Tekijä: Nina Brander

Viikingit olivat kauppiaskansa Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta , joiden kaupparetket usein kyllä päättyivät ryöstöretkinä. Matkat olivat pitkiä purjehduksia aina Lähi-idän Arabimaihin ja Kanadan Nova Scotiaan asti. Viikingit saivat ryöstöretkillään pelkoa herättävän maineen raivoisana soturikansana. Julmien ryöstöretkien myötä syntyi nykymaailman stereotyyppinen kuva viikingeistä sarvikypärineen. Viikingit eivät kuitenkaan käyttäneet sarvellisia kypäröitä eikä niitä ole löytynyt viikinkihaudoista tai kaivauksista. On ajateltu, että ne ovat mahdollisesti olleet seremoniallisia esineitä.

Viikinki nimityksen alkuperä on epäselvä, mutta sen on ajateltu tulevan muinaisskandinavisesta sanasta ”vik”, joka tarkoittaa Oslonvuonoa ympäröivää aluetta sekä osia Pohjois-Norjassa ja Etelä-Ruotsissa. Viikingeillä oli oma mytologiansa, johon kuuluu Thor ukkosenjumala ja hänen vasaransa Mjölnir, sekä Valhalla, soturien kuoleman jälkeinen maa. Viikingit olivat vauraita kauppiaita, mutta myös sotaisia ryöstelijöitä. Heidät tunnetaan paremmin ryöstelijöinä tarinoiden ja mytologiansa vuoksi.

Riimukivet Viikinkiajalta eli n. 700-1000-luvuilta säilyneitä riimukiviä on löytynyt ja löydetään yhä paljon viikinkien entisiltä asutus-alueilta Skandinaviasta. Kiviä on löydetty myös Skandinavian ulkopuolisilta alueilta, jonne viikinkien retket ulottuivat  retkensä ulottuivat.

Riimukiviä tulkitaan viikinkien muistokirjoituksina ja tutkijoille ne toimivat tärkeinä tiedonlähteinä. Ne antavat käsityksen viikinkien elämästä, retkistä ja mytologiasta. Joitakin kiviä tulkitaan viikinkien hautakivinä ja muistokirjoituksina.  Riimukirjoituksissa olennaisena osana toimii sen muodostama figuuri, joka usein vangitsee katsojan ja herättää mielenkiinnon.

Anni-Martta, Norma, Pinja ja Venni

 

Oslossa monet merilukiolaiset kiinnittivät huomiota katukuvassa näkyviin Teslan sähköautoihin. Laskutuloksena autojen määräksi saatiin noin 86 Teslaa 40 minuutissa. Ainakin Suomessa nämä autot taas ovat kalliita harvinaisuuksia.

Norja on yksi Euroopan sateisimmista valtioista ja lähes kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla. Sateisuus johtuu Skandien vuoristosta, joka luo orografisia sateita erityisesti rannikolla. Sateita saadaan vuosittain melkein kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa. Muissa Pohjoismaissa pyritään siirtymään uusiutuviin energialähteisiin. Tanska hyödyntää paljon tuulivoimaa ja Islanti geotermistä energiaa. Muiden pohjoismaiden tapaan Suomi pyrkii siirtymään puhtaaseen energiaan, mutta on vielä riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja tuontienergiasta.

Vaikka Norjalla on suuret öljyvarannot, norjalaiset eivät käytä sitä itse. Se myydään ulkomaille ja öljyvaroista suurin osa sijoitetaan valtion tulevaisuuteen. Maan öljyvarat ovat niin suuret, että jos varat jaettaisiin tasan norjalaisten kesken, koko kansasta tulisi miljonäärejä. Norja on yksi maailman harvoja valtioita, jolla ei ole lainkaan valtion velkaa, johtuen juuri öljyn tuomasta rikkaudesta. Ironista kyllä, tämä puhtaan energian kannattajavaltio etsii jatkuvasti uusia öljylähteitä jopa Arktisilta alueiltaan.

Norjassa on paljon sähköautoja, joista silmäänpistävin on Tesla. Valtio kannustaa niiden käyttöön antamalla sähköautoilijoille muun muassa verohelpotuksia ja maksuttomia parkkipaikkoja. Myös autonlatauspaikkoja on joka puolella. Norja työskentelee valtavasti saadakseen valtion toimimaan vain puhtaalla energialla. Tämä uusiutuvan energian käyttö on askel kohti puhtaampaa tulevaisuutta!

Matkalla Kongsbergistä kohti Geiloa

Anni-Martta, Norma, Pinja ja Venni

 

Allu, Aukusti ja Erik

 

Itämeren vesi on kerrostunutta.  Termokliinillä tarkoitetaan veden lämpötilan harppauskerrosta eli kohtaa, jossa lämpötila laskee nopeasti.  Kesätermokliinin paksuus on tyypillisesti  5-10 m ja sen jälkeen lämpötila voi laskea jopa kymmenellä asteella muutaman metrin matkalla.
Halokliinillä tarkoitetaan veden suolapitoisuuden harppauskerrosta eli kohtaa, jossa suolapitoisuus nousee voimakkaasti pohjan lähellä. Tutkimme löytyisikö Ahvenanmereltä  termokliiniä tai halokliiniä. LT –anturi ei toiminut  lukuisista kalibrointiyrityksistä huolimatta ja tulokset vääristelivät, eli päätimme ottaa vesinäytteitä 28m:stä 20m:stä 15m:stä 10m:stä 5m:stä 1m:stä Limnos vedennoutimella jA käyttää sen lämpömittaria.

Tulokset:

Lämpötilat :

1m : 15,9◦C

5m  : 15◦C

10m : 15,4◦C

15m :15,2◦C

20m : 15◦C

28m : 13,5◦C

Tästä voisimme päätellä, että termokliiniä ei löytynyt. Tämä johtuu ehkä siitä, että mittauspaikka oli suhteellisen matala noin 30m. Lisäksi mittausajankohta oli loppukesä ja sen takia vesi on tyypillisesti lämmintä aika syvällekin mentäessä. Toisaalta olimme ulkosaaristossa, jossa vesi ei lämpene kesäisin kunnolla. Syksyisin ja keväisin tapahtuu veden täyskierto, jolloin pinnan jäähtynyt vesi painuu pohjaan ja syrjäyttää pohjalta lämpimämmän veden, joka puolestaan nousee pintaan, jonka jälkeen pinnalle noussut vesi jäähtyy. Tämän ilmiön johdosta vesimassa on hetken aikaa kauttaaltaan lähes saman lämpöistä.

Halokliiniä on vaikeampi tutkia, koska se ei ole suorassa vuorovaikutuksessa tuulen ja konvektion aiheuttaman sekoittamisen kanssa. Otimme näytteet Ahvenanmeren läntiseltä reunalta ja suolapitoisuuden mittaaminen oli vaikeampaa, koska halokliini oli vasta syvemmillä kerroksilla. Tyypillisesti halokliini alkaa vasta 40 metrin syvyydestä ja meidän Limnos riittää 28 m:n syvyyteen saakka.

Aluksemme lipui tyynesti spinnun ja isopurjeen avulla kohti 2 ryhmän tarinan päätöstä tyyneen, idylliseen ja kauniiseen Maarianhaminan länsisatamaan. Kansimiehistö rantautui tunteellisena viimeiselle etapilleen. Luulimme jo sateen alkavan, mutta se olikin vain kyynel silmäkulmissamme koskettavan matkan lähetessä loppuaan.

Ville, Tuukka ja Oskari

 

Saavuttuamme Söderarmille, Tukholman saariston uloimmalle luodolle, lähdimme tutkimaan saarta ja katsomaan upeaa tähtitaivasta. Saari oli kuitenkin liian syrjäinen tarjotakseen meille luksuspalveluita, kuten vessaa.  Aamulla lähdimme luontokierrokselle viereiselle asumattomalle luodolle katsomaan paikallisia kukkasia, kallioita ja mineraaleja.

Suomen ja Ruotsin kallioperä, joka koostuu graniitista ja gneissistä, on hyvin vanhaa, yli kolme miljardia vuotta. Lisäksi Suomen kohdalla peruskallio on erityisen paksua, jopa 230 km (jykevintä koko Euroopassa). Gotlannin kallioperä koostuu taas pehmeästä kalkkikivestä, joka on 400-500 miljoonaa vuotta vanhaa. Atlannin keskiselänteellä sijaitsevan Islannin kallioperä puolestaan on nuorta vulkaanista kiviainesta, joka on uusiutuvaa.  Eri Pohjoismaissa kallioperän rakenne ja ikä vaihtelevat siis paljon.

Söderarmin kalliot olivat gneissiä kallioiden harmaasta väristä päätellen. Niissä oli myös vaaleita juovia. Kalimaansälpä on mineraali ja väriltään se on välillä vaaleanpunaista, toisinaan ruskeanpunaista ja kaikkea näiden väliltä. On myös muitakin värivaihtoehtoja. Kalimaasälpä on olennainen osa graniittia ja gneissiä. Eniten kalimaansälpää käytetään kaikenlaisissa keraamisissa tuotteissa, kuten juomalaseissa.

Näimme saarella myös täysin klassisen koulukirjaesimerkin silokallioista, sekä mineraaleista kuten kalimaasälvästä, kvartsista ja biotiitista, joista graniitti koostuu.  Tultuamme Lokille otimme pohjanäytteitä, joista löysimme aarteita kuten, kahta eri simpukkalajia, sinisimpukkaa ja idänsydänsimpukkaa, erilaisia leviä, kuten rakkolevää, punalevää, ahdinpartaa ja suolilevää, sekä vanha hylsyn.

Oikea vahti, Niilo, Vitalik, Allu ja Severi

Koko Gotlanti on kalkkikivialuetta ja sama kallioperäalue jatkuu Saarenmaalle ja Viroon saakka. Rehevä kasvillisuus ja vaaleat kalkkikivitiet sekä rakennukset ovat tyypillisiä täällä. Gotlannin SLITEn sementtitehdas tuo työpaikkoja Gotlantilaisille ja tuottaa sementtiä noin 2 miljoonaa tonnia vuodessa.  Niin paljoa sementtiä ei kuitenkaan tarvita Gotlannissa, joten sitä kuljetetaan myös esimerkiksi  Pohjoismaihin, muualle Eurooppaan, Nigeriaan ja Floridaan.

Kalkkikivestä eli kalsiumkarbonaatista muodostuu sementtiä aluksi polttamalla sitä kalkinpolttouuneissa, jolloin siitä muodostuu kalsiumoksidia. Sen reagoidessa veden kanssa kalkkijauheesta tulee kalsiumhydroksidia, eli sementtiä. Kalsiumhydroksidin myöhemmin reagoidessa ilman hiilidioksidin kanssa se palautuu taas kalsiumkarbonaatiksi eli samaksi kovaksi kiveksi, mutta ihmisen haluamiin paikkoihin ja ihmisten työstämiin muotoihin.

Missä kalkkia on? Kalkki on välttämätön raaka-aine kaikille eliöille. Kalkkikivestä tehtyjä tuotteita löytyy yllättävän paljon aamupalapöydästä, niin ruuasta kuin astioistakin. Kalkkia on muun muassa virvokkeissa, aterimissa, paperissa, sokerissa, maitotuotteissa, lasissa, muovissa, viljassa, vihanneksissa ja kananmunissa. Viljan lannoituksessa on käytetty kalkkia (neutraloimaan hapanta peltomaata),  lasissa taas on noin 30 % kalkkia. Juomaveden puhdistuksessa käytetään kalkkia ja kananmunaan ei synny kuorta, jos kana ei saa kalkkia;)

Lähdimme Dalarön satamasta n. klo 08.20 Eveliina ruorissa, Antti ja Leevi navigoimassa. Ajoimme koneilla kohti Saltsjöbadeninia. Matkan aikana kiinnitimme huomiota väyliin ja rakennuksiin. Niistä juolahti mieleemme keskiaika.

Aikoinaan samoja reittejä, mitä me tänään kuljimme, kulkivat hansakauppiaat laivoineen. On kiehtovaa havaita, kuinka laivat ja veneet ovat kehittyneet ajan myötä. Puuveneet ja suuret soutajaryhmät ovat vaihtuneet.

Noin kello 13 Ruotsin aikaa saavuimme Saltsjöbadeniin. Knut Wallenberg rakennutti kyseisen Saltsjöbadenin alueelle hotellit ja merikylpylän 1800-luvulla. Wallenbergin suku on kuuluisa teollisuus,- pankkiiro,- ja diplomaattisuku, joka rahoitti mm. rautateiden rakentamisista Ruotsissa. Sjaltsjöbadeniin tulikin Tukholmasta rautatieyhteys alusta alkean ja alueesta tuli nousevan keskiluokan ja yläluokan suosittu vapaa-ajanviettokohde.

Rantauduttuamme opiskelimme miehistön johdolla Lokin takilaa, rantautumista, solmuja, aluksen palo- ja pelastusvälineistöä.

Tämän jälkeen pääsimme uimaan ja saunomaan 1800-luvulta peräisin olevaan merikylpylään. Saltsjöbadenin kylpylä on entisöity, joten tunnelma oli ihana. Wallenberg sai vaikutteita Grand hotelliin ja sen ulkonäköön Ranskan Rivieralta ja käytti niitä hotellin rakenamisessa.

Kello on nyt 22.06 ja saavuimme Tukholman ydinkeskustaan. Näimme talojen valot ikkunoista ja Grönalundin vilkkuvat LED valot vuoristoratalaitteissa olivat hienoa katseltavaa purjeveneen kannelta. On viimeinen yömme Lokilla ja huomenna menemme katsomaan Vasa-laivaa ennen kuin laivamme lähtee takaisin kohti Turkua.

Eveliina, Antti, Leevi, Olivia ja Oliver

Olemme ylittäneet Gotlanninmeret ja kaikki hienossa sivutuulessa ja isossa mainingissa. Nyt kiinnitymme juuri Dalarön marinaan ja väsynyt miehistö toivottaa kaikille hyvää yötä.

20.8.2017 Gotska Sandö 

 

Gotska Sandön edustalla redillä vietetyn yön jälkeen lähdimme kumiveneellä tutkimaan saaren ympäristöä. Saarella on 15 asukasta ja saari on kokonaan hiekkaa ja kuuluu Gotlannin lääniin. Hiekkaranta siis ympäröi saaren kokonaan. Leiriydyimme rannalle ja lähdimme tutkimaan saaren hämmästyttävän kaunista luontoa. Takaisin rannalle päästyämme, vaihdoimme uimapuvut. Otimme aurinkoa ja uimme oikein olan takaa, kun vihdoin saimme mahdollisuuden kaiken yöllisen purjehtimisen jälkeen.

Tutkimme rannalla hiekkadyynien eri syntyvaiheita. Alkiodyyni on vaiheista ensimmäinen. Se syntyy kun pieni heinätupsu kerää hiekkaa ympärilleen tuulen mukana. Seuraavaksi syntyy esidyyni. Kun heinätupsuja on kasvanut enemmän ja hiekkaa kerääntynyt suurempi määrä, muodostuu esidyyni. Tämän kaiken jälkeen syntyy rantadyyni, jossa on rannassa kasvaneen kasvillisuuden ylle kerääntynyt hiekkaa, joka muodostaa muurimaisen hiekkamassan. Tämä hiekkamassa kasvaa kasvamistaan, jolloin siitä syntyy hyvää paikallaan pysyvää kasvualustaa, eli metsädyyniä. Sen pysyvyyden takia se on hyvää kasvualustaa metsälle. Kävimme myös kiertämässä alueella metsässä. Metsä oli juuri samanlaista hyvää harju- ja pohjavesialuetta, kuin Säkylänharjukin (Säkylänharjulta tulee Turun tekopohjavesi).

Ilma oli suotuisa. Auringossa paikoin noin 25 astetta tuulen suojassa. Otimme kaikki aurinkoa ja uimme. Pidimme myös pienimuotoisen kuntopiirin johon osallistuivat kaikki paitsi Eve, joka väitti ettei lomalla treenata. Saari on luonnonsuojelu-ja hyljealuetta. Hylkeet olivat harmaahylkeitä ja me näimme niitä kuusi. Hylkeet olivat kivien päällä ja uivat vedessä. Hylkeiden mielenkiintoisen kohtaamisen jälkeen palasimme Lokille parilla venehaulla. Hylkeistä lisää myöhemmin. Lokille saapumisen jälkeen lähdimme purjehtimaan kohti Tukholmaa.

Olivia ja Oliver

Kävimme lauantaina Gotlannin Fårössä. Matkan aikana pysähdyimme pari kertaa katselemaan maisemia ja kuulemaan paikkojen historiasta. Vaaleilla hiekkarannoilla kohtasimme raukkeja.

490 miljoonaa vuotta sitten Gotlanti sijaitsi päiväntasaajalla. Fårön saaren alueella oli aikoinaan koralliriuttoja, jonka takia koko saaren maaperä koostuu kalkkikivestä. Kalkkikivi on syntynyt kuolleista koralleista. Oppaamme mukaan kerroskalkkikivi ja riuttakalkkikivi ovat kalkkikiven tyypit, joiden ansiosta raukit ovat syntyneet. Riuttakalkkikivi syntyy, kun koralliriutta kuolee ja kovettuu paikalleen, eli riuttakalkkikivi on vieläkin samassa muodossa, kuin missä se oli jo 490 miljoonaa vuotta sitten. Kerroskalkkikivi syntyy, kun kuolleesta koralliriutasta irtoaa pieniä hiukkasia, jotka kerääntyvät ja kovettuvat kalkkikiveksi. Kerroskalkkikivi on pehmeämpää kuin riuttakalkkikivi.

Raukkien suippomainen ulkonäkö syntyy aaltojen ja tuulen aiheuttamasta eroosiosta. Kun kallio, joka koostuu sekä kovasta, että pehmeästä kalkkikivestä kuluu, pehmeämpi kalkkikivi irtoaa kokonaan pois ja kovempi aines jää paikalleen seisomaan. Ajan myötä kun aallot sekä tuuli ovat kuluttaneet kovempaakin ainesta tarpeeksi pois, voi raukki romahtaa. Langhammarssin  raukkimuodostelmat on myös ikuistettu Ruotsin 200-kruunun seteliin.

Leevi, Eve ja Antti