Kuukausi: elokuu 2022

Siinä missä suomalainen turisti matkaa kylmästä lämpimään, merilinja matkaa matalasta korkeaan. Tämä matala sijaitsee Merenkurkun saaristossa, matalalla rannikolla, joka jatkuu mantereella Pohjanmaan lakeuksina. Korkea rannikko sen sijaan nousee Merenkurkun toisella puolella Ruotsin Höga Kustenin jylhinä kalliorantoina. Sinne olemme nyt purjehtimassa.

Tärkein syy näiden ääripäiden ja niitä erottavan Merenkurkun, eli Pohjanlahden kapeimman kohdan syntyyn on maankohoaminen. Maankohoaminen taas on seurausta noin satatuhatta vuotta sitten alkaneesta viimeisimmästä jäätiköitymisvaiheesta, Veikselistä. Parhaimmillaan jopa kolmen kilometrin paksuinen jäämassa painoi maanpintaa jopa kilometrin verran alaspäin tällä alueella. 10 000 vuotta sitten jäätikkö alkoi sulaa ja alas painunut maanpinta alkoi ikään kuin palautua entiselleen. Koko alueella maankohoaminen on tänäkin päivänä mittavan suurta, jopa yhdeksän millimetriä vuodessa ja uutta maapinta-alaa syntyy vuodessa peräti yhden neliökilometrin verran (noin 150-jalkapallokentällistä). Matalan- ja korkean rannikon alue onkin paras paikka maailmassa ymmärtää ja havainnoida viimeisimmän jääkauden vaikutuksia maisemaan. Ainutlaatuisuutensa vuoksi alueelle on myönnetty Unescon maailmanperintökohteen status. Luokittelu on erittäin merkittävä, sillä maailman ainutlaatuisimmista kohteista esimerkiksi Iso Valliriutta Australiassa on saanut saman statuksen.

-Paras A-ryhmä a.k.a. Aleksanteri, Venni ja Joonatan

Loputtomalta tuntunut koneella ajaminen jatkui aamun kääntyessä päivään ja auringon porottaessa. Miehistö alkoi kerääntyä kauniin sään johdosta Lokin aurinkokannelle. Christiane ja Nina pitivät mielenkiintoiset luennot Itämerestä sekä Ruotsin historiasta. Itämeren keskisyvyys on noin 55 metriä, Saaristomeren vain 23m. Sen vuoksi Itämeri on myös niin haavoittuvainen esimerkiksi maatalouden päästöille. Suomen aluevesillä Saaristomeren maatalous on suurin yksittäinen meren kuormittaja. Kertasimme myös Itämeren eri osien nimet, tällä hetkellä seilaamme Merenkurkussa.

Suomi oli osa Ruotsia lähes 800 vuotta. Mietimme, miten se on vaikuttanut Suomen kehitykseen. Ruotsin kielen lisäksi suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikuttanut myös lännestä tullut kristinusko, säätyjako ja hallintomalli, kuten verotus ja lainsäädäntö. Myös arkkitehtuuri ja kulttuuri ottivat lännestä mallia. Nykyään Ruotsia ja Suomea yhdistää moni asia, joihin pitkä yhteinen historia on vaikuttanut.

Kun saavuimme Ruotsin aluevesille nostimme ystävyyslipun styyran eli oikean puoleiseen saalinkiin. Sitä käytetään aina vieraillessa veneellä toisen valtion alueella. Ystävyyslipulla on aikoinaan näytetty vieraassa maassa, että ollaan hyvällä tarkoituksella, eikä esimerkiksi ryöstöretkellä. Nykyään lipun merkitys on lähinnä kohteliaisuuden ja kunnioituksen osoitus. Opetustuokioiden loppuessa tuuli olikin alkanut jo puhaltamaan sen verran, että päätimme nostaa purjeet.

Ensin nostimme isopurjeen, sitten stayseilit ja lopuksi matkaa vauhditti vielä genaakkeri.

Olemme nyt päässeet tuulen voimalla hyvän matkaa, keskinopeuden ollessa 5 solmun paikkeilla. Höga Kustenin jylhät maisemat siintävät jo  horisontissa.

-Paras A-ryhmä

 

 

 

Aikainen sunnuntaiaamu alkoi Paras A ryhmä -vahdin navigointivuorolla. Lähtö klo 6.04 meni oikein mallikkaasti; Venni suojasi aluksen runkoa keulassa fendarien kanssa, Aleksanteri irrotti köydet ja Joonatan ohjasi Lokin satama-altaasta ulos kippari-Sakken ohjeiden mukaan. Koska muu miehistö nukkui, otimme tavoitteeksi olla käyttämättä keulapotkuria. Onnistuimme hyvin, sillä loput saivat jatkaa nukkumista.

Sää oli aluksi pilvinen, mutta pian merellä aamuaurinko otti taivaasta hallinnan. Nyt jo pilvetön taivas tietää hienoa päivää. Ei tuulista, mutta mukavan lempeää näin lämmittelyksi. Matkan alussa tuulta puhalsi mojovat 0 m/s, joka myöhemmin ”yltyi” kahteen metriin sekunnissa. Joonatan ohjasi varmoin ottein ja Venni havainnoi ympäristöä. Aleksanteri hoiteli navigoinnin ja huolehti, että linjat pysyivät suorassa. Paras A-ryhmä suoriutui siis A-tasoisesti ensimmäisestä navigointivuorosta ja siirtyi tyytyväisenä katettuun aamupalapöytään, kiitos siitä Oskar ja Samuel. Nyt keula kohti Högakustenia, eli odotettavissa on vaikuttavia korkeuksia ja lisää tietämystä. Siitä lisää myöhemmin.

”Pelti-genoan voimin eteenpäin, sanoi ruorimies rasvatyynellä merellä!”

Paras A-ryhmä a.k.a. Aleksanteri, Venni ja Joonatan

 

Yövymme nyt Klobbskatin vierassatamassa Raippaluodossa ja päätimme juuri lähteä huomenna aamulla jo klo 6.00 liikkeelle. Tänään aamulla lähdimme TSYK:in pihasta auringon paisteessa kohti Vaasaa. Matkan aikana kuulimme Nina Branderin maantieteen opetuksia Suomen maisema-alueista ja talousmetsistä, keskustelimme ydinvoiman ympäristöystävällisyydestä, ylitimme Suomen pisimmän sillan ja vierailimme Maailmanperintöportissa.

Päivän kohokohta oli, kun Raippaluodon Svedjeholmin näköalatornin huipulla Brander kertoi oppilaille horisontissa näkyvistä De Geer –moreeneista. Nämä moreenit ovat syntyneet alueille, jossa kalliosta hioutunutta moreenia kasaantui jään reunalle, Weiksel-jäätikön sulamisen aikana. Ilmiön huomasi geologi Gerard De Geer, joka nimesi ilmiön itsensä mukaan. Näkötornista näkyi pitkälle ulottuva jäätikön jälkeinen matala rannikko, jota koristavat ”pyykkilauta”-moreenit ja jossa maankohoaminen näkyy selkeimmin koko maailmassa. Siksi se on ansainnut yhdessä Ruotsin korkearannikon kanssa Unescon maailmanperintökohteen tittelin.

• Samuel ja Oskar