Matkalla Ukiin pysähdyimme Lyökin edustalle, ja siitä kippari sekä perämies kuljettivat meidät pienissä ryhmissä kumivene Usvalla saareen. Kyseisessä saaressa sijaitsee Suomen vanhin merimerkki eli Lyökin pooki. Merkki on rakennettu saarelta louhitusta graniitista vuonna 1757.
Meriväylät ovat jo aikojen saatossa todettu elintärkeiksi kulkureiteiksi, sillä lähes kaikki Suomen kaupankäynti on tapahtunut ja tapahtuu yhä meriteitse. Tämän vuoksi turkulaisen valtiopäivämiehen Trappin Tukholman valtiopäiville tekemästä aloitteesta rakennettiin tunnusmajakka vanhan Pohjanmaan väylän ja Ruotsiin johtaneen väylän risteykseen.
Läpikäytyämme pookin historia Christianen johdolla menimme tutkimaan saaren eliölajeja sekä leikkimielisesti kisaamaan siitä, että kuka löytää niitä eniten. Kisalle ei saatu yksimielistä tulosta, koska muutaman millin paksuisia surviaissääsken toukkia on lähes mahdoton laskea.
Opimme Ninan opastuksella, miten löytää eliöitä kasvien seasta planktonhaavilla. Tämän jälkeen opimme meren eri leväkerroksista ja löysimme paljon esimerkkejä kerroksien levistä, joka teki oppimisesta huomattavasti helpompaa.
Loppulystinä kaikkien piti poimia kourallinen tyrnimarjoja ennen kuin pääsimme pois saarelta. Huomisaamuna saammekin nauttia itse poimituista marjoista puuron päällä.
Saarelta lähdettyämme nostimme kaikki purjeet klo17.30, koska tuuli oli vihdoinkin kääntynyt länteen.
Seilaamme Uuttakaupunkia
Velhot: Aada, Meeri ja Emmi