla väylällä juuri nimeksikään, joten Lokin nopeutta oli moottorin voimin helppo kontrolloida. Itse haavin oikeaoppinen hinaaminen sen sijaan tuotti miehistölle haasteita, sillä havaitsimme, että mantan oikea etäisyys oli loppujen lopuksi tärkeämpi kuin veneen nopeus. Mantahaavi ui alussa hieman pintaa syvemmällä, kunnes saimme etäisyyden suhteutettua optimaaliseksi kuljettuun nopeuteen nähden.
Tyytyväisinä lopulta oppimaamme oikeaan ajotyyliin nostimme rauskun näytteineen merestä yhteisvoimin takaisin Lokin kannelle. Irrotettuamme näytepussin kiinnitimme mantan kuormaliinoilla tukevasti kanteen kiinni kovempien tuulien varalta ja siirryimme analysoimaan keräämäämme näytettä.
Aleksanteri, Lennu ja Joonatan
