Meribiologiantutkijasta ruorin taakse

Opiskelimme aamupäivän meribiologiaa ja historiaa Örön linnakesaarella. Puoli yhdeltä lähdimme kävelemään Christianen, Lillin ja Minnan kanssa saaren polkuja. Kävimme katsomassa saaressa olevia kahdentoista tuuman Obuhou-tykkiä, jota käytettiin ensimmäisen kerran 1916 ja viimeisen kerran 1970 luvun alussa. Yksi tykin ammus painaa lähes 500 kiloa ja tykin kantama on liki 45 kilometriä.

Opimme, että Örön saari toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjän vallan itärajana. Venäjä päätti rakentaa vahvan linnoitusketjun molemmille puolille Suomenlahtea, Pietari suuren linnoitusketjun. Linnoitusketjun tarkoituksena oli suojata Pietaria, sillä Venäjän Itämeren laivasto oli tuhoutunutta hieman aikaisemmin tapahtuneessa Japanin sodassa. Öröhön rakennettiin linnake, sillä sieltä ylsi ampumaan tykillä avomerelle, jolloin Venäjällä oli lähes täydellinen valta Suomenlahden yllä. Tykin asemalta näkyy Begtskärin majakka noin 13 kilometrin päässä.

Tämän jälkeen kävelimme saarella sijaitsevan pitkän ikävän ja lyhyen ikävän teiden risteyskohtaan. Kiersimme saarelle rakennetuissa museoissa, joissa oli kuvia ja kirjoituksia Örön saaren historiasta. Örön saaren historia on erittäin värikästä ja mielenkiintoista!

Lähtö Örön satamasta tapahtui 14.30. Tuulen nopeus oli 4 m/s SW. Miira irroitti springit keulasta ja perästä, jonka jälkeen nostimme fendarit ylös. Miina lähti ajamaan venettä sisääntuloväylää pitkin, kipparin avustuksella. Miira navigaattorina antoi ohjeita ruorimiehelle, siitä mihin suuntaan pitää ajaa. Nostimme purjeet 15.45 Tähän mennessä meri on ollut kovin tyyntä, eikä liiallista kallistelua ole tapahtunut.  Kukaan ei tänään myöskään ole voinut pahoin. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja kuljemme 5-6 solmua. Seilaamme Högsåran länsipuolella ja olemme matkalla Dalskäriin, jossa sijaitsee tsykkiläisten tekemä vedenalainen veistospolku. Siitä oli tänään 26.8 juttua Helsingin Sanomissa otsikolla Kulttuuriperintö säilyy hylkypuistoissa.

Valaat

Miira ja Miina