Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Lähdimme kello kaksi Vaxholman vierasvenesatamasta kohti Ahvenanmerta. Lähtö sujui ongelmitta sään ollessa puolipilvinen ja tuulen ollessa noin 3 m/s. Myös navigointi sujui vaivatta Tukholman saaristossa. Ruorimiehen työkään ei ollut hankalaa, sillä yhteistyö kartturin ja tähystäjän kanssa sujui mutkattomasti, eikä tuuli paimentanut alustamme. Matkan alussa kartturi erehtyi merimerkeistä ja kippari auttoi. Menetimme matkan aikana keittiömme muovisen pöytäliinan. Kovasta yrityksestä huolimatta emme onnistuneet paikantamaan liinaa ja valitettavasti lisäsimme Itämeren jo valmiiksi suurta jätemäärää. Pian navigoinnin jälkeen siirryimme opiskeluvahtiin, jossa kirjoitimme blogia ja otimme vesi- ja pohjanäytteitä vedestä. Tuloksista löytyi yllätyksiä, esimerkiksi 26 metrissä mittarimme kertoi lämpötilaksi 56,0 astetta celsiusta. Mittarimme kalibrointia täytyy nyt vähän tutkia.

Oskari, Tuukka, Ville

 

Aamulla lähdimme tutustumaan Vaxholmin linnoitukseen ja linnoitusmuseoon. Linnoitus sijaitsee pienellä saarella, jonne siirryimme lossilla.

Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa rakennutti linnoituksen 1548 suojaamaan Tukholmaan tulevaa meriväylää.

Keskiajan Tukholmaa suojattiin muureilla, tykeillä ja porteilla. Portit oli kiinnitetty meren pohjaan, ja ne avattiin tarvittaessa. Portit avattiin, kun tulija tuli hyvissä merkeissä. Joskus tulija ei ollut haluttu tulija jolloin portteja ei avattu joka esti tulon.

 

Linnasta pystyi estämään vihollisten kulun erittäin hyvin, sillä linna oli vahvasti aseistettu järeillä tykeillä, joita uudistettiin heti uuden tykkiteknologian saapuessa. Linnaa oli myös vaikea tuhota sen rakennustekniikan takia. Linna oli rakennettu paksuista, kestävistä ja kaarevista seinistä.

1500-lvulla linna oli erittäin tärkeä puolustuskeino, ettei viholliset pääsisi Tukholmaan. Linnasta oli erittäin hyvät näkyvyys silloiselle ainoalle väylälle. Linna oli aluksi ainostaan pyöreä torni, josta näkyi pitkälle. Myöhemmin Vaxholmiin muutti linnassa päivystävien sotilaiden perheitä, joita varten rakennettiin taloja saaren rannalle. Jo 1500-luvulla saaren ympärille rakennettiin paksut muurit, sekä paljon tykkejä vahvemman puolustuksen saavuttamiseksi.

Vuonna 1612 Vaxholmin linnoitus esti Kristian IV:n johdolla johdtun hyökkäyksen Tukholmaan. Uuden laivatekniikan myötä linnoitustakin päivitettiin. Linnoitukseen hankittiinuudet uudet uudet tykit jotka ampuivat 38mm kuulia. Linnoituksen lisättiin järeämmät muurit sekä suurennettiin linnoituksen sisätiloja.

Toisen kerran linnoitus suojasi Tukholmaa 1700-luvun alussa suuressa pohjan sodassa.

Sotateknologian kehityksen myötä linnoituksen merkitys väheni. Se otettiin pois käytöstä toisen maailmansodan jälkeen ja toimii nykyisin museona.

Allu, Severi, Vitalik ja Niilo

 

Meistä olisi kovin hauskaa tietää lukeeko joku tätä blogia.

Kysykää ja laittakaa kommentteja niin yritämme vastata niihin.

Terv. II miehistö

Saavuttuamme Viking Grace:lle söimme parhaimman kouluruuan, mitä olemme koskaan maistaneet. Tarjolla oli sinisimpukoita, kaviaaria, rapuja ja monen moista muuta maittavaa.  Aamulla heräsimme innokkaina ja lähes virkeinä uuteen päivään. Pääsimme syömään Lokille aikasemman ryhmän tekemää aamupalaa, joka koostui leivästä ja puurosta. Päivämme Tukholmassa alkoi Vasa-museosta. Lyhyehkön vapaa-ajan jälkeen retkemme jatkui Keskiaikaismuseoon, jossa pääsime tutkimaan Tukholman vanhoja raunioita.

Lokille palattuamme meitä odotti teoriaopetus, joka opetti meidät laivan tavolle. Meille kerrottiin, miten lokikirja täytetään, purjeet säädetään ja kone käynnistetään. Tämän jälkeen lähdimme Tukholmasta seuraavaan kohteeseemme. Tämän matkan aikana törmäsimme pelkoa herättävään ja ihokarvoja nostattvaan luontohavainton, näimme erään loiston vieressä ketun! Lyhyehkön koneajopätkän jälkeen saavuimme n. klo 21 Vaxholmin saarelle. Vaikka rantautuminen tapahtui pimeässä, oli se päällystön mielestä silti erinomainen taskuparkki.

 

Lähdimme Fårösundista klo 19. Vahdit alkoivat pyöriä heti.

Sää oli aurinkoinen ja lämmin ja nostimme purjeet kevyessä tuulessa. Lautershamnin kohdalle teimme päätöksen jatkaa kohti Gotska Sandötä.

Kello on 22.30 Ruotsin aikaa ja seilaamme 6 solmun nopeudella hämärtyvässä illassa. Tuulen nopeus on noin 5m/sekunnissa.

Gott natt!

Aamulla lähdimme bussilla käymään Fårön saarella. Ensimmäiseksi kävimme kirkolla, jossa oli hyljemaalaus ja kuuluisan elokuvaohjaaja Ingmar Bergmannin ja hänen puolisonsa Ingridin hauta. Hyljemaalauksessa oli miehiä, jotka seisoivat jäälautan päällä ja sivuilla näkyi rantoja ja rakennuksia. Tarinan mukaan 1600-luvulla hylkeenmetsästäjät olivat irtautuneet jäälautasta ja joutuneet seilaamaan merellä 2 viikkoa syöden vain metsästämiään hylkeitä. He ajautuivat Fårön saarelta manner-Ruotsiin asti. Tätä tapahtumaa pidetään saarella ihmeenä ja maalaus maalattiinkin sen takia. Kävimme kirkon jälkeen katsomassa parilla rannalla raukkeja eli kalkkikivimuodostumia. Lähdimme uimarannalla käynnin jälkeen Visbyyn.

Gotlanti on sijaintinsa vuoksi ollut aina Itämeren kaupankäynnin keskuspaikkoja. Gotlanti oli tärkeä kauppapaikka jo viikinkiaikana 800-1000 luvulla, mutta keski-ajalla siitä kehittyi hansakaupankeskus. Gotlantilaiset tunsivat meren todella hyvin ja heillä oli suoria reittejä Itämeren halki. Muut kulkivat rantaviivoja pitkin. Tämän takia saksalaiset kiinnostuivat Gotlannista ja siitä tuli tärkeä hansakaupan keskus. Nimenomaan saksalaiset valitsivat Visbyn useiden kauppasatamien joukosta kaupankäynnin keskukseksi. 1000-1300 luku oli Gotlannin kulta-aikaa. Kaupankäynti vaurastutti saarta ja Gotlantia pidettiin veroparatiisinä sillä koko saari maksoi ruotsin kuninkaalle veroa vain 60 hopearahan verran. Säästyneet rahat käytettiin saarella investointiin ja rakennettiin kirkkoja, joita on saarella 92 kappaletta.

Visbyn kaupungissa kaupungissa oli kirkkoja keskiajalla 16 kappaletta. Ainoa säilynyt on Marian kirkko,johon kävimme tutustumassa. Kirkon ullakko toimi keskiajalla kauppiaiden varastona, jossa on säilytetty arvotavaraa kuten hunajaa ja taljoja.

Visby on keskiaikainen kaupunki josta löytyy kaikki keskiaikaisen kaupungin piirteet. Keskiaikaisen kaupungin piirteitä on kaupungin ympärille rakennettu muuri, lukuisat kirkot,kapaeat kadut, porttivero sekä tori. Visby syntyi Saksan ja Ruotsin tekemän sopimuksen myötä, jossa Saksa saisi Gotlannista kaupankäynnin tukikohdan ja Gotlantilaiset opettaisivat heille merireitit. Tämän myötä saksalaiset saivat muuttaa Gotlantiin. Saksalaiset halusivat erottua muusta Gotlannista ja rakensivat muurin Visbyyn. Tämän seurauksena syntyi 1288 sisällissota, koska Gotlantilaiset talonpojat eivät pitäneet muurista. Sodassa ei voittajia ollut, mutta Ruotsin kuninkaan ja saksalaisten neuvottelujen jälkeen muurin rakentamista jatkettiin luvan kanssa. 1000-1300 luvuilla Gotlannissa kaupankäynti kukoisti. 1400-1500-luvulla riehuneen mustan surman vuoksi kuitenkin elettiin huonoja aikoja. 1570 olot alkoivat tasaantumaan.

Mathias, Ilmari ja Kyösti

 

 

 

 

Maanantai 17.7.17 klo 17

sijainti:55*30´322N

015*57´777E

Seilaamme Öölannin lounaispuolella ja kurssimme on 50 astetta koilliseen. Tuulen nopeus on noin 12m/s. Aurinko paistaa. Statsraad Lehmukuhl purjehtii 9 solmun nopeudella purjeet ylhäällä. Tästä ei seilaaminen parane.

Keulassa purjeista ylhäällä on kolme jibiä neljästä: Outer-jibb, inner-jib ja fore topmast staysail. Etumastossa meillä on ylhäällä fore sail, fore lower topsail, fore upper topsail, fore topgallant sail, mutta ylin purje eli fore-Royal ei ole kuitenkaan käytössä.

Mastojen välissä on kaksi staysailia.   Isomastossa on myös Main lower,- ja upper sailit, Main Top gallant mutta ei Main sailia eli isopurje eikä ylinnä olevaa Main- Royal purjetta.

Takana on lisäksi vielä kaksi satysailia ( Mizzen staysail eli mesaani stay ja  Mizan topgallant staysail.

Etumaston ja isomaston purjeet ovat raaka-purjeita.

Eri purjetyypit nostetaan eri tavoin. Esimerkiksi etumaston lower top sailin nostaaminen aloitetaan avaamalla ylhäällä raaoilla purjetta raaoissa pitävätt köydet. Tämä tapahtuu kiipeämällä ylös mastoon ja raaoille vapauttamaan purje, jolloin se voidaan vetää köysien( buntlines ja cluelines) avulla alas. Tämän homman me osaamme.

 

Tällä hetkellä meillä on ylhäällä yhteensä 14 purjetta ja niiden avulla seilaamme 9 solmun nopeudella kohti Turkua.

 

Aatu, Alvar, Linda ja Maria

PS: Saimme lainaksi norjalaisen miehistøn tietokoneen. Tietyt suomalaiset kirjaimet puuttuvat. Pahoittelut. Korjaamme virheet myøhemmin- KORJATTU

Merilinja osallistuu 5 hengen miehistøn voimin The Tall Ships Raceen norjalaisella Statsraad Lehmkul-purjelaivalla.  Alus on tyypiltaan kolmimastoparkki ja rakennettu Saksassa vuonna 1914. Pituus on 98 metria ja maston korkein kohta 48 m. Tunnelma on hieman kuin Suomen Joutsenella seilaisi.

EN TOI HOI…

Ensimmainen aamu alkoi aikaisin tutustumalla aluksen køysistøøn.  Statsraad Lehmkuhlin takilassa on køysia noin 10 000 metria ja rautavaijeria  saman verran. Lihaksissa tuntuu jo silta kuin olisimme jo tutustuneet niihin kaikkiin. Samalla opimme myøs purjehdussanastoa vaikkakin norjaksi.. Aluksen kayttøkieli on kuitenkin paa-asiassa englannti:’Brace the yards`ja raakapuut kaantyvat.

Purjealuksella tyøskennellaan vahtiryhmissa. Merilukion vahti ajoituu aina klo 12-16 ja 0-04 vælille. Vahdissamme on lisæksi norjalaisia, amerikkalaisia ja ruotsalaisia yhteensæ kolmekymmentæ henkeæ. Kaikki kædet tarvitaaan, jotta purjeet saadaaan yløs. Aluksella on myøs muita turkulaisia ja suomalaisia, mutta koska elæmme eri pæiværytmissæ tapaaamme harvoin.

Ensimmæisenæ paivænænæ kavimme  testattiin muutamalla kannella tapahtuvalla punnerruksella.

Seuraavana yønæ, kun vahtivuorossamme alkoivat tositoimet ja kysyttiin vaapaehtoisia kiipeæmææn mastoon valmistelemaan purjeiden nostoa TSYKin merilinjan valiojoukko oli heti valmiina. Kiipesimme aluksen vakituiseen miehistøøn kuuluvan Oscarin johdolla raaoille, joissa purjeet olivat kiinnitettyinæ. Avasimme køydet jolloin  purje, (lower top sail) valahti alas. Kiipersimme huteraa ja tuulessa keikkuvaa køysistøæ alas. Adrenaliinisen ja piristævæn kiipeilyn jælkeen jatkoimme vahtivuoroamme.  Kannella olleet hoitivat raskaan ylemmæn purjeen (upper top sailin nostamisen). Siinæ todella tarvittiin kansainvælistæ yhteistyøtæ, koska køysi jonka avulla purje vedettiin yløs painoin 3000 kiloa.

 

On lauantai-iltapæivæ 15.6 ja seilaamme parhaillaan  Skagerragin kohdalla Skagenin nækyessæ styyrpuurin puolella oikealla. Læhestymme Tanskan salmia. Turku taalta tullaan!

 

Aatu, Alvar, Christiane,Linda ja Maria

TSYK-Merilukio/Turku

PS: Saimme lainaksi norjalaisen miehistøn tietokoneen. Tietyt suomalaiset kirjaimet puuttuvat. Pahoittelut. Korjaamme virheet myøhemmin.

 

 

 

 

Merilukio lähtee mukaan edustamaan omaa kotikaupunkiaan Turkua Tall Ships Raceen 2107.

Osallistumme legille Bergen-Turku 13.-20.7.2017 norjalaisella kolmimastoparkilla Statsraad Lehmkuhlilla.

Seuraa purjehdustamme täältä.

Heräsimme aamulla kahdeksan aikoihin väärästä laiturista. Pääsimme taas harjoittelemaan laiturista lähtöä ja pian saavuimmekin oikeaan satamaan Rosalassa.

Rosala sijaitsee muinaisten viikinkien kauppareittien varrella ja sieltä on tehty noin 1000 muinaislöytöä esim. koruja, työkaluja, aseita ja hopeakolikko, joka oli peräisin Afrikasta. Viikinkiaika oli noin vuosina 800-1000.

Viikinkien kauppatuotteista tärkeitä olivat taljat, vaatteet ja orjat. Viikinkien yhtenäinen kansa ja taisteluja käytiin toisien heimojen kanssa ja heitä voitiin ottaa orjiksi. Aikuisen miehen arvo oli noin 400g hopeaa eli yhtä arvokas kuin hevonen, naisen 200g hopeaa, lapsen 50g, mutta vaaleasta sinisilmäisestä naisesta saattoi saada idän haaremeissa jopa 1 kg hopeaa.

Heti satamaan päästyämme lähdimme tutustumaan saaren viikinkien historiaan. Menimme saarella olevaan hirsitupaan, jossa oppaamme kertoi meille viikingeistä ja näytti viikinkien uskonnosta kertovan video. Videon jälkeen pääsimme katsomaan vanhaa viikinkivenettä.

Veneen luona Christiane kertoi meille viikinkiveneistä. Tärkein asia muistaa oli se että viikinkiveneitä ohjattiin oikealta puolelta veneen perästä katsottuna, eli styrborin puolelta. Strybor ja parbor tulevatkin viikinkien ajalta.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan isoa hirsitaloa, johon viikingit kokoontuivat kaksi kertaa vuodessa suunnittelemaan tulevan puolen vuoden retkiä, ryöstöjä, juhlia ja muita menoja. Lopuksi kiipesimme mäelle vanhaan pieneen viikinki kirkkoon, jossa opimme viikinkien kristinuskoon siirtymisestä, joka tosin johtui joskus siitä että viikingit hyötyivät siitä.

Jaakko, Antti ja Riku