Kello liukuu puoleen päivään ja tässä koulutusrastien kiertäessä onkin meillä kuvispopettajilla aikaa dokumentoinnin lomassa haastatella vanhinta laivamme mukana olevasta miehistöstä.
Keijo Ruhanen (51v) on ollut merellä 13 vuotta ja ollut mm.rakentamassa Jahti-Almaa. Perinnepurjehdusharrastus on hyvää vastapainoa Keijon oikealle ammatille, yrittäjänä toimimiselle. Hidas ja luonnon mukaan etenevä tahti tasapainoittaa teknisorientoitunutta hektistä elämänrytmiä. Täällä merellä Keijosta huokuu tyyneys. Hän on tekemisissä vanhan ja laadukkaan kanssa muutenkin kuin perinnepurjelaivan muodossa, hän pitää antiikkiliikettä ja kunnostaa Billnäss huonekaluja Kirkkonummella.
Merielämässä kiehtoo vapaamuotoisuus, meri ja laiva sekä lisäksi ihmiset ja yhteisöllisyys. Keijo on omaksunut meriperinneyhdistyksen arvot, jotka pitävät yllä laivan korjaus- rakentantamis- ja seilauskulttuuria.
Rahtiliikenne purjelaivoilla loppui 60 -luvulla ja laivat siirtyivät pikkuhiljaa kesämökeiksi yksityisomistajille, kunnes useat alkoivat huomaamaan homman käyvän liian raskaaksi ja kalliiksi. Silloin laivat siirtyivät pääsääntöisesti yrityksien ja yhdistyksien käyttöön.
Tämän päivän ihmisten silmissä kaikki tapahtuu nopeassa tahdissa. Jotkut muusikot ovat ottaneet esille SLOW käsitteen vastakohtana nopeatahtiselle elämänrytmille, joka esiintyy vaikkapa musiikkivideoiden nopeissa leikkauksissa. Meidän purjehduksesta kertova video tulee olemaan keinuva ja hidas, ainakin paikoitellen. Vaikka kyllähän täällä laivalla toisaalta actionia ja dramatiikkaakin on. Keijo ei ole joutunut koskaan laivalla todella läheltä piti tilanteisiin. Ensimmäisen TSYKin ryhmän edellä blogissa kuvatut onnettomuudet olivatkin kuulemma harvinaisempia tapahtumia laivan arjessa. VPK.n pelastustoiminta on Keijon harrastus monien muiden harrastusten lisäksi, eli hänellä on valmiudet toimia tosi paikan tullen.
Perinnepurjelaivalla aistit valpastuvat ja liikemotoriikka yhdistyy meren liikkeisiin. Tämä on kuin tanssia meren kanssa. Laiva on se partneri jonka mukaan painopistettä pitää muuttaa ja käyttää niitä piilossa olevia lihaksia ja tuntemuksia. Monesti kotiin palatessa tulee huikea ja haikea olo samaan aikaan.
Tämän matkan kesken Keijon täytyy lähteä Gerda-laivalle, Suomen suurimmalle purjehtivalle purjelaivalle. Suurimpia ovat vain Suomen joutsen ja Pommern, mutta nehän eivät ole liikkuneet purjeillaan vuosiin.
Keijolle meri on kuin avaruus. Meri loppuu sinne minne uskot sen loppuvan ja sieltä löytyy aina uutta tutkittavaa. Villi luonto alkaa heti satamasta lähdettyä. Purjehtimisessa on samaa mystiikkaa kuin tulen ja tähtitaivaan tuijottamisessa. Se on se syvyys…
Kirjoittanut Marja haastattelun pohjalta
KIItos Keijo ja Marja; upeaa luettavaa. Täällä liikuttuneena välitän blogia valtiotutkielmia tekeville opiskelijoille.
Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta – kyllä meillä tsykissä on hienoja ihmisiä talossa, monenlaisen osaajia, kirjoittajiakin muun osaamisen ohella. … Vaikken Keijoa tunnekaan, niin terveiset hänelle.
Mieliinpainuvia hetkiä kaikille
terveisin
rehtori-Riikka