Hiekkaputkimatoja ja korvameduusoja

Teimme pienen iltaretken läheiselle uimarannalle ja snorklasimme, tutkimme pohjaa ja ihmettelimme lämmintä, kirkasta ja puhdasta vettä.

Kärdlän ranta, jossa snorklasimme, oli hyvin matala (1,5-2 m). Pohja oli hienoa hiekkaa, joka toi pienen palan etelän hiekkarantojen tunnelmaa. Vesi oli hyvin kirkasta ja näkyvyys oli noin 7-10 metriä. Veden lämpötila oli vähän yli 20⁰C. Pohjassa havaitsimme kauniin karua kasvillisuutta, kuten meriajokasniittyjä ja erilaisia vitoja sekä mielenkiintoista vedenalaista maisemaa. Uidessamme kiinnitimme huomiomme erityisesti satoihin meduusoihin, jotka tekivät snorklauksesta erityisen. Pohjassa huomiomme kiinnittyi satoihin pieniin reikiin, jotka kaivautuivat syvälle hiekkapohjaan. Reikien läheisyydessä havaitsimme myös ohuita pitkiä viivamaisia muodostelmia, jotka olivat ilmeisestikin syntyneet hiekkamatojen toiminnan seurauksena.

Hiekkamato, putkimadot, hiekkaputkimato (polychaeta, pygospio)

Hiekkaputkimadot ovat rakentamissaan, 1-2 cm pitkissä putkissaan paikallaan eläviä pieniä monisukasmatoja, jotka muistuttavat ulkoisesti toisiaan. Hiekkaputkimadot ovat kellertäviä, pitkän ohuita ja niillä on kaksi pitkää pyydystyslonkeroa. Laji pyydystää 25 mm:n kokoisista putkistaan pieneliöitä ympäröivästä vedestä. Hiekkaputkimato rakentaa ohuen ruskean hiekkaputkensa matalaan veteen. Laji on yleinen ja sitä saattaa olla paikoitellen tuhansia yksilöitä neliömetrillä. Hiekkaputkimato voi tilapäisesti jättää putkensa esimerkiksi lisääntyessään. Mato kiinnittää munakapselinsa kiinteille alustoille ja munista kuoriutuu sopivassa suolapitoisuudessa keijuvia toukkia.

Korvameduusa

Korvameduusa on muodoltaan läpikuultava ja hyytelömäinen. Kooltaan meduusat ovat 5-15cm. Malliltaan korvameduusa on kellomainen. Meduusan neljä korvamaista sukurauhasta muodostavat keskustan ympärille neliapilaa muistuttavan kuvion, mistä meduusa on nimensäkin saanut. Koiraalla kuviot ovat sinipunaiset ja naaraalla oranssinkeltaiset. Korvameduusan esiintymisalue Itämeressä ulottuu etelästä Merenkurkkuun asti. Suomen rannikoilla lajia esiintyy eniten Saaristomerellä ja läntisellä Suomenlahdella, missä se on runsaimmillaan loppukesällä.

FC Kebu

Inka, Juho ja Roope