Klo 20 Maarianhaminan Itäsatama.
Irrotimme köydet klo 20.00. Ajamme juuri kohti Kastelholmaa, ilta-aurinko paistaa kirkkaasti. Tuulen nopeus 7.1 m/s ja suunta Etelä.
Matkan varrella ohitamme Lemströmin kanavan, joka on avoinna ilmaiseksi klo 17.00 asti. Nyt kuitenkin joudumme soittamaan ja maksamaan 80€ sillan avaamisesta.
Tällä hetkellä navigointivuorossa Samba, keittiövuorossa Yön Ritarit ja oppituntivuorossa Lady Sailorit.
Julia, Nelli ja Noora
Olemme saapumassa Maarianhaminan Itäsatamaan. Kello on 22.45. Lemströmmin kanava aukaistiin meitä varten noin puoli tuntia sitten ja nyt Maarianhaminan valot loistavat etuoikealla. Maria, Vincent ja Tomi navigoivat kannella pimeässä merikortti ja maailman tehokkain taskulamppu apuna, ja antavat ajo-ohjeita kipparille. Nyt mennään kuitenkin ensin vielä septityhjennykseen.
Klo 21.00 sijaintina 60°08’N 20°10’E suunta 277 °T
Palasimme juuri kahden tunnin navigaatiovahdista ja lähestymme noin viiden solmun vauhdilla Maarianhaminan Österhamnia. Vahti sujui leppoisasti, suuri osa edettiin moottorilla, purjeet nostettiin vasta hieman ennen Lumparnia. Teimme kaksi vendaa, joista varsinkin toinen sujui mallikkaasti. Saimme huolehtia navigoinnista suurimmaksi osaksi itse, ja myös plotteri pimennettiin. Vauhti jouduttiin ottamaan alas vain kaksi kertaa, kun suunta oli hukassa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
Kaisa, Olga ja Jenny
Glo-järvi eli kluuviflada on syntynyt siten, että maa kohoaa (jääkauden jälkeen) ja merenlahti kuroutuu umpeen. Saaren sisään siis jää makeasta sadevedestä koostuva pienehkö järvi. Maankohoamisrannikoiden glo-järvet ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia elinympäristöjä.
Isokarin glo-järvessä vesi oli melko lämmintä ja pohja oli todella mutainen. Totesimme sen siellä uidessamme, pimeällä ja sateessa, ukkonen jyrisi kaukana. Glo-järvet ovat myös erittäin ravinteikkaita ja reheviä vesialueita, sieltä löytyy paljon kasvillisuutta, pieneliöitä ja ne ovat hyviä lintujen levähdys- , pesimä- ja bongauspaikkoja.
Maria, Tomi ja Vincent
Äsken pysähdyimme Furskäriin tutkimaan Itämeren elämää. Koulu tarjosi maskit, snorkkelit sekä yhden parin räpylöitä, joiden avulla tutkailimme löytynyttä rakkoleväkasvustoa lähietäisyydeltä. Näimme vedessä runsaasti fisuja ja niiden poikasia, lima- ja leväkotiloita sekä sini- ja liejusimpukoita sekä yhden särmäneulan, joka on merihevosen Itämeressä viihtyvä sukulainen. Nostettuamme levää ämpäriin löysimme sen suojista katkoja ja siiroja.
Snorklauksen jälkeen tutkimme löydettyjä eliöitä ja puhuimme leväkerroksista. Lähimpänä pintaa viihtyvät sinilevät, seuraavana viherlevät, ruskolevät ja punalevät. Viherlevistä keräsimme ahvenvitaa, suolilevää ja ahdenpartaa ja ruskolevistä rakko- ja jouhilevää. Punalevään kukaan ei ollut snorklatessaan törmännyt, eikä sinilevää viitsitty kerätä.
Kaisa, Olga ja Jenny
Paikka 60º24’N 20º00’E
Tuulensuunta S-E
Tuulennopeus 12m/s
Sää 18ºC aurinkoista sekä pilvistä
Lähdimme Getasta 11.57 ja nostimme ankkurin. Köysien irrotus oli nopeaa, vaikka ne olivatkin kiinni kahdessa puussa kallionseinämässä. Purjeidennostossa oli pieniä ongelmia, mutta ne selvisivät lopulta.
Samassa kun lähdimme, otimme pohjanäytteen Eekmanilla, pohjanoutimella. Näyte oli pieni mutta, sen mukaan pohja on terve. Sieltä löytyi liejusimpukoita, pieni mato ja hiekkaa. Pohja on siis terve sen peruusteella että sieltä löytyi elämää.
Kipparikallet aloittivat navigoinnista, joka sujui suht hyvin. Aallot eivät olleet erityisen suuria, mutta tuuli oli kova. Yksi oli ruorissa, 2 nostamassa purjeita ja kolmas katseli karttaa ja käytti kiikareita.
Keskiviikkoaamu alkoi opiskelulla klo 8-11. Kirjoiteamme oppimaamme ja kokemaamme päivän aikana. Klo 12 lähdimme Getasta, otimme pohjanäytteen Djupvikenin suulta ja jatkamme kohti Maarianhaminaa.
Signhildskrubba
Kävelimme Gettassa luontopolkua pitkin ja kävimme katsomassa yhtä Ahvenanmaan nähtävyyksistä. Tulimme kalliolle, jossa oli melko syvä rotko. Rotkoon liittyy tarina englantilaisesta prinsessasta. Tarina kertoo prinsessasta nimeltä Signhild, joka matkusti Ahvenanmaalle levittääkseen kristinuskoa. Ahvenanmaalaiset eivät pitäneet hänen uskonnon levittämisestä, jonka takia he yrittivät tappaa hänet. Singhild pakeni heitä ja piiloutui rotkoon valkoisen hevosensa kanssa, josta ahvenanmaalaiset Tämä tarina on melko samantapainen kuin piispa Henrikin tarina. Hän myös yritti levittää kristinuskoa Suomeen, mutta ihmiset eivät halunneet luopua uskostaan minkä takia Henrik menetti henkensä. Tällaisia marttyyri tarinoita on monenlaisia usein kristinuskosta. Kristinusko alkoi kuitenkin hiljalleen levitä Ahvenanmaalta pidemmälle Suomeen 800-luvulta alkaen.
Thomas ja Kristian
Stefan Löfvingin jäljillä
Stefan (suamalaisittain Tapani) Löfving oli suomalainen sissipäällikkö ison- ja pikkuvihan aikoihin. Meille hän tuli tutuksi Getan luontokierroksella. Tarinan mukaan hän harhautti isonvihan aikana (v. 1715) venäläiset joukot kääntämällä saappaansa väärinpäin ja kävelemällä siten Ahvenanmeren ylitse. Getalla hän piiloutui haavoittuneena ja verisenä luolaan, jossa hän selviytyi syömällä getalaisten piilottamia sotaruokavaroja.
Tapani piti päiväkirjaa, jonka pohjalta Kyösti Wilkuna kirjoitti romaanin ”Tapani Löfvingin seikkailut”. Kirjassa kerrotaan hänen elämästään sissipäällikkönä, sekä toiminnassa että vapaalla – kirjassa esiintyy myös hänen lapsuudenystävänsä Riikka, johon hän törmäilee ympäri Suomea.
Isoviha oli venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713-1721. Ruotsin suurvalta-asema alkoi musertua ja Venäjä alkoi laajentua saaden pääsyn Itämerelle. Isoviha päättyi Uudenkaupungin rauhaan1723.
Kaisa, Jenny ja Olga
Dag 2 19.8 klockan 22.33
Geta, Djupviken, Åland
Tulimme 11 tuntia vastatuuleen, tuuli oli kovimmillaan 16m/s lounaasta ja keskimäärin 10m/s. Keli oli suurimmaksi osaksi hieno ja illalla lokkia lämmitti Aurinko. Teimme yhteensä noin 6 vendaaa. Päästyämme Ahvenanmaan pääsaaren lähettyville aallot pienentyivät ja loppu matka oli rentoa, jolloin ihastelimme Pohjois-Ahvenanmaan uskomattomia punaisia graniittikallioita. Olemme nyt kiinni Getan kalliossa, Djupvikenin lahden pohjukassa. Om man skulle vilja ha ett eget hus på Gätaberget måste man ha livit i Åland åtminstone fem år. Kan ni tro att man måste leva fem år I Åland, att få rättighetten att ha eget hem och landen där.
Iltapalaksi söimme avokadopastaa, mozzarella-tomaattisalaattia ja herkullisen syntistä suklaamutakakkua. Siivousta, iltauinti ja nukkumaan.
Maria, Vincent ja Tomi
ps. päivityksiä tulee myöhässä, koska kallioiden suojissa täällä erämaassa yhteydet välillä pätkivät pahasti
Sää: Aurinkoinen ja puolipilvinen (Aamulla satoi). Tuulen nopeus 10m/s Koordinaatit: 60°39’N 20°40’E Lähdimme tänään 19.8.2014 klo. 10.15 Kustavin Isokarista, kohti Getaa. Matkamme ei ole ollut helppoa, sillä tuulet eivät ole suosineet meitä. Olemme aikataulusta hyvin paljon jäljessä. Olemme joutuneet purjehtimaan hyvin paljon edes takas, emmekä ole lähestyneet paljoa Getaa. Ryhmämme ovat hajanaisia, sillä todella monella on paha olo. Olin ruorissa ajamassa laivaa tuossa puoli tuntia sitten. Oli todella aallokkoista ja venettä oli vaikea ohjata. Kokemukseni oli todella hyviä, sillä luulin että venettä vain ajetaan. Aallokossa purjehtiminen on todella haastavaa. Monet odottavat ruokaa tällä hetkellä ja siitä pääsemme nauttimaan aivan pian!
Tomi
Saavuimme illalla Isokarin majakkasaarelle. Keli oli aika kova. Seksmiilarillä tuuli 14m/sekunnissa. Ilta kului majakkakierroksella historianopettajan johdolla. Saaren Glo-järviin tutustutti biologian opettaja. Lämmitimme saunan ja pääsimme pitkän päivän jälkeemajakkasaaren saunaan.. Pilkkopimeässä yössä majakan valo valaisi kulkuamme.
Olemme nyt Isokarin saarella ja lähdössä kohti Pohjois-Ahvenanmaata. Tuuliennuste päivälle on lounaistuulta 10-11m