Aamupalan syötyämme lähdimme tutustumaan Maarianhaminan merenkulkumuseoon ja museolaiva Pommerniin. Museossa saimme kuulla ahvenanmaalaisesta laivanvarustajasta Gustaf Eriksonista. Hänen purjelaivastonsa oli 1920-30-luvuilla maailman suurin ja siihen kuului myös maailman nopeimpia 
purjelaivoja, jotka pystyivät kilpailemaan aikansa höyrylaivojen kanssa vehnän rahtaamisessa Australiasta Eurooppaan. Erikson erottui ajastaan ostamalla purjelaivoja, koska sai niitä erittäin suopeaan hintaan, höyrylaivojen yleistyessä.
Eriksonin Herzogin Cecilie voitti neljästi Grain Race-kilpailun Australiasta Englantiin. Se ajoi kuitenkin karille vuonna 1936 Englannin edustalla Devonin rannikolla. Aluksesta onnistuttiin pelastamaan esineistöä ja kokonainen kapteenin salonki, joka on esillä museossa. Hänen hytissään oli suoraan sängyn yläpuolella kompassi ja sieltä meni putki kannelle, jonka kautta pystyi kommunikoimaan siellä olevien kanssa. Laivan kapteenilla Sven Eriksson oli hänen vaimonsa mukana tällä matkalla, jolla Herzogin Cecilie upposi. Kapteenien vaimot pääsivät usein matkalle mukaan, jos heillä ei ollut lapsia. Laivalla kirjoittamaton sääntö sallii naisten kulkea vain isomaston peräpuolella. Vanhan merimiesten uskomuksen mukaan nainen laivalla tuo huonoa onnea. Voi olla, että siinä on jotain perää.
Pommern oli yksi Eriksonin laivoista, jonka hänen lapsensa lahjoittivat merenkulunmuseolle vuonna 1952. Pommern on nelimastotakila ja sen miehistöön kuului 26 jäsentä. Pommernin museoimiseen oli laitettu aikaa, rahaa ja suunnittelutyötä paljon. Pommern oli täynnä asioita, joilla oltiin yritetty saada museovieraille kuvitelma, millaista on ollut olla töissä Pommernilla.
Aapo, Aatos ja Ossi
Hirvensalon liskokuninkaat