Vuosi: 2020

Olemme seilanneet kahden viikon aikana ensimmäisen Merilukion miehistön kanssa Turusta Maarianhaminan ja Märketin kautta Ahvenanmaan ympäri Kustavin Vuosnaisiin, toisen miehistön kanssa Vuosnaisista Kökarin, Utön ja Jurmon kautta Hankoon ja 3. miehistön kanssa Hangosta Begtskärin kautta Öröhön, Kökariin ja Aspön kautta takaisin Turkuun yhteensä noin 450 mailia.

Jouduimme perumaan alkuperäisen suunnitelmamme seilata elokuussa 2020 Pietariin Covid19 vuoksi ja lähtö TSYKin perinteiselle Navigare necessa est-kurssille omalle kotimerellemme Saaristomerelle näytti loppuun asti epävarmalta. Otimme kuitenkin riskin ja se kannatti. Varotoimia noudattaen säiden suosiessa merilukiolaisia, kukaan miehistöstämme ei ole sairastunut ja matka on ollut huikea yhteinen oppimiskokemus.

Tämän vuoden NNE-kurssin keskeinen teema on ollut Itämeren suojelu ja olemme osallistuneet koululaivaltamme s/y Lokilta John Nurmisen säätiön aloitteesta syntyneeseen Itämeripäivään 27.8.2020. Itämeripäivää vietetään vuosittain elokuun viimeisenä torstaina. Meribiologiaa ja maantiedettä purjehduksellamme ovat opettaneet biologian ja maantieteen lehtorit Nina Brander ja Kalle Viherä. Merilukiolaiset ovat opiskelleet mm. vedenalaista kasvillisuutta, Itämeren lajistoa, Itämeren maantieteellisiä erityispiirteitä ja ympäristöongelmia. Historiaa purjehduksella on opettanut historian ja yhteiskuntaopin lehtori Christiane Ala-Nissilä. Purjehduksen ja merenkulun opetuksesta on vastannut Lokin miehistö Antti Nuortimo, Kimmo Hotanen, Teemu Grönroos ja Jukka Elo.

Uudet lukion opetussuunnitelmat, jotka astuvat voimaan syksyllä 2021 korostetavat uudenlaista oppimiskäsitystä: Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden opiskelijoiden, opettajien, asiantuntijoiden ja yhteisöjen kanssa erilaisissa ympäristöissä.

Opiskeluympäristöjä LOPS2021 kuvaa seuraavasti: Rakennettuja tiloja ja luontoa hyödynnetään opiskelussa siten, että luova ajattelu ja tutkimiseen perustuva opiskelu on mahdollista.

Historian opetuksen tavoitteisiin ja arvoihin uudessa opsissa kuuluu, että opiskelija saa saa elämyksiä ja kokemuksia, jotka syventävät hänen kiinnostustaan historiaan ja ymmärrystään sen merkityksellisyydestä.

Näihin tavoitteisiin ja haasteisiin Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinja pyrkii vastaamaan omassa toiminnassaan meriympäristössä ja koululaivapurjehduksillaan myös tulevaisuudessa. Merilukion koululaivatoimintaa on kehitetty biologian ja maantieteen lehtori Nina Branderin kanssa 10 vuotta ja koko purjehdushistoriamme on luettavissa tästä blogista.

TSYKin Merilukio kiittää s/y Lokki-aluksen omistajia hienosta koululaivasta ja jo kahdeksan vuotta jatkuneesta yhteistyöstä. Lämpimät kiitokset koko matkan ajan aluksen päällikkönä toimineelle Antti Nuortimolle. Antin ammattitaito, merenkulun perusteellinen tuntemus ja laadukas opetus ovat tehneet kahden viikon merimatkasta turvallisen ja ainutlaatuisen. Isot kiitokset perämiehinä vuorotellen toimineille Kimmo Hotaselle, Teemu Grönroosille ja Jukka Elolle. He ovat kukin vuorollaan olleet aluksen parhaita perämiehiä.

 

Suurin kiitos kuitenkin kuuluu merilukion opiskelijoille, jotka ovat poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittaneet joustavuutta, kykyä nopeisiin suunnitelmien muutoksiin, sitkeyttä ja ennenkaikkea kykyä toimia yhteistyössä toisten kanssa. Aluksen päällikön sanoin: S/y Lokilla ei ole ollut matkustajia. On vain miehistö.

 

 

Navigare necesse est!

Christiane Ala-Nissilä

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori

Merilukion koordinaattori

 

 

 

 

Seilaamme Airistolla täysin purjein. Nopeutemme on tällä hetkellä 6.3 solmua ja taivas on harmaana pilvistä. Tällä hetkellä Ilkka, Sampo ja Anton ovat ohjaamassa ja loput miehistöstä siivoavat laivaa ja pakkaavat tavaroitaan. Olemme hieman yli tunnin matkan päässä Turusta. Matka taittui odotettua nopeammin, sillä tuulet olivat suotuisat.

 

Miira

 

 

Viimeinen päivä valkeni Aspön satamassa. Aamulla kävimme Aspön kirkossa, jossa monilahjakas miehistömme jäsen Sampo soitti kirkolla urkuharmoonilla Gnossienne nro1. hyvästeiksi. Sitten irroitimme köydet ja suuntasimme Turkua kohti suotuisassa sivutuulessa. Hieman ennen seuraavaa isompaa väylää nostimme iso-purjeen, mainstaysailin, forestaysailin, sekä fokan ja tuuli imaisi meidät matkaansa jopa 7,2 solmun vauhtiin.

Seilaamme Fagerholmin kohdalla kohti Turkua!

Sampo, Anton, Ilkka

 

Lähdimme Aspöstä klo 9.20 ja lähtö oli haastava pohjan mataluuden takia. Laiturista mitattuna näkösyvyys oli pohjaan asti eli tasan neljä metriä. Suolapitoisuus oli 7,1 promillea, joka kuulosti korviimme todella korkealta. Opettajamme Kalle kertoi, että kun syntyy matalapaineita, vedenpinta nousee ja etelästä virtaa ”semi” suolapulsseja, jotka vaikuttavat olinpaikkamme rannan suolapitoisuuteen.

 Itämeri on lähellä monen suomalaisen sydäntä. Itämeren vesi on murtovettä eli siihen sekoittuu suolaista merivettä ja joista tulevaa makea vettä. Itämeri on luonnostaan matala meri ja hapettomat pohjat ovat yksi osa ongelmaa jo pitkän ajan. Itämeren suurimpia ympäristöongelmia tällä hetkellä ovat rehevöityminen ja siihen liittyvät hapettomat pohjat, sekä Itämereen päätyvät roskat ja muut ympäristösaasteet. Rehevöitymisellä tarkoitetaan liiallisen perustuotannon kasvua, joka aiheutuu mereen päässeistä ravinteista. Itämereen päätyvistä ravinteista suurimman ongelman aiheuttavat fosfori ja typpi. Itämeren päätyvien ravinteiden päälähteenä toimii maatalous, joka on ulkoista kuormitusta ja vielä tarkemmin sanottuna hajakuormitusta. Hajakuormituksella tarkoitetaan, sitä että ravinteiden lähdettä Itämereen ei tarkasti paikallistaa. Kun maantalouden lannoitteilla lannoitetaan peltoja, fosforia ja typpeä sisältävällä lannoitteet valuvat ojien kautta mereen tai suoraan sadeveden mukana. Liiallisten ravinteiden takia Itämeren ekosysteemin tila on häiriintynyt.

Itämeressä kasvaa nykyään suuria määriä levää. Levä jakautuu vedessä eri vyöhykkeisiin, jotka jakautuvat rannasta katsottuna tällilevä, viherlevä, ruskolevä ja punalevävyöhykeisiin. Rannoilla näkyvä tällilevä on yleisimmin sinilevää. Gramman verran fosforia voi ravita jopa kilon verran levää, joka puolestaan rehevöittää entisestään Itämerta. Syömällä lähikalaa ja suojelemalla Itämerta, kuten olla roskaamatta Itämereen, voidaan vähentää rehevöitymistä ja suojella meille kaikille rakasta Itämerta.

Valaat

-Miira ja Miina

 

Nukuttuamme yön Lokissa Sandvikin satamassa, suuntasimme kumivene Usvalla sataman lähellä sijaitsevalle Lady Maddesonin hylylle. Laiva oli vuonna 1812 uponnut amerikkalainen purjealus. Hylyn luokse päästyämme mulautimme sukeltamaan kumiveneestä. Näkösyvyys oli erinomainen, matkan aikana tekemistämme mittauksista paras. Secchi-levyllä mitattuna noin 6 metriä, joten hylky näkyi hyvin. Huomasimme hylyn kyljessä olevan paljon pesusienen näköisiä palluroita, joten keräsimme niitä ja muita mereneläviä ja leviä talteen tunnistamista ja tutkimista varten.

Olemme mitanneet näkösyvyyttä kaikissa satamissa, joissa olemme vierailleet. Suurimmassa osassa satamista on näkösyvyys ollut noin 4 metriä. Parhaat näkösyvyydet olivat Sandvikin ja Hangon satamissa. Viimeisen näkösyvyystestin teemme Aurajoessa ja näkösyvyys on 0,3 metriä. Matkan aikana olemme mitanneet myös suolapitoisuutta ja happipitoisuutta. Suolapitoisuus on suurimmaksi osaksi ollut normaali eli noin 4-5 promillea ja happipitoisuus kohtalainen. Sukeltaessamme emme havainneet lämpötilan harppauskerrosta eli termokliiniä, jossa veden lämpotila muuttuu äkillisesti kerroksittain.

Iilimadot: Anton, Ilkka ja joku Sampo.

Aamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena Kökarin samassa, josta lähdimme heti aamiaisen jälkeen pyöräilemään Hamnöhon. Hamnössä tutustuimme saarella olleen fransiskaaniluostarin historiaan ja vierailimme paikallisessa kirkossa. Opimme myös siitä, kuinka saaren kalliot ja saaristomaisema ovat muodostuneet. Pyöräretki oli lyhyt, joten jo muutaman tunnin jälkeen palasimme takaisin satamaan.

Satamassa opimme Suomen kallioperästä ja kivilajeista, jonka jälkeen jakauduimme kahtia. Osa lähti katsomaan lähellä sijaitsevaa laivan hylkyä ja osa jäi tutkimaan meren eliöstöä. Ongimme merenpohjasta erilaisia leviä ja muita eliöitä, joita tunnistamme myöhemmin.

Meren eliöitä tutkiessamme törmäsimme useisiin meduusoihin, jotka olivat osalle miehistöstä jopa täysin uusi elävänä nähty eliölaji. Meduusat ovat polttiaiseläimiä ja Suomessa ainoana meduusalajina esiintyy korvameduusa. Korvameduusa on halkaisijaltaan noin 10-15 senttimetriä ja ne viihtyvät vähäsuolaisissa merissä, kuten Itämeressä.

Meduusat syövät ravinnokseen kasviplanktonia. Korvameduusa on väriltään vaalean punainen, jonka läpikuultavassa uimakellossa on neljä tummempaa rengasta, jotka ovat meduusan sukurauhaset. Sukurauhasten väristä voidaan kertoa, onko meduusa uros vai naaras, uros on lila ja naaras on oranssi. Tällä hetkellä eli loppukesästä korvameduusoja on helppo havaita, sillä niillä on lisääntymisaika. Lisääntymisaikana meduusat hakeutuvat pintavesiin, jonka johdosta niitä on helppo havaita. Meduusat ovat yleensä päiväsaikaan merenpinnalla ja yöksi ne menevät syvemmälle veteen. Korvameduusojen uskotaan hyötyvän meren rehevöitymisestä ja lämpötilan noususta.

Lilli ja Minna

 

TSYKin Merilukion miehistö osallistui Lokki-alukseltaan Itämeripäivän Pulahdus-tempaukseen. Koko miehistämme kapteenia lukuunottamatta hyppäsi Itämereen Kökarin länsipuolella. Vettä kölin alla oli 100m.

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Aluksen päällikkö Antti Nuortimo

Itämeripäivän aamu valkeni aurinkoisena ja selkeänä Brännskärissä. Aamutoimien ohessa Miina ja Minna harjoittelivat Merilukion kumiveneellä Usvalla ajoa. Klo 10 irrotimme köydet ja lähdimme länteen. Olemme matkalla kohti Kreivinsaarta, joka on tunnettu kirjailija Tove Janssonin oleskelupaikkana.

Tänään vietettävän Itämeri-päivän johdosta kuuntelimme koulussa pidettyä aamunavausta nauttien samalla kauniista saaristostamme.

Upean puheen jälkeen harjoittelimme solmujen tekoa ja perämiehemme Jukka piti meille paloturvallisuuskoulutuksen.

Meille kerrottiin myös mitä mies yli laidan –tilanteessa kuuluu tehdä ja tämän jälkeen alkoi toiminta. Opettajamme hyppäsi veteen ennalta-arvaamattomasti ja meidän piti pelastaa hänet.

Henkilön pudotessa veteen ensimmäisenä huudetaan kovaan ääneen: ”Mies yli laidan”, jotta jokainen tietää mitä on tapahtunut. Kaikki kannella olijat osoittavan vedenvaraan joutunutta. Tämän jälkeen kippari ohjeistaa kuinka uhri pelastetaan. Käänsimme veneen vastatuuleen ja pysäytimme aluksen ja vedimme henkilön ylös käyden avulla. Tositilanteessa veteen heitetään pelastusrengas tai mitä tahansa kelluvaa. Harjoitus sujui hyvin ja ryhmänohjaajamme  oli pian turvallisti veneen kannella.

Olemme tänään seilanneet Utön Pohjois-puolella, mitanneet näkösyvyyttä mikä Brännskärissä oli 4.3m , nähneet hylkeitä ja toimittaneet kuvia ja haastattelumateriaalia YLEn Turun ja Porin alueradiolle sekä heidän Instagramiinsa . Olemme myös antaneet Whatsapp-haastattelun. Kaikki tämä normaalien purjehdusmanoveerien ohessa yhteyksien katketessa aavalla merellä.

Seuratkaa YLEn alueradion ohjelmaa ja Instagramia. Sieltä voitte kuulla merilukiolaisten ajatuksia Itämerestä ja merilukion purjehduksesta.

 

Valmistaudumme osallistumaan klo 18  Itämeripäivän kunniaksi ympäri Suomea toteutettavaan pulahdukseen.

https://itameripaiva.fi/teot/pulahdus/

Minna, Lilli ja Miira

 

Matkalla Brännskäriin kävimme kolmen hengen ryhmän kanssa sukeltamassa Tsykin ja Metsähallituksen yhteistyössä luodussa vedenalaisessa patsaspuistossa. Lokki jäi muun miehistön kanssa odottamaan Dalskärin edustalle ja kommandomme: Ilikka, Samppa ja Kitte rantautuivat saareen kumiveneellä. Tehtävänämme oli käydä keräämässä näytteitä patsaspuiston veistoksien pinnoilta. Näytteille tarkoitetun kelluvan vaatimattoman muovipurkin, sekä vedenalaisen valaisimen kanssa lähdimme pulikoimaan harvinaisen lämpimään mereen. Näkösyvyys oli noin 3,5m. Missio suoritettu kunnialla ja kivuttomasti. Ylös onnistuimme tuomaan mm: rakkolevää sinisimpukkaveistokselta, sinisimpukoita Houdini-veistoksen otsasta, siloneulan, korvameduusan, sekä vahingossa mukaan tulleen epäonnisen katkan. Eläimiä tai kasveja ei tahallisesti vahingoitettu ja ne palautettiin kotivesistöönsä. Meduusat ovat vain niin… hauraita…

Iilimadot,
Sampo, Ilikka ja Anton

Opiskelimme aamupäivän meribiologiaa ja historiaa Örön linnakesaarella. Puoli yhdeltä lähdimme kävelemään Christianen, Lillin ja Minnan kanssa saaren polkuja. Kävimme katsomassa saaressa olevia kahdentoista tuuman Obuhou-tykkiä, jota käytettiin ensimmäisen kerran 1916 ja viimeisen kerran 1970 luvun alussa. Yksi tykin ammus painaa lähes 500 kiloa ja tykin kantama on liki 45 kilometriä.

Opimme, että Örön saari toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän vallan itärajana. Venäjä päätti rakentaa vahvan linnoitusketjun molemmille puolille Suomenlahtea, Pietari suuren linnoitusketjun. Linnoitusketjun tarkoituksena oli suojata Pietaria, sillä Venäjän Itämeren laivasto oli tuhoutunutta hieman aikaisemmin tapahtuneessa Japanin sodassa. Öröhön rakennettiin linnake, sillä sieltä ylsi ampumaan tykillä avomerelle, jolloin Venäjällä oli lähes täydellinen valta Suomenlahden yllä. Tykin asemalta näkyy Begtskärin majakka noin 13 kilometrin päässä.

Tämän jälkeen kävelimme saarella sijaitsevan pitkän ikävän ja lyhyen ikävän teiden risteyskohtaan. Kiersimme saarelle rakennetuissa museoissa, joissa oli kuvia ja kirjoituksia Örön saaren historiasta. Örön saaren historia on erittäin värikästä ja mielenkiintoista!

Lähtö Örön satamasta tapahtui 14.30. Tuulen nopeus oli 4 m/s SW. Miira irroitti springit keulasta ja perästä, jonka jälkeen nostimme fendarit ylös. Miina lähti ajamaan venettä sisääntuloväylää pitkin, kipparin avustuksella. Miira navigaattorina antoi ohjeita ruorimiehelle, siitä mihin suuntaan pitää ajaa. Nostimme purjeet 15.45 Tähän mennessä meri on ollut kovin tyyntä, eikä liiallista kallistelua ole tapahtunut.  Kukaan ei tänään myöskään ole voinut pahoin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuljemme 5-6 solmua. Seilaamme Högsåran länsipuolella ja olemme matkalla Dalskäriin, jossa sijaitsee tsykkiläisten tekemä vedenalainen veistospolku. Siitä oli tänään 26.8 juttua Helsingin Sanomissa otsikolla Kulttuuriperintö säilyy hylkypuistoissa.

Valaat

Miira ja Miina