Aamuseitsemän aikaan saavuimme Kreivinsaarelle eli Källskäriin Kökarin eteläpuolelle. Aamu-uinnin ja –puuron jälkeen lähdimme tutkimaan saarta maantieteen ja biologian opettajan Nina Branderin johdolla.
1950-luvulla vapaaherra Göran Åkerhjelm eli ”kreivi” ihastui saareen ja alkoi viettää siellä kesiänsä. Hän rakennutti saarelle talon, jonka arkkitehti Reima Pietilä suunnitteli. Kreivi halusi yhdistää perinteisen suomalaisen ja Välimeren seudun kulttuurin, mikä näkyy muun muassa siinä, että suomalaista hirsimökkiä muistuttavaa taloa ympäröi vehreä välimerellinen puutarha. Puutarhan hienoja yksityiskohtia ovat yrttipenkki, sydämenmuotoinen mansikkamaa ja kauniit ruusuistutukset, joita paksut kivimuurit suojaavat. Kivet varaavat paljon lämpöä, mikä mahdollistaa monien puutarhakasvien kasvun.
Mökin sisustusta piristävät kreivin Välimereltä tuomat värikkäät astiat ja matot. Tulisijan yllä on kreivin hyvän ystävän Tove Janssonin maalaama muumiaiheinen taulu. Tove Janssonilla on erään saaren kallionnyppylän päällä oma majansa, jossa hän kirjoitti muumikirjojaan.
Kreivi kutsui usein taiteilijaystäviään saarelle hakemaan inspiraatiota ja nauttimaan herkullisesta kestityksestä, kuten juustotarjottimesta puutarhan kivipöydän äärellä. Nykyisin saari kuuluu Ahvenanmaan maakuntahallitukselle.
Kreivi oli kiinnostunut Välimeren kulttuureista ja vietti usein talvensa Välimeren maissa. Näiltä matkoiltaan kreivi toi Källskärille kreikkalaisia jumalpatsaita, joita on kreivin puutarhassa. Yksi patsas eroaa kuitenkin muista. Pronssista valettu Kreikan jumala Hermes on sijoitettu korkealle kalliolle katse kohti aavaa merta. Juoksuasennossa, käärmesauva vasemmassa kädessään seisova Hermes oli muun muassa luonnonvoimien, kirjallisuuden ja urheilun jumala. Hermes oli myös jumalten sanansaattaja ja pystyi kulkemaan manalassa, minkä takia hänellä oli pienet siivet kantapäissä ja kypärässään.
Myös monet muut suomalaiset kirjailijat ovat saaneet innoitusta ja aiheita saaristolaisten elämästä. Historian ja yhteiskuntaopin opettaja Ala-Nissilä kertoi meille Anni Blomqvistin Myrskyluodon Maijasta, Volter Kilven Alastalon salista ja Tove Janssonin muumi-kirjoista. Hän luki meille katkelman2012 Finlandia palkinnon saaneesta Ulla-Maija Lundbergin teoksesta Jää, joka kertoo saaristoon muuttavasta nuoresta papista ja hänen vaimostaan. Merelle katsellessa hetki oli tunnelmallinen.
Källskärin luonto on henkeäsalpaavan kaunis. Terävien graniittikallioiden ja jään hioman silokallion lomassa kasvoi matalaa katajaa, kanervaa, pihlajaa ja tervaleppää. Saarella näkyi monia jääkauden merkkejä, näitä olivat silokalliot, sirppimurrokset niiden pinnassa, pirunpellot ja hiidenkirnut. Kannu on poikkeuksellinen ja suuri hiidenkirnu, joka on avoin toisesta reunasta. Kannu muistutti korkeaa pilaria.
Vierailumme aikana sää oli mainio ja meri oli tyyni. Nyt laineet liplattivat kevyesti rantaan, mutta syysmyrskyjen aikaan meri on varmasti toisenlainen. Alemmilla kallioilla ei kasva jäkäliä, koska aallot ja jäät kuluttavat ne pois, mutta ylempänä, jonne mainingit eivät ulotu, lajeja on useita.
Kreivin saaressa vierailtuamme emme yhtään ihmettele, miksi kreivi aikoinaan rakastui tähän uljaaseen saareen.
Vilma ja Krista
Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion merilinjan viikon mittainen purjehdus on päättymässä. Kotisatamaan on hyvä palata. Olemme pyrkineet tuomaan esille blogi-kirjassamme matkan vaiheita, opetusta ja kokemuksia. Sosiaalisen median, joka blogikin on, keskeisiä piirteitä on interaktiivisuus. Lähes kaikkia artikkeleita on ollut mahdollista kommentoida. Kommentteja on kuitenkin tullut suhteellisen vähän, joten käsitystä lukijoiden määrästä ei ole. Avaamme tähän lopuksi vieraskirjan ja toivomme blogi-lukijoiltamme palautetta ja kommenttaja.
