Kuvaus: Aloitimme navigoinnin lähtiessämme Kastelholmin satamasta. Alkumatkan menimme koneilla ja plotterin avulla, mutta kun pääsimme avarimmille vesille niin pistimme koneet pois päältä ja purjeet ylös, siirryimme myös tässä kohtaa plotterista karttaan ja tähystäjään. Tuuli etelästä ja todella navakasti. Vaihdoimme vahdin aikana tehtäviä, mutta tuntui siltä että Antton viihtyi eniten ruorissa ja Linnea sekä Veeti tykkäsivät eniten purjeiden kanssa toimimisesta.
Maarianhaminasta lähdettyämme otimme kipparin johdolla kiinni Kappelvikenin kallioon ja vierailimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla.
Keskiajalla purjehtiminen tapahtui pääsääntöisesti rannikkopurjehduksena, jolloin levähdyspaikat olivat tärkeitä. Varhaisimmat maininnat Lemböten kappelista ovat 1200-luvulta, mutta ranta on jo aiemmin toiminut levähdyspaikkana. Alkujaan paikalla oli puinen kappeli, jossa rukoiltiin ja levähdettiin. 1500-luvulla paikalle rakennettiin uusi rakennus kivestä mutta sen käytöstä luovuttiin melko pian, sillä maan kohoamisen vuoksi suuremmat laivat eivät enään päässeet rantautumaan. Raunioitunut kappeli entisöitiin 1800-luvun lopulla ja katettiin 1970-luvulla. Se on todennäköisesti Ahvenanmaan vanhin rakennusjäänne.
Lähdimme liikkeelle aurinkoisen kelin saattelemana Maarianhaminan Itäsatamasta. Sää oli melko tyyni, joten etenimme moottoria käyttäen. Navigoimme vahtivuoron aikana Itäsatamasta Lemströmin kanavalle, ja matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan yli 800 vuotta vanhaa Lemböten kappelia ja jatulintarhaa. Navigointivuoro kesti 3 tuntia, josta viimeiset kaksi tuntia pyörimme ympyrää kanavan edustalla odotellessamme sen avautumista.
Tänään oli Lokilla miehistön vaihto. Uusi miehistö irrotti köyden Maarianhaminan Itä-Satamasta klo 18:30. Matka alkoi kuitenkin Turusta jo klo 8:45 Viking Linen kyydillä.
Viking Linen laiva saapui Maarianhaminaan klo 14:10. Satamasta suuntasimme kohti Maritime Safety Center:iä, jossa pääsimme Jarkon avustuksella kokeilemaan erilaisia meripelastusharjoituksia. Centerissä oli allas, jossa simuloitiin ankaria sääolosuhteita. Altaan keskellä oleva 500kg painava pallo pomppi ylös alas muodostaen altaaseen rankan aallokon. Tuuli- ja sadekoneet hankaloittivat jo ennestään rankkoja olosuhteita, ja kaiken kruunasi täysi pimeys, lukuunottamatta valojen ”salamointia”.
Päällemme saimme ns. ”tunnin kuivapuvut”, jotka pitävät vedessä kehon lämpötilan miltein muuttumattomana tunnin ajan. Kuivapuvut päällä suoritimme ryhmänä mm. erilaisia kellunta- sekä pelastuslauttaharjoituksia, ja suoritimme pelastautumishypyt kolmesta sekä viidestä metristä. Lopuksi pääsimme myös lämmittämään toisiamme, ilman pukuja, altaan viileässä vedessä ryhmissä kellumalla, ja loppulämmittely tapahtui hypotermiapusseissa. Vaikka harjoituksien päätteeksi olimme poikki ja kävi ilmi etteivät saunat olleetkaan päällä, selvisimme tehtävistä tiimityöllä ja hyvällä fiiliksellä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja ainutkertainen!
Lämmittelyä hypotermiapusseissa kylmän kyydin jälkeen.
Vertasimme Maarianhaminan länsi-sataman ja itä-sataman näkösyvyyttä. Mittasimme sen Secchi-levyllä.
Itä-satamassa näkösyvyys oli 1,45 m ja länsi-satamassa 3,49 m. Molemmissa mittauspaikoissa oli aurinkoinen sää. Pohdimme johtuuko ero esimerkiksi itä-sataman suojaisuudesta ja siitä,että siellä oli erittäin runsaasti pienveneitä. Länsi-satamassa vesi pääsee vaihtumaan paremmin Ahvenanmeren läheisyyden takia. Toisaalta länsi-satamassa pysähtyvät isot matkustajalaivat kuten Silja Line ja Viking line.
Illalla pysähdyimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla ja nyt 21.20 jatkamme kohti Kastelholmaa.
Itämeren vesi on kerrostunutta. Termokliinillä tarkoitetaan veden lämpötilan harppauskerrosta eli kohtaa, jossa lämpötila laskee nopeasti. Kesätermokliinin paksuus on tyypillisesti 5-10 m ja sen jälkeen lämpötila voi laskea jopa kymmenellä asteella muutaman metrin matkalla.
Halokliinillä tarkoitetaan veden suolapitoisuuden harppauskerrosta eli kohtaa, jossa suolapitoisuus nousee voimakkaasti pohjan lähellä. Tutkimme löytyisikö Ahvenanmereltä termokliiniä tai halokliiniä. LT –anturi ei toiminut lukuisista kalibrointiyrityksistä huolimatta ja tulokset vääristelivät, eli päätimme ottaa vesinäytteitä 28m:stä 20m:stä 15m:stä 10m:stä 5m:stä 1m:stä Limnos vedennoutimella jA käyttää sen lämpömittaria.
Tulokset:
Lämpötilat :
1m : 15,9◦C
5m : 15◦C
10m : 15,4◦C
15m :15,2◦C
20m : 15◦C
28m : 13,5◦C
Tästä voisimme päätellä, että termokliiniä ei löytynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että mittauspaikka oli suhteellisen matala noin 30m. Lisäksi mittausajankohta oli loppukesä ja sen takia vesi on tyypillisesti lämmintä aika syvällekin mentäessä. Toisaalta olimme ulkosaaristossa, jossa vesi ei lämpene kesäisin kunnolla. Syksyisin ja keväisin tapahtuu veden täyskierto, jolloin pinnan jäähtynyt vesi painuu pohjaan ja syrjäyttää pohjalta lämpimämmän veden, joka puolestaan nousee pintaan, jonka jälkeen pinnalle noussut vesi jäähtyy. Tämän ilmiön johdosta vesimassa on hetken aikaa kauttaaltaan lähes saman lämpöistä.
Halokliiniä on vaikeampi tutkia, koska se ei ole suorassa vuorovaikutuksessa tuulen ja konvektion aiheuttaman sekoittamisen kanssa. Otimme näytteet Ahvenanmeren läntiseltä reunalta ja suolapitoisuuden mittaaminen oli vaikeampaa, koska halokliini oli vasta syvemmillä kerroksilla. Tyypillisesti halokliini alkaa vasta 40 metrin syvyydestä ja meidän Limnos riittää 28 m:n syvyyteen saakka.
Aluksemme lipui tyynesti spinnun ja isopurjeen avulla kohti 2 ryhmän tarinan päätöstä tyyneen, idylliseen ja kauniiseen Maarianhaminan länsisatamaan. Kansimiehistö rantautui tunteellisena viimeiselle etapilleen. Luulimme jo sateen alkavan, mutta se olikin vain kyynel silmäkulmissamme koskettavan matkan lähetessä loppuaan.
Aamu Maarianhaminassa alkoi Lokin siivoamisella ja kuntoon laittamisella. Tämän jälkeen kävimme Maarianhaminan merimuseossa tutustumassa ahvenanmaalaiseen merenkulkuun ja upeaan museoon. Se valittiin vuoden museoksi 2016.
Opas esitteli meille mm. Herzogin Cecilien kapteenin salongin, jonka jälkeen hän näytti meille miehistön vaatimattomat majoitustilat kontrastina kapteeninsalongin loistolle. Meistä tilat näyttivät suorastaan ruhtinaallisen tilavilta Lokin majoitukseen verrattuna.
Kuulimme monia kiinnostavia tarinoita mm. 24- v. kapteenista Johan Ekblomista, joka lähes ilman purjehduskokemusta ylitti Atlantin ensimmäisenä ahvenenmaalaisena vuonna1865. Tutustuimme myös Gustav Erikssonin purjelaivastoon mm. Pamiriin, Passattiin, Pommerniin ja viljapurjehduksiin Australiaan.
Allu H. ja Allu G. museossa. Vieressä laivan keulakuva Mneme. Keulakuvat olivat yleensä naisia tai jumalattaria. Mneme on antiikin mytologiassa muistin jumalatar.
Nyt jatkamme merenkulkuun tutustumista Viking Cracella. Saavumme Turun satamaan 19.50.
Huom. tulossa vielä päivityksiä (Sikke, termokliini ja vlogi Söderarmilta), kunhan saadaan tekniikka kuntoon kotisatamassa!
Saavuttuamme Söderarmille, Tukholman saariston uloimmalle luodolle, lähdimme tutkimaan saarta ja katsomaan upeaa tähtitaivasta. Saari oli kuitenkin liian syrjäinen tarjotakseen meille luksuspalveluita, kuten vessaa. Aamulla lähdimme luontokierrokselle viereiselle asumattomalle luodolle katsomaan paikallisia kukkasia, kallioita ja mineraaleja.
Suomen ja Ruotsin kallioperä, joka koostuu graniitista ja gneissistä, on hyvin vanhaa, yli kolme miljardia vuotta. Lisäksi Suomen kohdalla peruskallio on erityisen paksua, jopa 230 km (jykevintä koko Euroopassa). Gotlannin kallioperä koostuu taas pehmeästä kalkkikivestä, joka on 400-500 miljoonaa vuotta vanhaa. Atlannin keskiselänteellä sijaitsevan Islannin kallioperä puolestaan on nuorta vulkaanista kiviainesta, joka on uusiutuvaa. Eri Pohjoismaissa kallioperän rakenne ja ikä vaihtelevat siis paljon.
Söderarmin kalliot olivat gneissiä kallioiden harmaasta väristä päätellen. Niissä oli myös vaaleita juovia. Kalimaansälpä on mineraali ja väriltään se on välillä vaaleanpunaista, toisinaan ruskeanpunaista ja kaikkea näiden väliltä. On myös muitakin värivaihtoehtoja. Kalimaasälpä on olennainen osa graniittia ja gneissiä. Eniten kalimaansälpää käytetään kaikenlaisissa keraamisissa tuotteissa, kuten juomalaseissa.
Näimme saarella myös täysin klassisen koulukirjaesimerkin silokallioista, sekä mineraaleista kuten kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista, joista graniitti koostuu. Tultuamme Lokille otimme pohjanäytteitä, joista löysimme aarteita kuten, kahta eri simpukkalajia, sinisimpukkaa ja idänsydänsimpukkaa, erilaisia leviä, kuten rakkolevää, punalevää, ahdinpartaa ja suolilevää, sekä vanha hylsyn.
Vasa- laiva oli Kustaa Vaasan mukaan nimetty Ruotsin ylpeyden aihe, jonka oli tarkoitus näyttää muille maille Ruotsin voima ja varallisuus. Ruotsi kävi samaan aikaan 30-vuotista sotaa Euroopassa ja laivan rakennuttaja Kustaa II Adolf halusi saada suuren laivaston avuksensa. Telakoilla ei ollut riittävästi työmiehiä tekemään useampia laivoja, joten kuningas keskittyi ä yhden suuren sotalaivan rakennuttamise.Laiva oli ensimmäinen Ruotsissa rakennettu kaksi kantinen sotalaiva, jossa oli huikeat 64 tykkiä. Laiva oli siihen mennessä Ruotsin suurin sotalaiva.
Laiva rakennettiin vuosina 1626 – 1628 ja lähti neitsyt matkalleen 10.elokuuta 1628. Alus ehti seilata vain noin kilometrin matkan ennen uppoamista. Uppoamisen syynä olivat erittäin huono suunnittelu, jossa panostettiin enemmän ulkonäköön kuin toimivuuteen, ja napakka tuulen puuska. Laiva oli liian korkea ja kapea kestääkseen purjehdusolosuhteita. Myös liian lähellä vedenrajaa asetetut tykkiluukut aiheuttivat aluksen nopean uppoamisen. Vasan uppoamisessa menehtyi 30 ihmistä, joista suurin oli tykkikansilla.
Lukuisista nostoyrityksistä huolimatta laiva lojui pohjassa Tukholman saaristossa noin kolmensadan vuoden ajan. Vuonna 1956 amatööriarkeologi Anders Franzen paikansi laivan hylyn. Sukeltajat kävivät varmentamassa hylyn Vaasaksi. Vaasa nostettiin kolmenkymmenen metrin syvyydestä 24.4.1961. Nykyään alus on museossa Tukholmassa.
Ryhmämme oli kuullut tarinan, jonka mukaan ennen Vaasalaivan nostamista joukko suomalaisia teekkareita olisivat sukeltaneet aluksen luokse vartijoiden ohi mukanaan Paavo Nurmen patsas. Patsaan he asettivat alukselle siten että kun Vaasa nostettiin juoksijan patsas tuli ensimmäisenä näkyviin. Ryhmämme jäsen kävi tarkistamassa Vaasamuseon asiantuntijoilta pitääkö tarina paikkaansa, jonka he naurahtaen kertoivat olevansa täysin paikkaansa pitävä.
Ville, Tuukka ja Oskari
Oskari, Tuukka ja Vasa-laivan rakennuttaja Kustaa II AdolfVille, Oskari ja Tuukka tutkivat laivamadon, Teredo Navaliksen, tuhoamaa tammilankkua. Laivamatoa ei esiinny Itämeressä, ja siksi Vasa-laiva säilyi 300-vuotta lähes ehjänä meren pohjassa.
Tämän vuoden Navigare-kurssin historianopiskelun teemana on ollut keskiaika, keskiajan kaupunki ja keskiajan merenkulku. Merilinja pääsi tutustumaan Tukholmassa keskiaikamuseoon. Ennen museota oli lyhyt vapaa-aika, jonka aikana kävimme syömässä. Museolle saapuessamme opettajamme suorastaan hyppivät innosta. He johdattivat meidät ovesta sisään syvälle maan alle, jossa museo sijaitsi.
Kauppatavarat kulkivat keskiajalla kuten nykyäänkin meriteitse.
Keskiaika oli maailmanlaajuisesti 400-1500-luvulla. Sen katsotaan alkaneen Rooman valtakunnan romahtamisesta. Suomessa keskiaika alkoi vasta 1100-luvulla kristinuskon saapuessa Suomeen. Keskiajan kuluessa Suomi liitettiin Ruotsin valtakuntaan ja tunnettiin nimellä Itämaa. Valtakunnan suurimmat kaupungit olivat Tukholma ja Turku. Kaupunkien välillä kulki vilkas laivaliikenne. Kaupankäynti Itämeren piirissä loi edellytykset keskiajan kaupunkien mm. Tallinnan, Turun, Danzigin ja Visbyn kasvulle. Kaupunkien asukkaista muodostui porvarissääty.
Tänä vuonna merilinjan purjehdus on kulkenut reittiä Turku- Tallinna (Megastar), Kuressaare-Gotlanti- Tukholma. Olemme tutustuneet keskiaikaisiin kaupunkeihin .
Oppaamme kertoi meille keskiaikaisen kaupungin elämästä ja ammateista sekä naisen asemasta keskiajan yhteiskunnassa. Naisen paikka oli yleensä, joko isänsä tai aviomiehensä rinnalla. Naimisiin mentiin usein jo erittäin nuorella iällä.
Keskiajan yhteiskunta oli jakautunut säätyihin. Ylin sääty oli aatelisto, sen jälkeen papisto, porvaristo ja viimeisenä talonpojat. Myös säätyjen ulkopuolella oli paljon ihmisiä. Säätyjen ulkopuolisten ihmisten mahdollisuus menestyä yhteiskunnassa oli huono.
Siirryimme museon sisälle rakennetun kaupungin portin sisäpuolelle. Oppaamme kertoi siellä meille keskiaikaisen Tukholman laista ja rangaistuskeinoista. Rangaistukset olivat julmia ja rangaistuksia jaettiin erikoisistakin asioista, kuten seksin harrastamisesta väärässä asennossa ja vääränä päivänä.
Keskiajalla kirkolla oli erittäin paljon valtaa. Ihmiset olivat hyvin uskonnollisia, ja heitä oli helppo ohjailla uskonnon avulla. Katollisen kirkon johtajaa arvostettiin jopa kuninkaiden yläpuolelle.
Museossa havitsimme myös tyylikkään vesikulkuneuvon. Merilinjalaisten tarkat silmät havitsivat heti ettei aluksella ollut aivan viimeisintä varustusta, joten jätimme sen koe-ajon välistä. Viikinkilaiva jäi museoon ihmisten ihasteltavaksi. Oppaamme näytti meille riimukiven keskiajalta, joka käsitteli kristillisiä aiheita. Lopuksi kävelimme ulos museosta odottavaan vaputeen.
