Aamupalan syötyämme suuntasimme kohti Katanpään historiallista tykkipatteristoa. Matkalla historianopettajamme Christiane kertoi meille Katanpään mielenkiintoisesta historiasta. Katanpää on palvellut Venäjää ensimmäisen maailmansodan aikana. Venäläiset sijoittivat saarelle mongoolilaisia hunguuseja, joita pidettiin pahamaineisina maantierosvoina. He rakensivat saarelle kivesti noin 2 km pitkän tykkitien.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Katanpään linnake toimi myös osana Pietari suuren puolustuslinjaa. Kyseisen puolustuslinjan tehtävänä oli suojata Suomen etelärannikkoa, niin etteivät Venäjän viholliset pääse Suomen rannikon kautta hyökkäämään Venäjälle saatikka Suomenlahtea pitkin Pietariin. Katanpäässä sijaitseva tykistö oli Pietarin puolustuslinjan pohjoisin tukikohta.
Suomen itsenäistymisen jälkeen puolustusvoimat ottivat saaren haltuunsa, ja saari toimi 1930-luvulla avovankilana. Vankien elämä saarella ei ollut helppoa, sillä Katanpään graniittikallioita käytettiin kivien louhimiseen. Kivistä tehtiin mm.teitä Euroopan kaupunkeihin. Graniittikivi on helposti neliömäisiksi kimpaleiksi louhittavaa kiveä, joka mahdollisti kiven louhimisen yksinkertaisilla työkaluilla. Jokaisen vangin tuli valmistaa 80 kivetyksiin tai mukulakiviteihin soveltuvaa kuutiomaista graniittikiveä.
Talvi- ja jatkosodan aikana saarella sijaitseva tykistö ei päässyt ikinä kunnolla varsinaisiin tositoimiin, vaan se säästyi vihollisen pahimmilta hyökkäyksiltä.
Tämän jälkeen menimme saaren toiselle puolelle kivilouhimoon katsomaan vankien jättämiä jälkiä.
Tymon, Arttu ja Mikael/Köysipellet