Tekijä: Nina Brander

https://lehmkuhl.no/artikler/statsraad-lehmkuhl-laerer-finske-maritime-studenter-a-seile/

 

 

 

 

Køydet kiinni Bergenissæ 9.50. Seuraavaksi tullimuodollisuudet ja paikallisen lehdistøn haastattelu. Mahtaakohan Turun Sanomat tietææ asiasta mitææn?

Saimme viime huhtikuussa kuulla kurssinjohtajaltamme mahdollisuudesta osallistua TSYK:n merilukion 10-vuotisjuhlapurjehdukselle. Kaikki opintojemme ulkopuoliset edustustehtävät ja ulkomaanmatkat, joita koulun aikana tulee eteen yllättävän paljon, ovat aina kiinnostavia ja haluttuja reissuja kurssimme keskuudessa. Viikon purjehdus Pohjanmerellä paljon kehutulla Statsraad Lehmkuhlilla oli kuitenkin jo niin houkutteleva tarjous, että halukkaita kadetteja matkalle löytyi poikkeuksellisen paljon. Kiitos sen huhtikuisen arpaonnen, nautimme tällä hetkellä Pohjanmeren kauniista tähtitaivaasta ja kanssamatkustajien loistavasta seurasta Lehmkuhlin kannella kirjoittaessamme tätä tekstiä. Voisi mennä huonomminkin!

Vaikka opintoihimme kuuluu paljon merenkulkua ja aluksella elämistä, tuo suuri purjelaiva mukanaan paljon uudenlaisia tilanteita ja toimintamalleja. Esimerkkinä, olemme tottuneet Merivoimien aluksilla ottamaan lyhyitä, 20-30 sekunnin suihkuja. Statsraad Lehmkuhlilla meille mainittiin alussa, että älkää sentään puolta tuntia suihkutelko, vaan noin kymmenen minuuuttia riittää. Opittavaa oli paljon, ja yritimmekin alkumatkan pysyä lukiolaisten perässä uuden tiedon omaksumisessa. Yllätyimme positiivisesti opiskelijoiden reippaudesta, motivaatiosta ja kyvystä omaksua uusia asioita. Mikäli rikiin kiipeäminen jännitti aluksi osaa lukiolaisista niin huoli pois, tulevaa meriupseeria se jännitti vähintään yhtä paljon.

Uuden asian tulvasta huolimatta olemme huomanneet, että tietyt asiat pysyvät muuttumattomina merenkulussa aluksesta riippumatta. Ennalta tuttuihin asioihin voidaan lukea esimerkiksi vahtikierrot, merenkulkujärjestelmät ja navigointi, miehistön hierarkia sekä lasien lyönnit. Yhtäläisyyksiä on paljon, mutta matkalta on tarttunut vähintään yhtä paljon ideoita ja toimintatapoja kotiin vietäväksi.

Olemiseemme täällä on muitakin syitä, kuin tarjota merikadetille hieno purjehdus Pohjanmerellä. Olemme matkalla ensisijaisesti edustamassa Merivoimia ja tarjoamassa informaatiota Puolustusvoimista varusmiespalveluksen kynnyksellä oleville nuorille. Pidimme opiskelijoille infotilaisuuden, jossa kerroimme varusmiespalveluksesta Merivoimissa sekä opiskelustamme Maanpuolustuskorkeakoulussa. Lukiolaiset saivat tietoa erilaisista merellisistä uramahdollisuuksista, joita Merivoimat kykenee tarjoamaan. Kiinnostusta riitti, ja esitelmien jälkeen saimmekin vastailla lisäkysymyksiin ihan urakalla!

Purjehduksen lähestyessä loppuaan haluamme kiittää kaikkia, jotka ovat omalta osaltaan tehneet matkastamme mahdollisen. Erityiskiitokset Merilukion opiskelijoille ja opettajille, te teitte tästä purjehduksesta ikimuistoisen. Toivotamme merilukiolle tuulta purjeisiin ja vettä kölin alle myös tulevalle kymmenelle vuodelle!

 

Kadetit Juuso Talvio ja Jyri Viljakainen

 

 

Viimeinen kokonainen päivä Statsraad Lehmkuhlilla kului leppoisissa merkeissä. Jokainen vahtiryhmä kävi vuorollaan vakituisen miehistön järjestämällä purjealuskierroksella. Pääsimme tutkimaan muun muassa miehistön omia ruokailu- ja nukkumatiloja. Lisäksi kävimme kurkkaamassa aluksen alimmassa kerroksessa olevaa vedenpuhdistuskonetta, joka ottaa Pohjanmerestä vettä ja muokkaa sen käänteisosmoosilla aluksella käytettäväksi makeaksi vedeksi.

Aurinkoisen sään ansiosta kiipeilystä innostuneet pääsivät kipuamaan maston ylimpään purjeeseen, Main Royaliin asti. Myös he, jotka eivät niin kiipeilystä välitä, pääsivät nauttimaan hyvästä kelistä vaikkapa kannella korttia pelaten tai aurinkoa ottaen.

Päivällä nykyiset ja entiset merilukiolaiset sekä yhteistyökumppaneidemme edustajat kutsuttiin ruokasaliin viettämään TSYK:in merilukion 10-vuotisjuhlaa. Juhla, ja varsinkin sen kunniaksi tarjottu porkkanakakku tulivat suurimmalle osalle yllätyksenä. Purjehduksella mukana olevat opettajat pitivät puheen merilukion historiasta ja tulevaisuudesta sekä merilinjakoordinaattori Christianelle lausuttiin jopa runo.

Juhlan jälkeen nousimme kannelle viettämään purjehduksen päättäjäisiä. Jokainen purjehduksella harjoittelijana toiminut sai tyylikkään ja koristeellisen diplomin sekä Statsraad Lehmkuhl- pinssin.  TSYK muisti aluksen kapteenia ja muuta miehistøæ purjehdusaiheisilla kirjoilla ja Kipparin piippu- lakritseilla. Lauloimme myös yhdessä kapteenin kanssa oppimamme South Australia- merimieslaulun.

Ennen Sinisten iltavahtivuoroa Forum Marinumin edustajat pitivät lyhyen tietovisan mereilyn historiasta. Osa kysymyksistä oli helppoja, sillä olimme käsitelleet aiheita sattumalta jo bussimatkalla. Visan jälkeen kaikki riensivät kääntämään raakoja eli mastojen poikkipuita vendaa varten. Lisätietoa vendan tekemisestæ saadaan tulevassa postauksessa. Nyt matkamme jatkuu Bergeniin, Norjan rannikot ovat jo näkyvissä.

Norma ja Anni-Martta

 

Tiistaina saavuimme Shetlannin saarille Lerwikin kaupunkiin, josta lähdimme kiertoajelulle muutaman saaren läpi. Kiertoajelun aikana opimme paljon saarten ilmastosta ja luonnosta. Saaret sijaitsevat samalla leveysasteella kuin Pietari, Tukholma ja Oslo, ja niillä vallitsee hyvin tuulinen ja sateinen meri-ilmasto.

Kovin mitattu tuuli oli 65 m/s , mutta tämä tieto ei ole täysin varma sillä mittauslaitteet lensivät tässä kohtaa tuulen mukaan. Keskilämpötila on 5-15°C ympäri vuoden, mutta talvisin se laskee jopa miinuksen puolelle. Näiden tekijöiden ansiosta saarilla on hyvin lyhyt, n.100 päivän kasvukausi.

Saarten maasto on hyvin karua, turvepitoista ruohokenttää, jossa ei kasva luonnonvaraisia puita. Turve on ollut Shetlannin saarten asukkaille tärkeä polttoaine, jota kerätään edelleen samoin menetelmin talven varalle. Puut eivät saarilla ole polttoaine vaihtoehto, koska maaperä on niin ohut ja hapan ettei ravinto riitä puiden kasvamiseen.  Saarilla on   ollut luonnonvaraisia matalia puita, mutta ensimmäiset saarten asukkaat kaatoivat ne viljelymaiden tieltä, eivätkä istuttaneet niitä takaisin.

Saarten suurin elinkeino on kalastus joka muodostaa noin 50 % saarten tuloista. Meren antimia hankitaan sekä luonnonvaraisesti kalastamalla ja kasvattamalla. Kasvatettavia lajeja ovat muun muassa lohi, joita kasvatetaan suurissa verkoissa, sekä simpukoita erikoisvalmistetuissa köysissä. Saarella on myös kotieläimiä, kuten lehmiä, lampaita ja Shetlannin poneja, jotka ovat ajan myötä sopeutuneet vaikeaan ilmastoon.

Jussi ja Iiris

Sijainti: 60 13.037’N 4 22.115’E

Nopeus: 5,4kt

Tuuli: NNW 13,5kn

17:43

 

 

Hoi!

Tässä loppumatkasta merilinjan alumnien silmät alkoivat kostumaan muistojen vyöryn alla siihen malliin, että oli pakko päästä vanhaan kunnon blogiin muistelemaan menneitä. On ollut ilo seurata nykyisten opiskelijoiden aitoa innostusta ja kiinnostusta purjehdusta kohtaan. Meillä alumneilla purjehduskipinä syttyi merilinjalla, ja nyt näemme sen syttyvän myös nykyisissä opiskelijoissa.

Merilinjan ikisuosikki, NNE-kurssi, on kehittynyt aikojen saatossa merkittävästi. Ensimmäinen purjehdus tapahtui Inga-Lillalla ja seuraavana vuonna purjehdittiin hollantilaisella Thalassalla. Kahden haparoivan yrityksen jälkeen kuvioihin saapui Lokki ja kuningas Kimmo. Vuodesta 2012 Lokilla on pyöritty useissa Itämeren kolkissa leppoisten kesä purjehdusten lisäksi myös talvisin. 2017 merilinjalaisia nähtiin Tall Ships Race purjehduksissa niin kuunari Helenalla kuin Statsraad Lehmkuhl kaksimastoparkilla. Nyt vuonna 2018 olemme ensi kertaa Itämeren ulkopuolella ja Pohjanmeren olemme vallanneet jälleen Statsraad Lehmkuhlilla.

On ollut suuri ilo päästä jälleen mukaan merilinjan matkaan – mukavaa että vanhoja oppilaita ei ole vuosien saatossa unohdettu. Merilinja muutti meidän elämämme kurssin ja seuraamme jatkossa innolla sen kehitystä.

Merilinjan alumnit

Purjehduksen vahtiryhmä blue watch oli viettämässä leppoisaa aamuvahtivuoroa. Purjealus kulki mainiosti, joten kannella ei ollut mitään erityistä tekemistä. Monet käyttivät tämän luppoajan meren katselemiseen, raittiista ilmasta nautiskeluun ja merilintujen bongaamiseen. Styyrpuurissa oli meneillään isokihujen ja suulien ruoka-aika, sillä niitä oli kerääntynyt pienelle alueelle tavallista enemmän napsimaan kaloja vedestä. Lintujen kanssa ruokailemassa oli myös vielä harvemmin vastaantulevia eläimiä. Vaikka olenkin kuullut, että valaat ja merilinnut ruokailevat yleensä samalla alueella, en olisi voinut kuvitella, että näkisimme purjehduksen aikana oikeita miekkavalaita.

Miekkavalaat (Orcinus Orca) ovat oikeastaan delfiinien heimoon kuuluvia hammasvalaita. Ne on tosin erittäin helppo erottaa esim. delfiineistä ja pyöriäisistä, sillä ne ovat delfiinilajeista suurimpia. Muita lajin tuntomerkkejä ovat mustavalkoinen väritys ja korkea selkäevä. Miekkavalasuroksilla selkäevä on suuren koon lisäksi myös terävän mallinen, naarailla pienempi ja pyöreämpi. Miekkavalas on laumaeläin, ja niitä löytyy monista maailman meristä. Populaatiot eri alueilla ovat kehittäneet erilaisia saalistustapoja: osa jahtaa saalistaan rantaan asti, toiset työntävät hylkeitä alas jäälautoilta ja kolmannet piirittävät joukolla hetulavalaiden poikasia.

Pienen eläinkirjojen selailun jälkeen selvisi, että näkemämme kolmen tai useamman valaan ryhmä on Atlantic 1- populaatioon kuuluvia. Tämän populaation tuntomerkki nimittäin on pelkästään kalasta koostuva ruokavalio, ja kalaa valaat tosiaan olivat saalistamassa yhdessä lintujen kanssa. Pohjanmerellä liikuskelee myös toinen populaatio, Atlantic 2. Ne syövät pelkästään muita merinisäkkäitä, ja ovat myös suurempia kuin näkemämme miekkavalaat.

Suurin piirtein kaikki hereillä olleet kerääntyivät etukannelle tähystämään valaita. Niistä ei näkynyt koko aikana muuta kuin selkäevä, mutta se riitti jo lajin tunnistamiseen. Pieni todennäköisyys miekkavalaiden uimiseen lähemmäksi alustamme oli olemassa, sillä ne ovat hyvin uteliaita eläimiä, jotka välillä tulevat katselemaan ohikulkevia veneitä ja muita aluksia. Ne olivat kuitenkin sillä hetkellä keskittyneet ruuanhankintaan. Ehkä näemme ne purjehduksen viimeisinä päivinä vielä uudestaan!

Norma

 

Hei, kello on 19.33 laivan aikaa (Norjan aikaa) ja læhdemme juuri ulos merelle Lerwickin satamasta. Kapteenin mukaan tuulet ovat jælleen suotuisat ja nostamme purjeet heti, kun pææsemme ulos satama-altaasta. Ilma on pilvinen, ei sada, tuuli arviolta noin 8 m/s , S ja kææntymæssæ lænteen. Kiersimme Shetlannin saarta bussilla ja næimme nummia, turvetuotantoa, sinisimpukkaviljelmiæ, ja vierailimme Scallowayn linnassa ja museossa. Atlantin rannalta oli aika kææntyæ takaisin kohti itææ.

Kaikki hyvin, lisææ pæivityksiæ ja kuvia huomenna,

t.Nina Ja Christiane

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS: Lukeekohan blogiamme kukaan? Merilukiolaiset odottavat innolla kommentteja.

Skandit ovat 400 miljoonaa vuotta vanha poimuvuoristo Skandinavian niemimaalla Ruotsin ja Norjan rajan tuntumassa. Vuoristo poimuttui uudelleen 60 miljoonaa vuotta sitten, joka vaikuttaa vuoriston ulkonäköön vielä nykypäivänäkin. Vaikka Skandit ovat yksi maailman vanhimmista poimuvuoristoista, näyttää se edelleen nuorelta, uudelleen poimuttumisen vuoksi.

Skandeilla puhaltaa föhntuulia. Ne ovat kuivia ja lämpimiä tuulia, jotka saavat alkunsa, kun kostea ilmavirtaus ylittää vuoriston.  Kyseisessä ilmiössä kostea ilmavirtaus tiivistyy sateena meren puolella vuorta (orografinen sade)  ja kuiva lämmin ilmavirtaus jatkaa toiselle puolelle vuorta. Föhntuulet puhaltavat myös Suomeen lämmintä ilmaa Skandien yli.

Tänään aamulla siis lähdimme matkaan Kongsbergistä kohti Bergeniä ja saimme nähdä ja kokea Skandien henkeäsalpaavat maisemat. Tiemme ovat kulkeneet matalalla, korkealla, kapeilla ja pimeissä tunneleissa. Kuinka moni on vetänyt koko ympyrän tunnelin liikenneympyrässä?

Aino, Isa, Sara, Sofia