Viikingit olivat kauppiaskansa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta , joiden kaupparetket usein kyllä päättyivät ryöstöretkinä. Matkat olivat pitkiä purjehduksia aina Lähi-idän Arabimaihin ja Kanadan Nova Scotiaan asti. Viikingit saivat ryöstöretkillään pelkoa herättävän maineen raivoisana soturikansana. Julmien ryöstöretkien myötä syntyi nykymaailman stereotyyppinen kuva viikingeistä sarvikypärineen. Viikingit eivät kuitenkaan käyttäneet sarvellisia kypäröitä eikä niitä ole löytynyt viikinkihaudoista tai kaivauksista. On ajateltu, että ne ovat mahdollisesti olleet seremoniallisia esineitä.
Viikinki nimityksen alkuperä on epäselvä, mutta sen on ajateltu tulevan muinaisskandinavisesta sanasta ”vik”, joka tarkoittaa Oslonvuonoa ympäröivää aluetta sekä osia Pohjois-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa. Viikingeillä oli oma mytologiansa, johon kuuluu Thor ukkosenjumala ja hänen vasaransa Mjölnir, sekä Valhalla, soturien kuoleman jälkeinen maa. Viikingit olivat vauraita kauppiaita, mutta myös sotaisia ryöstelijöitä. Heidät tunnetaan paremmin ryöstelijöinä tarinoiden ja mytologiansa vuoksi.
Riimukivet Viikinkiajalta eli n. 700-1000-luvuilta säilyneitä riimukiviä on löytynyt ja löydetään yhä paljon viikinkien entisiltä asutus-alueilta Skandinaviasta. Kiviä on löydetty myös Skandinavian ulkopuolisilta alueilta, jonne viikinkien retket ulottuivat retkensä ulottuivat.
Riimukiviä tulkitaan viikinkien muistokirjoituksina ja tutkijoille ne toimivat tärkeinä tiedonlähteinä. Ne antavat käsityksen viikinkien elämästä, retkistä ja mytologiasta. Joitakin kiviä tulkitaan viikinkien hautakivinä ja muistokirjoituksina. Riimukirjoituksissa olennaisena osana toimii sen muodostama figuuri, joka usein vangitsee katsojan ja herättää mielenkiinnon.
Norjassa on maailman eniten sähköautoja asukasta kohden.
Oslossa monet merilukiolaiset kiinnittivät huomiota katukuvassa näkyviin Teslan sähköautoihin. Laskutuloksena autojen määräksi saatiin noin 86 Teslaa 40 minuutissa. Ainakin Suomessa nämä autot taas ovat kalliita harvinaisuuksia.
Norja on yksi Euroopan sateisimmista valtioista ja lähes kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla. Sateisuus johtuu Skandien vuoristosta, joka luo orografisia sateita erityisesti rannikolla. Sateita saadaan vuosittain melkein kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa Pohjoismaissa pyritään siirtymään uusiutuviin energialähteisiin. Tanska hyödyntää paljon tuulivoimaa ja Islanti geotermistä energiaa. Muiden pohjoismaiden tapaan Suomi pyrkii siirtymään puhtaaseen energiaan, mutta on vielä riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta.
Vaikka Norjalla on suuret öljyvarannot, norjalaiset eivät käytä sitä itse. Se myydään ulkomaille ja öljyvaroista suurin osa sijoitetaan valtion tulevaisuuteen. Maan öljyvarat ovat niin suuret, että jos varat jaettaisiin tasan norjalaisten kesken, koko kansasta tulisi miljonäärejä. Norja on yksi maailman harvoja valtioita, jolla ei ole lainkaan valtion velkaa, johtuen juuri öljyn tuomasta rikkaudesta. Ironista kyllä, tämä puhtaan energian kannattajavaltio etsii jatkuvasti uusia öljylähteitä jopa Arktisilta alueiltaan.
Kongsberg
Norjassa on paljon sähköautoja, joista silmäänpistävin on Tesla. Valtio kannustaa niiden käyttöön antamalla sähköautoilijoille muun muassa verohelpotuksia ja maksuttomia parkkipaikkoja. Myös autonlatauspaikkoja on joka puolella. Norja työskentelee valtavasti saadakseen valtion toimimaan vain puhtaalla energialla. Tämä uusiutuvan energian käyttö on askel kohti puhtaampaa tulevaisuutta!
Matkamme alkoi Viking Gracella Turusta Tukholmaan. Matkalla Norjaan pysähdyimme Gripsholmin linnassa, jota kävimme ihastelemassa. Linna on myöhäiseltä keskiajalta, mikä näkyy linnan pyöreistä torneista ja koreasta ulkokuoresta.
Kustaa Vaasa takavarikoi luostarilta ennen paikalla olleen linnakkeen vuonna 1526. Hän kuitenkin purki paikalla olleen linnakkeen ja vuonna 1537 hän aloitti uuden linnan rakennuttamisen entisen linnakkeen paikalle. Nykyinen linna otettiin käyttöön keskeneräisenä vuonna 1544. Linna nimettiin entisen linnakkeen mukaan. Linnassa olivat vankeina Kustaa Vaasan pojat Juhana herttua ja tämän puoliso Katarina Jagellonica sekä Erik XIV, kumpikin vuorollaan toistensa toimesta.
Linnan lähellä sijaitsi joskus viikinkien suuri kaupunki Birka. Birkaa pidetään Ruotsin vanhimpana kaupunkina. Alueelta on löydetty useita riimukiviä, joista kaksi oli näytillä linnan pihalla. Sisäpihalla oli kaksi hienoa tykkiä, jotka oli ryöstetty sotasaaliina Venäjältä Suuressa Pohjan Sodassa joka käytiin vuosina 1700-1721.
Päästyämme Norjan puolelle kävimme Oslossa sijaitsevassa viikinkimuseossa. Siellä näimme monenlaista viikinkien esineistöä ja kolme parhaiten säilynyttä viikinkilaivaa 800-luvulta. Opimme, että styyrpuuri tarkoittaa laivan perästä päin katsottuna oikeaa, koska oikealta puolelta ohjattiin laivaa peräsimen avulla ja styyr tulee ruotsin sanasta styr, ohjat. Vasenta, eli paarpurin puolta käytettiin lastaamiseen. Viikinkilaivassa ohjausairon käsittelijä oli selin kääntyneenä aluksen vasemmalle puolelle. Muinaissaksan kielessä sana ”bah” tarkoittaa selkää. Paapuri siis voidaan karkeasti kääntää selkäpuoleksi.
Osa ryhmästä kävi vierailulla Kon-Tiki museossa katsomassa legendaarista alusta.
Matkamme on edennyt Kongsbergiin; merkittävään norjalaiseen kaivoskaupunkiin, josta louhittiin hopeaa vuosisatojen ajan. Yövymme täällä ja jatkamme huomenna kohti Bergeniä.
Tsykin Merilukio täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestämme elokuussa 2018 juhlapurjehduksen kaikille nykyisille ja entisille merilinjalaisille. Purjehdimme elokuussa 2018 norjalaisella kolmimastoparkilla Statsraad Lehmkuhlilla Pohjanmerellä. Ilmoittaudu mukaan.
Tämän vuoden Navigare necesse est -kurssilla purjehdimme Saarenmaan Kuressaaresta Gotlantiin, sieltä Gotska Sändön-saarelle, Tukholmaan, Maarianhaminaan ja lopulta kotisatamaamme Turkuun. Merilinjan miehistö vaihtui Tukholmassa ja Maarianhaminassa ja mukana purjehduksella oli yhteensä 29 merilukion opiskelijaa. Purjehdus toteutettiin ensimmäistä kertaa kolmella legillä.
NNE-kurssilla opiskellaan purjehduksen lisäksi historiaa, biologiaa, maantiedettä sekä Itämereen ja sen ympäristöön liittyviä aiheita.
Tämän vuoden Navigare-kurssin historianopiskelun teemana oli keskiaika, keskiajan kaupunki ja keskiajan merenkulku. Olemme tutustuneet keskiaikaisiin kaupunkeihin Tallinnaan, Visbyyn, Tukholmaan ja lopulta Turkuun, linnoituksiin, lukuisiin kirkkoihin ja kappeleihin. Olemme purjehtineet muinaisia meriväyliä ja opiskelleet biologiaa ja maantiedettä: tuulta, merta, aaltoja ja kalliota. Pitkä purjehdus Saarenmaalta Gotlantiin, Tukholmaan ja Ahvenanmaalle opetti säästä, muutoksista kivilajeissa, ihmisen kädenjäljen ja esimerkiksi jääkauden merkeistä maisemassa.
Viime aikoina kasvatustieteissä ja työelämässä on alettu puhua geneerisistä taidoista ja niiden opettamisen merkityksestä. Olemme pohtineet mitä geneeristen taitojen opettaminen tarkoittaa lukio-opetuksessa. Erään määritelmän mukaan geneerisiksi taidoiksi luetaan esimerkiksi ryhmätyö-, kommunikaatio-, ongelmanratkaisu- ja ajankäyttötaidot, joita tarvitaan työelämässä.
TSYKin Merilukion koululaivapurjehduksen teemat kytkeytyvät lukion uusiin vuonna 2016 voimaan tulleisiin opetussuunnitelmiin. Tiivis yhteistyö aluksessa opettaa väistämättä yhteistyötaitoja, toisten huomioimista ja tiimityöskentelyä, jossa kukin tuo oman panoksensa ja osaamisensa yhteiseen päämäärään. Myös joustavuutta tarvitaan, koska tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti. Tänä vuonna uutiset ikävistä tapahtumista ja terroriteosta Turussa tavoittivat meidät viiveellä Gotlannista. Tällöin jouduttiin pohtimaan myös kriittisen ajattelun merkitystä. Hiljennyimme hetkeksi.
Kippari ja perämies. Aina eivät lukiolaisten taidot ja voimat riitä.
On ollut ilo seurata, miten kokeneemmat purjehtijaopiskelijat opettavat muita veneilyn perustaidoissa, pentterissä ja esimerkiksi vesi- ja pohjanäytteenotossa. Opiskelijoiden erityisosaaminen voidaan ottaa käyttöön aivan toisella tavalla kuin perinteisessä oppimisympäristössä. Hyvänä esimerkkinä drone-kuvauskopterin käyttö merellä, jolloin jouduimme yhdessä miettimään miten kuvaus toteutetaan. Lopulta päädyimme siihen, että kuvaus on paras toteuttaa kumiveneestämme Usvasta. Kuvausta harrastanut opiskelija kuvasi, toinen huolehti kopterin laskeutumisesta ja kiinniottamisesta merellä ja opettaja ajoi kumivenettä opiskelijoiden ohjeiden mukaan. Kun sitten yhdessä katsoimme upeita ilmakuvia Lokki-aluksestamme, maiseman muotoja ja kuvia rakennetusta ympäristöstä, jossa näkyi eri kulttuurikerrosten jäljet – onnistumisen ilo oli yhteistä. Kun vielä meribiologi Heidi Arponen vahvisti Merentutkimusasemalla vieraillessamme miten tärkeä työväline kuvauskopteri on merentutkimuksessa monelle valkeni aivan uudella tavalla erilaisten taitojen soveltamismahdollisuudet työelämässä. Oppimista tapahtuu monella tasolla ja välillä täytyy pysähtyä pohtimaan mitä kaikkea oikeastaan opimmekaan haastavassa ja luokkahuoneesta poikkeavassa oppimisympäristössä.
Haluamme kiittää lämpimästi yhteistyökumppaniamme HG -Productionia ja kippariamme Kimmo Hotasta, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä viisi vuotta ja kehittäneet koululaivapurjehduksia jatkuvasti aikaisempien vuosien kokemuksien perusteella. Ammattitaitoinen työskentely ja opetus sekä turvallinen merenkulku ovat takuu hyvälle yhteistyölle jatkossakin. Suuret kiitokset myös perämiehellemme Jukka Elolle, joka opetti purjehdustaitoja ja turvallisuusasioita opiskelijoillemme rauhallisesti ja perusteellisesti kahden viikon ajan. Kokeneiden merenkulkijoiden kanssa on turvallista seilata vaativissakin olosuhteissa ja tiedämme, että merilukion miehistö selviää ammattitaitoisen päällystön johdolla haastavistakin tilanteista, joita merellä aina tulee eteen. Kiitokset myös biologian ja maantieteen opettaja Kalle Viherälle, joka oli mukana opettamassa biologiaa ja maantietoa purjehduksella Maarianhaminasta Turkuun.
Suuret kiitokset merilinjan opiskelijoille pitkällä purjehduksella. He ovat opettaneet toisiaan ja meitä. Yhdessä olemme oppineet monia uusia asioita ja olemme monta uutta kokemusta rikkaampia.
Vierailimme vuoden 2017 Navigare-purjehduksen aluksi Sikke Sumarin Namastessa Muhun saarella ja saimme hyviä vinkkejä ruuanlaittoon purjehduksille sekä lahjaksi Siken ihanan keittokirjan avuksi Merilukion purjehduksille.
Sikken keittiömestari Albert tosin ehdotti merelle ’ihan vaan purkkiruokaa ja riisiä’ (taisi aavistaa mitä tuleman pitää). Söimme Namastessa lounaan sesongin tuoreista raaka-aineista suoraan Sikken vihannes – ja yrttitarhasta (suolaheinäkeittoa mm.) ja lupasimme tehdä ainakin yhden ruuan keittokirjan ohjeiden mukaan, tonnikalapastaa.
Kokkaaminen 14 hengelle purjehduksella voi olla mukavaa ajanvietettä tai haastavaa selviytymistä hellaan köytettynä. Veitset ja kiehuvat vesikattilat voivat aiheuttaa oikeita vaaratilanteita kovassa mainingissa. Vahdit pyörittävät keittiötä vuorotellen. Ruokamäärien laskeminen, ruokien säilöminen ja niiden etsiminen, kattaus, tarjoilu, siivous ja tiskaus kuuluvat kaikki keittiövahtiin. Yleensä yhdellä keittiövahdissa olevista on jonkinlainen haalea aavistus, miten valitun ruuan valmistus etenee.
Ylittäessämme Varsinaista Itämerta ainostaan kipparimme Kimmo oli toimintakykyinen keittiöpuuhissa ja saimme kipparin version tonnikalapastasta. Myöhemmin teimme pastan myös Sikken keittokirjan ohjeen mukaan ja hyvää oli. Tällöin mausteina oli sardelleja ja tilkka valkoviiniä.
Opiskelijoiden kokkauksen harjoittelu meriolosuhteissa on aluksen aikuisten mielestä joskus aika haasteellista. Se on usein hidasta, tehotonta, hyvien mausteiden ja vihannesten välttelyä sekä sotkuista. Kaiken muun lisäksi ruoan ostaminen ja mitoittaminen 14 hengelle jopa kahdeksi viikoksi aiheuttaa opettajille runsaasti lisää työtä ja mietittävää.
Seitsemän vuoden koululaivapurjehdusten aikana olemme nähneet jos jonkinlaisia ruokalajeja vetisestä lihakeitosta huippu gourmet-annoksiin. Lähes aina ruoanlaitto alkaa sujua matkan edetessä ja ryhmien hioutuessa yhteen. Poikkeuksiakin toki on. Toisaalta keittiössä annetaan hyviä neuvoja ja käydään arvokasta keskustelua perheiden ruokatottumuksista, lempiruuista ja vertaillaan opittuja taitoja. Tärkeää on, että ruokaa tehdään pentterissä yhdessä, ratkaistaan ongelmia mm. miten korvataan puuttuvat raaka-aineet ja NAUTITAAN RUUASTA!
Sikke ohjeisti meitä myös kauniin kattauksen merkityksessä. Kuvassa 3.ryhmän päivällinen.Joskus pitää tyytyä Ville Vallattoman nakkeihin ja kylmiin hodareihin
Aspölainen Monika kertoili meille Aspön historiasta ja tavoista
Aamulla tutustuimme Aspön historiaan ja kävimme Aspön kirkkossa. Siellä saimme kuulla Aspön historiasta ja kirkkorakennuksesta. Kirkolla on monivaiheinen historia, ja se on rakennettu uudelleen 1900-luvulla, koska pyörremyrsky tuhosi vanhan kirkon. Kirkko sai nykyisen muotonsa toisen maailmansodan jälkeen nuorisoleirien avustuksella.
Aspö on pieni kylä, jossa on vähän asukkaita. Saaren asukkaat pyrkivät ylläpitämään kalastusta ja hylkeenpyyntiä ja vanhoja tapoja. Kylän juuret kantautuvat 1200-luvulle asti ja Aspasund mainittiin jo kuningas Valdemarin purjehdusoppaassa.
Iltapäivällä pysähdyimme vielä Seilissä Saaristomeren tutkimuslaitoksella, jossa mm. meribiologi Heidi Arponen esitteli meille tutkimustuloksiaa. Tapasimme myös muita tsykkiläisiä ja Kaarinan lukiolaisia, jotka olivat Seilissä meribiologian kurssilla. He esittelivät meille tutkimiaan lajeja.
Merilinjan vuoden 2017 purjehduksen yhtenä teemana on ollut keskiajan kaupungit ja kauppareitit. Merilinja palaamassa kotikaupuunkiinsa Turkuun.
Olemme nyt Aurajoen suulla ja otamme vielä yhden vesinäytteen. Näkösyvyys Aurajoen suulla oli 60 cm ja suolapitoisuus oli neljännes siitä, mitä se oli Kökarissa.
Kökarissa teimme meribiologista tutkimusta ja otimme vesi- ja pohjanäytteet laiturilta käsin. Vesi oli selvästi suolaisempaa ja kylmempää kuin sisäsaaristossa, mutta emme voi esittää tarkempia tuloksia, koska opettajamme Kalle hukkasi tulosvihon.
Lisäksi Kökarissa Alina snorklasi näytteitä lajistosta Sandvikin rantavesistä. Myöhemmin tutkimme keinuvalla kannella saalistamme ja määritimme lajeja. Saimme selville, että kyseisessä paikassa esiintyy sinisimpukoita, ahvenvitaa, ärviää, pikkusydänsimpukoita, merisukasjalkaisia, hankalasti määritetävissä olevia katkoja sekä kotiloita. Snorklatessa näkyi myös ahvenia ja niiden merkittävää ravintoa kolmipiikkejä.
Ahvenvita, sinisimpukoita ja niihin kiinnittynyt merirokko, pikkusydänsimpukka ja rakkolevää.
Tähän aikaan vuodesta korvameduusoja on runsaasti rannassa ja snorklatessa sai jatkuvasti huitoa niitä kauemmas. Korvameduusa ei ole ihmiselle vaarallinen, mutta ne haittasivat näkyvyyttä pinnan tuntumassa kelluessaan.
Korvameduusa
Vedestä löytyi myös irtonainen rakkolevän kappale, jossa oli jäljellä enää muutama rakko. Rakkolevä on yksi Itämeren avainlajeista ja kärsinyt voimakkaasti rehevöitymisestä. Avainlajit ovat lajeja, joiden häviäminen vaikuttaa koko ekosysteemiin. Vaikka emme löytäneetkään vierasvenesatamasta elävää rakkolevää, tiedämme sitä kuitenkin olevan Kökarin alueella. Emme ehtineet hakea toista eliönäytettä ulompaa saaristosta.
Vahdinvaihto tapahtui hieman ennen Korppoon lauttaa. Purjehdimme laivaväylää pitkin ja laskimme megafishermannin ja spinaakker-purjeet alas. Purjehdimme Ominaisten saaren ohi, joka on tunnettu kummitustarinoistaan, sekä Insinööri Pettersson –loiston ohitse. Sää oli heman utuinen ja satoi vähän, tuulennopeus 4 m/s. Perämies Jukasta oli suuri apu purjeiden laskemisessa ja navigoinnissa. Jukka joutui lähtemään Seilin kohdalla kumiveneellämme Turkuun. Suuret kiitokset Jukalla hyvistä neuvoista ja opetuksesta purjehduksellamme.
