Tekijä: Christiane Ala-Nissilä

Irrotimme köydet 14:30 Sandvikin vierasvenesatamasta. Pian lähdön jälkeen nostimme ylös purjeet ja lämmin lounaistuuli kuljetti meitä eteenpäin. Tuulen nopeus oli noin 8-9 m/ ja sää oli poutainen. Liikuimme linjataulujen avulla eteenpäin kohti määränpäätämme Aspötä. Teimme vahdin vaihdon kuljettuamme puolitoista tuntia eteenpäin koordinaateissa 59*58’ 300N  021*04’170E. Näkösyvyys oli matkamme toisteksi suurin noin 4,5 metriä.

Lähdimme Kastholmin linnakierroksen jälkeen kohti Kökaria 13 m/s tuulessa. Kallistuskulma ylitti ensimmäisen kerran kolmenkymmenen asteen kun ylitimme Lumparnia. Tämän jälkeen aloimme kohti etelää, kunnes saavuimme Långnäsin sataman edustalle. Tästä jatkoimme väylää pitkin itään päin auringon paistaessa.

Pitkä seilipäivä takana. Otimme kiinni laituriin Kökarissa 21.45. Nyt saunaan ja nukkumaan.

Axel, Juhani ja Kerttu

Tänään aamulla lähdime tutustumaan Kastelholman keskiaikaiseen linnaan. Meillä oli oppaana ennenkin merilinjalaisia opastanut Jaana. Jaana kertoikin linnan historiasta erittäin mielenkiintoisesti. Kiitos Jaana!

Varhaisimmat maininnat Kastelholman linnasta ovat 1300-luvun lopulta. Tällöin linna oli melko vaatimaton, sillä se koostui kehämuurin ympäröivästä tornista ja asuinsiivestä. 1400-luvulla Ahvenanmaasta tuli oma hallintoalueensa, jonka keskus oli Kastelholma. Kustaa Vaasan hallituskauden aikana 1500-luvulla linnaa suurennetiin ja korjattiin paljon. Kuninkaalliset kävivät Ahvenanmaalla metsästysretkillä, joiden aikana he majoittuivat Kastelholman linnassa. Ahvenanmaa oli tunnettu runsaasta riistastaan ja siellä myös tarhattiin hirvieläimiä. Kuninkaallisten metsästys saaliin turvaamiseksi vuonna 1537 asetettiin säädös, joka kielsi metsästyksen talonpojilta kuolemantuomion uhalla.

Keskiajan pidoissa linnassa järjestettiin huikeita pitoja, joissa ruosta ei ollut pulaa. Lihaa 5kg/henki, siilejä, joita voidaan pitää ”keskiajan hummerina, merilintuja ja  turvaruokaa eli munia, joita ei  voinut huomaamatta myrkyttää. Paikalliset toimittivat linnaan mm. runsaasti haahkojen munia. Keskiajalla olutta juotiin noin 5-7 litraa päivässä. Välillä vatsa tyhjennettiin työntämällä linnunsulka kurkkuun . Tavallisen kansan ruokavalio koostui 70% viljasta; puurosta, ruokaisasta oluesta ja leivästä. Paikalliset toimittivat linnaan mm. haahkojen munia.

 

Ahvenanmaalle tuotiin saksanhirviä eli isokauriita 1400-1500 luvuilla. Nykyisin isokauriita ei Ahvenanmaalla enää ole, mutta kyseinen eläin on kuvattuna Kastelholman linnan vaakunassa ja nykyisin myös Ahvenanmaan vaakunassa.

Kastelholman linna oli suurimmillaan 1600-luvun alussa, mutta sen merkitys väheni pian ja Ahvenanmaan linnalääni liitettiin osaksi Turun linnalääniin. 1700-luvulla linna vaurioituu pahasti tulipalossa. Suomesta tulee vuonna 1809 osa Venäjää eikä linnan kunnostamista nähdä tarvittavana, vaan noin 5 kilometrin päähän rakennetaan uusi linnoitus, Bomarsund. Bomarsund tuhoutui kuitenkin pian Oolannin sodassa. Kastelholman kunnostaminen aloitettiin 1800-luvun lopulla, mutta työt valmistuivat vasta 1990-luvulla.

Alina, Emilia ja Frans

Ps. Seilasimme Longnässin etelä puolella 13ms tuulessa 25 asteen kallistuskulmassa. Vesi pärskyy kannella läppärille kirjoittaessa. Opettaja pakotti kirjoittamaan. Lähettäkää apua! Frans

Aika: 16.00

Sijainti:

60º10´166N,

020º14´,470E

Sää: Tuulinen 11 m/s, aurinkoista ja lämmintä

Kuvaus: Aloitimme navigoinnin lähtiessämme Kastelholmin satamasta. Alkumatkan menimme koneilla ja plotterin avulla, mutta kun pääsimme avarimmille vesille niin pistimme koneet pois päältä ja purjeet ylös, siirryimme myös tässä kohtaa plotterista karttaan ja tähystäjään.  Tuuli etelästä ja todella navakasti. Vaihdoimme vahdin aikana tehtäviä, mutta tuntui siltä että Antton viihtyi eniten ruorissa ja Linnea sekä Veeti tykkäsivät eniten purjeiden kanssa toimimisesta.

Linnea, Veeti ja Antton

Nimettömät

 

Maarianhaminasta lähdettyämme otimme kipparin johdolla kiinni Kappelvikenin kallioon ja vierailimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla.

Keskiajalla purjehtiminen tapahtui pääsääntöisesti rannikkopurjehduksena, jolloin levähdyspaikat olivat tärkeitä. Varhaisimmat maininnat Lemböten kappelista ovat 1200-luvulta, mutta ranta on jo aiemmin toiminut levähdyspaikkana. Alkujaan paikalla oli puinen kappeli, jossa rukoiltiin ja levähdettiin. 1500-luvulla paikalle rakennettiin uusi rakennus kivestä mutta sen käytöstä luovuttiin melko pian, sillä maan kohoamisen vuoksi suuremmat laivat eivät enään päässeet rantautumaan. Raunioitunut kappeli entisöitiin 1800-luvun lopulla ja katettiin 1970-luvulla. Se on todennäköisesti Ahvenanmaan vanhin rakennusjäänne.

Alina, Emilia,Frans, Poijupäälliköt

 

Lähdimme liikkeelle aurinkoisen kelin saattelemana Maarianhaminan Itäsatamasta. Sää oli melko tyyni, joten etenimme moottoria käyttäen. Navigoimme vahtivuoron aikana Itäsatamasta Lemströmin kanavalle, ja matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan yli 800 vuotta vanhaa Lemböten kappelia ja jatulintarhaa. Navigointivuoro kesti 3 tuntia, josta viimeiset kaksi tuntia pyörimme ympyrää kanavan edustalla odotellessamme sen avautumista.

Juhani, Axel, Kerttu

Maakravut

Tänään oli Lokilla miehistön vaihto. Uusi miehistö irrotti köyden Maarianhaminan Itä-Satamasta klo 18:30. Matka alkoi kuitenkin Turusta jo klo 8:45 Viking Linen kyydillä.

Viking Linen laiva saapui Maarianhaminaan klo 14:10. Satamasta suuntasimme kohti Maritime Safety Center:iä, jossa pääsimme Jarkon avustuksella kokeilemaan erilaisia meripelastusharjoituksia. Centerissä oli allas, jossa simuloitiin ankaria sääolosuhteita. Altaan keskellä oleva 500kg painava pallo pomppi ylös alas muodostaen altaaseen rankan aallokon. Tuuli- ja sadekoneet hankaloittivat jo ennestään rankkoja olosuhteita, ja kaiken kruunasi täysi pimeys, lukuunottamatta valojen ”salamointia”.

Päällemme saimme ns. ”tunnin kuivapuvut”, jotka pitävät vedessä kehon lämpötilan miltein muuttumattomana tunnin ajan. Kuivapuvut päällä suoritimme ryhmänä mm. erilaisia kellunta- sekä pelastuslauttaharjoituksia, ja suoritimme pelastautumishypyt kolmesta sekä viidestä metristä. Lopuksi pääsimme myös lämmittämään toisiamme, ilman pukuja, altaan viileässä vedessä ryhmissä kellumalla, ja loppulämmittely tapahtui hypotermiapusseissa. Vaikka harjoituksien päätteeksi olimme poikki ja kävi ilmi etteivät saunat olleetkaan päällä, selvisimme tehtävistä tiimityöllä ja hyvällä fiiliksellä. Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja ainutkertainen!

 

Vertasimme Maarianhaminan länsi-sataman ja itä-sataman näkösyvyyttä. Mittasimme sen Secchi-levyllä.

Itä-satamassa näkösyvyys oli 1,45 m ja länsi-satamassa 3,49 m. Molemmissa mittauspaikoissa oli aurinkoinen sää. Pohdimme johtuuko ero esimerkiksi itä-sataman suojaisuudesta ja siitä,että siellä oli erittäin runsaasti pienveneitä. Länsi-satamassa vesi pääsee vaihtumaan paremmin Ahvenanmeren läheisyyden takia. Toisaalta länsi-satamassa pysähtyvät isot matkustajalaivat kuten Silja Line ja Viking line.

Illalla pysähdyimme Lemböten keskiaikaisella kappelilla ja nyt 21.20 jatkamme kohti Kastelholmaa.

Linnea, Antton ja Veeti

 

Aamu Maarianhaminassa alkoi Lokin siivoamisella ja kuntoon laittamisella. Tämän jälkeen kävimme Maarianhaminan merimuseossa tutustumassa ahvenanmaalaiseen merenkulkuun ja upeaan museoon. Se valittiin vuoden museoksi 2016.

 

Opas esitteli meille mm. Herzogin Cecilien kapteenin salongin, jonka jälkeen hän näytti meille miehistön vaatimattomat majoitustilat kontrastina kapteeninsalongin loistolle. Meistä tilat näyttivät suorastaan ruhtinaallisen tilavilta Lokin majoitukseen verrattuna.

Kuulimme monia kiinnostavia tarinoita mm. 24- v. kapteenista Johan Ekblomista, joka lähes ilman purjehduskokemusta ylitti Atlantin ensimmäisenä ahvenenmaalaisena vuonna1865. Tutustuimme myös  Gustav Erikssonin purjelaivastoon mm.  Pamiriin, Passattiin, Pommerniin ja viljapurjehduksiin Australiaan.

 

 

 

 

Nyt jatkamme merenkulkuun tutustumista Viking Cracella. Saavumme Turun satamaan 19.50.

Huom. tulossa vielä päivityksiä (Sikke, termokliini ja vlogi Söderarmilta), kunhan saadaan tekniikka kuntoon kotisatamassa!

Vasa- laiva oli Kustaa Vaasan mukaan nimetty Ruotsin ylpeyden aihe, jonka oli tarkoitus näyttää muille maille Ruotsin voima ja varallisuus. Ruotsi kävi samaan aikaan 30-vuotista sotaa Euroopassa ja laivan rakennuttaja Kustaa II Adolf halusi saada suuren laivaston avuksensa. Telakoilla ei ollut riittävästi työmiehiä tekemään useampia laivoja, joten kuningas keskittyi ä yhden suuren sotalaivan rakennuttamise.Laiva oli ensimmäinen Ruotsissa rakennettu kaksi kantinen sotalaiva, jossa oli huikeat 64 tykkiä. Laiva oli siihen mennessä Ruotsin suurin sotalaiva.

Laiva rakennettiin vuosina 1626 – 1628 ja lähti neitsyt matkalleen 10.elokuuta 1628. Alus ehti seilata vain noin kilometrin matkan ennen uppoamista. Uppoamisen syynä olivat erittäin huono suunnittelu, jossa panostettiin enemmän ulkonäköön kuin toimivuuteen, ja napakka tuulen puuska. Laiva oli liian korkea ja kapea kestääkseen purjehdusolosuhteita. Myös liian lähellä vedenrajaa asetetut tykkiluukut aiheuttivat aluksen nopean uppoamisen. Vasan uppoamisessa menehtyi 30 ihmistä, joista suurin oli tykkikansilla.

Lukuisista nostoyrityksistä huolimatta laiva lojui pohjassa Tukholman saaristossa noin kolmensadan vuoden ajan. Vuonna 1956 amatööriarkeologi Anders Franzen paikansi laivan hylyn. Sukeltajat kävivät varmentamassa hylyn Vaasaksi. Vaasa nostettiin kolmenkymmenen metrin syvyydestä 24.4.1961. Nykyään alus on museossa Tukholmassa.

Ryhmämme oli kuullut tarinan, jonka mukaan ennen Vaasalaivan nostamista joukko suomalaisia teekkareita olisivat sukeltaneet aluksen luokse vartijoiden ohi mukanaan Paavo Nurmen patsas. Patsaan he asettivat alukselle siten että kun Vaasa nostettiin juoksijan patsas tuli ensimmäisenä näkyviin. Ryhmämme jäsen kävi tarkistamassa Vaasamuseon asiantuntijoilta pitääkö tarina paikkaansa, jonka he naurahtaen kertoivat olevansa täysin paikkaansa pitävä.

Ville, Tuukka ja Oskari

 

 

 

 

Tämän vuoden Navigare-kurssin historianopiskelun teemana on ollut keskiaika, keskiajan kaupunki  ja keskiajan merenkulku. Merilinja pääsi tutustumaan Tukholmassa  keskiaikamuseoon.  Ennen museota oli lyhyt vapaa-aika, jonka aikana kävimme syömässä. Museolle saapuessamme opettajamme suorastaan hyppivät innosta. He johdattivat meidät ovesta sisään syvälle maan alle, jossa museo sijaitsi.

Keskiaika oli maailmanlaajuisesti 400-1500-luvulla. Sen katsotaan alkaneen Rooman valtakunnan romahtamisesta. Suomessa keskiaika alkoi vasta 1100-luvulla kristinuskon saapuessa Suomeen. Keskiajan kuluessa Suomi liitettiin Ruotsin valtakuntaan ja tunnettiin nimellä Itämaa. Valtakunnan suurimmat kaupungit olivat Tukholma ja Turku. Kaupunkien välillä kulki vilkas laivaliikenne. Kaupankäynti Itämeren piirissä loi edellytykset keskiajan kaupunkien mm. Tallinnan, Turun, Danzigin ja  Visbyn kasvulle. Kaupunkien asukkaista muodostui porvarissääty.

Oppaamme kertoi meille keskiaikaisen kaupungin elämästä ja ammateista sekä naisen asemasta keskiajan yhteiskunnassa. Naisen paikka oli yleensä, joko isänsä tai aviomiehensä rinnalla. Naimisiin mentiin usein jo erittäin nuorella iällä.

Keskiajan yhteiskunta oli jakautunut säätyihin. Ylin sääty oli aatelisto, sen jälkeen papisto, porvaristo ja viimeisenä talonpojat. Myös säätyjen ulkopuolella oli paljon ihmisiä. Säätyjen ulkopuolisten ihmisten mahdollisuus menestyä yhteiskunnassa oli huono.

Siirryimme museon sisälle rakennetun kaupungin portin sisäpuolelle. Oppaamme kertoi siellä meille  keskiaikaisen Tukholman laista ja rangaistuskeinoista. Rangaistukset olivat julmia ja rangaistuksia jaettiin erikoisistakin asioista, kuten seksin harrastamisesta väärässä asennossa ja vääränä päivänä.

Keskiajalla kirkolla oli erittäin paljon valtaa. Ihmiset olivat hyvin uskonnollisia, ja heitä oli helppo ohjailla uskonnon avulla. Katollisen kirkon johtajaa arvostettiin jopa kuninkaiden yläpuolelle.

Museossa havitsimme myös tyylikkään vesikulkuneuvon. Merilinjalaisten tarkat silmät havitsivat heti ettei aluksella ollut aivan viimeisintä varustusta, joten jätimme sen koe-ajon välistä. Viikinkilaiva jäi museoon ihmisten ihasteltavaksi. Oppaamme näytti meille riimukiven keskiajalta, joka käsitteli kristillisiä aiheita. Lopuksi kävelimme ulos museosta odottavaan vaputeen.

Aleksanteri, Aukusti Ja Erik